Parhaat ja terävimmät mielipiteet kumpuavat vilpittömästä tietämättömyydestä ja hyväuskoisesti lukkiutuneista asenteista. Tämä tulee kauniilla tavalla esille Kotimaa24:n Facebook-sivulla käytävässä ”keskustelussa”. Kyse on artikkelista, jossa kerrotaan kristillisestä joogasta.
Merkittävä osa kommentoijista on kauhusta jäykkiä, sillä jooga merkitsee heille jo sanana automaattisesti henkivaltojen sisäänmarssia tai vähintään pirullista houkutinta, jolla kristitty saadaan epäjumalanpalveluksen syövereihin.
Toki joogaa saa kritisoida, kuten muitakin ilmiöitä. Mutta kritiikki olisi järkevämpää ja mielenkiintoisempaa, jos mielipiteensä laukovalla olisi asiasta jotain muuta tietoa kuin yleinen kauhistelu tai satunnainen nettilinkki.
Paras kommentti tietää, että polvirukous on kristityn jooga-asento. ”Tekemällä näitä jooga harjoitteita kutsut henkiä jotka eivät ole lähtöisin Jumalasta. Kristityn ainoa oikea jooga-asento on polvirukous!!!” Toinen kirjoittaa: ”En ole valmis joogaan, ja parempi olisi valmistautua Jeesuksen paluuseen.” Kolmas kysyy oivaltavasti: ”Voisiko joogaa kutsua voimisteluksi? Sitähän se on. Jooga-sanasta tulee mieleen Buddhan palvonta.”
Hurjimmillaan kritiikki torppaa kaiken liikunnan, voimistelun ja syvävenyttelyn. Vain henki ratkaisee, viis rapistuvasta kehosta.
– Olli Seppälä –
P.S. Jooga on eräänalaista voimistelua, jossa läsnäolo (mielen ja kehon suhde) on tietoisempaa kuin esimerkkis nopeatempoisessa aeroboicissa (joka sekin tuottaa mielen ja kehon yhtyettä). Länsimainen jooga eroaa perinteisestä intialaisesta joogasta monin tavoin. Yhteistä on kuitenkin jonkinlainen tietoisuuden keskittäminen yhteen kohteeseen (kuten sisään ja uloshengitykseen, symboliin tai ajatukseen). Tunustavan kristityn kannalta ongelmallista on, jos symboli tai ajatus on lainattu selkeästi toisesta uskonnosta. Valtaosa länsimaisesta nykyjoogasta ei ole uskonnollista, vaan terveydellistä ja ”henkistä” eli se antaa mielelle tilaa – esimerkiksi hengityksen tarkkailu on hyvin henkistä puhaa!
En tiedä, luimmeko samaa keskustelusäiettä, mutta hieman parempaa argumentointia olisin odottanut molemmilta kannoilta. Näin käy tietysti aina asioissa, joissa ollaan voimakkaasti puolesta tai vastaan.
Miksi intialaista voimistelua ei kutsuta ”intialaiseksi voimisteluksi” vaan ”joogaksi”? Jooga on nimittäin hindulaisuuden harjoittamista eikä sovi kristitylle, kun taas intialainen voimistelu on monille sopivaa ruumiinharjoitusta.
”Jooga” sanan käyttäminen ei ole ollenkaan ongelmatonta. Sanat luovat nimittäin todellisuutta. Kun siis kristityksi papiksi esittäytyvä henkilö kertoo harjoittavansa joogaa, niin syntyy väistämättä ajatus että hän on synkretisti ja pyrkii sekoittamaan hindulaisuuden ja kristinuskon. Eikö tämä vaara että ihmiset sekoittavat mielessään Kristuksen ja epäjumalat ollenkaan kauhistuta? Minusta pitäisi.
Onko Sinulla Jari hauka lainkaan käsitystä siitä kuinkia monet kristillisisä yhteyksissä uusiokäyttämäsi sanat ovat peräisin antiikin myusteeriuskonnoista, Egyptistä ja Mesopotamiasta.
Jooga-sanan käyttö on yhtä ongelmallista kuin tanssi-sanan käyttö oli takavuosikymmeninä herätyskristillissä piireissä. Se oli lavatanssien irstailun ja juopottelun synonyymi. Sana synnyttää tuneteen ja lukitse asenteen.
