Pyhä Henki – apostolinen kirkko
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. (Nikean uskontunnustus / kolmas uskonkohta)
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi — hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef. 1:13-14 / FB38) Mitä ajattelet Pyhän Hengen sinetistä ja milloin olet sen saanut?
Onko kirkko sanan äiti vai sanasta syntynsä saanut tytär ja miksi?
Apostolisen kirkon aika alkoi ensimmäisenä helluntaina ja päättyy tämän ajan lopulla kun Jeesus tulee takaisin. Miksi kirkko on tai ei ole sinulle tärkeä?
He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42) Miksi tämä on tärkeää myös tänäpänä?
Kaikki julkaistut blogini:
115 kommenttia
Vihollisen juonet ovat hyvin kavalia, mutta lopulta hän aina paljastaa todellisen olemuksensa. Kunhan jaksaa vain odottaa, niin totuus tulee aina lopulta esiin. Voit jatkaa turhaa kompurointiasi, mutta sana paljastaa valheen jossa olet. Niin kuin Martti tuossa äsken asian ilmaisi. Nyt olisi sopiva aika etsiä sitä armoa, joka kuuluu syntiselle, tai sitten joudut kovettamaan sydämesi ja tekemään Pyhän Hengen murheelliseksi.
En kaiketi ”syytä” luterilaista kirkkoa elämäni haaksirikosta, totean vain ettei sen riitit antaneet kykyä kuulla Jeesuksen ääntä eli sydän oli paatunut ja elin omien himojen ja halujen mukaan täydellisesti omassa voimassa.
Kun sitten HUUSIN Jumalalta apua niin Hän näytti sen kuinka en ollut elänyt Hänen tahdossaan enkä ollut kuullut Häntä. Tämän kun tunnustin niin Hän veti hyvyydellään puoleensa eli antoi toivon, toivon siitä rauhasta jolla täytti sydämeni, toivon siitä ettei se riipu toisista ihmisistä eli Jumalan rauha on minussa eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen ottaa pois.
Jumala veti hyvyydellään puoleensa ja Raamattu tuli lukemistooni, sieltä löysin Jumalan hyvyyden lupauksia. Kuitenkin yritin ”palata” takaisin kirkkoon ja etsin sieltä Jumalaa, onneksi Jumala esti sen eli vaikka ilotsin uudesta Tiestä niin samalla ihmettelin hiukan kuinka kanssa kulkijat (luterilaiset) eivät ymmärtäneet Raamatun Sanaa samalla tavalla, eivät he löytäneet sieltä rauhaa ja rakkautta eivätkä voimaa. Siis ihmettelin vain kuinka Jumalan palveluksissa ja evankeloioidessa oltiin eri ihmisiä kuin arkielämässä.
Sitten tuli Pyhän Hengen ilmoitus Pietarin sanojen kautta ”tehkää parannus ja OTTAKOON kasteen niin saa….” ja niinpä olin taas kuuliainen tälle eli Pyhälle Hegelle ja etsin kuka kastaisi minut, eihän siinä seurakunnassa jossa olin kukaan opettanut muuta kuin vauvakastetta ja vielä vähemmän olisi kastanut minua, en aikonut erota seurakunnasta. niinpä menin vapaakirkon kautta kasteelle, he kastoivat ilman että tarvitsi liittyä heihin. Kasteen jälkeen avautui silmäni ja korvani ja sydämeni parani lopullisesti, ei pelkkä kaste sitä tehnyt vaan oli yksi asia joka siihen vaikutti ja jossa Jumala teki paljon. Näin kului vuosia asiaan, uudestisyntymiseen, kun elin luterilaisuudessa, onneksi loputulos oli Jumalan oikea Tie ja Hänen Sanansa mukainen Pyhän Hengen johdatuksessa.
Evankeliumissa on kyse rakkaudesta, siis vapaaehtoisuudesta, eihän rakastamaan voi pakottaa.
Voiko siis ihmisen ”liittää” rakastamaan ilman omaa tahtoa, ei voi, siis ei toisen puolesta voi tehdä pätöstä että tämä alkaa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään.
Siis luonnostaan ihmisellä ei ole Jumalan rakkautta itsessään ja on näin ”sairas” ja tarvitsee parantajaa, Jeesusta. Eivät ”terveet” tarvitse parantajaa, siis jos kuvittelee olevansa ”terve” eli omaavansa jo kaiken mitä Jumala antaa niin ei sillloin tarvitse parantajaa kun on jo ”terveen paperit” (lue kastetodistus).
Nöyrille Jumala antaa armon, siis nöyrtykään Jumalan edessä.
Ilman uskoa ei kukaan ole mahdollinen Jumalan edessä. Tarvitaan kaste ja usko. Kristus ei ole lisäksi antanut lupaa tehdä syntiä. Mitä on synti? Synti erottaa meidät Jumalasta sekä toisista ihmisistä. Jos täytämme 10 käskyä, emme pahoita Jumalan mieltä emmekä riko lähimmäistämme vastaan. Herramme antoi vielä tiukemman lain: ”Ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset jne.” Siis- ulkonaisten, nähtävien syntien lisäksi myös pahat ajatukset ja hyvän tekemisen tekemättä jättämiset ovat syntiä. Jeesus ei anna lupaa tehdä syntiä. Tätä Jeesus opettaa kasteen saaneelle: ”ja opettamalla pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt (vaatinut) teidän pitää. Pasasen ja Paukkusen täytyy pitää kaikki, mitä Herramme meiltä vaatii!
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Jeesus sanoo: Joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos.
Sinäkin sait palata kuten Martti Pentti kommentoi.
””. Kaste siirtää pimeydessä syntyneitä valkeuteen eli antaa terveen paperit. Ihminen voi sairastua uudelleen, jos kääntää selkänsä Jumalalle ja kadottaa uskonsa.””(Kari Paukkunen)
Selitäppä kuinka lapsi ”kääntää selkänsä” Jumalalle?
Eikö vanhemmat opeta lapselle kaiken, siis ateistit omaa oppiaan, luterilaiset omaansa, hellarit omaansa, muslimit omaansa jne…. siis onko nyt lapsen ”vika” jos häntä opetetaan hyväksymään kaikelainen haureus ja pahanteko, voiko lapsi erottaa mitä vanhemmat opettavat että onko se Jumalasta vai ei?
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Kiitos lukijoille ja kommentoijille!
He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42)
Ilmoita asiaton kommentti