Voi olla, mutta ilman muuta he luulevat tietävänsä liikaa. Ihmiset menevät nykyään juttelemaan heidän kanssaan kaikista mahdollisista asioista. Eivätkä he ole edes keskenään yksimielisiä asioista, koska he edustavat eri koulukuntia psykologiassa.
Lääkäritkän eivät ole eretymättömiä ja mielen alueella on myös tieteelle vielä ratkaisemattomia syy- ja seuraussuhteita. Psykiatrit tekevät parhaansa ja mielenterveyshoidot ja erityisesti lääkkeet ovat huikeasti parantuneet ajoista, jolloin ihmisiä kahlittiin seiniin ja pidettiin sänkyihin sidottuina.
Koulutoverini Rellusta valmistunut teologi teki tutkimuksen uskonnon vaikutuksesta mielenterveyteen ja totesi asian olleen kaksisuuntaisen, toisille toimii parantavasti ja toisten tautia pahentaen.
Varmaan asia riippuu siitäkin, mitä sanalla uskonto tarkoitetaan ja miten tämä sana selitetään ja määritellään.
Voisitte muuten kysyä psykiatreiltanne, pitävätkö he kaikkea hengellisyyttä henkisenä sairautena?
Eivät tietenkään kaikki pidä. Lienee kuitenkin tosiasia, että mielenterveysongelmaiset helposti hakeutuvat uskontojen piiriin ja toisaalta erityisesti usk. fanaatikkojen piiriin joutuneet saattavat saada mielenterveysongelmia.
Myönnät kuitenkin, että jotkut psykiatrit pitävät kaikkea hengellisyyttä henkisenä sairautena.
En minä mitään ’myönnä’, kun en ole mistään syytettynä… ja sanasi ’kaikkea’ tuntuu kyllä liioittelulta.
Sinulle tuntuu olevan tärkeää saada mollata psykiatreja. Miksi?
Esitän ihan asiallista kritiikkiä.
”Psykologiassa edustan vähemmistöä, koska uskon, että juuri anteeksiannolla on uskomattoman suuri mielenterveydellisiä ongelmia hoitava ja ennaltaehkäisevä merkitys.”
Markku Ojanen vuonna 1985. Myöhemmin hän oli Tampereen yliopiston psykologian professori.
Rantanen: ”Esitän ihan asiallista kritiikkiä.”
Millä kompetenssilla?
Kimmo, pidän Markku Ojasta pätevänä puhumaan näistä asioista. Mutta, jos sinä et pidä, niin minkäs teet. Mutta tietää hän näistä asioista paljon enemmän kuin esim. sinä.
Katso Erkki Väisäsen väitöskirja suomalaisten mielenterveydestä mistä Kaleva aikanaan uutisoi merkittävästi.
Rantanen: ”Useimmat psykiatrit ovat täysiä ateisteja.”
Useimmat lääkärit ovat. Päivi Räsästä lukuun ottamatta. Johtuisikohan siitä, että ovat pääasiallisesti perin rationaalista ja hyvinkoulutettua sakkia.
Se on hyvin ristiriitaista, mutta perin ihmisellistä. Ainoastaan kristinuskossa on käsite syntien anteeksisaaminen iloon, rauhaan ja vapauteen asti (olen kokenut ).
Siellä on Kettunen myös ikuisesti tulella polttava helvetti, mikä karmea ja sadisteja
kiihottava oppi on ajanut ihmisiä jopa itsemurhiin.
Psykiatrin oma vakaumus tai sen puute vaikuttaa myös siihen, miten psykiatri pyrkii saamaan potilastaan käyttäytymään ja elämään elämäänsä. Lisäksi juuri näistä seikoista johtuen toinen psykiatri esim. pitää samaa potilasta sairaampana kuin joku toinen psykiatri. Näin tuli todistettua, ettei yksikään psykiatri pysty täysin sulkemaan omaa vakaumustaan, elämänkatsomustaan, uskontoaan ym. kokonaan pois hoitotyöstään.
Tässä on Turun yliopiston psykiatrian professorin arvovaltainen vastaus edelliseen:
Hei
Vastaavanlaisia eriäviä näkemyksiä sairaudesta ja sen vaikeusasteesta esiintyy lääketieteessä paljon muutenkin. Kirurgiassa ja gynekologiassa etenkin on esiintynyt vaihtelua leikkaustarpeen arvioinnissa.
terveisin
Jyrki Korkeila
Professor of psychiatry
University of Turku, Finland
World Psychiatric Association Zone 7 representative
Erikoislääkäri, Päätoimittaja.
”Inhimillistä systeemiä ei voida ymmärtää tutkimalla irrallaan sen erillisiä osasia. Tarvitaan selkeää näkemystä niistä kompleksisista vuorovaikutusilmiöistä, jotka vallitsevat minkä tahansa elollisen systeemin osasten välillä.
Kaikki nuo osaset–geenit, DNA, välittäjäaineet, reaktiot, kokemukset, havainnot, koko käyttäytyminen–ovat kaksisuuntaisessa suhteessa kaikkiin muihin osasiin. Lopputulos, terveys, sairaus, on tulosta tästä vuorovaikutusten kentästä.”
Erkki Väisänen, enkä moiti.
Eipä taida heiltä kovin hyvin edellä mainittu onnistua. Jotenkin aika hämärätajuista ja sekavaa. Tietävätkö oikein itsekään mitä konkreettisesti tarkoittavat. Siis hallitseeko psykiatri täydellisesti nämä kaikki mahdolliset tekijät?
”Hallitseeko psykiatri täydellisesti nämä kaikki mahdolliset tekijät?” Miksi psykiatrilta pitäisi edellyttää alansa täydellistä hallintaa? Ala – ihmisen mieli – lienee niitä maailman hankalimpia hallittavia.
Rantanen: ”Lisäksi juuri näistä seikoista johtuen toinen psykiatri esim. pitää samaa potilasta sairaampana kuin joku toinen psykiatri.”
Onko sinulla omakohtainen ongelma tämän asian suhteen? Jos on, niin ehdotan valitsemaan sen päälääkärin, joka pitää vähemmän sairaana.
”Jos on, niin ehdotan valitsemaan sen päälääkärin, joka pitää vähemmän sairaana.” Minä puolestani ehdotan valitsemaan sen, joka pitää enemmän sairaana; häneltä saat paremman hoidon.
Kai olemme kaikki sitä mieltä, että pelkät lääkkeet eivät ratkaise kaikkia ihmisten ongelmia esim. ihmissuhdeongelmia. Ja kuitenkin monet psykiatrit nykyään antavat oikeastaan pelkkää lääkehoitoa. Tulee melkein mieleen kuuluisa irakilainen Kemikaali-Ali!
Rantanen: ”Ja kuitenkin monet psykiatrit nykyään antavat oikeastaan pelkkää lääkehoitoa. Tulee melkein mieleen kuuluisa irakilainen Kemikaali-Ali!”
Pitää vain kertoa reippaasti ja rohkeasti suoraan hoitavalle psykiatrille jos haluaa terapiapainotteisempaa hoitoa.
Minusta vertaus Kemikaali-Aliin on perin juurin ontuva, koska kyseinen herra touhusi lähinnä kaasujen parissa, joiden oli tarkoitus tappaa ihmisiä. Psykiatrinen lääkehoito taas touhuaa lähinnä pillerien parissa joiden tarkoitus on pitää ihmiset hengissä ja parantaa ihmisten mieliä.
Käytin sanaa melkein.
Rantanen: ”Te psykiatrit olette aika veijareita!”
Ja papit huijareita.
Mutta kuitenkin, jos alkaa kuulla sisäistä puhetta, kannattaa kääntyä mitä pikimmiten psykiatriseen tutkimukseen tarkistuttamaan, ettei kyse sittenkin olisi vain skitsofreniasta, eikä Jumalan äänestä.
Jumala voi puhua monella tavalla, mutta ennen kaikkea Raamatun Sanassa ja oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hebr. 1:1-2
En ole psykiatri mutta olin töissä monta vuosikymmentä psykiatriassa. Mielestäni veijari psykiatreja on harvassa. Parastaan ne yrittävät. Onneksi on lääkkeitä jotka auttavat edes oireisiin vaikka itse tautia ei aina voi parantaa.