Tyypillistä kirkolliselle jooga-keskustelulle on, että sitä kiihkeästi vastustavat eivät ole omakohtaisesti joogaa kokeilleet. Kuten eivät ole ilmeisesti kokeilleet muitakan samantyylisiä liikuntamuotoja, kuten pilatesta.
Kuten edellä kirjoitin, on joogaa, jossa tähtäin on uskonnossa esim mantran avulla. Mutta: mantra voi olla Herra armahda – mitä rukousta eräiden perinteiden mukaan kristityn tulee harjoittaa meditaatiossa sisään- ja uslohengittäessään.
Totta on, että joogan lähtökohta on hindulaisuudessa. Mutta totta on sekin, että urkumusiikin lähtökohta on antikkin hovisermonioissa ja amfitettereissa. kauheaa!
Länsimainen jooga, ”työväenopistojooga” tai ”trenditrikoojooga”, ei ole lähtökohtaisesti uskonnollista toimintaa. Mahdolliset poikkeukset vain vahvistavat säännön.
”…tanssi-sanan käyttö oli takavuosikymmeninä herätyskristillissä piireissä.”
On tietysti ikävä että ”herätyskristilliset” eivät tunne Raamattua ja tuomitsivat tanssin vaikka kuningas Davidkin tanssi, ”Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.” (2. Sam. 6:14)
Olen omakohtaisesti osallistunut jooga-harjoituksiin ja tiedän, että kyse on uskonnonharjoittamisesta aina kun puhutaan nimellä ”jooga”.
Ihmetyttää miksi tätä pyritään peittelemään, Suomessahan uskonnonharjoittaminen on vapaata. Tuskin kukaan pappi, ainakaan ev.lut yhteisössä, saa potkuja vaikka opettaa joogaa ja kristinuskoa synkretistisensä sekoituksena.
Abstraktiin urkumusiikkiin ei kuulu ylistys hindujumalille ja niiden mietiskely, joten Olli Seppälän komentti meni hieman ohi kohteen tältäkin osin.
Hyvää Suurta viikkoa ja palmusunnuntaita.
Jari Haukka, minkälaiseen joogaan osallistuit? Hatha, astanga, sahaja, yin, nauru, fakiirimatto, kundaliini vai hot, voima tai kenties äijäjoogaa tai jumppajoogaa – vain muutamia mainitakseni. Olen osallistunut joogaan minäkin ja sen perusteella tiedän, että se ei ole uskonnonharjoitusta. Mitään hindujumalien mietiskelyä en ole havainnut. Toki tiedän, että sellaistakin joogaa on, jossa uskonnollinen elementti on enemmän tai vähemmän näkyvästi esillä.
Länsimainen jooga on vain idästä lainattu (pöllitty) muoto, joka ilman sisältöjä ei ole mitään magiikkaa. Jos teen jonkin perinteisen joogaliikkeen, ei siitä seuraa pahimmassa tapauksessa muuta kuin lihasten kipeytyminen (siis jos yrittää liikaa ja on lähtötasoisesti puupökkelö – kuten allekirjoittaneen tapauksessa).
Länsimainen jooga on osa terveys- ja hyvintointibisnestä. Jos se olisi uskonnon salakuljetusta, tuskinpa olisi niin suosittua kuin mitä on nyt. Ja jos kyse on salaliitosta, missä on päämaja?
”Ja jos kyse on salaliitosta, missä on päämaja?”
En usko salaliittoihin. Ihan normaalia sekularisaatiota (=uusin, laajalle levinnyt harhaoppi) tämä on. On muotia hylätä usko ja juosta erilaisten trendien perässä. Mutta en tuomitse mitenkään, saahan sitä harjoittaa pakanuutta ihan rauhassa. Sen sotkeminen kristinuskoon ei vain tunnu hyvältä, mutta vapaassa maassa niinkin saa tehdä.
”Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.” (2. Sam. 6:14)
Daavidin ’tanssi’ ’kaikessa potenssissa’ (be kol oz) oli ekshibiotistinen, hän paljasti alastomuutensa naispalvelijoilleen, vaimo Miihkali raivostui ja lopetti avioelämän Daavidin kanssa.
