Tunnen itseni naiiviksi! Johonkin haastatteluuni kysyttiin 1980-luvulla, minkä ottaisin tärkeimmäksi kirjakseni mukaan autiollle saarelle. Vastasin silloin saman kuin nyt: Raamatun. Sen täydennykseksi Virsikirjan.
Tämä kuulostanee putkihurskaalta maallikon näkemykseltä. Olen kuitenkin kirjallisuustieteen akateeminen asiantuntija. Tiedän ainakin Raamatun historialliset vaiheet esim. Räisänen-Saarisen oppikirjan mukaan. Koskaan en sen tervehenkisen kirjallisuuskritiikin ansiosta ole hurahtanut kirjaimellisen sanan uskoon. Raamattu on alkuteksteiltään mytologinen kooste (esim. 2 eri luomuskertomusta peräkkäin.) Paljon legendaa. Haparoiden UT:ssa historiallista tietoa. Paljon (Matteus) paluuta VT:n profetioihin (esim. Marian neitseellisyys).
Silti sanoisin, että Raamattu on paras kirja ikinä! Vaikka Kari Kuula mitä sanoisi vastikään Kotimaasa , kristitylle ”alkeisoppilaalle” ei ole tärkeämpää ABC-kirjaa. Jokainen aika tulkitsee sitä resurssiensa mukaan. On hienoa, että niitä riittää raamatuntulkintaan nykypäivityksineen. Ikäväää, ettei aina ole halullista tavaraa (esim. naisen vaikeneminen seurakunnassa, homosuhteet jne.). Upeaa, kun raamattutietous paikantaa naisvaikeuden tilanteeseen, jossa seurakunnan päämiehellä oli liiaksi profetointiin hurjistuneita tyttäriä. ”Suu suppuun” oli isänkin mielipide!
Jos tosiaan joutuisin autiolle saarelle, en ikinä hylkäisi Raamattua ainoana kirjanani. En ottaisi mukaan Kari Kuulan suosittelemaa ”myöhemmän telogian syvempää ja kypsempää” teologiaa sen sijasta. Tuomo Mannermaan ”Kaksi rakkautta” olisi mahdollinen lisäluku… Mutta mihin silloin asiaa tuntemattomalle korjaava kypsä tulkinta viittaisi, ellei aiempaan tekstiin? Mistä sen saisin. (P .Hengestäkö! Enpä usko Kuulan tarkoittaneentätä.)
Viime päivinä fb:ssa on levinnyt kysely 10 kirjasta, jotka olisivat vastaanottajille tärkeimmät. Vastasin jo aikaa sitten. Ne taisivat mennä eetteriin. Uusia kyselijöitä on nimittäin jatkuvasti ilmaantunut. Siihen asti kun ehdin selata vastauksia (eilen), aniharva mainitsi Raamatun. Näinkö kultturelleja olemme?
Kirjallisuudentutkijana joudun jatkuvasti päivittämään suosikkejani. Kuka voisi panna riviin ”pysyvästi” uutuuksia? En pysty rankinglistaan klassikoidenkaan kanssa: Divina commedian, Shakespearen kuningasnäytelmät, Baudelairen Pahan kukkia jne. ”Lue kirja” on hyvä houkutus. Lue yli kymmenen on tarpeen. Ja jos pohdit kristinuskoa, lue alkajaisiksi Raamattu kirjana ja hengellisenä oppaana. Kyllä toki sen lisänä raamattutieto auttaa asettamaan tekstien opetukset nykyajan vaatimaan tulkinnalliseen/tekstikriittiseen valoon.
Sydämelle hyvää tekevä blogi. Kiitos siitä. Raamattua lukemalla on tosi antoisaa tedä tutkimusretkiä omiin mielenliikkeisiin. Raamattu on kirja, josta yhä uudelleen löytää uusia puolia paitsi itse Raamatusta myös omasta itsestään, ihmiselämän kauneudesta ja rosoisuudesta. Kirjallisuuden lukeminen yleisemminkin haastaa lukijan dialogiin itsensä ja kohdattavan elämän kanssa. Raamattu on myös ollut ja on edelleenkin suuri innoittaja monille kirjailijoille.
