Raamattu moraalin oppikirjana tekee Jumalan Sanasta ihmisen sanaa
Körttifoorumissa Aholansaaressa on etsitty tänä viikonloppuna – jälleen kerran – sanoitusta sille, millainen on körttiläinen raamattunäkemys. Herättäjä-Yhdistyksen yleissihteeri Kalle Hiltunen piti aiheesta erinomaisen esitelmän puhumalla Raamatusta Siionin virsissä. Hänen mukaansa Siionin virsien tapa käyttää ja tulkita Raamattua on hyvin klassinen, peräisin antiikista ja keskiajalta. Raamattua luetaan allegorisesti, vertauskuvallisesti ja hyvin henkilökohtaisesti. Tässä lukutavassa lukija näkee itsensä raamatuntekstin sisällä ja eläytyy tapahtumiin luovasti.
Esimerkiksi Abraham Achreniuksen jouluvirissä veisaaja on jouluevankeliumin paimen. Toisessa kohdassa allegorinen tulkinta menee vielä pidemmälle: karu ja vaatimaton seimi, jolle Jeesus-lapsi asetetaan nukkumaan, on veisaajan sydämen sisin, joka ilmentää hengen köyhyyttä.
Siionin virret tai körttiläinen raamatuntulkinta eivät johda Raamatusta dogmaattisia tai eettisiä lausumia. Raamatusta ei poimita yleisiä totuuksia siitä, miten ihmisen pitää elää. Tämä ei kuitenkaan Hiltusen mukaan tarkoita, että kristillinen oppi olisi hylätty. Oppi Kristuksesta, armosta ja ihmisen raadollisuudesta kehystää ja ohjaa voimakkaasti raamatuntulkintaa. Allegorisen lukutavan perusteet Hiltunen löytää Raamatun omasta käsityksestä, jonka mukaan Jumalan Sana on luova Sana. Se on läsnä jo luomisessa ja sen perustehtävä on luoda uutta.
Hiltunen painottaa, että Raamattu on aidoimmillaan Jumalan Sanaa silloin, kun se luo, kun se on luovassa käytössä. Jos etsimme Raamatusta ensi sijassa kuvauksia siitä, miten asiat olivat ennen tai miten niiden pitäisi olla nyt, Jumalan Sanasta tulee ihmisen sanaa. Mutta jos Raamattu saa lukiessamme luoda ihmisten sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta, sitä luetaan Jumalan Sanana. Siionin virsissä raamatunkohdista tehdään usein luova hengellinen tulkinta, joka ei välttämättä ole kirjaimellisesti läsnä alkuperäisessä Raamatun tekstissä. Syntyy vastavuoroinen syventymisen kehä, jossa virsi voi auttaa veisaajaa ymmärtämään syvemmin tiettyä raamatunkohtaa tai toisaalta joku raamatunkohta voi syventää ihmisen ymmärrystä virren sanomasta.
Tämä körttiläinen klassinen tapa lukea Raamattua on Hiltusen mukaan vaikuttanut siihen, että Raamattua ei ole käytetty heränneiden parissa minkään yhden totuuden julistamiseen esimerkiksi eettisissä tai kirkon järjestäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Raamattua on pidetty ennen kaikkea uskon luovana, pulppuavana lähteenä ja ihmisen sielua ravitsevana hengellisenä kirjana, joka luo ihmisen sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta. Hiltunen pitää outona ja harhaanjohtavana, että tätä tulkintatapaa nimitetään usein julkisessa keskustelussa epäraamatulliseksi ja körttiläisiä luonnehditaan jopa Raamatusta luopuneiksi.
Yliopistonlehtori, raamatuntutkija Outi Lehtipuu jatkoi samasta teemasta hahmotellen, mikä kaikki vaikuttaa ihmisten raamatuntulkintaan. Hän painotti, että ei ole olemassa lukemista ilman tulkintaa. Jokaisen, joka haluaa ymmärtää mitä tahansa tekstiä, on pakko tulkita sitä. Jokainen teksti on lähtökohtaisesti monitulkintainen. Jo tekstin käännös toiselle kielelle on tulkintaa. Tulkinnat muuttuvat väistämättä ajan saatossa. Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.
Lehtipuun mukaan raamatullisuus on aina valikoivaa. Raamatulliseksi itseään kuvaava ihminen tekee aina tietynlaisia tulkintoja tietynlaisista raamatunkohdista (ja vain niistä). Lehtipuu viittasi esimerkiksi naispappeudesta käytyyn raamattukeskusteluun ja nosti esiin emeritusarkkipiispa John Vikströmin ajatuksen. Hän on sanonut, että käsitys virasta tai Raamatusta ei ole muuttunut, mutta käsitys naisesta on. Ja koska nainen on alettu ymmärtää miehen kanssa yhdenvertaisena ihmisenä, muuttumatonta raamatuntekstiä joudutaan arvioimaan uudelleen ja uudessa muuttuneen naiskäsityksen valossa.
