Raamattu ja sen tulkinta on niin uskon kuin kirkon peruskysymys. Olli Seppälä on lehtityöstä vähän vapauduttuaan alkanut kirjoittaa lyhempiä, mutta viisaita, läpiajateltuja blogeja yhteiseksi iloksemme. ”Jeesus vai Kristus?” Kysymys on oivaltava ja virinnyt keskustelu on tuonut näkyville paljon meistä, kristityistä eli uskovaisista.
Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Kun itse olen nyt jo pari vuotta pyörinyt kysymyksen ”Jeesus vai Paavali?” (Pohdintoja uskonasioista. Väyläkirjat.fi 2022) kanssa, olen tietysti miettinyt tuon VAI:n merkitystä. Kirkkomme opin mukaan Jeesus oli tosi ihminen. Siis kaksi ihmistä, kaksi aikalaista, Jeesus ja Paavali. Mikä oli heidän, kahden aimattoman juutalaisen suhde? Äärimmäisen kiinnostava kysymys. Kirkon opin mukaan Jeesus oli myös tosi Jumala, Paavali ei ollut. Opin mukaan Jeesus oli synnitön – opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.
Jeesus vai Kristus- kysymys nostaa minun mieleeni tunnustusrintama-ajat Suomessa. Siinä viides herätysliike ja körttiläinen piispa Olavi Kares löysivät toisensa. ”Jeesus on Herra”, sen toistelun Kares nosti kunniaan ja löi samalla SKY:läisiä ja myös vasemmistolaisia kuin vierasta sikaa.Näin jälkikäteen ajateltuna näiden suurin synti oli, että heidän mielestään Jumalan tahdon olisi pitänyt tapahtua ”myös maan päällä”.
”Desimaalipilkun siirtely ei taida oikein istua gematriaan.”
Desimaalipilkku sopii kymmenjärjestelmää käyttäneiden kulttuurien gematristen lukujentulkintoihin. Gematriassa loppuluku kun voidaan asiayhteydestä riippuen tulkita ko kontekstin edellyttämällä tavalla. Niinpä 273 on edelleen myös 2x7x3 tai 2+7+3 tai 273/10
Lukuarvon kaksisataaseitsemänkymmentäkolme / 273 antaa kreikan ja heprean kielissä tietenkin monet sanat ja sanonnat, kuten antamani kulmakivilause. Relevanssi kullakin soveltuvuudella riippuu kontekstista.
Se että 27,3 on relevantti ilmoittaessaan synodisen kuukauden vuorokaudet ja merkiten 273: na avain , vahvistuu siitä että MYÖS heprean sana avain la 528 samoin 10 jaettuna eli 52,8 liittyy kalenteriin ilmoittaessaan tarkasti vuoden viikot!
273 on kreikan kirjaimin tietääkseni ΣΟΓ ja 27 taas ΛΖ. 0.3 merkintää et taida sinäkään tietää. Jos tiedät, olisi mielenkiintoista kuulla.
Niin, paitsi että ei kysymys ole siitä, miten luku 273 kreikaksi kirjoitetaan vaan mitkä erilaiset kreikan ja heprean sanat antavat kirjainnumeroistaan tuon luvun arvon. Kuten tekee esim. sana he kleis eli avain!
Toisin sanoen kaikki temput ovat luvallisia ja niiden avulla löydetyt viestit ikuisia totuuksia. Näinkö?
Gematrian säännöt ja sovellukset eivät ole mitään temppuja. Lopputuleman puhuttelevuus kontekstiaan vasten näyttää, onko kyseessä sattuma vai ei.
Mutta jos haluat säilyttää mielenrauhasi voi minun puolestani vapaasti esim. uskoa, että sekä kreikan että heprean avain-sanojen sopiminen ajanlaskuun ovat sattumia.
Muuten tuon hepreana avain 528 on tasan puolet Jahven luvusta 1056 viitaten siihen että myös Jahve liittyi aikalaskelmiin, ja aurinkoahan tuo ’Taivaan herra’ on alun perin ollutkin. Varsinkin kun tämän Herran kirkkaus aina kevätpäivän tasauksessa osui Kaikkein Pyhimpään, joka oli suunnattu ko. tasauspistettä kohti
Jumalan armo, jonka Paavali tarjoaa jokaisen kirjeen alussa on koko Kristinuskon ydin. Jos se käsitetään väärin , niin kaikki muu menee saman tien. Jumalan armo on itse asiassa itse Kristus. Hän vaikuttaa meissä sen että turvaudumme yksin häneen. Emmekä mihinkään mitä itse voimme saada aikaan. Olemme täysin armon varassa ja jos näin on, niin meissä vaikuttaa armollisuus toisia kohtaan. Jos meillä on salaisesti jotain omaa ansiota ja vaadimme samaa muilta, niin olemme heti kovia ja armottomia. Kristinuskon uskon pelkkä harrastaminen saa meissä helposti otteen. Raamattu rukous ja kaikki toiminta seurakunnassa, sekä Jumalan lahjat tulevat meille helposti armoa tärkeämmiksi. Jumalan armo unohdetaan ja käännetään sille selkä. Näin käy jatkuvasti jokaiselle kristitylle ja siinä auttaa vain uudelleen ja uudelleen palaaminen uskon alkupisteeseen, eli Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa.
