Hae sivustolta

Porilainen valmentajalegenda

Mika Rantanen

Kerran eräs porilainen valmentajalegenda sanoi parille juoksijalle, jotka olivat juuri saaneet tehtyä juoksuharjoituksen urheilukentällä, että te lopetatte jo, vaikka pitäisi vasta aloittaa. Hän tiesi kilpajuoksun vaativuuden ja kovuuden!

Sama valmentajalegenda meni kerran sanomaan eräälle juoksijalle, joka oli juuri tullut maaliin toisena Kalevan Kisoissa vitosella tai kympillä: ”Miten olis pieni harjoittelu?”

Joskus hän tapasi erään juoksijan kentällä ja totesi. ”Jaa, sääkin olet tullut tänne aikaas kuluttamaan.”

Kerran pari juoksijaa valmistautui Yyterin Piikille. Silloin sama valmentaja sanoi heille: ”Ottakaa taskulamput mukaan, te viivyttekin siellä pari vuorokautta.”

Edellinen artikkeli
Pelkkä muodollisuus
Seuraava artikkeli
Opin ripin merkityksen hamsterilta

  2. Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh. 20:27.

    Nuo viisi haavaa ovat viisi elämän lähdettä, jotka virkistävät sinua, viisi kieltä, jotka sinun puolestasi puhuvat taivaalliselle Isälle, viisi laastaria, jotka parantavat omantuntosi haavat, viisi majataloa, joissa löydät rauhan, viisi lunastusrahaa, joilla velkasi on maksettu, viisi sileätä kiveä, joilla voit ajaa tiehensä helvetin Goljatin, viisi kallionkoloa ja vuoren halkeamaa, joihin voit paeta ja kätkeytyä syvyyden rosvolintujen tieltä, kun ne vainoavat sinua kuten takaa-ajettua kyyhkystä.

    G. Cobern, Armoa Armosta, tämän päivän teksti, Sley, 1966.

  3. Se kuitenkin, minkä usko omistaa, nimittäin Jeesus Kristus, on sama ja yhtä suuri: ristissä riippuvalla ryövärillä on uskonsa kautta samalla tavalla Jeesus Kristus ja sama osa hänessä kuin pyhällä Pietarilla, Paavalilla, Aabrahamilla ja Jumalan äidillä ja kaikilla pyhillä, vaikka hänellä ei olisikaan yhtä vahvaa uskoa.

    Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 10, SLEY, 1942.

  4. Mika

    Kestävyyttä harjoitukseen. Kestävyyttä elämään. Mieleeni tulee

    Efesolaiskirje:

    6:18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

    Kolossalaiskirje:

    1:11 ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla

    4:2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,

    Hebrealaiskirje:

    10:36 Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.

    • Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 1. Kor. 9:24-25

    • Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 3:14

  5. Lutherin selitystä Jesaja 53:5

    Sen tähden kun meille esitetään sellaisia raamatunlauseita, jotka puhuvat meidän töistämme, syyttävät ja soimaavat meitä synneistämme sekä uhkaavat ja pelottavat meitä iankaikkisella kirouksella ja kadotuksella tai päinvastoin vaativat, kehuvat ja ylistävät hyviä töitä; niin me turvaudumme tähän tekstiin, joka on koko raamatun välikappale ja perustus, johon kaikkien muiden raamatunlauseiden tulee mukautua ja soveltua, se on näihin sanoihin: HÄN KANTOI MEIDÄN SYNTIMME; ja: MEIDÄN SYNTEIMME TÄHDEN ON HÄN HOSUTTU (RUNNELTU, KR 1938 mukaan, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys), j. n. e. Tässä on, sanon minä, perustus, joka pystyy torjumaan kaikki mahdolliset lauselmat töistä ja jopa kumoamaankin ne. Sillä jos Kristus on se persoona, joka kantaa meidän syntimme, niin täytyy siitä selvästi ja ehdottomasti seurata, ettemme me omilla töillämme taida kantaa eli poistaa syntiämme. Eiväthän, näet, meidän työmme ole Kristus, emmekä myöskään me, vaan hän ON HOSUTTU MEIDÄN SYNTIEMME TÄHDEN. Ja mitäpä varten Kristus sitten olisi tullut ja ottanut sellaisen kärsimisen päällensä, jos me itse olisimme taitaneet hallita ja pelastaa itsemme.