Armollista kilvoittelua. Olihan tuo Kotimaan juttu joogaopettaja- papista raflaava ja vastakkaista ajattelua herättävä. Oliko se tarkoituskin? Kenpä tietää.
Entisenä naisvoimistelijana olen huomannut rauhallisen seniorijoogan tekevän erinomaisen hyvää kaikille nivelille ja tasapainolle. Meitä 20 mammaa venyttelee viikottain ja nuori senioriliikuntaan perehtynyt fysioterapeutti ohjaa. Erinomaista eläkeikäisille. Omaa hengitystään on muulloinkin hyvä ajatelle kuin joogatessa. Ensinnnäkin kiikkerässä tilanteessa pari kolme syvään hengitystä rauhoittaa kummasti ja jos hengittää koko keuhkoilla se tuntuu vatsassa ja selässä asti. Kokeilkaa. Yhtään pahaa henkeä ei ole näkynyt. Emmekä lausu rukouksia. Poistumme tunnilta virkeinä ja puheliaina jatkamaan arkisia touhujamme. Sunnuntaisin tapaamme kirkossa.
Ainakin uskontotieteessä katsotaan joogan kuuluvan hindulaisuuteen. Oli Seppälä sanoo tietävänsä että kyseessä ei ole uskonnonharjoitus. Mihin tämä tieto perustuu?
Uskon, että tieto perustuu omaan kokemukseen. Kaikki lattialla ilman välineitä tehtävät jumppaliikkeet perustuvat näihin liikkeisiin. Aerobikissa ne tehdään nopeina sarjoina musiikin tahdissa ja tarkoitus on hengästyä.
Idän ikivanhoista kulttuureista tulee paljon hyvää.
Siihen, että joogan nimellä on sisällöllisesti monenlaista harjoitetta. Jos juuttuu pelkkään sanaan ja sen alkuperäään, niin toki tullaan uskontoon, sen on selvä. Mutta länsimaisen joogan (! eri asia kuin klassinen intialainen jooga!) nimellä kulkeva hyvinvointiharrastus ei ole uskontoa – tai sitten kaikki jumppa jossa korostuu mielen ja kehon yhteys, on uskontoa.
Jos jooga tietoisesti tähtää jumallisen hengen saavuttamiseen tms. se on uskontoa, mutta jos liikunnan päämäärä on hyvä olo tai jopa kipujen lientyminen, sen pitäminen uskontona on melko löyhä näkemys.
Joogan lisäksi on muitakin vastaavanlaisia keho-mieli-liikuntamuotoja, esim feldenkrais tai pilates.
Yleisurheilu on samalla perusteella uskonnonharjoitusta. Sen lähtökohtanahan ovat Zeun kunniaksi järjestetyt Olympian kisat.
Hyvä havainto Pentti!
Jos idän ikivanhoista uskonnoista tulee paljon hyvää, se varmaan näkyy niissä yhteiskunnissa jossa ne ovat vallitsevina?
Kyllä se hyvä varmaan näkyykin sille, joka näkee. Idän uskonnoista tuleva pahakin on näkyvissä. On nähtävä molemmat. Silloin voi viisastua.
Länsimaissa näkyvä hyvä on peräisin stoalaisuuden kautta tulleesta universaaliaetiikasta, Valistuksen aikansaannoksista sekä naisasia- ja työväenliikkeistä.
Parhin Jukka Ketomäki, jos valitaan sama kommentin ivataso kuin sinulla, voidaan kirjoittaa ihmetellen, miksi maailmansodat on käyty kristittyjen kesken? Ja sitä rataa nokeluuksia heitelleen ilman, että tarvitse perustella mitään.
Tämän blogikirjoituksen alla on puhuttu joogasta ja sen yhtyedestä tai yhteyksien puuttumisesta idän uskontoihin, ei uskonnoista yleensä. Joten ei aihetta enempään.
Ethän siinäkään mitään perustellut. Omasta kokemuksesta puhuit ja sitä esitöt totena. Ei se ole mikään toduste mistään .
Mantrana Herra armahda? Niin varmaan .