Raamattu ja sen tulkinta

Raamattu ja sen tulkinta on niin uskon kuin kirkon peruskysymys. Olli Seppälä on lehtityöstä vähän vapauduttuaan alkanut kirjoittaa lyhempiä, mutta viisaita, läpiajateltuja blogeja yhteiseksi iloksemme. ”Jeesus vai Kristus?” Kysymys on oivaltava ja virinnyt keskustelu on tuonut näkyville paljon meistä, kristityistä eli uskovaisista.

Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Kun itse olen nyt jo pari vuotta pyörinyt kysymyksen ”Jeesus vai Paavali?” (Pohdintoja uskonasioista. Väyläkirjat.fi 2022) kanssa, olen tietysti miettinyt tuon VAI:n merkitystä. Kirkkomme opin mukaan Jeesus oli tosi ihminen. Siis kaksi ihmistä, kaksi aikalaista, Jeesus ja Paavali. Mikä oli heidän, kahden aimattoman juutalaisen suhde? Äärimmäisen kiinnostava kysymys. Kirkon opin mukaan Jeesus oli myös tosi Jumala, Paavali ei ollut. Opin mukaan Jeesus oli synnitön – opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.

Jeesus vai Kristus- kysymys nostaa minun mieleeni tunnustusrintama-ajat Suomessa. Siinä viides herätysliike ja körttiläinen piispa Olavi Kares löysivät toisensa. ”Jeesus on Herra”, sen toistelun Kares nosti kunniaan ja löi samalla SKY:läisiä ja myös vasemmistolaisia kuin vierasta sikaa.Näin jälkikäteen ajateltuna näiden suurin synti oli, että heidän mielestään Jumalan tahdon olisi pitänyt tapahtua ”myös maan päällä”.

  1. Mitä pitäisi huomata Jumalan Armolupauksista kastetulle lapselle ja kirkon todistuksesta katsoa Uskon silmin viimeisenä Jumalan Armoon.

    Kun kyse on Ikiaikaisesta suunnitelmasta pelastaa Tietyt Ihmiset on joltinen haaste huomata mistä kirkkomme todistaa.

    Saa huomata myös että Ihmistä on paha moittia siittä mistä Ihminen ei ymmärtänyt tai saanut ohjausta, kasvatusta, tai tiennäyttöä elämässään.

    Itse pidän kastetta arvokkaana symbolina ottaa pienokainen tai jo aikuinen seurakunnan yhteyteen, mutta minne asti kirjaukset nimiasiassa riittävät.

    • Heikki Palmulle. Vai että Englanti lahjoitti juutalaisille alueen Palestiinasta syyllisisyyden tähden. Otapa paremmin selvää mihin päätöksiin juutalaisvaltion perustaminen päättyy. Se oöi pidempi prosessi ja alkoi paljon ennen holocaustin aikaa. Toiseksi: Israelissa tänäkin päivänä liki 2 miljoonaa islaminuskoista arabia. Kyselyt osoittavat he eivät haluaisi olla ns. palestiinalaishallinnon alaisuudessa. Sen sijaan ns. palestiinalaiset (oikeasti samoja alueen arabeja kuin muutkin alueella) haluavat ”juden frei” valtion. Keneltä juutalaiset ovat vallanneet alueita? Juudea ja Samaria olivat Jordanian laittomasti miehittämiä ennen kuuden päivän sotaa joka tuhosi kaikki juutalaisten synagoogat ja kirkot. Tuona miehitysaikanakaan ei puuhattu sitä minkäälaiseksi ”palestiinalaisten” alueeksi.

  2. ”Oman aikamme uskonnollisessa puheessa korostetaan päämäärätietoisesti armoa. Me kelpaamme Jumalalle, hän hyväksyy meidät. Sinut ja minut, jokaisen ihmisen. Ja vielä enemmän: hän rakastaa kaikkia meitä ja juuri sellaisina kuin me olemme. Näin sanotaan, mutta voisiko se olla totta? Olisiko Jumala muuttumattomuuden Jumala?
    Jeesuksen mukaan ei. Viimeinen tuomio-kertomuksen perusteella Jumala odottaa meiltä oman hyvän tahtonsa noudattamista. Hänelle on tärkeintä se, mitä teemme ja miten elämme.
    Väite herättänee lukijassa kysymyksen armosta. Missä on Jumalan rakkaus, armo ja anteeksiantamus? Armo on varmasti mukana, mutta ei siistinä laastarilappuna puhdistamattoman, märkivän ruhjeen päällä. Armo ja anteeksiantamus ovat kolikon toinen puoli. Toinen on parannus ja uusi elämä. (”Jeesus vai Paavali?” s.53 (Väyläkirjat 2022)

    • Armo ei ole Jumalan meille osoittaman hyväksymisen synonyymi. Vanhurskauttaminen sisältää toki sen, että Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä. Yksin armosta, yksin uskosta JA YKSIN Kristuksen tähden. Mihin taas unohtuukaan Jeesuksen ansaitsema ja aikaansaama syntiemme anteeksia

    • Marko bämä solat ovat sotahuutoja jota ei ole määritelty. Tuossa viittaamassani linkissä pohditaan tätä.

    • Sami P. Olet siis jälleen ottamassa esille lempiaihettasi eli meidän luterilaisten ”erehdyksiä”. Minulla ei ole mitään esimerkiksi Heikki P:n kolikkovertausta vastaan. Pointtini on siinä, että modernissa kansankirkkoluterilaisuudessa Kristus-keskeinen sovitusoppi korvautuu Isä-keskeisellä akseptaatio-opilla, jossa ei ole käyttöä sen enempää parannuksen teoloe kuin elämän vanhurskaudellekaan. Eikä kilvoitteluunkaan taideta erityisesti tarvita Pyhää Henkeä tai apostolien kuulemma aikansa eläneitä opetuksia.

      Ja mitä Tarkkiin tulee: Totta kai sanalla ”armo” on monia eri merkityksiä. Mutta tässä kontekstissa tarkoitan sillä nimenomaan syntien anteeksi saamisen ja Jumalan lapseksi pääsemisen armoa, Kristuksen verellä ansaittua.

    • Marko, minusta itsesääli ei ole oikea keino lähestyä asiaa. Nämä solat omalta osaltaan johtavat juuri erilaisiin tulkintojen kirjoon. Kuten sinullakin. Tarkan teesissä on perää.

    • Sami P. Mistä ihmeen itsesäälistä puhut? Vai odotatko, että muotoilisin kirkkoni kritiikin parannussaarnaksi väärästä opista?

    • MARKO, ”yksin armosta, uskosta, Kristuksen tähden”. Kumpi on ensin, UT vai Augsburgin kirjoitukset? Kummalla tulkitaan toista? Armon korostaminen on mennyt överiksi, niin, että se mikä unohtuu, on nimenomaan parannus ja uusi elämä Kristuksessa. Pahimmillaan Jeesuksen kovista(kin) puheista on tullut saarnoissa keittiuöpsykologiaa.

    • Heikki P. Kaksi näkökulmaa. 1. Augsburgin tunnustus katsoo esittävänsä oikean Raamatun mukaisen opetuksen, mutta tiivistetysti. Joten eroa ei muuten pitäisi olla kuin siinä, että käytämme saarnoissa tietysti Raamattua.

      2. Olen täsmälleen samaa mieltä mieltä kanssasi siitä, mitä sanot ns. keittiöpsykologiasta, parannuksesta ja uudesta elämästä. (a) Samalla muistutan itseäni ja meitä kaikkia, että Augsburgin tunnustus ja sen puolustus opastavat meitä myös opettamaan parannuksesta ja uudesta elämästä (uudesta kuuliaisuudesta). Joten väkinäinen armon opetus ja Herramme kovienkin lausumien muuttaminen joksikin muuksi ei mielestäni tosiaankaan ole tunnustuksemme mukaista.

      (b) Haaste on mielestäni siinä, kuinka armon ja tekojen sekä uskon ja elämän välinen suhde esitetään ja sanoitetaan. Oma diagnoosini on se, että pelastusarmon modernit sanoitukset ja lain saarnan poissaolo johtavat helposti nimenomaan keittiöpsykologiaan. Ja tämän taustalla taas näkyy mielestäni pitkään jatkunut kristinuskon ”modernisointi” josta Bultmannin demytologisointiohjelma on hyvä esimerkki. Moni meistä luulee varmasti ihan aidosti julistavansa evankeliumia kun pitää esillä yleisinhimillisiä asioita ja ns. keittuöpsykologiaa. Vaikka niissä usein onkin ihan hyviä ajatuksia. Paluu Joh 3:16-17:n kirjaimellinen tulkinta olisi hyvä alku kirkkomme uudistukselle.

    • Marko, ongelma on juuri siinä, että ei haluta nähdä oleellista. Ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia, kohdata. Tämä vastaavuus löytyy esim uudestikastajien teologiassa. Tai vaikka kirkon eri herätysliikkeissä. Luterilaisuuden muoto ja sisältö periaate antaa hyvät lähtökohdat itsekritiikille. Myös kaikki tunnustuskirjoissa ovat tämän lähtökohdan alla. Tunnustuskirjat eivät ole siinä mielessä normatiivisia, että ne olisivat arvioinnin ulkopuolella. Uskonpuhdistus antoi lähtökohtaisesti kristitylle induvidualastisen mahdollisuuden arviointiin. Jokaisella on lupa tähän.