Siinä on minun oppini. Se riittää toistaiseksi minulle. En ole vielä tätäkään oppinut, koska uudelleen ja uudelleen joudun aloittamaan alusta se opettelun.
PEKKA. Jumalan armo ja Jeesuksen työ, eiämä ja ylösnousemus on minunkin oppini. Se perusta kestää. Sekä Jeesuksen että Paavalin julistuksen mukaan siihen elimellisesti kuuluu myös elämä, kätten teot. Enkä minäkään sitä vielä ole oppinut. Anteeksisaaminen, parannus ja uusi elämä. Uudestaan ja uudestaan. 70 x 7, aina vain. Ja sittenkin ihminen voi kasvaa kohti Kristuksen kuvan kaltaisuutta. Me kaikki, sisaret ja veljet.
Enpä olisi arvannut, että näin keskeisessä asiassa voisin olla samaa mieltä samaan aikaan sekä Pekka Pesosen että Heikki Palmun kanssa. Sekin taitaa olla osa Jumalan armoa.
Siinä on minun oppini. Se riittää toistaiseksi minulle. En ole vielä tätäkään oppinut, koska uudelleen ja uudelleen joudun aloittamaan alusta se opettelun.
Pekka minulle armo on sitä että synteihinsä kuollut saa kaikki ennen tehdyt synnit anteeksi ja Jumala herättää tämän ”synteihinsä kuolleen” henkensä kautta eli uudestisynnyttää.
<Onko kuolleella mitään omaa jota voisi tuoda Jumalan eteen, ei ole siis mitään ansiota jolla voisi sanoa että Jumala pelastaa vaan todellakin kaikki tulee Jumalalta.
Mitä sitten on elämä uudessa luomuksessa, sitä ennen ilman rakkautta eläminen muuttuu Jumalan rakkauden kautta vaikuttaviksi teoiksi. Siis voisi verrata että kun isä sanoo lapselleen että tämän täytyy olla sadan kilometrin päässä tunnin kuluttua niin lapsi sanoo ettei voi millään ehtiä sinne, mutta isä antaa hänelle kyydin jolla ehtii, siis kyse ei olekkaan ihmisen omista voimista vaan Jumalan, Jumala antaa voiman ja rakkauden rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.
”Jumala antaa voiman ja rakkauden rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.” Uskoakseni Hän ei anna kerralla rakkautta ja voimaa koko loppuäksi vaan aina tilanteen mukaan juuri ja njuuri riittävästi. Emme tule täydelliseksi ennen kuin iäisyydessä.
Martti Pentti älä usko mitä minä kirjoitan tänne vaan lue Raamatusta mitä siellä kirjoitetaan.
Ensinnäkin Pietari sanoo:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan(Ap.t.2)
Siis tuossa on selkeääkin selkeämmin sanottu kuinka saadaan Pyhän Hengen lahja.
Mitä sitten Pyhän Hengen kautta vuodatetaan uskovaan:
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Etsi nuo omasta Raamatustasi, löydätkö ne sieltä?
Jeesus sanoo:
Joh. 5:42
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Kiinnitäpä huomio siihen, että tuossa lukee: meidän sydämiimme. Pyhä Henki on siis annettu ’meille’ eikä ’minulle’ tai ’sinulle’, Ari Pasanen. Kristillisyys on osallisuutta Kristuksen seurakunnasta eikä sooloilua.
Martti Pentti kuinkas otat Jeesuksen sanat että Hän tuntee TEIDÄT, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Paavali puhuu seurakunnalle jonka hän on johdattanut uskoon eli kyllä hän tiesi että näillä kuulioilla oli Pyhä Henki, entäpä onko nyt KAIKILLA itseään ”kristittyinä” pitävillä?
”Kyllä hän tiesi että näillä kuulijoilla oli Pyhä Henki.” Aivan oikein, heillä oli Pyhä Henki. Se on eri asia kuin, että jokainen heistä olisi erikseen omistanut Hengen. Henki on Jumalan persoona eikä ole kenenkään pmistettavissa.
Martti Pentti sinä et siis ole saanut Pyhää Henkeä (mielestäsi)?
ARI, jotenkin turhalta tuntuu itsensä vertailu toisiin. Ja varsinkin itsensä nostaminen. Jos kerran rakastat lähimmäisiäsi, älä heitä sitten moiti.
Heikki Palmu toteat:”” Jos kerran rakastat lähimmäisiäsi, älä heitä sitten moiti.””
Rakastiko Jeesus lähimmäisiään?
Miksi Hän ”moitti” KAIKKIA lähimmäisiään ja julisti että heidän tuli tehdä parannus?
