"Pyhitetty olkoon nimesi"- mikä nimi?
Kuka on sinun paras ystäväsi? Voisiko hän olla nimetön, anonyymi? Ei kovin looginen käytäntö maailmassa, jossa kaikille on tapana antaa erisnimi. Kotieläimillä on omat nimensä. Maailmassa ei liene yhtään nimetöntä paikkakuntaa, järveä tai merta – jopa taivaankappaleille annetaan erisnimet sitä mukaa kun niitä löydetään.
Tällaisen taipumuksen nimeämiseen olemme saaneet Luojaltamme, ”joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.”(Jes40:26)
Mutta mikä on sitten tämän Luojamme oma nimi? Se ei liene ihan vähäpätöinen, koska Kaikkivaltiaan Poika Jeesus kävi täällä maapallolla opettamassa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”(Mat6:9)
Jeesuksen ajan Raamatussa Isän erisnimi oli tuhansia kertoja, tosin lausumistapaa ei varmuudella tunneta. Suomalainen nykykäännös(KR92) paljastaa Jumalan erisnimen maltillisesti vain muutaman kerran. Esimerkiksi näin: ”Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”(2.Mo3:15) Kansainvälisessä käytössä tunnetumpi muoto on Jehova, jonka englantilaista muotoa Jehovah käytetään useissa merkittävissä käännöksissä.(KingJames, American Standard,DarbyBible jne)
On tunnettu tosiasia, että pakkosiirtolaisuuden jälkeisen hengellisen alamäen myötä Jumalan omaisuuskansa käytti erisnimeä Jehova vuosi vuodelta yhä vähemmän. Tämä johtui mitä ilmeisimmin toisen käskyn(Jumalan nimen turhaan lausumiskielto) taikauskoisesta tulkinnasta. Näin Kaikkivaltiaan siitä määräyksestä, että ”sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen” luovuttiin lähes tykkänään.
Jeesuksen tullessa maan päälle tilanne oli ajautunut siihen, että Kaikkivaltiaasta ei enää juurikaan käytetty Jumalan itse itselleen antamaa erisnimeä Jehova. Talmud tietää kertoa, että vain ylimmäinen pappi lausui erisnimen suurena sovituspäivänä ja Aaronin siunaukseen se sisältyi. Tosin ”se lausuttiin aivan hiljaa ja kuulumattomasti”, kertoo Prof Jussi Aro kirjassaan ”Aabrahamin perilliset”(s.64)
Jeeuksella oli siis paljon työsarkaa Isänsä erisnimikampanjassa, ja tuskin fariseukset tätäkään Jeesuksen opetusta ilman hampaiden kiristelyä kuuntelivat. Mutta Vapahtajamme onnistui ainakin ensimmäisten seuraajiensa suhteen, koska hän saattoi sanoa: "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.”(Joh17:6) Olisi aika vaikeaa pyhittää jokin nimi, jos ei tunne edes sitä, mistä nimestä on kysymys!
Me Jehovan todistajat haluamme tässäkin asiassa astella pitkin Jeesuksen antamia askelmerkkejä: Teemme tunnetuksi Jeesuksen Isän erisnimeä Jehova. Mutta miksi muut eivät tähän ole ryhtyneet? Vai ovatko sittenkin jossakin määrin?
Minulla on tuttava, joka on ollut ulkomailla evankelioimassa erään muun uskonnollisen liikkeen lukuun. Netissä satuin kohtaamaan hänen radiohaastattelunsa, jonka lopuksi kuultiin Herran siunaus eksoottisella ulkomaan kielellä, josta ymmärsin vain sanan ”Jegova” tai jotakin sinne päin. Tietenkin tiedustelin, ”onko nyt sitten niin, että tuolla ulkomailla kyllä käytät Jumalan erisnimeä Jehova paikallisesti lausuen, mutta Suomen rajojen sisäpuolella käytäntö muuttuu?” ”Toki käytän tuossa maassa, koska sikäläisessä Raamatussa Jumalan erisnimi esiintyy”, kuului vastaus. Tuossa maassa on valtava määrä erinimisiä jumalia, jolloin kukaan ei voi opettaa Raamatun Jumalan olevan vailla erisnimeä.
Miksi sinä käytät tai et käytä Jumalan erinimeä joko muodossa Jehova tai Jahve? Onko väärin se, että me Jeesuksen kanssa haluamme tuon nimen tehdä tunnetuksi kautta maapallon?
57 kommenttia
Kiitos kommentistasi, Risto.
On varmasti Raamatun mukaista puhutella Kaikkivaltiasta myös ”Taivaan Isäksi”. Näen asian Raamatusta tällä kohden sinun laillasi.
Mutta ajattelehan miten kiusallista olisi olla käyttämättä rakkaan Vapahtajamme erisnimeä Jeesus? Puhuisimme ”vain” Jumalan Pojasta. Kun esitämme Isä-Jehovalle pyyntöjä, teemme sen epäilemättä myös Jeesuksen erisnimeä käyttäen. Näinhän meitä opetetaan: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”(Joh16:23).