    Sen tähden tulee sinun joko hyväksyä tämä teksti, että hän kärsimisellänsä ja haavoillansa kantaa ja maksaa velkamme emmekä me meidän töillämme, tai sitten täytyy sinun kieltää Kristus ja sanoa, että hän on turhaan kärsinyt kuoleman. Mutta jollei hän ole turhaan kuollut, niin emme saa töittemme hyväksi lukea mitään sellaista emmekä selittää ja vääntää sellaisia lauselmia, jotka puhuvat töiden arvosta ja ansiosta, siihen suuntaan, että me niillä taitaisimme syntejä sovittaa ja poistaa. Sen saatamme suvaita, että niitä ylistetään ja vaaditaan näkyvinä uskon hedelminä, joilla on suuri palkinto mukanansa, vieläpä iankaikkinen elämäkin, kunhan vain niille ei omisteta tätä Kristuksen kärsimisen ansiota, se on, SYNTEIMME KANTAMISTA, ja niiden tähden luulla ansaittavan sovitusta ja syntien anteeksisaamista.

    Oppi-isä Lutherin Kolme ajankohtaista selitystä, Ev. Luth. Todistajain Seura, s. 26-27, Vaasa 1952. Muutama sana on laitettu uudempaan suomen kielen muotoon.

  7. Me huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Room. 8:23.

    On aina käynyt ja yhä vielä käy hiljainen odotus läpi Jumalan seurakunnan maan päällä. Jokaisen uskovan rinnassa liikkuu aavistus tulevasta kirkkaudesta ja ikuisesta rauhasta ja ilosta. (Hebr. 4:8, 9) Ja Jumalan sanassa meillä on kehotus toisensa jälkeen odottaa Herraa ja lupaus toisen jälkeen, ettei ”toivo saata häpeään”. (Room. 5:5) Vielä Jumalan sana sanoo meille, että koko luonto odottaa pääsevänsä turmeluksen orjuudesta vapaaksi ja tulevansa Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. ”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” (Room. 8:22-25)

    G. E. BESKOW, Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.

  8. Onko varmasti totta, että hän joka antoi henkensä ristinpuussa, oli tosi Jumala? Onko totta, että “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”? (2. Kor. 5:19) Siihen minä sanon: Jos Kristus on noussut ylös sen jälkeen kun hän oli todistettavasti kuollut ja hänet oli laskettu hautaan, minun ei tarvitse tietää enempää. Silloin näen, kuka tämä Herra oli, minkä arvoinen hänen verensä on ja mikä on Jumalan aivoitus ihmissuvun suhteen.

    Jos siis Jumala itse kätkeytyi tuskien miehen taakse ja jos meidät on lunastettu Jumalan verellä (Ks. Apt. teot 20:28, Biblian 1776 mukaan, sulut allekirjoittaneen lisäys), en halua tietää enempää. Silloin olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja sieluni on pelastettu. Syntini haihtuvat kuin tuhka tuuleen, ja minullekin löytyy paikka joukossa, joka veisaa kiitosvirttä Karitsan valtaistuimen edessä.

    C. O. Rosenius, Jää luoksemme Jeesus, s. 99, Sley, 1977.

    • Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta*, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut**, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä ansainnut on+. Apt. teot 20:28 Biblia 1776.

  9. Jossakin Lontoon keskustasta itään, keskellä kurjuutta ja suunnatonta hätää, Mä kuulin jonkun sanovan: ”Ei puutu multa mitään. On mulla Jeesus, häntä tahdon kiittää, on mulla Jeesus ja hän mulle riittää.” Kuolevan sanat kuulin, toistamaan jäin tätä: ”On mulla Jeesus hän mulle riittää, on mulla Jeesus, ei puutu multa mitään.”

    Nimetön. Viimeinen sitaatti eräästä Norman Vincent Pealen (1898-1993) kokoamasta sitaattikirjasta.

Uudemmat kommentit »
Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä