Raakapuu teologiaa

Liittyessäni Laivastoon 1963 oli palveluksessa vielä henkilöitä, jotka olivat palvelleet Suomen Joutsenen purjehduksilla. Kiinnostuneena kuuntelin hurjia tarinoita siitä, miten paikat takilassa määräytyivät. Kun tuli käsky mennä käsittelemään purjeita, ensimmäiset kiipesivät ylimmälle tasolle. Siellä piti vielä hivuttautua raakapuuta pitkin ihan sinne uloimpaan kärkeen. Siellä vaijerilla seisten ja raakapuuhun yli kumartuneena sitten käsiteltiin purjeita käskyjen mukaan . Milloin lisättiin eli päästettiin purje sidoksistaan ja työntövoima lisääntyi. Huonon kelin uhatessa se purje piti hamuilla siihen raakapuuhun kiinni ja sitoa se paikoilleen. Sellaista oli seilaaminen.

Hengellisessä elämässä toimii sama raakapuuteoria. Kun tulee uusi asia eli vaihtoehto aiemmalle ehdottomuudelle, se jakaa heti porukkaa. Uuden asian pitäisi koota joukko yhdessä hengessä tutkimaan Paavalin ohjeen mukaan: Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää. Jättikö hän sanomansa torsoksi, kun ei käskenyt hylätä sitä mikä osoittautuu huonoksi? Mitä sitten tapahtuu kentässä oikeasti? Otetaan esimerkiksi mikä tahansa kirkkoa ja koko yhteiskuntaa ravistelleista tapahtumista. Useasti on hakattu kiveen, että jotakin asiaa ei saa tehdä. Vaikkapa vihkiä kristilliseen avioliittoon eronnutta. Ehdottomuus tuo aina kapinamieltä, koska siinä ei ole armollisuudelle varaa. Jos sitten paketti avataan, niin pitää määritellä poikkeusmahdollisuudet. Kun sitten eletään hetken poikeuksen kanssa niin kohta sekin on liian ahdas ja sitä rataa lavennetaan totuudet laidattomiksi.

Useasti käy vielä niin, että puolesta tai vastaan käytetään ne kovimmat argumentit, jotka lukitsevat tilanteen sellaiseksi, ettei sitä voi koskaan sovittaa yhteen. Ollaanko nyt yhtä mieltä siitä, että Pyhä Henki voisi toimia niin, että jakaa porukan ja jättää osan epätietoisena siihen välimaastoon. Jumala kysyy tänäänkin: Missä on veljesi Aabel? Onko vastauskin sama: Olenko minä veljeni vartija? Onko meillä mitään vastuuta toisistamme, toisillemme ja Jumalalle. Vai onko päämäärä kaikessa oman hyvän edistäminen kävipä veljelle tai sisarelle miten tahansa?

Kirjoittaja

Lauri Lahtinen

Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. Nyt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa.. Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. Lauri L M Lahtinen youtube.com

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Katso kaikki

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit