Punaisen meren ihme
SUNNUNTAI 8.1.2023
1. sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja
Loppiaisen vietto syntyi lähetystyön palvelukseen
Evankeliumi meni Egyptiin hyvin nopeasti. Evankelista Markus oli Aleksandrian ensimmäinen paavi. Hän sai marttyyrikuoleman 25.4.68 jKr. Tuon muistoksi kalenterissamme on Markun nimipäivä. Nykyinen Aleksandrian paavi Tawadros II, vuodesta 2o12 alkaen, on järjestyksessä 118. saman viran haltija.
Jotta kansan syvät rivit saataisiin mukaan kirkon yhteyteen, piti vallata vanha egyptiläisten juhla 6. päivä tammikuuta. Kirkko alkoi julistaa Jumalan kirkkauden ilmestymistä eli epifaniaa. Pidettiin esillä Jumalan suuria tekoja. Tämä juhlan valtaus alkoi noin vuoden 150 jKr. tienoilla.
Vanhin epifanian aiheista oli Jeesuksen kaste. Siinä Kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä. Yksi Jumala kolmessa persoonassa: Isä taivaassa, Poika veden äärellä kasteen tapahtuman keskipisteenä ja Pyhä Henki kuin kyyhkynen taivaasta maan päälle laskeutuvana Jumalan kolmantena persoonana.
Tämä kaste myös täytti kaiken Jumalan vanhurskauden, kuten Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa.
Niinpä kaste antaa ihmiselle Jumalan vanhurskauden. Kaste julistaa, että meistä tulee Jumalan rakkaita lapsia. Kasteen keskeinen persoona on Jeesus itse. Jokainen kristillinen kaste on Jeesuksen kaste.
Epifanian vieton valtaaminen onnistui erinomaisen hyvin. Jo runsas vuosisata myöhemmin Egyptin kansa oli voitettu evankelimille. Islam valtasi Egyptin 600 -luvulla. Tämä heidän saapumisensa muutti maan olosuhteet. Koptilainen kirkko jäi vähitellen vähemmistöön islamin vallan alle.
Punaisen meren ihme kasteen esikuvana
Ennen Jeesuksen aikaa keskusteltiin kasteen asemasta juutalaisessa uskossa. Tuohon keskusteluun osallistui juutalainen oppinut Rabbi Hillel. Hillel vetosi Punaisen meren tapaukseen Israelin kansan ratkaisevana perusihmeenä. Hän opetti, että koko kansa sai kasteen tuossa meren ylityksessä. Näin myös koko kansa on kastettava.
Rabbi Hillelin pojan Simeonin poika Gamaliel oli apostoli Paavalin opettaja. Paavali sai opettajaltaan jo Hillelin opettaman ajatuksen siitä, että koko kansa kastettiin Punaisessa meressä.
Panen tämän opetuksen näkyviin 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 10. Samalla myös yhteyden, josta näkyy Paavalin sakramenttiopin sisältö, että sekä kaste että Herran pyhä ehtoollinen ovat Kristuksen osallisuuden saamista.
101 Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2 Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. 3 Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa 4 ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.
Jumala tekee ihmeitä
Loppiaisen aikaa vietämme koko tammikuun. Puhumme loppiaisen eli epifanian keskeisestä perusajatuksesta: Jumala tekee ihmeitä. Jumala ilmoittaa kirkkautensa meidän keskellämme.
Viisauden kirja osallistuu tähän tapahtuman merkityksen korostamiseen. Punaisen meren ylitys oli Jumalan ihme. Viisaudessaan Jumala johti kansansa vapauteen Egyptin orjuudesta. Meri tuli vastaan, mutta Jumala avasi kuljettavan väylän meren halki. Kansa kulki kuivin jaloin toiselle puolelle. Kansaa vainoavat yrittivät tulla perässä, mutta meri palasi ja vainolaiset hukkuivat. Mirjamin johtama naiskuoro lauloi Jumalan ylistystä tapahtuman kunniaksi.
Jumalan suuri viisaus tapahtui tuossa ihmeessä. Jumalan kansa pelastui ja pääsi kulkemaan eteenpäin. Tavoitteena oli päästä luvattuun maahan.
Jumalan toimii meidänkin aikanamme
Sanoma koskettaa meitäkin. Jumalan viisaus johtaa meitä. Hän auttaa meitä elämämme matkalla. Hän vie meidät perille asti. Koko matkan meidän Vapahtajamme kulkee kanssamme. Olemme hänen huolenpidostaan osallisia. Hän meitä tukee ja johdattaa.
