Pönötysttä ja Pyhää Henkeä
Katselen Espoon piispan vihkimystä. Paljon hyvää, kaunista ja perinteistä. Sisarkirkkojen vahva edustus.
Muta myös julmettua pönötystä ja jäykkyyttä. Kaikki spontaanius visusti estetty. Musiikki korkeatasoista ja kaunista, mutta hyvin vierasta satunnaiselle kävijälle. Voi kun olisi enemmän virsiä!
Erilaisten toiveiden, näkemysten, perinteiden ja tapojen yhteen sovittaminen on vaikea ja hienovaraista tyylitajua edellyttävä tehtävä. Varmaankin myös pönötysjuhlia tarvitaan.
Minun sieluni olisi olossaan oikeassa sellaisissa kirkollisissa juhlissa, joissa olisi tilaa yllätyksille, improvisoinnile, virheillekin, kaiken kaikkiaan niin laaksoa kuin kukkulaa. Olisi elämys, ei vain raksraksraks hyvin harjoiteltu koneiston käynti.
Ei siis mikään ihme, etten ole piispa...
Mutta kaunis on juhla ja varmaan hyvän piispan Espoo saa! Voimia ja siunausta hänelle!
28 kommenttia
Paljon auttaisi, jos piispan hiipoista luovuttaisiin. Juuri ne luovat pönötyksen ja koomisuuden mielikuvan. Sen huomaa nyt hyvin, kun ehtoollinen toimitetaan ilman päähän huonosti istuvia hiippoja.
Kuuntelin virkaan vihkimisen radiosta.
Ilahduin arkkipiispa Tapio Luoman osuvista sanoista vihittävälle. Ja piispa Kaisamari Hintikan saarnasta.
Radio ei välittänyt pönötystä.
Juhlassa oli paljon korkeatasoista ja nautittavaa musiikkia. Muta kun minä kaipaan messuun yhteisen osallistumisen tuntua, en yhä uusia taiteellisia esityksiä. Sama konsertin vaikutelma kiusaa monissa tv- ja radiokirkoissa. Konsertit sitten erikseen. Seurakuntaveisuu on luterilaisuuden aarteita.
Minun mielestäni messu oli kokonaisuutena rauhoittava. Uusi piispa oli vakuuttava vastauksissaan.
Olen aina ajatellut että Pyhän Hengen väri on sininen, mutta nyt sain oppia, että se onkin punainen.
Lainasin tämän alun aiemmin kirjoittamastani: Teologiset totuudet, uskonsisällöt, ovat mysteerioita eli uskomme kohteena olevia ideoita.
Miten sitten pelastuu Ihminen joka sairauden, vajavuuden tahi muun vastaavan syyn takia on kykenemätön ottamaan vastaan ja henkilökohtaisesti tunnustautumaan aina kulloisenkin idean omistajaksi. Löytyisikö edellisestä harkinnan pohjaa ja näkemystä pelastusasiassa kirkkomme jäseninä.
Kaunista teologinen pohtiminen on kovinki usein ja näin tyydyttää ennenkaikkea tekijäänsä ja toisia samalla asialla olevia. Kuitenkin Jeesuksen kolme Uuden Testamentin opetusta ja käyttäytymisemme ohjetta riittävät hyvin elämämme ohjeeksi sen säällistä elämistä varten.
Lopuksi voi huomata meidän kaikkien olevan vajaita osassa näköpisteitämme ja näin yhdellä tavalla olemme Ihmisiä joille runsaskaan teologinen tieto saati ymmärrys ei tuo minkäänlaista helpotusta eikä vastausta elämämme mysteeriin, ja siitähän viime kädessä kysymys onkin. Tavoittamattoman tavoittelusta. Sillä on kuitenkin arvonsa.
Uskomme kohteena olevia ideoita eivät kuitenkaan kaikki pappimmekaan pidä absoluuttisesti tosina apriori, kuten Jeesuksen syntymisen asiassa neitseellisesti. Kun puolet naispapeista ja 68 .n prosenttia miespapeista asiasta kyselyssä ilmoitti tähän voivan uskoa voi kysyä onko miespapapeilla paremmat tiedot vai ovatko naispapit rehellisempiä. Niin, nythän pappejammekaan ei sukupuolen perusteella saisi jaotella.
Uskontunnustuksemme on näin haaste mistä ajan kanssa voi olla pakko luopua kun Ihminen kuitenkin hiljakseen pääsee eteenpäin. Paljon siinä on asiaa mutta kirkollemme merkityksetöntä jäsenyyden harjoittamisen asiassa kuten Jeesuksen opetuksen ja tiennäytön hengellisessä huomaamisessa.