ARI,
tässä kohtaa olet täysin oikeassa. Anteeksi turhan kärkäs sanomiseni.
Mikään muu ei muserra ihmisen omaa kuvitelmaa niin täydellisesti omasta kelvollisuudesta, kuin Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla se antaa juuri sen kelvollisuuden Jumalan silmien edessä, jota kaikin keinoin on yrittänyt siihen asti saada aikaan.
Sen jälkeen ei tarvitse enää tuhlata energiaa pisteitten hakuun. Sillä on jo saanut kaikki pisteet pelkästä armosta.
Olen kauan ihmetellyt tuota miksi monet uskovat eivät voi sietää oppia, jonka mukaan olemme täysin kelvottomia ja saamme lahjaksi täydellisen kelvollisuuden. Tuo edellinen kommenttini vastaa :
Tietenkään armo joka murskaa ihmisen oman hyvyyden kuvitelmat ei voi olla kovin mieluinen oppi.
Pekka, puhut kelvottomuudesta, ikään kuin se olisi ihmisen sisäinen tila. Tälläistä pessimistisyyttä löytyy vain luterilaisuudesta. Armo murskaa, tuskin murskaa, armo kirkastaa ihmisen kyvyt ja elävöittää ne. 😇
Pekka, kristitty ei hae pisteitä. Kristitty yrittää tehdä tekoja jota ovat Jumalalle kelvollisia. Se on kristillistä. Hyvistä teoista kristitty saa palkan taivaassa, Jeesus itse kehoittaa hankkimaan näitä tekoja. 😇
Pekka, kristitty ei hae pisteitä. Kristitty yrittää tehdä tekoja jota ovat Jumalalle kelvollisia. Se on kristillistä. Hyvistä teoista kristitty saa palkan taivaassa, Jeesus itse kehoittaa hankkimaan näitä tekoja.🙂
ARI ja MARTTI, ennen kuin blogi huomenna siirtyy tavoittamattomiin, en malta olla teidän kahden sanailua kommentoimatta.
Ari, todistelet jotakin irrallisilla Raamatun lauseilla. Se ei mielestäni ole oikein hyvä tapa mitään todistella. Eikä varsinkaan, jos irrallisten lauseitten jälkeen kysyt, onko toinen kärryillä, onko hän ymmärtänyt viestisi. En tiedä, olenko oikeassa, mutta puheenvuoroistasi minulle välittyy kuva, että asetut toisen yläpuolelle, neuvomaan tai opettamaan. Vähän besserwisser-mäisesti. Siihen ei meillä taida kellään olla valtuuksia, mutta helposti kai siihen kuka vaan luiskahtaa.
Minä puolestani olen saanut Ari Pasasesta sen kuvan, että hän on erillään kaikesta seurakuntayhteydestä. Hän taitaa edellyttää sekä yhteisöiltä että yksittäisiltä kristityiltä sellaista täydellisyyttä, jota ei ole täällä ajassa luvattu kenellekään. Niinpä olen hänestä huolissani. Luultavasti yritän turhaan häntä kehottaa, mutta olen yrittänyt. Pyydän anteeksi, kun se on vienyt harhaan monen keskustelun teemasta, tämänkin!
Heikki Palmu miksi blogi siiryisi tavoittamattomiin, aiotko poistaa kirjoituksen?
Sitten esittämiisi ajatuksiin minusta, tuot esille ”irralliset” lauseet, mitä tarkoitat niillä, onko mielestäsi Jeesuksen sanat seuraajistaan:
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Siis kun nyt ukrainassa soditaan eli saman kirkon jäsenet tappavat toisiaan niin mitä tuo ”keskinäinen rakkaus” näyttää?
”Kun Ukrainassa soditaan eli saman kirkon jäsenet tappavat toisiaan, miltä tuo ’keskinäinen rakkaus’ näyttää?” Surulliseltahan tuo näyttää. Pitää kysyä, onko ’toisiaan tappavilla’ sotilailla muuta vaihtoehtoa? Mikä voima on saattanut heidät vastakkain? Kuka on heidät käskenyt taistelemaan toisiaan vastaan?
Ja vielä siunatuksi lopuksi tältä paikalta:
Olen iloinen, että onnistuin herättämään keskustelun, jolle kävijöitä tai käyntikertoja kertyi lähestulkoon kolme tuhatta ja kommentteja liki parisataa. Olen tietoisesti ja aktiivisesti pyrkinyt levittämään tietoa kirjastani ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista”: (Väyläkirjat 2022) Siinä minulla on ollut väljemmin tilaa ajatuksilleni Raamatusta, Uudesta testamentista ja sen tulkinnasta.
Hyvän Jumalan runsasta siunausta, iloa ja kaikkea hyvää Sinulle, lukijani.
Kiitos Heikki pitkästä ja monia kiinnostaneesta keskustelusta. Tulisipa tämmöistä lisää.