Onneksi on lääkkeitä , koska harvat psykiatrit ovat samalla psykoterapeutteja tai psykoanalyytikkoja. Tämä on harmi . koska potilailla on suuret odotukset ja tarve saada syvällistä ymmärrystä itsestään ja koska psykiatrit eivät ole psykoterapeutteja niin he joutuvat turvautumaan terveeseen järkeensä ihmissuhde- ja vastaavissa ongelmissa.
Ikävintä on se että lapsi ja nuorisopsykiatria on niin vahvasti lääkkeiden varassa. Ne on nuoret ja heidän vanhempansa jotka tarvitsisivat ensisijassa psykologista ymmärrystä eikä oireita lievittävää lääkehoitoa. (vaikka kyllä jo aivan nuorilla on myös lääkkeitä tarvitsevia sairauksiakin).
Markku, en minäkään pidä suinkaan kaikkea psykiatrista hoitoa huonona asiana. Mutta olen tuonut esiin nytkin täällä kritiikkiä. Jotenkin tuntuu, että nykyisin melkein palvotaan psykiatreja ja haetaan myös jopa hengellisiin asioihin ja ongelmiin heiltä apua, joista totuuksista he ovat usein ihan pihalla.
Ihmiset syövät nykyisin liikaa kaikenlaisia kemikaaleja pahaan oloonsa. Näihin kuuluvat esim. huumeet.
Tiettyyn taudinkuvaan kuuluu lääkärien kyseenalaistaminen.
Voi olla, mutta ilman muuta he luulevat tietävänsä liikaa. Ihmiset menevät nykyään juttelemaan heidän kanssaan kaikista mahdollisista asioista. Eivätkä he ole edes keskenään yksimielisiä asioista, koska he edustavat eri koulukuntia psykologiassa.
Lääkäritkän eivät ole eretymättömiä ja mielen alueella on myös tieteelle vielä ratkaisemattomia syy- ja seuraussuhteita. Psykiatrit tekevät parhaansa ja mielenterveyshoidot ja erityisesti lääkkeet ovat huikeasti parantuneet ajoista, jolloin ihmisiä kahlittiin seiniin ja pidettiin sänkyihin sidottuina.
Koulutoverini Rellusta valmistunut teologi teki tutkimuksen uskonnon vaikutuksesta mielenterveyteen ja totesi asian olleen kaksisuuntaisen, toisille toimii parantavasti ja toisten tautia pahentaen.
Varmaan asia riippuu siitäkin, mitä sanalla uskonto tarkoitetaan ja miten tämä sana selitetään ja määritellään.
Voisitte muuten kysyä psykiatreiltanne, pitävätkö he kaikkea hengellisyyttä henkisenä sairautena?
Eivät tietenkään kaikki pidä. Lienee kuitenkin tosiasia, että mielenterveysongelmaiset helposti hakeutuvat uskontojen piiriin ja toisaalta erityisesti usk. fanaatikkojen piiriin joutuneet saattavat saada mielenterveysongelmia.
Myönnät kuitenkin, että jotkut psykiatrit pitävät kaikkea hengellisyyttä henkisenä sairautena.
En minä mitään ’myönnä’, kun en ole mistään syytettynä… ja sanasi ’kaikkea’ tuntuu kyllä liioittelulta.
Sinulle tuntuu olevan tärkeää saada mollata psykiatreja. Miksi?
Esitän ihan asiallista kritiikkiä.
”Psykologiassa edustan vähemmistöä, koska uskon, että juuri anteeksiannolla on uskomattoman suuri mielenterveydellisiä ongelmia hoitava ja ennaltaehkäisevä merkitys.”
Markku Ojanen vuonna 1985. Myöhemmin hän oli Tampereen yliopiston psykologian professori.
Rantanen: ”Esitän ihan asiallista kritiikkiä.”
Millä kompetenssilla?
Kimmo, pidän Markku Ojasta pätevänä puhumaan näistä asioista. Mutta, jos sinä et pidä, niin minkäs teet. Mutta tietää hän näistä asioista paljon enemmän kuin esim. sinä.
Katso Erkki Väisäsen väitöskirja suomalaisten mielenterveydestä mistä Kaleva aikanaan uutisoi merkittävästi.