Minä ainakin päivittäisin ”Raamattutiedon.” Sen kanssa saa vain hermot vereslihalle, kun se ei ole ajankohtaisinta saati arvovapainta tietoa Raamatusta. Tulkinnan ongelman ydin on helppo hahmottaa. Se mitä luet vaikuttaa tulkintaasi. Tästä ylitse pääseminen ei olekaan ihan pikkujuttu.
Yleensä ne isoääniset, jotka kovimmin Raamattua haukkuvat, eivät ole vaivautuneet edes sitä lukemaan.
Ehdottomasti maailman paras ja tärkein kirja.
Tästähän uutisoi myös Seurakuntalainen. On ikävä, että Ruotsissa suvaitsevaisuus ja uskonnon vapaus on ymmärretty väärin, niin että se tarkoittaa uskonnottomuutta ja vapautta uskonnoista, mutta se olisi marxilainen yhteiskunta.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/4135/ruotsissa_uskonnonvapaus_samalla_tasolla_kuin_saudi-arabiassa
Tähän liittyen Ruotsissa ja Euroopassa yleensäkin on juutalaisten tilanne heikentynyt ratkaisevasta viime vuosien aikana, joka liittyy myös osalti samaan asiaan.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/4136/juutalaisten_asema_heikentyy_euroopassa
Kun tämä yhdistetään monitahoiseen talous- ja teollisuus haasteisiin sekä moraalin rappeutumiseen, niin tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä Euroopassa tai Pohjolassakaan.
uskonnottomuus ei ole sama kuin marxilaisuus.ei ole juutalaisvastaisuutta(eikä myöskaan islamin vastaisuutta)se että ko.uskontojen jäseniä vaaditaan elämään samojen pelisääntöjen mukaan kuin muidenkin.jos eläinrääkkäys puhumattakaan lasten törkeästä pahoinpitelystä on hyväksyttävää se pitää hyväksyä kaikilta muiltakin.juutalaiset ja muslimit saavat kyllä jatkossakin harjoittaa uskontoaan,mutta samojen pelisääntöjen puitteissa kuin muutkin ihmiset.uskovaisilla näyttää olevan sellainen käsitys että uskonnon nimissä pitää saada eri pelisäännöt kuin muilla ihmisillä jos näin on silloin kuka tahansa voi perustaa uskonnon ja alkaa vaatia mitä ihmeellisimpiä eri-oikeuksia jos niitä ei myönnetä silloin heidän”tilannettaan heikennetään”.
Muista, uskonnotomista, vakaumuksista ei ole niin väliä?
Olipa huono vastaus. Tai ei vastaus mihinkään mitä Karimies esitti. Eikä oikeastaan vastaus kenellekään. Ehkä jollekin karikatyyrihahmolle, oletusviholliselle. En ole tavannut tällaista pappia.
”Väärin sammutettu”, sanoi palomestari.
Erinomaisen terävä ytimeen isekevä vastine, verbaalistikin upea. Tuo mieleen myös tuon paljon dogmaatikkojen ohittaman Jeesuksen lauseen:
”Voi teitä te lainoppineet kun te olette kätkeneet tiedon (gnosiksen!!!) avaimen, itse ette ole meneent sisälle ja muita olette estäneet!”
No ei todellakaan ammu ohi. Keskeisin asia kantelussa on nimenomaan tunnustukseen liittyvä. Olisin epäonnistunut kirjoituksessani jos Markku olisi sen ymmärtänyt. 😉
Martti Pentti. En tiedä mihin viittasit vastauksellasi. Jos vertaa Karimiehen tekemää kantelua ja Sadinmaan vastausta, niin ne eivät kohtaa. Kantelut tulee ottaa tosissaan, vankilassa työskentely on opettanut minulle sen. Virkamiehen, jollainen pappikin osaltaan on, toiminnan laillisuus ja asianmukaisuus on voitava tarkistaa ja kantelu on siihen virallinen väline. Sadinmaan vastineessa ei ole puututtu kantelussa esitettyihin seikkoihin. Sadinmaan vastauskessa pyritään henkilökohtaiseen vaikuttamiseen.