Miksi siis pönötystä jos sillä nimellä asiaa haluaa seuraannon asiassa huomata. Seuraannnon voisi hoitaa yksi Ihminen seurakunnan siunausten saattamana vaikka kätten päälle asettamisella. Tämän jälkeen muistettaisiin seurakunnan vaivattuja leskiä ja muita avun tarpeessa olevia, vietäisiin välttämättömät tarpeet avuntarvitsijoille säästyneillä varoilla ja muistutettaisiin läsnäolevia kuten asianosaisia itseäänkin maailman mahdollisesta saastuttavasta vaikutuksesta, ja tämä ihan Jaakobin kirjeen mukaan siitä mitä on oikea Jumalamme palveleminen eli Jumalanpavelus. No tästäkin kirkkomme on vääntänyt jaettavan käsityksen ja uskomuksen että Jumalanpalvelus on asia missä Jumala palveleekin meitä.
Missä ja mistä löytyy sitten kirkkomme hengellinen tiennäyttö jäsenilleen, juhlistako vaiko arjesta.
Höpsistä, Riitta-Sisko, taisit nähdä pönötystä sielläkin, missä sitä ei ollut! Hiippakunnista nuorin sai kolmannen piispansa. Miksi siitä ei olisi saanut iloita ja hoitaa juhlamessu niin tyylikkäästi kuin vain mahdollista? Minulle jäi tilaisuudesta kaikkineen hyvä mieli. Ja läjä hienoja kuvia.
Miksi ihmeessä tämä suuri juhla olisi sinun mielestäsi pitänyt hoitaa arkisemmin tai rennommin tai vaatimattomammin tai jotenkin muuten kuin miten se hoidettiin?
Kristuksen Uhri oli ja kirkkomme mukaan on edelleen kertakaikkinen Uhri syntiemme sovituksena.
Miksi tätä uudelleen uhraamisen jäljittelyä ja toistamista täytyy harjoittaa Jumalanpalvelusuudistuksen jälkeen lähes jokaisessa palveluksessa Jumalamme asiassa. Onko asia miten terveellistä seurakuntalaisten asiassa, vaikka Luther toivoi ja opetti hyvinkin runsasta käyttöä.
Nyt sanotaan hyväksi saarnaksi riittävän 10.n minuuttia, mielestäni saarna saa kestää sen 20.tä ja hiukka ylikin, kun asiaa löytyy ripin Itmisarvoisesta ja syyllisyyden huomaavasta sanasta, samoin kuin Jeesuksen opetuksesta ja Hänen hengellisestä tiennäytöstään. Niin, Lutherin rippihän tulisi päivittää.
Miksi Jumalanpalveluskokemusta ei haluta tutkia. Ei ole kummonen asia kun innostus löydetään.Näin voitaisiin suoraan katsoa mitä seurakuntalaiset muotomenoista tykkäävät.
Oliko Jumalanpalvelusuudistuksen ainoa tarkoitus vahvistaa Jumalanpalveluskeskusajatusta Messussa pappien toimen· ja virka·asian edelleen ylösnostamiseksi seurakunnan tärkeimpänä ja keskeisimpänä toimintamuotona.
Edellisten kommenttien mukaan nyt puheena olevassa tilaisuudessa nautittiin ehtoollinen. Miksi? Tilaisuuden päätyttyä varmasti nautittin kirkollinen kahvi, mutta veikkaisin kuitenkin hyvän aterian puolesta. Mitähän siellä oli tarjolla.
Hiukka katsovista sanoistani huolimatta toivotan nyt tehtävään astuneelle ja asetetulle Piispallemme Jumalan Siunausta, herkkää ja avointa sydäntä, ja aina uskovaa mielen jaksamista kovasti usein haasteellisissä valinnoissa arvojen, kehityksen ja aina hyvin valtaa pitävän kirkon tradition ristiaallokossa.
