Raamatullinen kirkkoherra
Muuan savolaisseurakunta on virittänyt itselleen mielenkiintoisen miinan kun se on hakuilmoituksessa päättänyt edellyttää raamatullisuutta pian valittavalta uudelta kirkkoherraltaan.
Kyseinen seurakunta on päättänyt, että kirkkoherra valitaan kirkkovaltuustossa. Siinä ei ole moittimista, vanha – vaihtoehtoinen - tapa valita kansanäänestyksellä ei kuulu nykymaailman aikaan.
Seurakunnan laatimassa hakuilmoituksessa siis edellytetään uudelta kirkkoherralta muun ohessa ”raamatullisuutta”. Julkisuudessa entinen kirkkoherra selventää, mitä kirkkovaltuusto on tarkoittanut. Seurakunta haluaa turvallista linjaa edustavaa ehdokasta. Maalaisseurakunnassa, jossa seurakuntaväki on iäkästä, liberaalit näkemykset eivät ole suosiossa. Termi raamatullinen viittaa klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen. Linjauksella ei kuitenkaan ole tarkoitus karkottaa naishakijoita. Naispapit hyväksytään. Sen sijaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vedenjakaja.
No mikä sitten on se miina, jonka seurakunta meni itselleen virittämään? Kun valtuusto valitsee viranhaltijan, sen päättämät ja ilmoittamat kelpoisuusehdot ratkaisevat sen, kuka viran hakijoista on valittava kirkkoherraksi. Kirkkolainsäädännön edellyttämät viralliset kelpoisuusehdot ovat pohjalla ja voimassa, mutta valtuuston ilmoittamat lisäedellytykset tulevat lisäksi. Se siis tarkoittaa, että jos joku hakijoista sitten valittaa virkavalinnasta sen perusteella, että hänet on sivuutettu raamatullisuus –edellytyksen puuttumisen tai valitun henkilön valintaan vaikuttaneen, mutta valittajan mielestä väärän raamatullisuuden perusteella, raamatullisuus ja sen ulottuvuudet tulevat valinnasta tehdyn valituksen johdosta”maallisen” tuomioistuimen arvioivaksi ja ratkaistavaksi .
Ovatkohan päätöksen tehneet henkilöt tulleet ajatelleeksi, että heidän uuden kirkkoherransa raamatullisuuden viime kädessä arvioi ”maallinen” hallintotuomioistuin? No, niin makaa kuin petaa.
Juristi on tietysti onnellisimmillaan, kun mielenkiintoiseen oikeustapaukseen saadaan tuomioistuimen arvovaltainen ratkaisu. Mutta en tiedä tuleeko kirkko ja asianomainen seurakunta siitä sitten ihan yhtä onnelliseksi.
56 kommenttia
Kun nyt joroislaiset/savolaiset ovat käyttäneet tätä ilmaisua ”raamatullinen” niin lienee näin, että vastuu jää kuulijalle.
“termi raamatullinen viittaa klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen”,, Sari
Mielestäni termi ”raamatullinen” ei viittaa mihinkään muuhun kuin Raamattuun. Nyt vain on niin, että jotkut ovat keksineet ja päättäneet, että se viittaa “klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen” (Sarin ilmaisu). Mitä vikaa on klassisessa kristinuskossa? Ei kai kristinusko voi olla muuta klassista, jos kyse on alkuperäisestä kristinuskosta?
Risto Voipio kirjoitti: ”Ovatkohan päätöksen tehneet henkilöt tulleet ajatelleeksi, että heidän uuden kirkkoherransa raamatullisuuden viime kädessä arvioi ”maallinen” hallintotuomioistuin?”
Jos Suomen ev.lut.- ja ortodoksikiron yhteiselo valtion kanssa lopullisesti eroaisi täydellisesti, niin tätäkään jähinää ei olisi. Toistaiseksi sitä ei ole haluttu. Jos ne olisivat tavallisia yhdistyksiä, kuten vapaat suunnat, ko. kirkoilla ei olisi julkisoikeudellista asemaa. Silloinhan seurakunnat voisivat vapaasi määrätä, kenet kirkkoherraksi haluavat vai kuinka?
