Raamattu ja sen tulkinta
Raamattu ja sen tulkinta on niin uskon kuin kirkon peruskysymys. Olli Seppälä on lehtityöstä vähän vapauduttuaan alkanut kirjoittaa lyhempiä, mutta viisaita, läpiajateltuja blogeja yhteiseksi iloksemme. "Jeesus vai Kristus?" Kysymys on oivaltava ja virinnyt keskustelu on tuonut näkyville paljon meistä, kristityistä eli uskovaisista.
Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Kun itse olen nyt jo pari vuotta pyörinyt kysymyksen "Jeesus vai Paavali?" (Pohdintoja uskonasioista. Väyläkirjat.fi 2022) kanssa, olen tietysti miettinyt tuon VAI:n merkitystä. Kirkkomme opin mukaan Jeesus oli tosi ihminen. Siis kaksi ihmistä, kaksi aikalaista, Jeesus ja Paavali. Mikä oli heidän, kahden aimattoman juutalaisen suhde? Äärimmäisen kiinnostava kysymys. Kirkon opin mukaan Jeesus oli myös tosi Jumala, Paavali ei ollut. Opin mukaan Jeesus oli synnitön - opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.
Jeesus vai Kristus- kysymys nostaa minun mieleeni tunnustusrintama-ajat Suomessa. Siinä viides herätysliike ja körttiläinen piispa Olavi Kares löysivät toisensa. "Jeesus on Herra", sen toistelun Kares nosti kunniaan ja löi samalla SKY:läisiä ja myös vasemmistolaisia kuin vierasta sikaa.Näin jälkikäteen ajateltuna näiden suurin synti oli, että heidän mielestään Jumalan tahdon olisi pitänyt tapahtua "myös maan päällä".
199 kommenttia
Siinä on minun oppini. Se riittää toistaiseksi minulle. En ole vielä tätäkään oppinut, koska uudelleen ja uudelleen joudun aloittamaan alusta se opettelun.
Siinä on minun oppini. Se riittää toistaiseksi minulle. En ole vielä tätäkään oppinut, koska uudelleen ja uudelleen joudun aloittamaan alusta se opettelun.
ARI, jotenkin turhalta tuntuu itsensä vertailu toisiin. Ja varsinkin itsensä nostaminen. Jos kerran rakastat lähimmäisiäsi, älä heitä sitten moiti.
ARI, tässä kohtaa olet täysin oikeassa. Anteeksi turhan kärkäs sanomiseni.
Mikään muu ei muserra ihmisen omaa kuvitelmaa niin täydellisesti omasta kelvollisuudesta, kuin Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla se antaa juuri sen kelvollisuuden Jumalan silmien edessä, jota kaikin keinoin on yrittänyt siihen asti saada aikaan.
Sen jälkeen ei tarvitse enää tuhlata energiaa pisteitten hakuun. Sillä on jo saanut kaikki pisteet pelkästä armosta.
ARI ja MARTTI, ennen kuin blogi huomenna siirtyy tavoittamattomiin, en malta olla teidän kahden sanailua kommentoimatta.
Ari, todistelet jotakin irrallisilla Raamatun lauseilla. Se ei mielestäni ole oikein hyvä tapa mitään todistella. Eikä varsinkaan, jos irrallisten lauseitten jälkeen kysyt, onko toinen kärryillä, onko hän ymmärtänyt viestisi. En tiedä, olenko oikeassa, mutta puheenvuoroistasi minulle välittyy kuva, että asetut toisen yläpuolelle, neuvomaan tai opettamaan. Vähän besserwisser-mäisesti. Siihen ei meillä taida kellään olla valtuuksia, mutta helposti kai siihen kuka vaan luiskahtaa.
Ja vielä siunatuksi lopuksi tältä paikalta:
Olen iloinen, että onnistuin herättämään keskustelun, jolle kävijöitä tai käyntikertoja kertyi lähestulkoon kolme tuhatta ja kommentteja liki parisataa. Olen tietoisesti ja aktiivisesti pyrkinyt levittämään tietoa kirjastani ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista”: (Väyläkirjat 2022) Siinä minulla on ollut väljemmin tilaa ajatuksilleni Raamatusta, Uudesta testamentista ja sen tulkinnasta.
Hyvän Jumalan runsasta siunausta, iloa ja kaikkea hyvää Sinulle, lukijani.
Kiitos Heikki pitkästä ja monia kiinnostaneesta keskustelusta. Tulisipa tämmöistä lisää.
MARTTI, ARI, && Ei ole mitään aiukomusta poistaa kirjoituksia. Sehän on ILO, että keskustelu vielä jatkuu, vaikka se kotimaa24:ssä on siirtynyt pois ”etusivulta”.
Kai se kuuluu asian luonteeseen, ettei keskustelu aina pysy teemassa, vaan poikkeaa välillä muualle.
Minulla on joskus taipumusta (geneettiseen?) alavireisyyteen, mutta aiunahan sitä on myös ilonaiheita. Kevät tulee ja sitten kesä, valo lisääntyy ja kai meillä kaikilla on joskus ihan arkisiakin ilon aiheita. Eli voikaa hyvin, te kaikki, jotka vielä olette mukaana.
Jumalan armo, jonka Paavali tarjoaa jokaisen kirjeen alussa on koko Kristinuskon ydin. Jos se käsitetään väärin , niin kaikki muu menee saman tien. Jumalan armo on itse asiassa itse Kristus. Hän vaikuttaa meissä sen että turvaudumme yksin häneen. Emmekä mihinkään mitä itse voimme saada aikaan. Olemme täysin armon varassa ja jos näin on, niin meissä vaikuttaa armollisuus toisia kohtaan. Jos meillä on salaisesti jotain omaa ansiota ja vaadimme samaa muilta, niin olemme heti kovia ja armottomia. Kristinuskon uskon pelkkä harrastaminen saa meissä helposti otteen. Raamattu rukous ja kaikki toiminta seurakunnassa, sekä Jumalan lahjat tulevat meille helposti armoa tärkeämmiksi. Jumalan armo unohdetaan ja käännetään sille selkä. Näin käy jatkuvasti jokaiselle kristitylle ja siinä auttaa vain uudelleen ja uudelleen palaaminen uskon alkupisteeseen, eli Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.
Ilmoita asiaton kommentti