Koska aurinkoon viitanneen piispa Luoman oma asukin on ko kultaisen auringon symboliikalla kirjailtu annetakoonkuvaus tuon symboliikan astronomisesta merkityksestä ja tehdään se aurinkokuningas Salomonin kautta: Kuningas Salomonin heprealainen nimi Slomoh voidaan jakaa Sol mah, missä sol on aurinko ja mah suuri. Kuningas Salomo on siis aurikokuningas joka hallitsee temppeliään eli planeettakuntaansa mutta myös Zodiackia eli eläinrataa. Kulkihan se vuoden aikana näennäisesti jokaisen eläinradan merkin läpi: שְׁלֹמֹה Slomoh saa lukuarvon 375, joka vasta heprean gematriassa mm. sanoja ’sääntö’ ja ’tuo ylösnoussut le-shakam.’ Aurinko ’ylösnouseekin’ joka aamu ja vuosi ja precessiovuosi, Salomonin kultaisen (aurinko) valtaistuimen portaat ovatkin precessiovuoden vertauskuva. Kuningas Salomo teetti näet kuluun temppeliinsä suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona 12 kaikkiaan. Näin Salomonissa ja hänen temppelissään on ilmiselvä metaforinen kertomus auringosta eläinradan Härän merkissä. Härällä on hepreassa mm. vastineet aleph pla ja torin ]yrvt (nuori uhrattava härkä), edellisen lukuarvo 111 ja jälkimmäisen 666, joka luettuna 6 x 6 x 6 on 216 ja kun sana leijona hyra saa myös lukuarvon 216 ja leijonia 6:lla portaalla on yhteensä 12, viittaa kertomus ilmiselvästi myös puoleen ja täyteen aurinkoprekessioon, joka on 6 tai 12 x 216o eli 1296o tai 2592o vuotta!
Härkää merkitsee myös sana Shur rvs , josta johtuu myös sana Sorat trvc joka tarkoittaa aurinkovoimaa ja jonka luku on myös 666! Kertomuksen käsitteet kulta, härkä, leijona ,666 aurinko ja Salomo ovat kukin edustamansa käsitemaailman täydellistymisien symboleja.
Aurinkoon viittaa myös Raamatun sanat ’Herra on vanhurskauden aurinko: YHVH Shemesh /26+640 = 666, missä luku 666 eli summana 18 viittaa elämän (18 on elämä) syntyyn Auringon lämmön ja valon vaikutuksesta.
Myös lukua 616 on käytetty, mutta kun siihen lisätään ’kala’ eli heprean kirjain NUN lukuarvoltaan 50 saadaan taas 666. Kala symboloi Kristusta, jonka esikuva oli mm. kuningas Salomo, joka sai temppeliinsä KULTAA yhden AURINKOVUODEN aikana juuri 666 talenttia. Myös YLÖSNOUSSEEN HERRANI eli ADONIQAMIN mukana Baabelin vankeudesta palasi 666 vankia. Salomonin nimen lukuarvo 375 antaa myös sanan ’tuo ylösnoussut! Kaikki Kristus, Salomo, kulta, kuningas, ylösnoussut, ovat kevään herätessä ylösnousevan Auringon symboleja, joita hepreassa edustaa vielä sana SORAT, senkin arvo 666, joka on merkitykseltään AURINKOVOIMA.
Lukuja 616 ja 666 käytettiin molempia edustamaan samaa auringon ja maan liikkeiden ideaa. Ha-torah’n eli rotaation luku on 616 samoin kuin godaali-gematrian mukaisen sanan Yom eli päivä. Päivä ’nousee’ ja’ laskee’ rotaation mukaisesti. Kun tähän sanaan päivä tai rotaatio lisätään maan kiertorataa symboloiva’kalan’ eli vesica-pisciksen luku 50 saadaan siis 666 merkitykseltään aurinkovoima. Eli auringon voima vaikuttaa maan joka osaan sen pyörähtäessä kerran vuorokaudessa täyden ympyrän (Tora’n, Rota’n) auringon edessä. Maan pyörimisvauhti on auringon ’alla’ 111 km /aste joten kuuden asteen eli 4 tminuutin aikana maa pyörähtää juuri 666 kilometriä.
Raamatun luku 666 viitta juuri tähän ja kirjain aleph arvoltaan 111 (aleph) viittaa maan kehän yhden asteen pituuteen ekvaattorilta mitattuna maan kehän ollessa tällöin 360×111 eli 39960 km. Muta eihän tuolloin käytetty mittayksikönä metriä, ei käymertty ei vaan Baalbekin yradia joka oli 33,33 cm jolloin kolme ko yardia vastaa 99,99 cm joka on käytännössä sama kuin metri.
Tottahan tuo – väkeviä virsiä vierastetaan yhä enemmän. Niiden sanoma käyn niin kohti jokaista, ja niinpä niiden ei anneta turmella yleviä tuntoja. Veikkaanpa, että jo parin vuosikymmenen sisällä tuleva virsikirjauudistus siirtää suuren määrän herätysvirsiä jumalanpalveluselämän historiasta kertoville hyllyille.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Komeata on ja kovoin kovin kalliita menoja katsellessa voi taas havaita miten lähellä ko uskonto on teatteria, no ei ihme sillä onhan niillä antiikin astronomsiat nousevat paljolti yhteiset juuret.
Ilmoita asiaton kommentti