Raamattu, rauhan vai sodan kirja?
Taas kuluneella viikolla jutustelin henkilölle, jolla oli kielteinen käsitys kristinuskosta sen väkivaltaisen historian ja kolonialismin vuoksi. Eikö sitä paitsi koko länsimainen historia lähtenytkin parempaan suuntaan, kun valistusaate heitti uskonnon romukoppaan? Onko Raamattu oikeastaan sodan vai rauhan kirja? Tämän tyyppisiä keskusteluja tulee eteen varsinkin itseäni nuorempien kanssa.
Kirkon ympyröissä ja sisäpiireissä liikuskeleva ei aina muista sitä, kuinka Raamatun ja kristinuskon historian voikin nähdä täynnä väkivaltaa ja syrjintää. Ja onhan Raamattu ristiriitojen täyttämä kirja, se on myönnettävä, vaikka pyhään kirjaan olisikin omakohtaisen hengellisen elämän myötä muotoutunut hyvä ja lämmin suhde. Millä tavoin näissä keskusteluissa voisi raottaa ikkunan siihen todellisuuteen, että monelle ihmiselle uskonto ja sen pyhä kirja on tienviitta matkalla niin sisäiseen rauhaan kuin sopuisaan yhteiselämäänkin?
Pipliaseura julkaisi jokunen viikko sitten viime vuonna toimittamani julkaisun, jossa 14 erilaista kirjoittajaa tarkastelee rauhan teemaan oman elämänsä ja Raamatun näkökulmasta. Aineisto liittyy kirkon kasvatuksen rauha-vuosiaiheeseen. Kirjaa suunnitellessa oli mielenkiintoista ja haastavaa miettiä, millaiset kirjoittajat voisivat tarjota oivalluksia aiheesta niillekin, joille uskonto tai luottamus Jumalaan ei ole itsestäänselvyys.
Rauha-julkaisusta muodostui mosaiikki erilaisia näkökulmia yhden ilmiön äärellä. Muistelen lämmöllä viime kesän helteisiä päiviä, jolloin sain rauhassa lukea ja muokata lahjakkaiden kirjoittajien tekstejä ja miettiä niihin sopivia virikekysymyksiä sekä sopivia syventäviä raamatunkohtia, joista lähteä kerimään eteenpäin kysymystä Raamatusta ja rauhasta. Kuinka erilaiselta kysymys rauhasta näyttääkään, kun sitä tarkastelee tyhjenevän maaseudun maisemissa tai alkuperäiskansan tilanteen taikka perheväkivaltaa ehkäisevän työn parissa työtä tekevän ihmisen näkövinkkelistä? Raamatun lukeminen on aina tulkintaa, johon lukijan tausta, pohjatiedot ja asenne vaikuttavat. Näiden tulkintojen ja Petri Merenlahden kirjoittaman erinomaisen johdantoartikkelin myötä voi päätyä siihen, että Raamattu on sekä sodan että rauhankin kirja.
Olennainen on kysymys siitä, minkä vuoksi Raamatussa kuvataan ihmistä kaikessa raadollisuudessaan myös sortoon ja väkivaltaan taipuvaisena. Miksi pyhän kirjan sivuilla on niin paljon ihmisen pahuutta? Yksi syy on, että näin voidaan kuvata ihmislajin rajallisuutta. Ja toisaalta kärsimyksen kuvauksen ääressä voimme samastua ja surra kärsivien rinnalla.
54 kommenttia
Ut:n käännökseni nimeksi valikoitui aika luontevasti Rauhan julistus.
http://www.parakustannus.fi/421679457
Merkittävin suomalainen Ut:n käännös on Toivo Koilon Suuri ilosanoma. Sitä tuskin enää löytää kuin divareista. Niteeni on painettu 1980 ja repaleinen. Ostin sen heti, kun kuulin siitä, ja kyllä kannatti. Kirkon suomennokset ovat heikkoja ja johtavat monissa merkittävissä asioissa harhaan. Ongelmia tulee esiin nimenomaan keskusteluissa sellaisten ei-uskovien kanssa, jotka ovat hieman lukeneet Raamattua. Kirkon käännös vääntää Jumalasta julman ja epäoikeudenmukaisen. Miten tällaista näkemystä voi puolustaa, koska se on looginen ja kiistaton päätelmä kirkkoraamatun ajattelevalle lukijalle?
Tapio Tuomaala on mainostanut omaa Raamatun käännöstä säännöllisesti kotimaan sivuilla. Hän ottaa muutaman sanan vanhurskaus ja synti/ syntinen, jotka ovat hänen mukaansa käänetty väärin kirkkomme Raamatussa. Tästä sitten seuraa laaja johtopäätösten sarja Tapion ajattelussa. Koko kirkkon vääntää Raamattua kieroon ja kirkko on rakentanut kielipelin jolla se hallitsee ihmisiä. Tapion kirkko kritiikki on laajaa ja manipuloivaa.
Kovin vakuuttavaa ei ole Tapio Tuomaalan ajatukset hänen OMA käännös on marginaalinen, levikki on mitätön ja keskustelu on mahdotonta. Tämä on se ”rauhan julistus”. Kristikunta ei tarvitse tämän kaltaisia puoskareita.
”Olennainen on kysymys siitä, minkä vuoksi Raamatussa kuvataan ihmistä kaikessa raadollisuudessaan myös sortoon ja väkivaltaan taipuvaisena.”
Olennaista Raamatun väkivaltaisuudessa on paitsi ihmisen väkivaltaisuus myös Jumalan ääretön kostonhimo ja ääretön julmuus jopa syntymättömiä sikiöitä kohtaan.
”Olennainen on kysymys siitä, minkä vuoksi Raamatussa kuvataan ihmistä kaikessa raadollisuudessaan myös sortoon ja väkivaltaan taipuvaisena.”
Ehkä yksi mahdollisuus vastata tuohon on lukea ensimmäisten ihmisten eteen asetettu tilanne sieltä Raamatun alusta. Käärmeen hahmossa esiintynyt taivaallinen henkipersoona esitti väitteen: ”Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”(1. Mo3:5)
Olemme Raamatun lehdiltä voineet seurata ihmiskunnan sotaisaa historiaa. Sen tulisi kiistatta osoittaa, millaisella menestyksellä me ihmiset olemme onnistuneet hahmottamaan hyvän ja pahan. Ja jos jotakuta ei Raamattu kiinnosta, nykyajan uutislähetykset kertovat melko suorasukaisesti hyvään tähtäävän ihmishallinnon pahasta ongelmakentästä.
Sotakertomuksia sisältävä Raamattu kertoo Rauhanruhtinaasta, joka Isänsä määräyksestä ”koko maailmasta hävittää sodat”.(Ps46:9) Ja Jeesus tekee sen tavalla, joka kuulostaa kovin eksoottiselta sotimiselta. Raamattu nimittäin kertoo, että ”hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti.”
Tuosta vanhurskaasta sodankäynnistä ja sen lopputuloksesta kertoo Ilmestyskirjan 19. luku. Sen luettuasi voit todeta, että Raamattu on paitsi rauhan ja sodan kirja myös rauhaan pakottamisen kirja.
Kaikki ihmisen sydämestä lähtevät viisaudet ovat lopulta pahoja. Sodat ja kaikki muu väkivalta johtuu meistä ihmisistä ei Jumalasta.
Sodat ovat järjenvastaisia, täyttä idiotismia. Kuka antoi ihmiselle järjen ?
Rauli kirjoitti 23.02.2019 16:26 ” Rauli: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Ja jos edelleen noudatettaisiin ohjetta ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”, olisi sotimisen loppu aivan varma.”