Väitellyt ei ole sukua itselleni.
Useimmat psykiatrit ovat täysiä ateisteja. Silloin tulee usein törmäyksiä heidän käsitystensä kanssa.
Rantanen: ”Useimmat psykiatrit ovat täysiä ateisteja.”
Useimmat lääkärit ovat. Päivi Räsästä lukuun ottamatta. Johtuisikohan siitä, että ovat pääasiallisesti perin rationaalista ja hyvinkoulutettua sakkia.
Se on hyvin ristiriitaista, mutta perin ihmisellistä. Ainoastaan kristinuskossa on käsite syntien anteeksisaaminen iloon, rauhaan ja vapauteen asti (olen kokenut ).
Siellä on Kettunen myös ikuisesti tulella polttava helvetti, mikä karmea ja sadisteja
kiihottava oppi on ajanut ihmisiä jopa itsemurhiin.
Psykiatrin oma vakaumus tai sen puute vaikuttaa myös siihen, miten psykiatri pyrkii saamaan potilastaan käyttäytymään ja elämään elämäänsä. Lisäksi juuri näistä seikoista johtuen toinen psykiatri esim. pitää samaa potilasta sairaampana kuin joku toinen psykiatri. Näin tuli todistettua, ettei yksikään psykiatri pysty täysin sulkemaan omaa vakaumustaan, elämänkatsomustaan, uskontoaan ym. kokonaan pois hoitotyöstään.
Tässä on Turun yliopiston psykiatrian professorin arvovaltainen vastaus edelliseen:
Hei
Vastaavanlaisia eriäviä näkemyksiä sairaudesta ja sen vaikeusasteesta esiintyy lääketieteessä paljon muutenkin. Kirurgiassa ja gynekologiassa etenkin on esiintynyt vaihtelua leikkaustarpeen arvioinnissa.
terveisin
Jyrki Korkeila
Professor of psychiatry
University of Turku, Finland
World Psychiatric Association Zone 7 representative
Erikoislääkäri, Päätoimittaja.
”Inhimillistä systeemiä ei voida ymmärtää tutkimalla irrallaan sen erillisiä osasia. Tarvitaan selkeää näkemystä niistä kompleksisista vuorovaikutusilmiöistä, jotka vallitsevat minkä tahansa elollisen systeemin osasten välillä.
Kaikki nuo osaset–geenit, DNA, välittäjäaineet, reaktiot, kokemukset, havainnot, koko käyttäytyminen–ovat kaksisuuntaisessa suhteessa kaikkiin muihin osasiin. Lopputulos, terveys, sairaus, on tulosta tästä vuorovaikutusten kentästä.”
Erkki Väisänen, enkä moiti.
Eipä taida heiltä kovin hyvin edellä mainittu onnistua. Jotenkin aika hämärätajuista ja sekavaa. Tietävätkö oikein itsekään mitä konkreettisesti tarkoittavat. Siis hallitseeko psykiatri täydellisesti nämä kaikki mahdolliset tekijät?
”Hallitseeko psykiatri täydellisesti nämä kaikki mahdolliset tekijät?” Miksi psykiatrilta pitäisi edellyttää alansa täydellistä hallintaa? Ala – ihmisen mieli – lienee niitä maailman hankalimpia hallittavia.
Rantanen: ”Lisäksi juuri näistä seikoista johtuen toinen psykiatri esim. pitää samaa potilasta sairaampana kuin joku toinen psykiatri.”
Onko sinulla omakohtainen ongelma tämän asian suhteen? Jos on, niin ehdotan valitsemaan sen päälääkärin, joka pitää vähemmän sairaana.
”Jos on, niin ehdotan valitsemaan sen päälääkärin, joka pitää vähemmän sairaana.” Minä puolestani ehdotan valitsemaan sen, joka pitää enemmän sairaana; häneltä saat paremman hoidon.
”Hyvää päivää, tervetuloa Psykiatriselle puhelinpalvelulinjalle.
”Jos teillä on pakkomielteisiä päähänpinttymiä, olkaa hyvä hyvä ja painakaa numeroa 1 useita kertoja.