Miksi me jatkaisimme juutalaista rappiotraditiota ja jättäisimme kaikkein suurimman nimen Jehova/Jahve pois sanavarastostamme? Varsinkin kun tiedämme, miten suuria asioita alkuperäinen heprealainen konsonanttijoukko sisältää.
Huomaa, että kolmas käsky kieltää Jumalan erisnimen ”turhaan lausumisen”, ei suinkaan sen käyttöä. ”Turhaan lausumisen” jäljille voi päästä esimerkiksi tarkastelemalla alkuperäistä hepreankielistä sanaa shav’.(=turhaan)
Strongin sanakirja antaa sille sellaisia merkityksiä kuten ”emptiness, vanity ja falsehood”. Merkityksenä mainitaan myös ”worthlessness”, mikä antaa ymmärtää, ettei Jumalan erisnimeä Jehova saa laittaa ”arvottomaan käyttöön”.
Millaisena sinä näet Jumalan erisnimen turhan lausumisen, joko muodossa Jehova tai Jahve?
Olen ymmärtänyt, että Jumala on Jehova tai Jahve, myös ”Kaiken Isä” tai Luoja ovat yhden ja saman Jumala merkityksen esiintymää, Jeesus käyttää itsestään ilmaisua ”Minä Olen”, jonka tähden Juutalaiset saivat hepulin, juuri edellä kuvaamistasi seikoista johtuen ja sanoivat Jeesuksen tekevän itsestään Jumalan.
Jumalan nimen turhaan lausuminen liittyy myös kirouksiin ja vannomisiin Jumalan nimessä, jota voidaan pitää turhaan lausumisena.
Jos Jeesuksen isä on/oli nimeltään Jehova, ja äiti Neitsyt Maria, niin minkä nimisiä mahtoivat olla Jehovan isä ja äiti? siis jos Jehova loi Marian kanssa yhteistyössä Jeesuksen, kuka tai mikä sitten loi Jehovan?
Ei kai vain ihminen?
”Tosin ei vielä liene selvinnyt sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,” (Aaro Hellaakoski, Hengen manaus -46)
Rauli kirjoitit edellä muista Jumalan pojista: ”Muut on sitten Pojan tekemänä saaneet olemassaolonsa, eli “kaikki on luotu hänen kauttansa”.(Kol1:16)”
Onko siis Jeesuksen kautta saanut syntynyt veljeys hänessä ja samassa Hengessä kuin hän. Uudestisyntyneinä Sanan ja Hengen kautta olemme veljiä ja yhteydessä toisiimme. Jeesus kutsui seuraajiaan mm. veljiksi. Onko Jumalan Pojan kautta syntyneet veljet Jumalan poikia. Veljiä ovat ne, jotka tekevät Hänen tahtonsa mukaan. Tässä mielessä Jeesukseen uskovat ovat Jumalan poikia eli Jeesuksen veljiä Pyhässä Hengessä ja Jeesuspuuhun oksastettuja. Runko kasvattaa oksia ja oksat kuuluvat runkoon liittyneinä olennaisina osina.
Sinä Kimmo kaipasit nykyaikaista viestintää Jehova Jumalalta vanhan Raamatun lisukkeeksi. Et paljon paremmin olisi kaipaustasi voinut sanoiksi pukea, sellainen tiedotuspläjäys on jo olemassa.
Kuten jo tuossa alustuksessani totesin, Jeesus kertoi Isänsä nimestä ja kaikesta siihen liittyvästä kovasti pienille joukoille ja kovin suppealla alueella. Hän sanoi kuitenkin seuraajistaan: ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh5:12)
Nyt tuo informaatiokampanja on laajentunut todella valtaviin mittoihin. Varsinaisesti taivaassa rekisteröidyn nettisivun puuttuessa voisit joskus kokeilla osoitetta http://www.jw.org ja huomata, että Raamatun sisällön informaatiossa löytyy sekä pituutta että leveyttä. Pian jo tuhannella kielellä. ja Jumalan erisnimi Jehova aina vain kirkastuu saatavan tiedon myötä.
Jotkut tietysti jäävät tuolle mainitsemallesi kuurupiiloasteelle -omasta tahdostaan ja ylhäältä tulvivasta tiedosta huolimatta. Yksi hieno ominaisuus Jehovalla kun on juuri tuo vapaa valinta. Kaikilla Telluksen asukkailla se valinta on tarjolla, mutta kaikesta päätellen useimmat haluavat päättää askelistaan ihan itse. Harmin paikka, on minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Siihen,että JHVH-kirjainsarja ei saanut ääneen lausau on mielstäni neljä syytä: 1) Se ei ollut ylipätään lausuttavissa,koska siihen ei alunperin ole edes kuulunut mitään lausumisen mahdollistavia vokaaleja 3) se on myös numerosaarja 1 0, 5, 6, 5, jonka rituaalinen ääneelausuminen olisi outua 4) Kirjiamet ovat luonteeltaan niin sukupuolisiai,että niitä ei häveliäisyyssyistä ole lausuttu ääneen. Katso heprealaisen Jod’n ja Heen kuvia ja merkityksiä.