Tämä on varmasti totta. Ongelma vain on se, että elämme langenneessa maailmassa. Siksi Jumala on asettanut voiman ja vallan joka kantaa miekkaa. Lähtökohtaisesti ei voida siis ajatella, että sodat olisivat väärin, huono asia, vaikkakin äärimmäinen, oikeuden ja rakkuden puolustus keino.
Kimmo ja Sami ovat nostaneet esiin ns oikeutetun sodankäynnin. ”Isät, jotka panivat hanttiin itärajan takaa luoksemme pyrkineille hyväntekijöille” eivät suinkaan olleet tyhmiä. He toimivat tämän maailman pelisääntöjen mukaan: Jokaisessa maassa on armeija, oma tai sitten se vieras.
Nyt vaan meidän keskustelumme pointti on otsikon mukaan se, onko Raamattu rauhan vai sodan kirja. Muutama poiminta Vuorisaarnasta lienee kaikille osoittanut, että Jeesuksen reseptillä sodat kyllä loppuisivat. Mutta lienee kovin harvojen soveltama taktiikka?
Yhdistyneiden Kansakuntien päämajan luokse New Yorkiin on patsaaseen kirjattu raamatunlause, joka osoittaa, että on olemassa ihmisiä, jotka toteuttavat sodattomia päämääriä ihan käytännössä. Toki eivät ne sodat esimerkin vaikutuksesta tule ikinä loppumaan, sanoo Raamattu toisaalla.
YK siteeraa Jesajan kirjan toista lukua, jonka alussa laajemminkin kuvataan seuraavaa omituisen sodatonta käytöstä, joka ei todella kuulu ”tähän maailmaan”.
”Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: — Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle…Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan. Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.”
Raamattu realistisesti kertoo, että kyllä niitä sotataitojen harjoittelijoitakin riittää, kunnes Rauhanruhtinaan hallinnon alla ”rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.”(Jes9:7)
Raamattu on rauhan ja sodan kirja, joka on tarkoitettu ihmisten sielujen avuksi. Raamatun mukaan ei pitäisi ratkoa aseellisesti kansojen välisiä asioita. Tappaminen monissa kohdissa osoittaa hyvän ja pahan välistä sotaa, joka loppuu vasta, kun kaikki loppuu. Raamattu on rauhan kirja jokaiselle syntiselle, joka tarvitsee pelastusta. Se on sodan syy kaikille niille, joilla ei ole rakkautta totuuteen.
Minna
1) Maailman sotien syistä
Eräässä erittäin laajassa kirjassa analysoitiin yli 1300 eri sotaa eli periaatteessa kaikkia joista kirjoittajat olivat saaneet niin paljon materiaalia, että sotien syyt voitiin kaivaa esiin.
Tulos oli että kaikista noista noin pyöreästi seitsemän prosenttia oli varsinaisesti uskonnollisista syistä käytyjä sotia, näistäkin noin neljä prosenttiayksikköä mukana oli islam ja lopuissa noin kolmessa kaikkien muiden uskontojen syystä käytyjä sotia.
2) Raamatun sisäisen historian aikajänne
Vanhan testamentin puolella kuvataan monia sotia. Olisi kuitenkin mielekästä ymmärtää sen sisällä oleva historian pituus kerrottujen tapahtumien välisine aikoineen. Kaikkia noita kertomuksissa mainittuja sotia emme saa selkeään ajoitukseen nykyajan ajoitusperiaatteiden täsmätavoitteeseen merkittynä, mutta kun tarkastelemme kertomusten takana olevia historiallisia aikakausia, niin tuo aikaväli venyy hämmästyttävän pitkäksi.
Meidän kotomaamme historiakin sisältää aika monta sotaa jos menemme maamme historiassa taaksepäin noin pyöreästi tuhat vuotta.
Tässä vain pari näkökulmaa nostettavaksi esiin kun puhumme maailmanhistorian sotaisuudesta ja meidän oman kristillisen perinteemme osuudesta tuohon ihmiskunnan suurta hätää ja tuskaa synnyttävään turmiolliseen taipumukseen.
Ilmoita asiaton kommentti