”Jos teillä on itsetunto-ongelmia, pyytäkää jotakuta painamaan numeroa 2.
”Jos teillä on useita persoonallisuuksia, painakaa numeroita 3, 4, 5 ja 6.
”Jos podette vainoharhaisuutta, tiedämme, kuka te olette ja mitä tahdotte. Pitäkää vain puhelin auki, kunnes olemme saaneet jäljitetyksi puhelunne.
”Jos olette skitsofreeninen, kuunnelkaa tarkasti. Pieni ääni ilmoittaa teille, mitä numeroa teidän on painettava.
”Jos olette depressiivinen, on samantekevää, mitä numeroa painatte. Kukaan ei kuitenkaan vastaa.”
Valitut Palat, s. 49, Heinäkuu 1996.
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila on todella jokin aika sitten vastannut minulle edellä olevalla tavalla.
Kai olemme kaikki sitä mieltä, että pelkät lääkkeet eivät ratkaise kaikkia ihmisten ongelmia esim. ihmissuhdeongelmia. Ja kuitenkin monet psykiatrit nykyään antavat oikeastaan pelkkää lääkehoitoa. Tulee melkein mieleen kuuluisa irakilainen Kemikaali-Ali!
Rantanen: ”Ja kuitenkin monet psykiatrit nykyään antavat oikeastaan pelkkää lääkehoitoa. Tulee melkein mieleen kuuluisa irakilainen Kemikaali-Ali!”
Pitää vain kertoa reippaasti ja rohkeasti suoraan hoitavalle psykiatrille jos haluaa terapiapainotteisempaa hoitoa.
Minusta vertaus Kemikaali-Aliin on perin juurin ontuva, koska kyseinen herra touhusi lähinnä kaasujen parissa, joiden oli tarkoitus tappaa ihmisiä. Psykiatrinen lääkehoito taas touhuaa lähinnä pillerien parissa joiden tarkoitus on pitää ihmiset hengissä ja parantaa ihmisten mieliä.
Käytin sanaa melkein.
Rantanen: ”Te psykiatrit olette aika veijareita!”
Ja papit huijareita.
Mutta kuitenkin, jos alkaa kuulla sisäistä puhetta, kannattaa kääntyä mitä pikimmiten psykiatriseen tutkimukseen tarkistuttamaan, ettei kyse sittenkin olisi vain skitsofreniasta, eikä Jumalan äänestä.
Jumala voi puhua monella tavalla, mutta ennen kaikkea Raamatun Sanassa ja oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hebr. 1:1-2
En ole psykiatri mutta olin töissä monta vuosikymmentä psykiatriassa. Mielestäni veijari psykiatreja on harvassa. Parastaan ne yrittävät. Onneksi on lääkkeitä jotka auttavat edes oireisiin vaikka itse tautia ei aina voi parantaa.
Onneksi on lääkkeitä , koska harvat psykiatrit ovat samalla psykoterapeutteja tai psykoanalyytikkoja. Tämä on harmi . koska potilailla on suuret odotukset ja tarve saada syvällistä ymmärrystä itsestään ja koska psykiatrit eivät ole psykoterapeutteja niin he joutuvat turvautumaan terveeseen järkeensä ihmissuhde- ja vastaavissa ongelmissa.
Ikävintä on se että lapsi ja nuorisopsykiatria on niin vahvasti lääkkeiden varassa. Ne on nuoret ja heidän vanhempansa jotka tarvitsisivat ensisijassa psykologista ymmärrystä eikä oireita lievittävää lääkehoitoa. (vaikka kyllä jo aivan nuorilla on myös lääkkeitä tarvitsevia sairauksiakin).
Markku, en minäkään pidä suinkaan kaikkea psykiatrista hoitoa huonona asiana. Mutta olen tuonut esiin nytkin täällä kritiikkiä. Jotenkin tuntuu, että nykyisin melkein palvotaan psykiatreja ja haetaan myös jopa hengellisiin asioihin ja ongelmiin heiltä apua, joista totuuksista he ovat usein ihan pihalla.
Ihmiset syövät nykyisin liikaa kaikenlaisia kemikaaleja pahaan oloonsa. Näihin kuuluvat esim. huumeet.