Viikon apokryfiteksti Viis. 10:17–20
Hurskaat saivat siltä palkan vaivoistaan.
Se vei heidät tielle, jolla tapahtui ihmeitä,
se oli päivällä heidän suojanaan
ja loisti yöllä tähtien loimuna.
Se johdatti heidät Punaisenmeren poikki,
vei heidät vesimassojen välitse.
Mutta heidän vihollisensa se hukutti
ja viskasi sitten ylös synkistä syvyyksistä –
näin oikeamieliset saivat saaliikseen jumalattomien aseet.
He ylistivät laulaen pyhää nimeäsi, Herra,
yhteen ääneen he kiittivät suojaavaa kättäsi.
34 kommenttia
Matias
Kai sinä olet kuullut kunniamurhista joita vieläkin toimitetaan, ei niitä äidit vaadi vaan ne isät, jotka lapsia tappavat, ettei heidän kunniansa mene harakoille lapsen käytöksen vuoksi.
Mutta aiheesta toiseen, olen tehnyt havainnon pohdiskellessani evankeliumin sisältöä, kun olen seurannut Jeesusta, että Jeesus näytelmän voi jakaa moneen näytökseen.
(1) Ensin on vaihe jossa Jeesus puhuu kärsimisestään ja kuolemastaan, poismenostaan ja kuinka isä rakastaa häntä juuri siksi, kun hän antaa henkensä. Kaikki on selvää näin, Getsemanessa pelottaa, ja pojat eivät tajua mitään, vaan nukkuvat. Jeesus hikoilee katkeraa kalkkia, joka malja hänen pitää juoda, kuten hän asian ilmaisee.
(2) Kun sitten tapahtuu se mikä piti tapahta, se onkin yllätys Jeesukselle ja muille. Miksi ihmeessä? Tässä vaihessa ryhdytään etsimään syyllistä. ” Pahenpi sille kenen kautta se tulee, kuka antoi minut sinun käsiisi, sen olisi parempi, että ei olisi syntynytkään. ” sanoo Jeesus Pilatukselle. Syyllisiksi joutuvat Juudas, Hannas, Kaifas, kansa. Nyt jää suu ymmyrkäisenä ihmettelemään, mikä tarina tämä on ? Tämä on eri tarina kuin se, mihin alku johdatteli.
(3) Kolmas näytös alkaa sitten, kun Jeesus ristillä adoptoi Johanneksen äidilleen, pyytää juotavaa, ja sanoo lopuksi kuuluisat sanansa ” Se on täytetty , ” joka palauttaa taas tarinan sen alkuperäiseen tehtävään, eli henkensä antamiseen.
Mutta mutta…… ” ELI Eli, lama sabakhtani, ” Mikä tämä näytelmän osa sitten on ? Onko Eli isä, vai jumala, ei, Eli on äidin isä. Mutta voiko äidillä ja lapsella olla sama isä? Ja jos henkensä antaminen oli se tehtävä, niin miksi loppukaronkka muodotui tällaiseksi hylkäys valitukseksi?
Ja koska Mooseksessa kerrotaan kuinka Jumala laskeutuu KOLMANTENA PÄIVÄNÄ koko kansan nähden Siinain vuorelle, on kohtaus jotenkin saatava myös evankeliumiin. Ja koska Jeesuksessa Kristuksessa kysymys on jumaluuden osasta, häntä ei tuonela pidättele, hän ottaa henkensä takaisin ja nousee KOLMANTENA PÄIVÄNÄ taivaaseen.
Tarina ei ole johdonmukainen, se koostuu toisiinsa sopimattomista osista, en osaa sanoa, miten tuo sopisi näyttämölle, sitä pistäisi kysyä Heinolalta. Ja mitä tästä jää käteen, no ainakin se, että henkeä ei sitten uhrattukaan.
Matias ”Jeesuksen puhe Taivaan Isästä ja hänestä itsestään Jumalan pöikana on erittäin hyvin juutalaiseen ympäristöönsä sopivaa.”
VT:ssä on paljonkin poikia, myös ilmoitettuja tai niin sanottuja lupauksen lapsia. Saara sai pojan vanhoila päivillään, lupauksen mukaan, Maanoahin vaimo sai ilmoituksen pojasta ja syntyi Simson. Daavid sai Salomon josta tuli kuningas, ja Jumala sanoi profeetan väliyksellä, että Salomo on hänen poikansa ja hän on sen isä.