    • Jatkan vielä vähän. Sami, olen kanssasi eri mieltä tunnustuskirjojen normatiivisuudesta. Siitä, että Raamattu yksin on uskon ja elämän ylin ohje ja normi, seuraa, että tunnustuskirjat ovat juurikin Raamatusta johdettu ja sitä alempi, mutta sen kanssa yhdensuuntainen normi. En väitä tunnustuskirjojen olevan mikään tyhjentävä selitys tai edes ainoa oikea ja muut tulkinnat automaattisesti poissulkeva tapa ymmärtää Raamattua. Mutta kylläkin kirkkoamme ja minua sen pastorina sitovaa ja velvoittavaa Raamatun tulkintaa. Olen ihan kokemuksellisesti vakuuttunut niiden linjausten yleisemmästäkin käyttökelpoisuudesta seurakuntaelämän ja sielunhoidon arjessa. (Totta kai myös suren sitä, että kirkkomme on itse luopunut monissa asioissa oman perustansa varassa elämisestä ja hengellistä inspiraatiota haetaan mitä merkillisimmistä kristillisistä ja ei-kristillisistä lähteistä. Kuka poika ei olisi surullinen, kun oma äiti dementoituu ja liukuu jonnekin omaan todellisuuteensa?)

      Olet useaan kertaan pitänyt esillä sitä, että Luther ja hänen seuraajansa lähtivät sooloilemaan käsityksessään yksin Raamatusta kirkon uskon ja elämän korkeimpana normina, uskonvanhurskaudesta ja sidotusta ratkaisuvallasta. Olet antanut ymmärtää, että oikea ratkaisu olisi paluu Idän ortodoksisen kirkon linjoille. Toisin sanoen uskon ja elämän ylimmän ohjeen ja normin paikan ottaisi itäisen kirkon isien mukainen käsitys Raamatun ja sen rinnalla kulkevan arvovaltaisen tradition yhdistelmästä. Miksi siis kehotat nyt koettelemaan tunnustuskirjoja Raamatulla, kun olet antanut aikaisemmin ymmärtää koko tällaisen koetteluasetelman olevan harhautunut? Vai ajatteletko, että Raamattu opastaa nöyrän lukijansa ajattelemaan tavallasi?

    • Marko, tunnustuskirjojen normatiivisuus ei tietenkään ole sitä mitä kuvaat. Se, että papit velvoitetaan seuraaman tunnustuskirjoja on ymmärrettävää järjestyksen ja koossa pysymisen kannalta. Se on inhimillinen ratkaisu.

    • Marko, tuo itsekriittinen näkökulma voisi avata jotakin uutta ja avata pääsyn vanhakirkolliselle linjalle ymmärtämään luterilainen muoto ja sisältö periaate riittämättömäksi.

    • Sami P. Raamattu on ohjaava normi ja tunnustuskirjat ohjattu normi. Löydät tämän ja muut samaa kysymystä käsittelevät kiteytetyt linjaukset halutessasi vaikka Pelikanin dogmihistorian 4. niteestä. Tunnustuksen velvoittavuus nimenomaan ei johdu vain inhimillisen järjestyksen tarpeesta – niin tärkeä kuin se onkin – vaan siitä, että ne ovat yhtäpitäviä Raamatun kanssa. Toisten kristillisten traditioiden näkemys tästä voi tietenkin olla toinen. Esittämäsi tulkinta on muistaakseni 1700- ja 1800- lukujen saksalainen näkemys tilanteessa, jossa tehtiin ero julkisen ja yksityisen uskon(non) vaatimusten välillä. Ja vielä kerran: muoto- ja sisältöperiaate on 1800-luvulla ns.liberaalin teologian koulukunnan piirissä kehitetty tulkinta luterilaisuudesta. Sen avulla pyrittiin erittelemään muuttumaton ja muuttuva aines luterilaisesta uskontulkinnasta vaikka jaottelu omaksuttiin laajasti. Tietenkään tuollaiset käsite-erottelut eivät ole tyhjentäviä.

      Esitin sinulle muutaman kysymyksen. Toivon, että voisit vastata niihin etkä koko ajan vihjaisi meidän olevan jotenkin laiskoja ja rajoittuneita. (En itse kuulu niihin, joiden mielestä Raamattu, tunnustuskirjat ja Pieperin dogmatiikka sekä pari muuta SLEY:n kustantamaa teosta ovat koko kristillisen opin tyhjentävä ja lopullinen selitys).

    • Marko, en tiedä kuka on laiska ja rajoittunut. Itse huomaan nuo piirteet itsessäni. Tunnustuskirjoihin on itsessään sisälletetty tuo muoto ja sisältöperiaate, ei sitä keksitty myöhemmin. Kysymyksiin mielestäni vastasin. Jos jäi joku epäselväksi kysy uudestaan.

    • Sami, lyhyesti ennen työpäivää: Annat mielestäni tahallisen yksipuolisen kuvan siitä, miten luterilaisuus ymmärtää Raamatun normatiivisuuden ja tulkinnan. Esimerkiksi Ralph Bohlmannin kirja tunnustuskirjojen raamatuntulkinnasta – minun pitäisi varmaan lukea se uudestaan – hahmottelee asiat syvemmin.

      Voisit varmasti esittää muutaman kirkkoisäsitaatin, joissa esität oman ja tunnustuskirjoja oikeamman näkemyksesi niin, että muutkin lukijat ymmärtäisivät. Hengellinen laiskuus vaivaa meitä kaikkia. Mutta minusta pelkkä treenaus ei ole ratkaisu tähän ja muihin synteihin elämässämme. Hyvää päivän jatkoa.

    • Sami P. Tiedän erittäin hyvin, että Raamattua ei saa irrottaa kirkon traditiosta. Suomessa mm. Leif Erikson on todennut, että Lutherin pääkirjoissa näkyy, kuinka Raamatussa on keskus ja kehällisempää ainesta, ei kuitenkaan modernin ns. liberaalin protestantismin tarkoittamassa mielessä. Luther sanoittaa tämän keskuksen eri tavoin ja eri versiot ovat linjalla vanhurskauttamisoppi – Jumalaoppi jne. Minulle tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että Luther piti kiinni kirkon yhteisestä uskosta (tietenkin on muistettava hänen rajoituksensa).

      Minusta olennaisinta on kysymys, mitä Raamatun ja kirkon vuorovaikutuksella tarkoitetaan. Julistus, Raamattu ja suullinen traditio ovat ilman muuta saman kokonaisuuden osia, varsinkin suullisen sanan varassa toimivassa kulttuurissa. On niin ikään selvää, että Raamatun teksteissä kuullaan apostolien ääni. Kuten Paavali oikoi Korintin ja Galatian ongelmia, Raamatun tekstit oikovat myös meitä, jos (ja kun) harhaudumme. Subjektiivisen ja kirkon yhteisestä uskosta irrotetun raamattu YKSIN ja musta tuntuu-tyyppisen raamatunkäytön lupaa meille ei ole annettu. (Jos olen muuten ymmärtänyt oikein, ortodoksinen kirkko ei erityisemmin harjoita Raamatun tekstikritiikkiä sillä tavoin kuin artikkelissa esitetään. Dogmihistoriallisessa tutkimuksessa tiedetään sekin, että myös ortodoksinen usko on kuin onkin käynyt läpi erilaisia muutoksia, jotka omana syntyaikanaan on tunnistettu uutuuksiksi. Eikö tätäkin sovi pohtia eikä vain todeta, että Henki on johtanut?).

      Vanhassa Bibliassa oli säilytetty monia kirkon uskoon ohjaavia painoteknisiä korostuksia. Käännösratkaisutkin korostivat sitä, että profetian l. Raamatun selityksen tuli olla ”uskon kanssa yhteinen” = uskonopin mukaista. Sola scriptura numquam sola eli Raamattu yksin ei koskaan ole yksin.

    • Marko, tiedä tuon Leif Eriksonin ajatuksen, se ei sinänsä tuo mitään uutta, eikä muuta protestantista käsitystä Raamatusta. Se on edelleen erilainen kuin vanhoissa kirkoissa.

      Kristinuskon opinmuodistus on ollut pitkä prosessi jossa luterilaiset eivät ole olleet mukana, koska heitä ei ollut. Yksi munkki, sitten muutti joukkojensa kanssa monet asiat, varsin huonoon suuntaan. Tämä irtiotto on vain todellisuutta, missä luterilainen joutuu elämään. Muoto ja sisältöperiaatteen helmassa, unohtaen koko kristillisen tradition.

    • Heikki, Martti Luther. Nimeä ei jätetty siksi mainitsematta, että kirjoittaisin voittajan historiaa. Se nyt vain jäi.

    • Sami P. En tiedä, kannattaako tätä vänkäämistä nyt jatkaa. Itse näen nämä asiat toisin kuin sinä. Se, että kirkon monimuotoista traditiota tarkastellaan Raamatun kautta myös kriittisesti, merkitsee sitä, että traditiota nimenomaan arvostetaan ja se otetaan vakavasti. Kristikunnan valitettava hajaannus on vuosituhansien aikana edennyt kielellisten, kulttuuristen ja (valta)poliittisten tekijöiden siivittämänä. Tiedät tämän kyllä todeksi myös itäisen kristikunnan piiristä. Ihan siitä riippumatta, miten Raamatun ja suullisen tradition välinen suhde ymmärretään.

      Se, mitä tuossa Vartijan artikkelissa todettiin vanhojen kirkkojen ja protestanttisten yhteisöjen hajaantumisalttiudesta vertautuu minun silmissäni myös erääseen kotimaiseen herätysliikkeeseen. Yhdistelmä: selkeä ja yhtenäinen oppi – pelastuksen pitkälle viety tai tiukka rajaaminen tiettyyn kirkkokuntaan ja samalla tavalla uskoviin – hierarkkisuus – uskon ja elämäntavan yhdenmukaisuus – toimii aika samalla tavalla ortodoksisessa kirkossa ja lestadiolaisessa SRK-vanhoillisuudessa. Sen piirissä ei myöskään ole tavatonta käsitys, että Pyhän Hengen johtamana ”on nähty hyväksi” opettaa Raamatusta tietyllä tavalla ja edellyttää uskovilta kuuliaisuutta seurakunnan ohjeille. Eli: toisessa uskotaan Pyhän Hengen johdattavan ekumeenisia kirkolliskokouksia ja toisessa mitä ilmeisimmin puhujainkokouksia. Samalla korostetaan uskon muuttumattomuutta vaikka tarkkakorvainen kyllä huomaa muutokset.

    • Marko, emme voi sille mitään jos jossakin SRK joukoissa on piirteitä, jälkiä oikean kirkon rakenteista.
      Kirkon traditio ei ole ikinä ollut Raamattua vastaan. Sellaisia päätöksiä kirkko ei tee. Raamatulla ei myöskään arvioida kirkon traditiota, vaan kysymys on kokonaisuudesta. Luterilaisuuden perusvinoutuma on juuri tämä muoto ja sisältöperiaate. Se on uusi tulokas 1500 luvulta. Sellaista kristikunta ei tunne.

    • Sami, olen eri mieltä kanssasi. Kirkon traditiossa on monia säikeitä ja osa niistä on valitettavasti myös peittänyt Raamatun sanan tai vääristänyt sitä. Minun asenteeni kirkon traditioon on myönteinen ja samalla kriittinen. Jos Jumalan lain keskeisiä osia oli unohtunut, kun vanhan liiton aikainen kuningas Joosia aloitti reforminsa palatakseen lakiin, sama voi toistua myös kristillisessä kirkossa. Tämä riittäköön 🙂

    • Marko, näin olet tuon uskonpuhdistuksen tulkinta aparaatin vanki ( muoto ja sisältöperiaate) samalla uskonpuhdistuksen kirkko hylkäsi melkein kaikki yhtenäisen kirkon traditiot. Et myöskään kykene osoittamaan mikä yhtenäisen kirkon traditiossa on väärää. Mutta jatketaan toisessa yhteydessä🙂.

  3. Keskustelua on virinnyt. Vähälle huomiolle on jäänyt kirkollisen lähihistoriamme yksi vaihe: tunnustusrintama. Sanojen, opin korostaminen ikäänkuin kirkon pääkysymyksenä. Itse olen toivonutä, että kirkkohistorioitsijat, yliopistojemme kirkkohistoriaa selvittävät teologit kiinnostuisivat myös lähihistoriasta, sotien jälkeisestä, 50-luvulla voimistuneesta amerikkalaisten ristiretkestä Suomeen ja sen seurauksena syntyneestä viidennestä herätysliikkeestä. Tämän päivän kirkkoaktiiveissa aktiivinen ryhmä ovat ”entiset viidesläiset”. Miten tätä herätysliikettä ja sen lyhyttä historiaa voi kuvata suhteessa Raamattuun ja Raamatun tulkintaan. Kirkon oppiin ja kotikutoiseen pelagiolaisuuteen? Raamatun käyttö, Raamatun ymmärtäminen on tärkeä tässäkin katsannossa, vaikka useimmat tietysti kohtasivat herätysliikkeen lyhyissä ”uskon tosiasioissa” tai puhelinpylväisiin kiinnitetyissä teksteissä kuten ”Jeesus tulee, oletko valmis?”

    • Hiukan ihmettelen tuota Heikin väitettä, että viidesläisyys olisi syntynyt ”amerikkalaisten ristiretken” tuloksena.

      Urho Muromaa pidetään viidesläisyyden isänä, ja Muroma tunnetusti tuli uskoon Johanneksen kirkossa 1912 norjalaisen merimiehen Albert Lunden saarnatessa. On totta, että Lunde oli saanut vaikutteita amerikkalaiselta Dwight L. Moodylta.

      KRS puolestaan syntyi suomalais-ruotsalaisen Frank Mangsin julistuksen pohjalta, joka puolestaan aloitti evankelistan uransa Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla.

      Kansanlähetyksen taustalla pidetään lukuisia teltatapahtumia ja evankelioimistilaisuuksia erityisesti 1960-luvulla, joiden perusteella Säämingin kristillisellä kansanopistolla alettiin Olavi Ronkaisen johdolla pohtia uuden liikkeen perustamista.

      KRS:aa lukuunottamatta ns. roseniolainen, evankelinen pietismi on vaikuttanut kaikkiin viidesläisiin suuntauksiin, joihinkin enemmän (Raamattuopisto, Ylioppilaslähetys/OPKO, Kylväjä), toisiin vähemmän. Samoin norjalainen herätyskristillisyys.

      Kansanlähetyksen raamattukäsityksen alkujuonteita voi vähintään yhtä perustellusti etsiä ns. raamatullisen suuntauksen (”beckiläisyys”) piiristä kuin amerikkalaisesta evankelikaalisuudesta.

      Mutta on myös totta, että Tommy Hicks-niminen amerikkalainen evankelista piti kokouksia 1950-luvulla Suomessa. Yhtä mieltä Heikin kanssa olen viidesläisyyden tutkimisen tarpeesta, erityisesti, mitä 1960-1970-luvun tapahtumiin tulee. Pia Latvala on KL:n idäntyöstä tehnyt väitöskirjan, mutta Latvala, niin ansiokas kuin väitöskirja muutoin on, ei näe viidesläisyyden taustalla muita juonteita kuin evankelikaalisuuden, mikä ei pidä paikkaansa. Viidesläisyyden tutkimista sikäli helpottaa, että käsitykseni mukaan arkistot ovat avoimet ja vielä elävät vaikuttajat ovat enemmän kuin halukkaita puhumaan, useat jo kirjoittaneet kirjankin tapahtumista.

    • EIköhän Suomen kristilllisyys ole kokonaisuudessaankin ”tuontitavaraa”: sitä on tullu sekä idästä että lännestä. Ja erityisesti Sakasata; Brittiläistä vaikutusta taisi tulla viikinkien kautta? Ja sitten ns. vapautuksen teologian suuntaukset, jotka eri muodoissaan vaikuttavat aikamme suomalaisessakin kristillisyydessä, lienee saanut vaikutteita uuden matereen kritillisyydestä. Joten ei viidesläisyys ainut amerikoista vaikutteita saanut liike taida olla. Ei kai kaikki amerikkalaiset vaikutteet (enää) ole ”kapitalistista imperialismia”? Tai sitten sitä on myös taustat uudelle ”avioliittokäsitysvirtauksellekin”.

      ”Tuleeko Ameriikasta mitään hyvää?” (USA:ssakin muistaakseni on oma Nasaret-kaupunki.)

      Ja vaikutteita me nyt saamme erityisesti aasialaisista virikkeistä, paitsi omina uskonnollisuuksinaan, myös vaikutuksina kristinuskon tulkintoihion ja käytäntöihin – onhan nyt alettu puhua ”kistillisestä joogasta”, ja mindfullness- ym. harrastuksesta kansankirkossamme.

      Minulla on sellainen käsitys, että kyllä ihan kotimaisin voiminkin on onnistuttu erinäisiä ”lisälakipykäliä” kirkolliseen toimintaan keksimään. Ja kehitellään niitä nytkin. Vaaditaanhan nyt kirkkokahviksi reilunkaupan luomukahvia kauramaidon kera, tuuli- ja aurinkosähköä kirkkoihin jne.

    • KARI-MATTI, olin itse Raamattuopiston ja KRS:n telttakokouksissa 60-luvulla. Olen nk. ”kokemusasiantuntija”. Sekä Muroma, Rapeli, että Tiilikainen saivat tarjouksen taloudellisesta tuesta Yhdysvalloista. SANA:lla oli juuria jo Suomen sotavuosien historiassa, mutta Uusi Tie perustettiin dollarituella, samoin Ylioppilaslähetys. Amerikkalainen, evankelikaalinen uskonkäsitys oli siis ristiretkellä Suomessa.

    • Heikki. Joo, en pitäisi lainkaan mahdottomana dollaritukea, erityisesti ns. idäntyöhön. Rahaa mahdollisesti saattoi tulla, mutta tuliko teologia? Ei välttämättä.

      Viittaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden saamaan rahoitukseen samoihin aikoihin. Rahaa tuli Artturi Jämsenin ja raittiusyhdistys Neliapilan kautta lännestä, mutta muuttuiko vl:n teologia? Ei tippaakaan.

      Vasemmalla ruplarahoitus oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Sitten oli eräs kirkollisten piirien hyvin suosima puolue poliittisen kentän keskustassa, joka taisi ottaa taloudellista tukea sekä lännestä että idästä.

      Entä Suomen kirkon rajaseututyö? Mistä tuli rahat toimintaan ja kirkkojen uudelleen rakentamiseen? Dollariapua virtasi. Körttien piirissä kirjoitettiin 1950-ja 1960- luvuilla hyvinkin kommunismin vastaisia pamfletteja. En pitäisi mahdottomana, etteikö jäljet jälleen johtaisi sylttytehtaalle. Muuttuiko körttiteologia sen johdosta jotenkin evankelikaaliseksi?

    • ”Körttien piirissä kirjoitettiin 1950-ja 1960- luvuilla hyvinkin kommunismin vastaisia pamfletteja.”

      Ja mitä vikaa niissä oli? Ihan ilman amerikkalaistakin vaikutusta jokainen kristitty ymmärtää, että kommunismilla ja uskolla ei ole yhteistä pohjaa. Kommunismi on ateistinen ideologia, jonka ytimessä on raaka väkivalta, antikristillinen ideologia siis.

    • Tuo Jarin(kin) kommentti panee vakavasti miettimään, eikö täällä todellakaan lueta sitä, mitä kommentoidaan?

    • Ei kommunismin vastustamisessa mitään vikaa ollut. Mutta tämän Heikki Palmun 21.2 klo 9.49 keskusteluketjun pointti oli ihan toisaalla.

    • Kari-Matti L, Heikki P.,

      Kommenttini voi vapaasti poistaa. Oikeastaan pyydän sitä.

      Blogisti voi nostaa keskustelun tasoa poistamalla älyttömyydet. Itse teen niin varsin taajaan. Suosittelen.

    • JUKKA, tuontitavaraa kyllä, se on selvää. Lännestä ja idästä. Toisen vuosituhannen alussa. Mutta onhan se hiukan toinen juttu, että meille toisen maailmansodan jälkeen alkoi voimaperäisesti tulla lähetystyötä Amerikasta, jonne monet eurooppalaiset kristilliset liikkeet olivat ahdistettuina, jopa vainottuina Euroopasta paenneret.