Eikö Jumalan nimen pyhittäminen – varaaminen vain Hänen itsensä käyttöön – toteutuisi parhaiten, jos me ihmiset unohtaisimme sen kokonaan?
Mielestäni nuo nimien merkitykset ovat mielenkiintoisia, mutta lopulta ei kaiketi ole merkityksellistä mitä nimeä Luojasta käytämme, onhan esim Elohim, myös Allahin alkumuoto (ilah), joka juontaa juurensa samaan Seemiläiseen alkuun.
Onhan kaikissa kielissä olemassa esim. leipää tarkoittava sana, joka kirjoitetaan erilailla, mutta kaikki ymmärtävät sen samoin.
Kaiken alkaja ja ylläpitäjä on minulle se Jumala, jonka Raamatusta löydän ja Jeesus todistaa juuri Hänestä. Onhan meidän jokaisen alku myös näkymättömästi yhteydessä kaiken alkajaan, jos uskomme Raamatun ilmoituksen.
Voin esim. sanoa, että olen ollut olemassa maailman alusta, sillä kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen, jonka kopioita me kaikki ihmiset lopulta olemme. Olen siis ollut Adamin kupeessa vertauskuvallisesti. Silloin minutkin on luotu, näin siis itse uskon vakaasti. Hengellisessä ulottuvuudessa voin nähdä koko ihmis-suvun tehdyn yhdestä. Jumalan Pojan kautta? Näin voi ajatella olevan, ainakin uskon kautta tulevan ymmärryksen mukaan.
Kaikella täytyy olla alku, miten ja millä ajalalla se sitten onkaan saanut alkunsa, tämä lienee kaikkien tunnustettava. Jos olevaisen esille tuloa kutsutaan Luomiseksi, niin sen aikaansaajaa ja ylläpitäjää voidaan kutsua Luojaksi, Kaiken Isäksi tai Jumalaksi, Jahveksi, Jehovaksi, ynm.
Mitä tämä maailman kaikkeus lopulta on? Mikä on ihminen?
Niinpä Kimmo asia jää jälleen uskon varaan. Usko hyppää ulos ”kehä päätelmästä” ja ottaa vastaan sen ilmoituksen minkä Jumala itsestään on ilmoittanut. Ei ole mitään muuta merkkiä annettu, kuin Jumalan Pojan Evankeliumi, joka on maailmaan julistettu. Kohta koko maailman on saanut kuulla Evankeliumin. Sitten tulee loppu. Onko tuo Evankeliumin ja armon ajan loppu ja Jumala tulee takaisin Voimassaan? En tiedä, mutta odotan Jumalan puuttuvan pian Telluksen elämään. Jos Jumalasta haluaa jonkin todisteen, niin sitä on mielestäni etsittävä, Juutalaisista, Israelista, joka on laitettu maailmanajan kelloksi ja ennekaikkea Kristuksen seurakunnasta, joka on kestänyt läpi kaikkien aikojen vahvistuen ja kirkastuen päivä päivältä.
Kun sekulaari maailma tulee pian julistamaa Jumalan kuolleeksi ja lailla kieltää Jumalasta opettamisen (antikristillinen aika), niin silloin ilmestyy laiton ihminen, joka julistaa itse olevansa jumala. Tämä henki vaikuttaa jo hyvin voimakkaasti länsimaissa. Samaan aikaa Kristuksen seurakunta tulee kirkastetuksi maailmassa, kun pimeys lisääntyy, samalla valkeus loistaa pimeyden keskellä.
Kun Kristus tuli maailmaan, päättyi yksi aika ja alkoi toinen, tuo, toinen jonka päättyminen on ilmeisen pian edessä. Koska? Jumala yksin tietää, mutta tulemuksensa merkkejä alkaa olemaan jo ”ilmassa”, niistä voi jokainen itse lukea Raamatusta.
Kun viikunapuu kuivui, alkoi pakanoiden aika. Kun viikunapuu alkaa jälleen kukkia, niin te tiedätte, että kesä on pian lähellä.
Kirjoittaja
Rauli Toivonen
Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com
Isä meidän, joka olet taivaissa pyhitetty olkoon sinun nimesi ..opetti Jeesus rukoilemaan. Isä antaa lapsillensa parhaita lahjoja ja Pyhän Hengen, jotka sitä häneltä anovat opetti Jeesus. Minulla on Pyhä Jumala, joka kuullee lapsensa äänen, kun huudan Abba Isä rakas. Minusta tuntuu pahalta, jos lapseni huutaa minua etunimeltä puhumattakaan sukunimeltä. Olenko Jumalan kaltainen? Jeesus tuntee ”lampaansa” äänen ja Isä lapsensa. Mitä on Jumalan nimen turhaan lausuminen?
Ilmoita asiaton kommentti