Sana poikani on siitä mielenkiintoinen, että se voidaan sanoa yhdestä, tai usemmasta pojasta, kuten Mooseksen käsketään sanoa faraolle.” Israel on minun esikoiseni, päästä minun poikani palvelemaan minua.” tarkoittaa tietysti koko kansaa.” ”Hän on minun poikani, ja minä olen hänen isänsä, niin että jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä, kuten ihmislapsia rangaistaan ” voi olla myös yksi poika, kuten tässä sanoottiin Salomosta. Alkuosa tuosta on siirretty Jeesukselle, mutta rangaistus osuus on jätetty pois.
”Kuten ihmislapsia rangaistaan ” on minun muunnos, koska muoto,” Rankaisen häntä ihmisvitsalla, niinkuin ihmislapsia lyödään” kuulostaa vanhentuneelta ajattelulta.
”Jumalan suuri viisaus tapahtui tuossa ihmeessä. Jumalan kansa pelastui ja pääsi kulkemaan eteenpäin. Tavoitteena oli päästä luvattuun maahan.” MR
Oikein sanottu. Samoin kastetuilla kristityillä on kasteen jälkeen tavoitteena päästä ”luvattuun maahan”, eli taivaaseen. Sitä ennen heillä on edessään erämaavaellus niin kuin oli israelilaisillakin. Usko joutuu erämaassa monella tavoin koetukselle. Paljon on niitä, jotka myös jäävät erämaahan eivätkä pääse perille. He ovat niitä, jotka eivät katso Kristukseen langettuaan syntiin ja tee uudelleen parannusta syntielämästään. Parannusta tekeville armo on kuitenkin aina läsnä.
Loppiaispäivän apokryfiteksti on Sirakin kirjan luvusta 39 jakeet 6-13.
Olen lukenut lukua moneen kertaan eri kielillä, viimeksi hetki sitten tanskaksi Tanskan Pipliaseuran nettisivustolta.
https://www.bibelselskabet.dk/brugbibelen/bibelenonline/Sir/39
Jos Herra suo, niin saarnaan siitä Forssan rukoushuoneella pidettävässä loppiaisjuhlassa 6.1.2023 klo 14.
Tänään 7.1.2023 vietetään joulua sekä Ukrainan että Venäjän ortodoksien keskuudessa. Taustalla on juliaanisen kalenterin mukainen tapa laskea juhlapäiviä.
Ukrainassa tosin on käyty keskustelua mahdollisesta siirtymisestä gregorianisen kalenterin mukaiseen joulun viettoon sen jälkeen, kun vuonn 2017 valtio päätti 25.12. pidettäväksi kansallisena vapaapäivänä.
Matias
Nuo jakeet sopivat hyvin islamiin, Islamin perhepoltiikkaan. Isä on suuri auktoriteetti ja pojista esikoinen on tavallaan yhtä Isä kanssa, eli toimii isän ohjeiden mukaan.
Kaikki asiat viedään isälle, ja isä antaa usein myös pienempien lasten rikkomuksista rangaistukset esikoisen toimitettavaksi. Äiti ei saa rangaista lapsia, pitää kannella isälle jos aihetta on. Äiti on kuin Pyhä henki, on hiljaa, tekee ruokaa, pesee pyykit ja siivoaa, hän ei saa mennä mihinkään yksin, eikä koskaan näyttää nyrpeää naamaa. Ei saa Osoittaa mieltään millään tavalla.
Joskus esikoinen Poika, voi olla armollinen ja sanoa rangaisseensa vaikka armahti pikkuveljen, säälistä. (5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, ”
Tunsin kerran islamtaustaisen henkilön, joka vihasi kotimaataan juuri sen tapojen vuoksi, eikä koskaan aikonut palata sinne. Hän kertoi kuinka isää ei saanut vahingossakaan loukata, suurin loukkaus oli jos sanoi isää siaksi, isää saattoi lyödä pojan kuoliaaksi eikä mikään laki puuttunut asiaan, koska isän loukkaaminen oli suuri rikos. Melkein kuin jumalan pilkka aikoinaan.
Pojasta tuli tietysti myös isä aikoinaan, kun hän sai lapsia ja oman isä kuoli, meni taivaaseen. Valta siirtyi näin isältä pojalle, joka nyt oli itse isä. Hän oli isä ja poika.
Ilmoita asiaton kommentti