      Pohjois-Amerikka on merkillinen, osaksi käsittämätön soppa vapautta, väkivaltaa, rotusortoa ja uskonnollista imperialismia, kaikkea tätä muodossa, jota minun ainakin on vaikea käsittää. El Salvadorissa olen pikimiten käynyt. Missouri-synodi teki siellä lähetystyötä. Tuki protestanttista kirkkoa ja seurakuntia, kunnes kirkko antoi myös naisten julistaa evankeliumia papin virassa ja sen tähden synodi lopetti tukensa.

    • Heikki,

      Juu, Ameriikka ei ole Eurooppa, siinä lienet oikeassa.
      Toisaalta ei Euroopankaan ”kristillisyys” liene aivan suvaitsevaisuuden perikuva olla, jos historiaa tarkastelee. Ettei vain olisi: siitä puhe, mistä puute. Taisi rotusortokin alkaa Euroopan puolelta. (Tai olihan orjakauppa toki maailmalla jo vanha keksintö.) Onpa Eurooppakin osannut imperialismia harrastaa. Suuresta ja ruahaa rakastaneesta naapuristamme puhumattakaan.

      Ameriikan ihmemaassa toki uskonnolliselta kannalta tilanne poikkeaa perieurooppalaisesta siinä, että siellä ei valtiovalta ole ”sekaantunut” samalla tavalla kirkolliseen toimintaan kuin täällä vanhalla mantereella. Nythän toki valtion vaikutus on hävinnyt; mutta jos Ameriikassa uskonto onmyös politiikassa, on Euroopassaon politiikka läsnä uskonnossa, ainakin protestanttisissa piireissä. Katolisissa piireissä sellainen kehitys lienee hitaampaa – joskin jakaa mieliä ja kirkkoakin voimakkaasti.

      Joka tapauksessa Suomessakin saanemme jatkossa tottua siihen, että uskonnollinen ja kristillinen (tai kristillisperäinen) moninaisuus lisääntyy. EU-kansanäänestyksen yhteydessä voimakkaasti propagoitiin Suomen ”sisäänpäinlämpiävyyden” turmiollisuuden muuttumista ”avoimen länsimaistumiseen” päin. Uskonnon suhteen tosin tuntuu välillä, että me yhä pelkäämme että suomalainen ”uskonto on vain ja ainoastaan yksityisasia”-suhtautuminen ei säilytä valta-asemaansa. Pelkäämme, että ”perinteinen suomalainen luterilaisuus” (jossa ”ei puhuta uskosta”) muuttuu avoimen vakaumukselliseksi kristillisyydeksi – josta jopa voidaan puhua.

    • Jari Haukka, kehotat minua poistamaan blogistina jonkun puheenvuoron. Poistamaan älyttömyydet. Sitä en ole vielä koskaan tehnyt, enkä edes osaisi tehdä. Mielestäni minun on alustajana velvollisuus kuulla kaikki, mitä joku haluaa sanoa. Ei ole puhujan tehtävä karsia kommentteja. Ihanne on mielestäni dialogi, keskustelu, vastavuoroisuu, Joku blogiusti on kyllä poistanut oman kommenttini. Mielestäni se on rajoittuneisuutta, ettei ole kykyä kuunnella toista. Vanhana työnohjaajana sanon: Tärkeintä on kuulla jA kuunnella, joskus jopa ymmärtää toista.

  4. Toteat Heikki, että ”opin mukaan Jeesus oli synnitön – opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.” Ehkäpä niinkin, mutta eihän se kaiketi olekkaan ymmärryksen asia. Tosin eräät samarialaiset totesivat uskovansa ja tietävänsä kyseisen opinkohdan. Eipä siitä sen enempää.

    Mitä piispa Olavi Karekseen tulee, eikö hän pikemmin suhtautunut kielteisesti viidenteen herätysliikkeeseen, ettei ”Herättäjä-Yhdistys joutuisi ”vetämään mukanaan vierasta iestä. Ei kaiketi myöskään nykyinen körttiliike halua tuota ”iestä” kantamaan. Kun toteat, että piispa Olavi Kares ja viides herätysliike löysivät toisensa sanoissa ”Jeesus on Herra”, niin viittaatko lähinnä ”tunnustusrintamaan” koskien myös piispa Eero Lehtistä ja piispa Osmo Alajaa?” Kuten tiedetään Kares sivuutettiin ja Eero Lehtinen osaksi tuli piispaksi nimitys Lapualle, joka ei varmaan ollut ihan helppo pesti ainaakaan aluksi. Hänen julistuksensa ei tosin jättänyt koskaan kylmäksi. Se tuli todetuksi mm. Lapuan hiippakunnan 30-vuotisjuhlissa.

    • KOSTI, kyllä, viittaan nimenomaan tunnustusrintamaan. Joita nuoremmat eivät enää muistakaan. Eero Lehtinen tuo aina mieleeni sen, mitä hän kertoi Kotimaa-lehden piispojen haastattelusarjassa, sikäli kuin sen oikein muistan. Muistaakseni hän kertoi kysyvänsä pappisvihkimykseen tulevilta, juovatko he keskiolutta. Ja jos joivat, niin hän ei vihkinyt.

    • Kares taisi olla absolutisti. Kun Neuvosto-Latvian luterilainen arkkipiispa Jānis Matulis vieraili Suomessa vuonna 1973, niin hän tapasi myös piispa Olavi Kareksen. ”Matulis antoi Karekselle lahjaksi pullon perinteistä latvialaista alkoholijuomaa ”Riian balsamia” (Rīgas Melnais balzams), jonka alkoholiprosentti oli 45. Kares kaatoi saamansa alkoholin viemäriin.” (K. Ylikangas 2018). Kaikkien tiedossa lienevät alkoholin haittavaikutukset liiallisen käytön seurauksena.

      Itse jouduin tilanteeseen, jossa matkalla Rovanimen lentokentältä erääseen tunturihotelliin pikkubussiin tuli erään seurakunnan papistoa. Eräs ns. ”maistissa” olleista papeista huomattuaan minut ”maallikoksi” ja Etelä-Pojalaiseksi alkoi nimitellä minua ”päällystakiksi” veistellen, että kaiketi sinulla on sitten puukko mukana? Totesin melko kuuluvasti, että on se tuolla laukussa. Haluatko, että vedän sen esiin! Vaikeni koko loppumatkaksi ja muutenkin autoon tuli hiljaista. Joten miten tuon alkoholin käytön suhteen on viisasta menetellä?

    • Kristityn alkoholin käyttö ei saa olla loukkaukseksi toisille, siis ”käännipäissään” ei saa aiheuttaa toisille vahinkoa/mielipahaa ja toisaalta oma juominen ei saa olla toiselle lankeemukseksi eli yllyttää/antaa syytä juomiseen.

      Siis niin alkoholin juomisen kuin kaiken muunkin tekemisen tulee olla rakkauden kautta vaikuttavaa, ei pakolla voi saada ketään rakastamaan vaan kun pakotetaan toisia elämään tietyllä tavalla niin ollaan rakkauden sijasta lain alla eli ei toteuteta evankeliumia (eletään pimeydessä).

    • Oliko Jeesus synnitön? Eikö sikafarmarin elinkeinon tuhoaminen ollut rikos? Entä väkivalta temppelimellakassa?

    • Seppo Heinola eikö ensin tule määrittää mitä on synti, siis mitä se on mielestäsi?

      Kun ajattelee Mooseksen lakia niin siellä on käsky poistaa tiettyjä tekoja tehneet pois kansasta (kivittämällä), oliko tämä syntiä?

    • Jos joku menee ja tappaa lupaa kysymättä jonkun pohjalaisen sikafarmarin siat, eikö muka tee silloin syntiä ?

    • Seppo Heinola siis tappoiko Jeesus siat, mielestäni ei.

      Et vastannut kymyksiini eli ensinnäkin määrittelisitkö mikä on syntiä? Toiseksi VT.n kivittämiset olivatko ne syntiä?

      Siinä olet kyllä oikeassa että jos joku nyt menisi tappamaan vaikka hämäläisen siat niin kyllä se olisi rikos ja syntiä.

    • ”Ne pyysivät, että Jeesus ei käskisi niiden syöksyä kadotuksen kuiluun. Läheisellä vuorella oli iso sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta lupaa mennä sikoihin, ja hän salli sen. Silloin henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.” Onhan tämä erikoinen kertomus! Pahat henget pyysivät ensin, että ’Jeesus ei käskisi’. Siitten henget pyysivät ’lupaa’. Jeesus puolestaan ’salli’. Varmaankaan ei ole tarkoitus pohtia tätä maamme nykyisten vahingonkorvaus- tai rikoslakien valossa. Kuinka sitten? Otsikon mukaan keskustelemme Raamatun tulkinnasta. Siat – muuten juutalaisille saastaisia eläimiä – taitaa olla sivuseikka Jeesuksen ja pahojen henkien välisessä kohtauksessa, jossa Jeesuksella on ehdoton valta ’syöstä’ tai ’sallia’.

    • Totakai Jeeus ne siat tapoi kun ajoi riivaajat niihin ja siat sykksyivät jyrkänteeltä ja kuolivat. Kaikkitietävänä Jeesus tiesi että siat tulisivat kuolemaan.
      Hän oli puuttunut ihmisen laillisen omaisuuteen ja tuhonnut sen ja kyllä kaikkien synninmääritelmien mukaan moinen oli tietysti synti.

      Mitä synti on? Lähtökohtaisaesti se aukeaa sanan synti l. hamartia merkityksestä: ’Kadottaa merkki’.

    • Veikkaampa, että riivaajien päästäminen sikalaumaan ei ylittäisi syytekynnystä maamme oikeuslaitoksessa. Rikosilmoituksen tekijä ohjattaisiin luultavasti psykiatrin tutkittavaksi.

    • Me emme Pentti keskustele nyt nykyajasta.
      Muta, no, jos minä ajan/ajatan jonkun siat rotkoon ja väitän riivaajien ne sinne ajaneen, niin kyllä minut siinä vahingonteosta tuomitaan eikä riivaajastoryani uskota.

    • Jospa siat olivat villisikoja?

      Ei kai juutalaisia sikojen omistajia ollut? Villisioilla ei ole laillisia omistajia, joten Jeesus ei kajonnut kenenkään omaisuuteen?

      Oletko varma omaisuusrikoksesta Seppo? Miten tulkitaan?

    • ”Jospa siat olivat villisikoja?” Tekstissä mainitaan sikopaimenet. Villisikoja ei paimenneta laitumella. Siat taitavat muuten olla aikamoisia uimareita. Niinpä niiden hukkumistakin sopii epäillä.

    • Seppo Heinola tietänee, että kreikan sikaa tarkoittavan sanan gematrinen arvo on 1050. Niinpä on huomioitava, mitä tapahtumia oli vuonna 1050:
      Italialaiset kauppiaat avasivat sairaalan Jerusalemissa. Sitä hoiti maallikkoveljeskunta, Hospitaaliveljet, jonka nimenä oli sittemmin Johanniittain ritarikunta ja myöhemmin Maltan ritarikunta.
      Kuningas Vilhelm Valloittaja aloitti Westminister Abbeyn rakennustyöt.
      Sofian tuomiokirkko valmistui Olhava-joen varrelle Novgorodiin.

    • Martti Pentin alkeellinen yritys olla hauska gematriasta ompelemansa olkinuken kanssa sai tietysti tykkäyksiä, jotka toivat mieleeni erään juuri äsken erään suuren Johtajan pitämän puheen ja sen saamat ablodit.

    • ”Martti Pentin alkeellinen yritys olla hauska gematriasta ompelemansa olkinuken kanssa sai tietysti tykkäyksiä,” En yrittänyt olla hauska vaan havainnollinen. Pidän gematriaa pelinä, jonka arvo on lähinnä siitä kiinnostuneiden ajanvietteenä. Tällaiseen keskusteluun ujutettuna se taitaa täyttää olkinuken määritelmän.

    • MP.’Havainytosi’ tuotti (tahallisen) valheellisen mielikuvan (siis olkinuken) g ematriasta, joka EI hae analogioitaan noin kaukaa ja ilman kontekstia.

      Jos sinua tosiasiat kiinnostaa yhtään enemmän kuin pyrkimyksesi olla joka käänteessä pikkunokkela, niin huomioi, että Tooran ja Ut.n gematriaa ovat jo alkukristityt laajasti tutkineet ja soveltaneet ja sitä on tutkittu vakavasti myös Jerusalemin yliopistossa.
      Jeesus kehotti ymmärtäväisä sitäsoveltamaan.
      Tässä eräs sovellus:
      Jewish Gematria is based in large part on the timing of the celestial bodies …The calculation of the equinoxes and Gematria are the desserts of wisdom”. In other words, the worship and use of the equinoxes (i.e., Summer Solstice and Winter Solstice) as well as the 13-month Roman lunar c a l e n d a r (which consists of thirteen 28-day cycles +1 day), which the menstrual cycle mimics, are at the core of Jewish Gematria calculations and all consequent blood sacrifice.”

      Näin. Aurinkovuodessa on 365.25 päivää eli kuukalenteri heittää 3 vuorokautta 30 vuodessa, mutta joka 8, 16 ja 24 vuosi kuu ja aurinkokalenterit täsmäävät.

      Jeesus oli tämänkin kalenterimallin ’sovittaja’ sillä hänen Iesous-nimensä lukuarvo 888 sisältää implisiittisesti nämä luvut 8 16 ja 24 !!!! eli 888 sisältää ensin numeron 8 ja ja sitten kaksi kasia eli 8+8=16 ja kaikki kolme kasia yhteensä 8+8+8=24, siis 8 , 16 ja 24. Aivan liian spesiifiä ollakseen sattumaa.
      Jeesus oli ylipappi, joidentehtäväkuvaan kului kalentereitten pitämine kohdallaan ja evankelistat viestittivät tätä muotoillessaan kreikkalasia termejä kreikan gematrian ehdoin.

    • Alkukritiyt sovelsivat g ematriaa S myrnassa:

      Netti: ”Kristityille graffitiluennoista tärkein oli Roger Bagnallin ”Uusi graffiti Smyrnasta varhaisen kristinuskon kontekstissa”. Hän keskittyy siihen, mitä löydettiin agoran basilikan kellarista (basilika on julkinen rakennus, usein antiikin ajan oikeussali. Sen arkkitehtoninen kuvio siirtyi kirkkoon ja käytettiin myöhemmin kirkkojen suunnitteluna antiikin aikana). Tämä agora, jossa olen käynyt Izmirissä, on valtava, ja turkkilaiset loivat kyseisen basilikan ensimmäisen kerran ennen toista maailmansotaa. Basilika romahti vuonna 178 valtavan maanjäristyksen seurauksena, mutta se rakennettiin uudelleen myöhemmin. Bagnallin keskittymä basilikan osa on peräisin 1. vuosisadan lopusta ja 200-luvun alusta jKr., ja kaikkialla näissä seinissä oli kipsiä tai stukkoa, ja niissä oli graffiteja.
      Mikä tärkeintä, Bagnall uskoo löytäneensä varhaisimman kristillisen palindromin tai sananeliön, kuten suuremman maineen ”soter-rotas” neliön. Neliön keskellä ovat sanat LOGOS ONOMA – SANAN NIMI. Tämä löytyi jostain gematriasta sen alla sanoilla KYRIOS= 800 JA PISTIS=800 (eli jokaiselle kirjaimelle annetaan numeerinen arvo ja sitten sanan loppusumma lasketaan yhteen, kuten 666=Neron Caesaris Divi Filii Augustus).

      Mutta ehkä mielenkiintoisin Bagnallin löytämistä graffiteista lukee ”ό δεδωκως το πνεύμα” ”se, joka on antanut Hengen” (eli Kyrios – Herra Jeesus). Bagnallin mukaan tämä on luultavasti varhaisin todiste kristillisistä graffiteista. Mikä oli tämän graffitin tehtävä, kun se oli kaiverrettu julkisella paikalla? No, se ei näytä olleen pääasiassa mainontaa ulkopuolisille, vaan pikemminkin s i s ä p i i r i l ä i s i l l e, jotka tiesivät keskeiset kliseet, lauseet ja gematiset numerot saadakseen järkeä graffiteista. Kuten sisäpiirikoodi, se ilmoitti, että kaupungissa oli kristittyjä, joita voitiin löytää ja joiden kanssa voitiin palvoa. Syy koodiin on ilmeinen, jos joku on lukenut Ilm. 2-3 tai tuntee Smyrnan varhaiskristillisen historian.

    • Seppo. Miten tulkitset gematrian avulla Saatanan lankeemuksen omasta syystään hyväksi luotuna ilman dualismia liittyen seuraavaan: ”Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä”? (Val3:38) Sen nimittäin tiesi valitusvirsien kirjoittaja (ehkä Jeremia) ilman gematriaa ja ilman kuu-tai aurinkokalenteria.

    • ”’Havainytosi’ tuotti (tahallisen) valheellisen mielikuvan (siis olkinuken) gematriasta, joka EI hae analogioitaan noin kaukaa ja ilman kontekstia.” Mielestäni analogia moderniin kvanttifysiikkaan on todella huikean kaukaa haettu. Kun hakee, löytää – aina jotakin, vaikkei sitä mitä hakee.

    • Sinun trollaavan esimerkkisi luku ei liittynyt oikeasti mihinkään. Ei edes sikaan. Nyt on fakta, että kabbalan arvo 137 liittyy aineen hienorakenne vakioon, joka mitta elekronin voimaa ja nopeutta ja on fakta että 137 voidan lukea’ viisaus voimasta’ ja sana ’kabbala’ aukeaa sanaparuiksi ’voimamitta’ ja on fakta että ns. kööpenhaminalaisen koulun kvanttifyysikot olivat luvusta kiinnostuneita.
      Sangen pienessä lähikontekstisessa viitekehyksessä on siis varsin puhuttelevia analogioita monta.

    • Kosti, ei gematria ole avain tekstien ’veteen’ eli pintakerroksiin. Tarkoittamasi kohdan eräitä käsiteitä toki voi avata eri yhteyksissään gematrisesti.
      Niinpä esim. Sathan liittyy luvun 13 kerrannaisena kalansaaliskertomuksen lukuun 153.

    • ”Nyt on fakta, että kabbalan arvo 137 liittyy aineen hienorakenne vakioon, joka mitta elekronin voimaa ja nopeutta.” Nähdäkseni numeroleikillä löydetyt viestit ovat sinulle ’faktoja’, mutta yksinkertaisesti luettavissa olevia epäilet ja kyseenalaistat. Tämän halusin tuoda esille.

    • ”Jospa siat olivat villisikoja?”

      Tuskin villisioilla oli ollut paimenia. Villisika engl. boar on muuten hebreaksi eber ja myös sana ’heprea’ (ibri) on johdettu mahdollisesti siitä. Eber merkitsee myös ’siipi’ ja ’risteävä’.
      Miksi muuten luulet, että Jeesuksen yksi symboli varhaiskristityile oli juuri villikarju? (Lempiäinen: Suuri symbolikirja s 224)

    • Lempiäisen kirjassa mainitaan toki tuo sanaleikki Eber – Ibri. Tärkein viesti hänellä on sittenkin: ”Ensi sijassa metsäkarju ilmaisee kuitenkin kristillisessä symboliikassa hillitöntä ja villiä elämäntapaa sekä paholaisen valtaa, johon esim. julmien hallitsijoiden on katsottu langenneen.”