Lehtipuu päätti esityksensä yhtymällä Kalle Hiltusen ajatukseen siitä, että Raamattu lakikirjana tai moraalin oppikirjana merkitsee aina inhimillistä vallankäyttöä. Jumalan Sana muuttuu ihmisen sanaksi.
69 kommenttia
. Kiitos jälleen kerran Emilia Karhulle loistavasta blogista.
Juuri näin se menee, kuten Hiltunen sanoi: “Mutta jos Raamattu saa lukiessamme luoda ihmisten sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta, sitä luetaan Jumalan Sanana.”
Miksi sitten Raamatun lukeminen ahdistaa?
Outi Lehtipuu toi sen kirkkaasti esiin: “Jo tekstin käännös toiselle kielelle on tulkintaa.” Raamatun kääntämistä on tulkinnan lisäksi ohjannut: “Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.”
Nostan Lehtipuun sanomasta esiin erikseen kohdan, jota joudun jatkuvasti painottamaan: “historiallinen konteksti”, joka on johtanut kirkon Ut:n kääntämistä. On pitänyt tulkita katolisluterilaista teologiaa. Ja lopputulos on onneton, surullinen, traaginen lukijan kannalta, mutta kirkolle voitto. Mikäli käännettäisiin niin tekstiuskollisesti kuin mahdollista välittämättä siitä, mikä pitäisi olla kirkon teologian mukainen lopputulos, niin lukijan ahdistus loppuisi, väitän.
Kirkon teologia toimi silloin, kun kansa kuului kansankirkkoon lähes sataprosenttisesti. Kaikki oli kastettu ja kaikki siis pelastuivat. Mutta sitä mukaa kuin väki vähenee kirkosta, kirkon teologinen kupla paisuu. Ellei mitään tehdä, niin kirkon teologia painuu samalle tasolle kuin lestadiolaisuuden. Siis se virallinen teologia, joka näyttää olevan kirkolle niin kiusallista, ettei siitä uskalleta käydä julkista keskustelua. Ajattelevaa teologia hävettää. Toki on niitä pappeja, jotka vetävät Lutherin oppia maailman tappiin asti vähät välittämättä Raamatun sanomasta.
Raamatun Jumalan ihmisarvostus selviää Mooseksen kolmannesta kirjasta.
Jeesuksen sanoman Jumalan ihmisarvostus selviää lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtämisestä.
Ne ovat kaksi täysin erilaista käsitystä !
Tärkeää on huomata myös se että sanalle “tulkinta” on mielissämme useita merkityksiä. Tulkinnalla voidaan tarkoittaa monia eri asioita. Voimme esim. lukea Raamatusta jonkin asian ja tulkita sen olevan vain tuon ajan ihmisten ajattelua. Kääntäjä voi tulkita jonkin sanan toiselle kielelle ja jos vastaavaa sanaa ei ole, niin hän käyttää siihen toista, joka kuvaa alkuperäistä tarkoitusta paremmin. On allegorista tulkintaa ja korvausteologiaa ym.
Mikä on tulkintaa, siis yksinkertainen Jeesuksen Sana on “rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi” ja “Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
Miten tätä tulee lukea ilman tulkintaa?
Kai jokainen nyt itse ymmärtää mitä haluaa toisen tekvän itselle, vai ymmärtääkö sittenkään?
“Isä meidän, joka olet taivaissa…”. Tämän rukouksen väitetään olevan Jeesuksen opettama. Tätä kirkkokin opettaa.
Itse olen aina ajtellut, että jumaluudella ei ole sukupuolta, ihonväriä, eikä muitakaan inhimillisiä ominaisuuksia. Ihminen kuitenkin tekee Jumalan kaltaisekseen, niin että hänestä tulee jumala, ihmisen kaltainen. Niinpä ihminen käyttää tätä omaa jumalaansa vaikkapa tuomitsemaan muita, itsestä poikkeavia ihmisiä.
Jo Raamatun kertomuksissa Jumala on (miehinen) ase, eikä (naisellinen) asenne.
Miehen ja naisen erottaminen yksilöiksi ja itsellisesti vaikuttavaksi persoonaksi ilman toisen sukupuolen huomioimista on edelleen vihtahousun parhaimpia juonia.
Asia on juuri kuten Martti otti esiin, ei ole toista ilman toista. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. On virhe ajatella, että on ihminen mies ja ihminen nainen, joilla on toisistaan eriävät suunnat. Mies ja nainen kuuluvat yhteen ja ovat ihminen vain yhdessä, sanan ihminen varsinaisessa merkityksessä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois yksilön arvoa millään tavalla. Jokainen yksilö on yhtä arvokas, mutta Kristuksessa ei ole miestä ja naista erikseen.