Mielestäni keskustellaan ja saivarrellaan teoreettisista käsitteistä.
Kaiken keskellä olisi hyvä muistaa mitä käytännön raamatullisuus on.
Eiköhän käytännön raamatullisuus ole sitä että itse luetaan Raamattua ja toimitaan sen hyväksi että muutkin sitä lukevat.
Kirkkolain kahden ensimmäisen pykälän mukaan Raamatun on myös oltava meidän kristittyjen ohjenuorana, eikä näissä pykälissä saivarrella käsitteistä vaan puhutaan Raamatusta yhteisön ohjeena.
Raamattujen levittämiseksi kansojen käyttöön toimivat raamattuseurat. Suomen Pipliaseura on jo vuodesta 1812 tehnyt työtä raamattujen levittämisen puolesta, aluksi täällä kotimaassamme ja nykyisin jo eri puolilla maailmaa raamattulähetyksenä.
Tässä kuvassa terveisiä 34 toimintavuottaan viettävän Etelä-Hämeen Pipliaseuran vuosi- ja hallituksen järjestäytymiskokouksesta.
Joroisten seurakunnan työnhakuilmoituksessa esiintyvistä käsitteistä (”raamatullisuus”) ja kirkkoherra Teuvo Karjalaisen antamasta lisäselvennyksestä koskien sitä mitä raamatullisuudella kelpoisuusedellytyksenä tarkoitetaan (”liberaalit näkemykset eivät ole suosiossa”, ”suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vedenjakaja”) voi tarkastella myös tutkimustiedon valossa.
Käsitteillä kuten ”liberaalisuus” näyttää olevan kirkollisessa keskustelussa ja kielessä varsin vakiintunut merkitys, jonka esimerkiksi juuri papit kyllä tuntevat. Asiaa on tutkinut muun muassa TT Kati Niemelä. Tutkimusartikkelissaan ”Liberaalisuus ja konservatiivisuus papin työn arjessa”, hän kirjoittaa, että ”termeinä konservatiivi ja liberaali ovat tutkimuksen tulosten perusteella edelleen mediassa esiintyvistä päinvastaisista näkökulmista huolimatta varsin käyttökelpoisia, ainakin papistosta puhuttaessa”. Niemelä kirjoittaa myös seuraavasti: ”..liberaali/konservatiivi-jaottelu näyttää tarkoittavan tämän hetken kirkollisessa kielessä lähes samaa kuin suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin”. (Teologinen Aikakauskirja 3/2014, s. 195-211).
Niemelän artikkelin mukaan liberaaliksi luonnehditaan henkilöä joka haluaa edistää samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia ja joka suhtautuu myönteisesti samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen siunaamiseen.
Minä olen liberaalina mielestäni hyvin raamatullinen: tutkin sanaa päivittäin, korostan rauhaa (shalom) ja oikeudenmukaisuutta / vanhurskautta (sedek); varoittelen mammonan ja vallanhimon vaaroista, julistan armoa syntiselle, kehoitan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään – enkä elä lain vaan armon alla.
Kirjoittaja
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.
Tietyllä tavalla ymmärrän Joroisten seurakunnan virkailmoituksen. Toisaalta olen Risto Voipion kanssa samoilla linjoilla. On hyvä muistaa, että papilta edellytetään jo pappisvihkimyksen perusteella kirkon tunnustukseen sitoutumista. Raamatullisuuden kirjaaminen yhdeksi kriteeriksi on ongelmallista vaikkakin ymmärrettävää. Vieläkin ongelmallisemmaksi se tulee, jos ”vedenjakajana” arvioinnissa ja myös valinnassa on suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Eli valittavalta edellytetään tietynlaista näkemystä ko. asiasta, jota näkemystä ei tosin ole aukikirjoitettu – siis millainen sen pitää olla.
Ilmoita asiaton kommentti