    • Et kommentoinut viestini varsinaista sisältöä, Seppo Heinola. Aiheenamme on Raamatun tulkinta. Lasket kirjainten numeroarvoja ja pidät sitä kautta löytyviä viestejä faktoina. Sitä, mitä kerrotaan kenen tahansa ymmärtämin sanoin, on jotain, mitä vastaan sinun sopii hyökätä. En näe tällaisessa tulkintatavassa mitään mieltä? Miksi sinä pidät sitä pätevänä?

    • No niinhän Jeesus eli, villinä ja vapaana ilman avioliiton rasitteita ja yhteiskunnallista vastuuta: ja ’Katso syömäriä ja viininjuojaa.’ Riehui ruoskan kanssa temppelialueella ja haaskasi sikafarmarin sikoja. Ei hän mikään kiiltokuvapoju ollut, miksi kristillinen kuvasto on hänet vesittänyt.
      Todennäköisinvaihtoehto villikarjun arvostukseen alkukristityillä liene ollut se, että eläin oli kelttien arvostama eläin ja siksi esim. Francis Bacon otti sen sukunsa vaakunaa.
      Paavalin kirje galatalaisile oli Paavalin kirje kelteille, Eesau ja Juudas Iskariot saattoivat olla punatukkaisia kelttejä kuten Pilatuskin. Pilatus ja Jeesus käyttivät dialogissaan kelteille tyypillisiä sanontoja.

    • Saastainen eläin oli tarjolla kelteille? Sitä kannatti paimentaa ja ruokkia. UT kertoo tuhlaajapojan ankarasta dieetistä. Sikojen ”eväät” kelpasivat hänelle pakon edessä.

      Juutalaiset sekä muslimit eivät sianlihaa syö. Keltit olivat levinneet Israeliin asti? Ilmeisesti myös muita nälkäisiä, sianlihaa syöviä ihmisiä asui Israelissa Jeesuksen aikana?

    • missä minäanoin heprealaisten syöneen villikarjua? En missään, joten ompelit olkinuken. Vai etkö erota maatalous-sikaa metsäsiasta? No niillä on hepreassakin eri nimi, tavallinen sika on חזירא ja villikarju Eber,
      Keltit olivat levinneet laajalti koko Eurooppaan ja on myös käsitys että yksi juutalaisten heimoista oli sittemmin kelttejä.
      Netti: ”Irlannin keskus

      UUTISKIRJEET
      Ovatko keltit yksi Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta?
      On olemassa teoria, jonka mukaan keltit polveutuvat yhdestä Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta, Danin heimosta.
      Sen teorian kannattajat, joiden mukaan keltit polveutuvat yhdestä Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta, Danin heimosta, viittaavat historiallisissa esseissä ja muualla erilaisiin yhtäläisyyksiin irlantilaisen ja muinaisen heprealaisen kulttuurin välillä.He esimerkiksi huomauttavat, että harppu, Irlannin symboli, näyttelee myös roolia juutalaisten historiassa kuningas Daavidin soittimena.
      Jotkut väittävät, että merenkulkustaan ​​tunnettu Danin heimo teki merimatkoja Irlantiin ja asutti sen jo Tuomareiden aikana 700-luvulla eKr. nimellä Tuatha Dé Danann.
      Tutkija Janet Moser kirjoittaa: ”On tiettyjä tosiasioita, jotka viittaavat siihen, että keltit saattoivat olla peräisin idästä peräisin olevasta juutalaisesta perinteestä. Kelttiläinen kirkollinen ja siviilitietämys oli druidismi. Heidän järjestelmänsä voidaan jäljittää noin vuoteen 1800 eKr..”
      Olivatko he yhteydessä Israelin heimoihin? Assyrialaiset valloittivat Danin alueen osana Israelin valtakuntaa, ja daanit karkotettiin; heidän maanpaossa tapansa johti heidän tulevan historiansa menettämiseen.
      Pian kelttiheimon ilmestymisen jälkeen Eurooppaan johti spekulaatioihin, että keltit olivat Danin heimo.
      Tunnetuin danilainen oli Simson, joka joidenkin mielestä on peräisin Danyen-heimojen legendoista. Antikristuksen sanotaan myös olevan Danin heimon jäsen.

    • MP: ”Lasket kirjainten numeroarvoja ja pidät sitä kautta löytyviä viestejä faktoina. Sitä, mitä kerrotaan kenen tahansa ymmärtämin sanoin, on jotain, mitä vastaan sinun sopii hyökätä. En näe tällaisessa tulkintatavassa mitään mieltä? Miksi sinä pidät sitä pätevänä?”
      En näköjään sanout riittävän selvästi mitä täsä yhteydessä tarkoitan faktalla. F akta on siis esim. se, että heprean kirjaimet ovat myös numeroita ja ja tällöin sanan qabalah numeroarvo on 137 ja f akta on se että sama luku 137 esiintyy aineen hienorakennevakiosa ja fakta on se, että qabalah kääntyy myös ’voima mitta’ (qab/al) ja fakta on se, että hienorakennevakio mittaa tiettyä voimaa.
      En väitä faktaksi etteivätkö nämä monet yhteydet voisi olla sattumia ja johtopäätökseni väärä. Sattuman todennäköisyys- eli ns. p-arvoksi tulisi vain varsin huikea luku, jos joku osaisi sen tietokoneella laskea.

      Enkä ole väittänyt, että ne pintatekstit, joihin informaatiota on kätketty, eivät voisi olla omissa tarkoituksissaan myös tosia. Rautalankaa: jos vaatekaapista on löydetty vihjeidenperusteella salalokero, jossa on kultaharkko, se ei tarkoita etteikö kaapissa olisi voitu säilyttää vaatteitakin.

    • ”Enkä ole väittänyt, että ne pintatekstit, joihin informaatiota on kätketty, eivät voisi olla omissa tarkoituksissaan myös tosia.” Olet siis kuitenkin sitä mieltä, että varsinainen informaatio – kultaharkko – on kätkettynä pintatekstiin – vaatekaappiin. Olenko oikeassa?

    • Salalokero vaatekaappiin on voitu tehdä joko kaappia tehtäessä tai jälkeenpäin. Kaappi on voitu tehdä oikeasti vaatekaapiksi tai vain hämäykseksi vaatekaapiksi. Niin tai näin ihan oikeita vaatteitakin siinä voi säilyttää. Nämä mahdollisuudet vaihtelenevat raamattutekstissä.
      Ja edelleen: ”Se jolla ’ymmärrys’ on laskekoon therionin luvun!” (Jeesus)

    • ”Se jolla ’ymmärrys’ on laskekoon therionin luvun!” Sanoipa Jeesus tämänkin: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.” Teen sen tulkinnan, että ’ymmärrystä’ omaavat laskekoot keskenään lukujaan, totuus on jotain, jonka vain lapsenmieliset käsittävät.

    • Seppo hyvä! Olkinukesta minua syytät. Olin kommentissani kiinnostunut kelteistä sekä muista ihmisistä, joille sianliha maistui Jeesuksen ajan Israelissa.

      En minä ole väittänyt sinun väittäneen hebrealaisten syövän sianlihaa. Totesin, samaa mieltä kanssasi ollen, että muslimit ja juutalaiset eivät sitä syö. Olen usein ollut nuiva ja nuija, joten en ihmettele, että olet leimannut minut.

      Kiitos selvityksestäsi Danin heimosta.

    • Villisikoja näin Etelä-Libanonissa vuonna 2000 UNIFIL palveluksen aikana.

      Selvitin, voisiko niille järjestää jahdin, mutta se kiellettiin trikiini vaaran vuoksi. Olisi ollut liian vaikea case lähettää ammuttu liha Suomen viran omaisten tutkittavaksi, ja sitten takaisin pataljoonaan.

      Söimme siellä Suomesta tuotua sianlihaa (taloussikaa).

    • Pentti, mitä mielestäsi antamassasi Jeesus sitaatissa sana ’tämän’ tarkoitta ja kattaa?

      Ja tiesitkö, että essealaisia 1 asteen oppilaita kutsuttiin ’lapsiksi’.

    • ”Tiesitkö, että essealaisia 1 asteen oppilaita kutsuttiin ’lapsiksi’?” Lapsi on myös psykologian käyttämä termi. Sillä ei tarkoiteta ikää vaan asemaa vuorovaikutuksessa. Näitä on kolme: vanhempi – aikuinen – lapsi (parent – adult – child). Opetustyössä olen havainnollistanut tätä sanomalla, että aikuinen siivoaa omat jälkensä, mutta lapsi jättää ne vanhempien korjattavaksi.

    • Ko kreikan.lapsenmileiseksi’ käännetty sana onsiis nepios (vrt. suomen nappula,) ja kontekstuaalisesti sen paran merkitys ko asiayhteydessä on Nowumin antama kuvaannoline merkitys tarkoittamassa ’vanhurskaudenopetuksessa vielä keskenkasvuisia’,joile siis opetusta jatkeyttaessa annetan piirin ulkopuolisilta ’viisailta’ salattyuja tetyoja. Kuteessealaiset tekivät. Näitä tietoja kutsuttiin ’helmiksi’ joita eisaanut ’sioille’ heittää. Helmi olisalatun tiedonsymboli,kosak sen kätkevä simpukka oli piilosa vedeb alla ja helmen löytääksen simpukka piti vielä avata.
      Ei siis sattuma että kreikan sanan g i m a t r i a la 273 on sama kuin sanan a v a i n (h kleij) luku 273 !
      Tämä Jeesuksenkin tarkoittama Avain liittyy lähtökohtaisetsi astronomiaan, sillä synodinen kuukausi on ’sattumalta’ 27, 3 vrk. Kalenteriin homma liittyy vielä sitenkin, , että Amen sanan lukuarvo 91 tekee tripletissä amen amen amen 3×91 mikä on 273 eli vuoden 9 kuukauden päivät!!! Luku 273 on myös Chiram Abiffin numero ja ’kuollut’ Chiram eli aurinko ylösnousee aina pääsiäisenä. Luku 273 on myös la lauseelle ’kivi jonka rakentajat hylkäsivät’ eli viittaa Jeesukseen.

      Juuri Gematria on siis avain! helmien löytämiseksi.

    • Selväkielinen uusinta:
      Ko. kreikan lapsenmieliseksi’ käännetty sana on siis nepios (vrt. suomen nappula,) ja kontekstuaalisesti sen paras merkitys ko. asiayhteydessä on Nowumin antama kuvaannollinen merkitys tarkoittamassa ”vanhurskauden opetuksessa vielä keskenkasvuisia”, joille siis opetusta jatkettaessa annetaan piirin ulkopuolisilta ’viisailta’ salattuja tietoja. Kuten essealaiset tekivät. Näitä tietoja kutsuttiin ’helmiksi’ joita ei saanut ’sioille’ heittää. Helmi oli salatun tiedon symboli, koska sen kätkevä simpukka oli piilossa veden alla ja helmen löytääkseen simpukka piti vielä avata…

    • Desimaalipilkun siirtely ei taida oikein istua gematriaan. 273 on kreikan kirjaimin tietääkseni ΣΟΓ ja 27 taas ΛΖ. 0.3 merkintää et taida sinäkään tietää. Jos tiedät, olisi mielenkiintoista kuulla.

    • ”Desimaalipilkun siirtely ei taida oikein istua gematriaan.”

      Desimaalipilkku sopii kymmenjärjestelmää käyttäneiden kulttuurfiengatristenlukujej tulkintoihin. Gematrias loppuluku kunvoidanasiayhteydsetäriippuen tulita ko kintekstin edellyttämällä tavalla. Niinpä 273 on edelleen myös 2x7x3 tai 2+7+3 tai 273/10
      Lukuavon kaksisataaseitsemänkymmentäkolme / 273 antaa kreikankielessä tietenkin monet sanat ja sanonnat, kuten antamani kulmakivilause. relevansi kulakin soveltuvuudella riippuu kontekstista.
      Se että 27,3 on relevantti ilmoittaessaan synodisen kuukauden vuorokaudet ja merkiten 273: na avain , vahvistu siitä että MYÖS heprean sana avain la 528 amoin 10 jaettuna eli 52,8 liittyy kalenteriin ilmoittaessaan tarkasti vuoden viikot!

      273 on kreikan kirjaimin tietääkseni ΣΟΓ ja 27 taas ΛΖ. 0.3 merkintää et taida sinäkään tietää. Jos tiedät, olisi mielenkiintoista kuulla.
      Niin, paitsi että ei kysymys ole siitä, miten luku 273 kreikaksi kirjoitetaan vaan mitkä erilaiset kreikan ja heprean sanat antavat kirjainnumeroistaan tuon luvun arvon. Kuten tekee esim. sana he kleis eli avain!

    • Armon tie (siis aidon armon) on kristinuskon ydin. Sen (hämärtämisen) vuoksi kai ”armosta” onkin nyt tehty hyväksymisen synonyymi. Syntien anteeksiantamusta eli armahdusta ei voi saada tai omistaa, jos synnin olemassaoloa ei hyväksy; aitoa armoa ei silloin kelpuuteta. Silloin ei aitoa armahdusta ja armoakaan enää ole – vaikka sanaa ”armo” kovastikin toistellaan.

      Synnille ei pidä vastata: ”pois sanastosta, pois mielestä”, koska näin poistuu myös kristillinen armo ja armahdus. Jäljelle jää vain lakisäännöt ja toisaalta yleinen hyväksyntä-moninaiuus.

    • Jukka Mikkola kuinkas entisajan uskon kiihkoilijat jotka hyväksyivät toisuskoisten vainot eli tappamiset, kuinka heidän laita kun he eivät ilmeisesti tienneet tekevänsä syntiä vaan luulivat palvelevansa Jumalaa? Kuinka siis armo riitti heille vai riittikö?

    • PEKKA, yritän aikaisemmin (20.02.23 klo19.54) määritellä sen, mistä Jumalan armossa on kysymys. Ja mistä ei. Hyväksytkö sen, vai oletko toiusta mieltä?

    • Ari,

      Entisajan ihmisten iankaikkisuuskohtalon jätän Jumalan käsiin. En ole kyvykäs kenenkjään taivasosuutta arvioimaan.
      Pahoja tekevät ja ovat tehneet niin aidot kristityt kuin ei-kristitytkin. Hurskautensa perusteella yksin emme selviä. Ns. halpa armo, jota nykyisin tarjoillaan, on oma eksytyksensä sinänsä.

    • Niin, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Armo on ainoa mahdollinen ratkaisu.

      Nykyisin ”armon” nimellä tarjoiltu ”hyväksyminen” on käsitteenä eri asia kuin aito armo, joka ei ole veruke tehdä vääryyttä. (Mutta emme me osaa ilman vääryyttä kuitenkaan olla, joten armo ei ole ”kertakäyttöhyödyke”).

    • Pekka kirjoittaa; ”Onnistumme kummasti armoa hämärtämään. Onhan se täysin luontomme vastainen. Joten luonnostamme johtuen emme armoa sellaisenaan halua ottaa vastaan. ”

      Tunnen monia jotka haluavat ottaa armon vastaan ja ovatkin ottaneet. Ihan luonnostaan. En tiedä onko armo luonnon vastainen, ehkä luonnon mukainen, se miksi se tuntuu luonnottomalta johtuu ihmisen väärästä elämän tavasta, tahdosta joka on suuntautunut väärin. Armo on synonyymi Kristukselle, kolmiyhteiselle Jumalalle. Armo siis kirkastaa ihmisen luonnon jonka Jumala on luonut ja joka on pohjimmiltaa, ytimeltään hyvä.

  5. Muutama on puhunut täällä alkoholinkäytöstä; eli yksi sivuteema. ”Kristitty ei saa käytöksellään loukata toista.” Tätä loukkaantumispeliä on kristillisyydessämme paljon, liian paljon. Loukkaantuikohan joku siitä, että Jeesus äitinsä pyynnöstä teki häihin valtavan määrän hyvää viiniä? Alkoholinkäyttö on enemmän kulttuurin kuin uskon kysymys. Sitä voi käyttää niin oikein kuin väärinkin. Sama koskee lähes kaikkea elämässä.

    • Heikki. Voit olla oikeassa, että kirkkoaktiiveissa aktiivinen ryhmä ovat ”entiset viidesläiset.” Mutta eivät pelkästään he. Tulla ”uskoon” tarkoitti itselleni Lutherin ja luterilaisen kirkon uskon löytymistä siinä merkityksessä, jota piispa Eero Lehtinen edusti. Kieltämättä hän oli tuossa ”tunnustusrintamassa,” josta kirjoitat ja edustan sitä itsekkin. Palaan hieman tuohon Lapuan hiippakunnan 30-vuotisjuhliin Lapualla. Kirkko oli aivan täynnä. Lehtisen saarna tuolloin oli niin voimakas, että ”Arvo Salon lapualaisoopperan kuorokin” olisi pysähtynyt sitä kuuntemaan, mikäli olisi ollut tuolloin paikalla.

      Uskoontuloni oli viedä minut teologiseen tiedekuntaan. Tosin kävi. Palaan vielä hieman tuohon ”viidesläisyyteen” enkä pelkästään siihen. Ilta Lakeudelle Seinäjoen Törnävän kirkossa vetää kansaa vauvasta vaariin myös ohi viidennen herätysliikkeen. Seurakunnan papin johdolla vedetyssä tilaisuudessa viime kerralla kirkko oli lähes täynnä. Kun eräs keski-ikäinen mies kertoi palaamisesta uushenkisyyden labyrintistä takaisin isiemme uskoon, niin kirkon takana avoimesta ovesta kuului pyhäkoulussa olleiden lasten laulu; ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana……kotihin vie…”

      Ps. Totesihan Lutherkin aikoinaan kohottaessaan oluttuopin. Perkeleen päänmenoksi! Aamen!

    • Taisi todeta (pöytäpuheissa?) myös, että samalla kun hän itse istuu oluttuvassa, tekee Pyhä Henki koko ajan työtä.

    • Heikki,

      Kyse ei ole pelkästään toisten mielen pahoittamisesta. Pikemminkin eräs versio ns. turvallisesta tilasta.

      Alkoholi ja wiina-asiat saavat Suomessa helposti outoja piirteitä.
      Vanha vitsihän on kysymys Jeesuksen tekemästä viini-ihmeestä. Ranskalaiset kysyivät, mikä oli viinin lajike, ruotslaiset, oliko viini kuivaa vai puolikuivaa, suomalaiset taas halusivat tietää (tietenkin…) alkoholiprosentin.

      Ns. herätyskristillisiää tai muissa piireissä on perinteoisesti ollut mukana alkoholiongelmista irti päässeitä, joilla edelleen on kiusaus ”alkaa ryyppäämään”, jos ottavat sen (surullisenkuuluisan) ensimmäisen siemauksen. Siinä suhteessa pidän varsin ymmärrettävänä ajatusta alkoholittomuudesta sellaisissa piireissä, vaikka Raamattu ei sellaista edellytäkään. Ettemme saattaisi toisia turhaan kiusaukselle alttiiksi, vaan tarvittaessa voisimme luopua jostakin oikeudestamme. Onko se aina tartpeellista, on oma kysymyksensä.

    • MIKA, k.o. lehti oli siis sen yhdistyksen lehti, joka hajoitti länsisuomalaisen rukoilevaisliikkeen. Miksi? Koska se ei saanut vallattua Eurajoin kristillisen opiston ympärille kokoontunutta vanhaa herätysliikettä. Ehkä tarve oli myös uusista johtaja-paikoista. Lisäksi se piti erityisen tärkeänä tulkintaansa UT:sta, että naisten pitäisi vaijeta, eikä pyrkiä kirkkoherran virkoihin.

