Tuo eilen kuulemani lause mietityttää. Aloin tarkistelemaan tuon sanan merkitystä, näin Wikipedia:

"Yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä."

Olen usein kuullut sanottavan, että Jumalan valtakunta/seurakunta on aina oikeassa ja se ei erehtyä taida. Heti perään saatetaan kuitenkin todeta, että yksittäiset ihmiset kuitenkin saattavat erehtyä. Eli erehdyksiä tulee seurakunnan sisällä, mutta niistä ovat aina vastuussa yksittäiset ihmiset, vaikka koko porukka olisi ollut samaa mieltä yksittäisten ihmisten kanssa ja erimieliset olisi erotettu porukasta.

Näin pidetään yllä erehtymättömyyden myyttiä. On porukka, joka on aina lähtökohtaisesti erehtymätön ja oikeassa, vaikka käsitykset ja toiminta olisi miten väärää ja pielessä tahansa. Monille tämä selitys uppoaa täysin.

Luulisi kaikille ihmisille olevan selvä se asia, että rehellisyys on kaiken toiminnan uskottavuuden kannalta paras perusta. Oli sitten tapahtunut ihan mitä tahansa, niin lopulta rehellisyys on se, jolla asiat on mahdollista saada edes joten kuten selvitettyä. Vaikka se alkuun kirpaisisikin, se on siltikin ainut tie luottamukseen ja parempaan huomiseen.

Kun poliitikot ja kaikenlaiset nokkamiehet eri kultapossukerhoissa toimivat ja tekevät päätöksiä, jotka koskevat milloin minkäkinlaista ja kokoista laumaa, on lauman aliarvioimista, väheksymistä ja välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, jos/kun ollaan epärehellisiä ja toimitaan jotenkin muuten kuin kaikkien parhaaksi ja hyvinvoinniksi. Pelkkä se, että halutaan pitää lauma koossa hiljaisena ja kuuliaisena, ei ole hyvä perusta toiminnalle ja päätöksille.

Tie lähimmäisen sydämeen ei mene epärehellisyyden, painostamisen, kiertelyn ja kaartelun, ohittamisen, vähättelyn eikä pelottelun kautta. Sellainen toiminta saa aikaan ainoastaan vastentahoista kuuliaisuutta, jossa ei ole sydän mukana. Rakkaus, välittäminen, aitous ja rehellisyys ovat avainsanoja kaikkiin ihmissuhteisiin.

Kuuntele ja tule kuulluksi. Tuokin on tärkeää. Jos politikko tai kultaposukerhon nokkamies ei kuuntele alaistaan, sitä, jonka asioita hän on hoitamassa, palvelemassa, hän lopulta menettää palveltavansa. On ollut surullista nähdä toimintaa, jossa kyselijät ja avunhuutajat on ohitettu syyllistämällä ja epäilemällä heidän motiivejaan, kun olisi pitänyt olla herkällä korvalla kuuntelemassa ja ennen kaikkea auttamassa. Tunnen monia, jotka ovat lakanneet kyselemästä ja lähteneet omille teilleen. Heitä on vähän vaikea enää huhuilla takaisin. Keskustelun aika meni jo ohitse heidän kohdaltaan. He hakivat ja saivat apua muualta, kuin sieltä mistä he ensin turhaan kyselivät.

Tulevana vuonna voisi miettiä sitä, että jospa se onkin niin, että politiikan oikeassa olemisen mittareita ovat rehellisyys ja oikeamielisyys ja se, miten kansa voi. Itsessään mikään taho ei voi olla erehtymätön ja oikeassa, jos sen toiminnan seuraukset ovat huonoja. Eikä oikeastaan muutenkaan. Erehtyväisistä yksilöistä koostuva porukka ei muutu erehtymättömäksi yhdistyessään.

Jos on aina pidetty yllä erehtymättömyyden myyttiä, siitä on vaikea luopua. Ihan joo ymmärrettävää. Mutta siitä on ihan pakko luopua, mikäli haluaa olla rehellinen. On varmasti tosi raskasta ja uuvuttavaa, jos joutuu selittelemään asioita muutoin kuin rehellisen avoimesti.

Jos Systeemi perustuu erehtymättömyyden myyttiin, sen jäsenet eivät tavallaan itsessään ole epärehellisiä, vaan he toimivat vain Systeemin käsitysten ja toiminnan mukaisesti. Siksi on oikeastaan turhaa vastuuttaa yksilöitä epärehellisyydestä, koska he toimivat vain niin kuin heidän odotetaankin toimivan.

Uuden vuoden Toivotukseni itselleni  ja kaikille Teille hyvät Lukijani on: Ollaan rehellisiä. Rehellisyys on vähintä, mitä minulta ja Sinulta odotetaan, jos haluamme säilyttää luottamuksen lähimmäisiimme.  Mottoni on: mielummin rehellisenä vaikka rapaojassa, kuin epärehellisenä kultajalustalla.