Feminismi ja sovinismi ovat ihmisen keksintöä ja harhaisia oppeja.
Kimmo tekee hyviä kysymyksiä. No heprealaisessa Raamatussa Jumalalle omistetut kaksi tärkeintä nimeä ovat Jehovah ja elohjim. JehovaH alkaa maskuliinisella phallos-tunnuksella jod eli ‘käsi’ ja päättyy feminiiniseen tunnukseen Hee l. aukko. Jehovan kolme viimestä kirjainta Hvh ovat aukko koukku ja aukko ja kuvaavat elämän syntymistä Jodin vaikutuksesta. (HVH =565 vr. DNA:n rakenne) Elohim nimen juurena on feminiininen ELOHAA ja se saa maskuliinisen monikon päätteen iM. Miksi näin? Jotta androgyynisys näkyisi molemmissa jumala-nimissä. Ja siksi että elohjim arvoksi saataisiin 86 eli luonnollisten alkuaineitten protonien korkeinluku ja nyt 8×6=64, joka vastaa DNA:n mahdollistamien valkuaisaineitten suurinta määrää. 64 on myös A damin ja Eevan yhteine lukuarvo. Tämä on luultavimmin siemenen salaisuuden enkeli RAZielin heprealaiseen perimätietoon saattaamaa ja lopun aikoina avattavaksi tarkoittamaa.
“Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.”
Yksi suurimmista tulkintaan vaikuttavista tekijöistä liittyy oman keskeneräisyyden torjumiseen ja kieltämiseen. Ihmiset peittelevät tulkintojensa alle kätkeytyvää inhimillistä epävarmuuttaan ja rajallisuuttaan. Ihminen saattaa tuntea erinomaisesti Raamatun tekstit, mutta ummistaa silmänsä inhimillisen elämän todellisuudelta. Raamatussa nähdään olevan tai ainakin johdettavissa yksiselitteiset vastaukset hengellisyyttä ja moraalia koskeviinn kysymyksiin. Ihminen tietää kuinka tulee elää, kunhan vain lukee Raamattua ja on kuuliainen sen tiedollisesti omaksuttavalle sisällölle.
Aholan saaressa on oltu hyvän asian jäjellä.
Samat johdannaiset koskevat valtakirkon virsikirjaa mistä teologiaa ymmärtää saman ja paremminkin kuin pappiemme puheista Armon lupauksineen.
Jaa, että “on alettu ymmärtää” ? Aika kauan Raamattua on tulkittu miehen (“luomakunnan kruunu”) näkökulmasta, ja niin tehdään vieläkin. Eivät miehet niin vain luovu vallastaan, eivätkä Jumalan (mies) heille antamista etuoikeuksista (ensimmäiseksi ” luotu”). Kirkossahan ei ole vieläkään demokratiaa, johon yhteiskunta on jo sitoutunut. Kirkossa sallitaan edelleen ihmisarvon loukkaukset. Nyt näyttää siltä, että yhteiskunnasakin on ääniä, jotka vaativat tasa-arvosta (demokratiasta) luopumista. Näitä ajatuksia johtavat uskontoon sitoutuneet/sotkeutuneet puolueet.
Naiset ovat taistelleet vuosituhansia ihmisarvonsa puolesta, eikä se taistelu lopu. Miehet ovat “antaneet” suuressa armossaan naisille jo sielun ja joitakin muita samanlaisia ominaisuuksia/oikeuksia, joita heillä itsellään on ollut “alusta” alkaen. Suurin syy tähän ovat juuri uskonnolliset tekstit. Kristinuskohan perustuu vahvalle mieheydelle ja heikolle naiseudelle. Naiseus on nähty miehen apuna (orjana) olemisena. Tosielämässä mies on usein se “heikompi astia”.
Entä jos kristinusko perustuisi Äitiin, Tyttäreen ja Pyhään henkeen ? Ja sitä perisynnin (joka muutti ihmisen kuolevaiseksi) taakkaa kantaisi heikko mies ?
Jumalaa on turha etsiä ihmisen sanasta (vaikkapa Raamattu), tai kirkosta (jossa nainen keittää kahvit). Raamattu on vaikuttanut vuosisatoja psyykeemme niin, että naisen asema ei sen sanan valossa muutu. Siitä pitävät miehet huolen.
Muistan, kun koulussa (15 v) pidin aamuhartaudessa puheen, jossa sanoin, että “mitä jos Jumala onkin keski-ikäinen, rehevä, musta nainen, eikä harmaahapsinen pilvenlongalla isuva mies “. Jouduin uskonnonopettajan (mies) puhutteluun.
Ilmoita asiaton kommentti