    • Heikki, tämä yhdistys on vielä toiminnassa, mutta Eurajoen kristillisen opiston ympärille kerääntynyt liberaali yhdistys on jo lopettanut toimintansa. Eikö niin?

    • ”Maailman kaikki miehet) periytyvät yhdestä miehestä samoin kuin maailman kaikki naiset yhdestä naisesta”. Kaikki periytminen tapahtuu tietääkseni miehen ja naisen yhtymisestä.

    • MIKA, EKO, Eurajoen kristillinen opisto toimii kjyllä yhä. Että sanot sen ympärillä vaikuttanutta hengellista liikettä liberaaliksi, on kyllä minusta tosi erikoinen tulkinta. Äitini sisko oli opiston johtajatar / vararehtori. Nuorena ajattelin, että minkään niin vanhoillisen liikkeen kanssa en halua olla tekemisissä. Myöhemmin liikkeen laulut ovat alkaneet puhutella. ”Elämä ja elämä, ja iankaikkinen elämä. Se alkaa täällä jo maitten päällä, ja kestää iäti taivaassa.” Kyllä seuroja yhä pidetään, mutta en tiedä enkä ymmärrä, miksi tämä herätytsliike piti hajoittaa?

    • Martti, sinä saivartelet. Tiedät hyvin, mitä tämä sitaatti tarkoittaa. Siis kaikilla miehillä ja naisilla on yksi esi-isä ja esiäiti.

  6. Blogin otsikkoon viitaten muistui mieleen, mitä Timo Veijola joskus kirjoitti: ”Meillä vain biblisistiset traditiot ovat niin syvään iskostuneet, että Jumalakin on kahlehdittu kansien väliin.”

    Miten osuvasti sanottu!

    Timo Veijola siis oli VT:n eksegetiikan professori, jo aikaa sitten edesmennyt eikä eksegeettina kaikkein liberaalimmasta päästä.

    Samalla tuossa lausumassa tulee hyvin esiin suomalaisen teologianhistorian yksi keskeinen juonne: biblisistisyys eli ”beckiläisyys”. Paremmin sitä tuskin voisi kuvata kuin kuva Päivi Räsäsestä heiluttamassa Raamattua matkalla oikeudenkäyntiin. Beckiläisyydessä Raamattua pidettiin eräänlaisena ”elävänä organismina”.

    • Jos nyt vielä vanhuksena muistan, arvioi Timo Veijola – joka ei todella ollut liberaali – TA:ssa tai jossakin muussa julkisessa foorumissa yhtä kirjaani. Hän ei ollut sen johtopäätöksistä samaa mieltä, mutta oli yhdestä asiasta kanssani samaa mieltä. Nimittäin, ettei Vanhaa testamenttia pitäisi arvioida Uudella testamentilla, vaan jos jotenkin, niin kronologisessa järjestyksessä eli toisin päin. RIP.

    • Kiitos Heikki kun kysyt mielipidettäni armosta ja siitä käsityksestäsi, jonka ilmaisit aiemmin.

      Mat 25 kohtaa en näe millään tavalla ristiriitaisena armon kanssa. Ensinnäkin Koko luku on puhetta opetuslapsille, jotka olivat saaneet jo paljon opetusta. Nämä opetukset on jo sieltä loppupäästä. Siinä on vastauksia opetuslasten kysymyksiin. Eikä siihen ole kätketty opetusta pelastuksen tiestä. Joten konteksti on hiukan erikoinen.

      Lampaat, eikä vuohetkaan tienneet tehneensä tai jättäneet tekemättä jotain tärkeää. Joten se ajatus että kyseessä olisi jotain jota meiltä vaaditaan ontuu. Siinähän vain todetaan että näin käy lopussa. Emme tiedä silloin mitä olisi piätnyt tehdä toisin, tai mikä oli oikea tapa kussakin tilanteessa.
      Kumpikaan ei tiennyt siitä mitään mitä olisi pitänyt tehdä. Joten se ei voi kertoa opetuslapsille siitä, miten heidän pitää toimia ja tehdä pelastuakseen.

      Nimittäin armo, joka tekee syntisen kertaheitolla pyhäksi ja nuhteettomaksi, vaikuttaa se, että automaattisesti tämä syntinen alkaa rakastaa Jumalaa, jota laki ensimmäiseksi vaatii. Rakastunut tietenkin aina miettii sitä miten voisi rakastamalleen tehdä jotain hyvää. Jumala onkin näin tarkoittanut meidät luodessaan. Meidät luotiin hyviä tekoja varten.
      Hyvät teotkin Jumala on meille valmistanut. Hän johdattaa meidät niihin ja niissä. Joten vain armon vastaanottaminen jää meidän tehtäväksi. Kaikki mitä Häneltä saamme on pelkkää armoa. Niinpä armahdettu syntinen alkaa tietämättään tehdä hyvää jatkuvasti, mutta ei itse ole aina tietoinen siitä, että hänen tekonsa ovat, juuri niitä, joita Jumala on tarkoittanut tekemään. Uskon, että vasta perillä saamme tietää, kuinka olemme tehneet hyviä tekoja Jeesuksen vähimmille veljille.

      Teksti kun jättää avoimeksi sen ketä ja missä ne vähäiset veljet on.
      Näitä vähimpiä veljiä etsiessäni on huomannut, että ne hyvät teot on usein melko vaatimatonta laatua. Niinpä olen kiinnostunut tehtävistä, joita muut ei edes huoli. Niissä tehtävissä olen eritysesti havainnut Jumalan siunauksen olevan mukana.

      Nyt kun Hyvä Jumala antoi suuressa armossaan lääkäreideni tulla tietoiseksi aggressiivisesta syövästäni, niin olen tässä vuoden aikana saanut oppia Jumalan armosta jotain aivan uutta näkökulmaa.
      Sairauteni kun paljastui aika erikoisen tapahtumaketjun tuloksena ja hoito voitiin toteuttaa juuri oikeassa aikaikkunassa.
      Koen sen valtavana Jumalan Armona.

      Lääkäri juuri tällä viikolla ihmetteli hyvää toipumistani rankoista hoidoista. Mikä vielä vahvistaa uskoani armoon. Koen saaneeni jatkoajan. Joudun loppuelämän ajan tekemään pienen jumpan joka aamu. Sitä tehdessäni tajusin että siinäkin palvelen Jumalaa. Olenhan hänen työtoverinsa ja mitä paremmassa kunnossa olen, niin sitä enemmän tehtäviä hän voi minulle tarjota. Nyt kun olen täysin armon varassa niin minun ei enää tarvitse miettiä sitä missä ne hyvät teot on. Ne kun tulee vastaan Jumalan armosta päivittäin.

    • Pekka toteat:””Nimittäin armo, joka tekee syntisen kertaheitolla pyhäksi ja nuhteettomaksi, vaikuttaa se, että automaattisesti tämä syntinen alkaa rakastaa Jumalaa, jota laki ensimmäiseksi vaatii.””

      Miten tämän armon saa omakseen?

  7. PEKKA, kirjoitat:
    ”Nimittäin armo, joka tekee syntisen kertaheitolla pyhäksi ja nuhteettomaksi, vaikuttaa se, että automaattisesti tämä syntinen alkaa rakastaa Jumalaa, jota laki ensimmäiseksi vaatii.”

    Tähän kuvaukseen en pysty yhtymään. Ei ole mitään kertaheitolla automaatiota. Apostolit osoittavat kirjeensä pyhille, mutta kirjeen sisällöstä käy selvästi ilmi, etteivät vastaanottajat ole mitenkään nuhteettomia. Armon vastaanottaminen ei kokonaan muuta meitä, ei kertaheitolla eikä lopuksi elämäksi. Kristityn elämä on kilvoittelua, jopa taistelua oman itsekkyyden ja Jumalan tahdon seuraamisen välillä Joka päivä on se vanha Aatami (ihmisen narsistinen itsekkyys) upotettava ja niin voi anteeksiantamuksen ja parannuksen kautta nousta se uusi elämä.

    Keskusteluketjut alkavat olla niin pitkiä, että niitä on jo vaikea seurata. Sorry, jos olen jotakin täysin unohtanut.

    • Heikki Palmu tuot esille ettei ole mitään ”kertaheitolla” tapahtuvaa automaatiota, siis on yksi kertaheitolla tapahtuva ja se on Pyhän Hengen saanti, se tapahtuu vain kerran.

      Mietippä nyt opetuslapsia, he saivat varmasti maailman parhaalta opettajalta opetusta noin kolme vuotta, ymmärsivätkö he, eivät.

      Siis jotain piti tapahtua että heidän(kin) paatuneet sydämet tuli parannettua, mitä siis tapahtui, ensinnäkin tuli nöyrtyä ja sitten saada Pyhä Henki.

    • Pekka Pesonen kirjoittaa; ” Nimittäin armo, joka tekee syntisen kertaheitolla pyhäksi ja nuhteettomaksi, vaikuttaa se, että automaattisesti tämä syntinen alkaa rakastaa Jumalaa, jota laki ensimmäiseksi vaatii.”

      Automaattisesti, jos näin on, usko olisi jotenkin automatiikkaa, ilman meidän tahtomme vaikutusta.
      Tämä on luterilaisessa kansanhurskaudessa ja saarnaajien keskuudessa toistettu malli. Automaattisesti. Toki tämä esiintyy myös Lutherilla, kun hän puhuu hyvästä puusta joka tuottaa automaattisesti hedelmiä. Toisaalta luther kehoittaa kilvoittelemaan kuin viimeistä päivää ja toisaalta teoista ei ole mitään hyötyä vanhurskauttamisessa. Kuva on ristiriitainen.

      Paavali kuva on toisenlainen; …”tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. ” ( Fil 2:12). Miksi pitää tehdä työtä pelastuakseen? Eikö kaikki ollutkaan valmista? Vanhurskaus, pyhitys jne… Johdattaako Paavali harhaan?

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!