Pyytäisin toimitusta poistamaan alkuperäisen kommenttini, koska koen Martti Pentin vastauksen asiattomaksi. Pentti vastaa omasta kommentistaan ja minä omastani. On helpompaa pyytää poistamaan oma kommentti kuin toisen. Hyvää jatkoa.
Käsitykseni mukaan Martti Pentti sanoi saman asian mitä sinäkin . Eli hän säesti vain sinua tuollaisella itseasiassa hyvällä kansanomaisella lausahdukselle. Että Sadinmaa yritti mitätöidä Karimiehen kantelun mutta väärin termein, sellaisin joka ampui ohi.
”Jos vertaa Karimiehen tekemää kantelua ja Sadinmaan vastausta, niin ne eivät kohtaa.” Olisiko ollut parempi liittää yksi n-kirjain ja kirjoittaa: ’jos vertaan Karimiehen tekemää …’? Tämä on keskustelupalsta eikä tuomiokapituli. Viittasin juuri siihen, että Sadinmaan vastaus ei ollut muodollisesti oikein laadittu mitäänsanomaton vastaus kanteluun vaan keskittyi asiaan, josta kantelussa on kysymys.
Kyllä olisi hyvä kirkossa voida käydä keskustelua ja ratkaista ongelmia ilman, että kannellaan tuomiokapituleihin. Vaikka kapitulit tällaisissa asioissa ovatkin yleensä osoittaneet suhteellisuudentajua ( ja ehkä joskus myös huumorintajua), kapituli- ja oikeuskäsittelyt helposti jättävät jälkeensä katkeruutta.
Kai Sadinmaa, kohtelusi ei ole yllätys. Kahdeksan vuoden kapitulikokemukseni perusteella sanon seuraavaa: Helsingin kapitulin hallintomalli ei nykyään ole se, mikä sen pitäisi säädösten mukaan olla, vaan kyseessä on hovi. Hovissa ruhtinas jakelee suosionosoituksia ja etuuksia sisäpiirin lojaaleille hovilaisille ja vastaavasti erilaisia rangaistuksia ja muita ”kurinpitototoimia” epälojaaleina pitämilleen henkilöille.
Kanteluita voivat kaikenlaiset ihmispolot tehdä, ja tekevätkin, mitä sekavimmilla perusteilla. Kaikkein huruimmat katsaukset pitäisi käsitellä muulla tavalla kuin tuomalla niitä kokoukseen. Mikäli sepustus kutakuinkin täyttää kantelun tunnusmerkistön, se valmistellaan istunnon päätettäväksi. Tällöin on olennaista, että selvissä tapauksissa käsittelyyn ei kuluteta paljon voimavaroja, aikaa eikä huomiota.
Lain mukaan on esimerkiksi täysin selvää, että akateemisesti koulutettu pappi voi ammatillisessa keskustelussa esittää kriittisiäkin näkemyksiä Augsburgin tunnustuksesta ilman, että tässä olisi mitään kyseenalaista.
Hovissa homma ei mene näin, vaan ruhtinas voi yrittää ottaa ilon irti huruimmistakin kanteluista, jos niiden avulla voi ”pitää kuria” jollekin.
Muistan tapauksen, jossa muuan valopää kanteli minusta ja vaati, että minut pitää erottaa kirkosta. Peruste oli ”epäsiveellinen elämäntapa” tai jotain yhtä kreisiä. Normaalisti tämmöinen kantelu ei olisi johtanut muuhun kuin paperikoriin, mutta Teemu Laajasalo ja Ritva Saario valmistelivat asian kokoukseen suurella hartaudella. Lopputulos oli ennalta selvä (kirkkolaissa ei ole mitään perustetta, jolla jäsenen voisi erottaa ylipäätään mistään syystä) mutta tämä performanssi tarjosi tilaisuuden seisottaa minua käytävällä. Ehkä tarkoitus oli myös ”pelotella”, mutta se ei oikein toiminut.
Muista, Kai Sadinmaa, että tässä ei ole kyse sinusta, vaan Hovista.
Heikko ihminen tarvitsee ”hovin” tuekseen.