Presidentinvaalit

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” Mark. 10:43

Presidentinvaalit on nyt käyty. Vaalit olivat siistit ja kitkattomat. Ensimmäisellä kierrokselle ehdokkaat Li Andersson (Vas.) ja Jutta Urpilainen (SDP) yrittivät haastaa muita ehdokkaita ja tehdä irtiottoja. Omasta mielestäni he nostivat ihan hyviä asioita esille, mutta väärissä vaaleissa. Tekivätköhän he jo alustusta EU vaaleihin?

Saivatko ehdokkaat pienemmistä puolueista oikeasti tarvittavaa näkyvyyttä? Kuka muistaa enää mitään heidän linjauksista?

Kuka Mika Aaltola? Olin jo unohtanut koko miehen kunnes hän eilen ilmestyi Stubbin vaalivalvojaisissa haastatteluun. Johtopäätös? Onko puolue nyt valittu…mielenkiinnolla odotan josko hän lähtisi EU vaaleihin ehdokkaaksi.

Vaalitenttejä oli ihan liikaa. Huonojakin tenttejä osui kohdalle. Onneksi ehdokkaat jaksoivat vaikka väsymystäkin oli varmasti ilmassa. Oli jos vaikka mitä erilaista sillisalaattia, turuilla ja toreilla ihmisten kohtaamista ja sirkushuveja. Maata pitää kiertää ja sille pitääkin antaa aikaa ja löytyä resursseja eli rahaa. Eri medioiden vaalitenttejä oli enemmän kuin tarpeeksi. Eikö niitä voisi jotenkin keskittää ja yhdistää? Samat kysymykset tentistä toiseen ja kun yritetään erottua, lässähtää tilaisuus alkuunsa. Kaikenlaista hassun hauskaa kivaa ja peukku leikkejä.

Koska ehdokkaat eivät erottuneet ainakaan suuresti itse asioista, nousi persoona suurempaan rooliin. Myös kumppanit tuotiin esille. Haavisto sanoikin jossain haastattelussa että Antonio on suositumpi kuin hän varsinkin jos sitä laskee selfie kuvien määrässä. Voi ollakin näin. En epäile tätä.

Parasta lopputuloksessa on mielestäni juuri tämä tiukka lopputulos. Isompi ero, rökäletappio ei olisi ollut kiva. Tiukka ero pitää voittajan nöyränä. Ja kilpailu kun kilpailu, niin kilpailussa on aina yksi joka voittaa ja toinen joka häviää. Turha spekuloida syitä ja seurauksia.

Itse äänestin Stubbia. Perustelu kertoo enemmän minusta kuin siitä että jompikumpi olisi toistaan parempi tai huonompi.

Kolme pointtia miksi en äänestänyt Haavistoa:

1. Sivari ei voi olla puolustusvoimien ylipäällikkö. Piste.

2. Ei se että hän on ”vain” ylioppilas vaan se, että hän on itse lopettanut opintonsa yliopistossa kesken. Moni sinne haluaisi, mutta ei sinne pääse. Hän pääsi, mutta keskeytti. Hän ei siis arvosta saamaansa mahdollisuutta, koulutusta. Hän vei paikan joltakulta toiselta. Ilmankin pärjää muka. Se on sattumaa että näin kävisi. Itse ajattelen siis toisin. Alhaisemmallakin koulutus tasolla toki pärjää, mutta ”arvosta sitä mitä sinulle suodaan” kuten ilmainen koulutus. Arvo.

3. Hänessä ei ole sitä presidentillisyyttä mitä itse näin Olli Rehnissä ja jota äänestin ensimmäisellä kierroksella. Stubb on kansainvälisillä areenoilla kuin kala vedessä. Näin olen sanonut moneen kertaan. Ja se riitti nyt toisella kierroksella valintaani. Hän pärjää siellä.

Näitä en sen enempää selittele. Pidätän itselläni oikeuden mielipiteeseeni. Kullakin on omansa myös toiseen suuntaan.

Nyt alkaa Alexin aika. Jos hyvin menee kestää se 12 vuotta. Mokia ei saa tulla, pelkkä ”tsori” ei enää riittäisi jos lipsahdus sattuu. Presidentin tehtävässä ei enää harjoitella. Puheet on nyt pidetty. On näytön paikka.

Kun Alexin mahdollinen maksimi aika päättyy, täytän 70 vuotta. Mitäs sitä itse tekisi siis seuraavat 12 vuotta…hmmm…

Mielenkiinnolla odotan mitä liikunnallisella presidentillä on antaa sohvaperunoille, jotka liikkuvat yhä vähemmän? Ilahduttavaa oli nähdä, että Helsingin pormestari Juhana Vartiainenkin oli hiihtämässä. En tiedä miksi en ollut osannut tätä edes kuvitella.

Saako Stubb esimerkillään kansan liikkumaan millä olisi toki kansanterveydellistäkin vaikutusta.

Vaali-illan täydellisin peliliike oli kun Stubb meni Haaviston vaalijuhlaan. Tämän hän osaa. Kehua ja kiittää. Uskon että se oli aitoa.

Se vain harmittaa että noin 30% äänioikeutettua ei politiikka ja vaalit kiinnosta. Ja heissä on varmasti paljon niitä jotka myös pitävät somessa paljon melua ja aiheuttavat eripuraa. Siis yli miljoona jätti äänestämättä. Jätti käyttämättä oikeuttaan. Miksi?

Nyt alkaa YHDISTÄVÄ aika. Aika näyttää miten yhdistää maailman onnellisin kansan.

Seuraavaksi on tosiaan EU vaalit. Mielenkiinnolla odotan ketkä ehdokkaaksi asettuvat. Ja tuleeko yllätyksiä esimerkiksi puolue valinnoista. Yhden yllätyksen jo sisäpiireistä tiedän, mutta se ei ole minun tehtävä kertoa siitä.

Onnea ja työrauhaa uudelle presidentille sekä Jumalan siunausta!

Sari Mäki
Sari Mäki
Yli 30 vuotinen työura liikunnan parissa päättyi kun tapasin kirurgin. Liikuntaa en tee enää työnä mutta pidän vapaaehtoisena tuolijumppaa ja puhun Aivoterveysosaajana aivoterveydestä. Äitini Alzheimerin tautia olen terapioinut kirjoittamalla kirjat Tositarina ja Todellisuus. Olen nauttinut kirjoittamisesta sen verran paljon, että 5 lapsen mummulta on syntynyt myös lastenkirjoja. Olen naimisissa ja asun Vantaalla.