Alla oleva kuva on ruutukaappaus Valkealan kirkon alueella olevasta pokesalista. Kuvan yläreunassa lukee: ”Menetetyn Karjalan Pyhien Jumalan Puistoihin Kätkettyjen Vainajien Muistolle”
Eli zoomaten:
Siitä on jotain alle 20 vuotta, kun pojat olivat pieniä ja pokemonit tulivat taloon. TV:stä niitä katsottiin ja nauhoitettiin ja mentiinpä matkan varrella myös joskus elokuviinkin koko perheen voimin. Pojat ottivat mielikuvituksen ihmeellisessä maailmassa otteluita toisiaan vastaan (”Minä valitsen Pikatsun!”) ja hauskaa oli.
Nyt pojat ovat yli kaksikymppisiä ja tuo maailma aktivoitui uudestaan temmaten isän mukaan. Vietämme ihan uudenlaisia ”isä-poika” -hetkiä, kun talsimme kilometri toisensa perään kännykät/padit kuumina etsien noita rauhantahtoisia ökkiäisiä. Kunto kasvaa ja hauskaa on.
Niin kuin tietysti asiaan kuuluu ja oikein on, ilmiölle esitetään myös kritiikkiä. Siitä vaan. Oheisen linkin kautta voi tutustua varsin tyhjentävänhauskaan kritiikin kritiikkiin. Se on sen verran loistelias, etten viitsi itse siihen mitään lisätä -> Pari sanaa teille, ämpärinjonottajat
Mutta entä uskonnon osuus? Uskonto voi pilkistää mitä moninaisemmissa paikoissa, niin myös Pokémon Go:ssa. Mitä on pyhä monikatsomuksellisessa maailmassa? Pokémonit ovat vähän niin kuin kamit luonnossa, kytkeytyen nyt oman kulttuuripiirimme tunnusmerkkeihin. Keneltä tämä kaikki on poissa. Karjalan pyhiltä?
Lisäkommentti 25.7.16:
Päivän HS:n aihepiirin liittyvässä jutussa nostettiin pokémonien aiheuttavan tosielämän ongelmia: ruumiin löytymistä, harhailuja, hyväksikäyttöä ja ammuskelua väärinkäsityksen tähden. Aiemmin kerrottiin auton alle jäämisestä.
Ilmiönä tämänkään ei pitäisi olla ajattelevalle ihmiselle mikään yllätys. Jos miljoonat ihmiset lähtevät ympäri maailmaa liikkeelle luontoon ja kaduille, niin tietysti kaiken näköistä ja kuvatun kaltaista tapahtuu. Se on ikään kuin tilastollisesti selvää. Jotkut lukijat tekevät kuitenkin käsittääkseni virheellisen johtopäätöksen: pelin vika. Jutun tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin sen mehevät yksityiskohdat: mitä tarkasti ottaen onkaan tapahtunut siellä täällä. Jos matkan varrella paljastuu aidosti jotain pelin itsensä aiheuttamaa ikävää ja muutettavaa, on pelin tekijöiden velvollisuus kehittää ja päivittää peliä paremmaksi ja toimivammaksi.
Tämän blogin kannalta mielenkiintoinen yksityiskohta on USA:n holokaustimuseoon asetettu pokémon-stoppi. ”Museon tiedottajan mukaan museon käyttäminen pelipaikkana halventaa natsismin uhrien muistoa.” Näin myös kotoisammin esimerkiksi Karjalan pyhien kohdalla. Halventaako tai loukkaako pokémonilmiö tältä osin jotain pyhäksi koettua? Miten?
Tässä esimerkki loistokkaasta kritiikin kritiikistä johon blogisti viittaa:
”Minulla olisi pari sanaa teille, määlyt.
Haistakaa, esimerkiksi, paska.”
Ihan tosi, pitääkö blogisti haistattelua jotenkin asiallisena vastauksena yhtään mihinkään?
Pokemon on poissa ihmisten ajasta. Se on uusi aikavaras monien muiden joukossa. Jokainen tietysti voi käyttää oman aikansa miten haluaa, vaikkapa jahtaamalla olemattomia olioita älypuhelimen näytöllä tai haistattelemalla eri mieltä oleville.
Meille kristityille on selvää, että aika on käytettävä oikein. Peruskysymys on: Onko kristityn oikea ja paras ajankäyttö Pokemon vai ehkä joku muu aktiviteetti. Tätä jokainen pohdiskelkoon ja soveltakoon itseensä.
Jari Haukka :”” “Minulla olisi pari sanaa teille, määlyt. Haistakaa, esimerkiksi, paska.””
Lause on mielestäni hyvä esimerkki ”anaalisesta keskustelukulttuurista”, joka filosofi Timo Airaksisen mielestä tässä yhteiskunnassa vallitsee: ”Jokainen pudottaa oman jätöksensä ja poistuu sen luota, eikä kukaan halua katsoa sitä enää. Jokainen on innokas laskemaan omat jätteensä, mutta kukaan ei saa kommentoida niitä, koska se on rumaa, likaista ja tuhmaa.”
Airaksisen mukaan yhteiskunnalle tyypillisiä ovat mielikuvat, tyhjyys, normittomuus, pornografia, rakkaus, raha ja toiveet. ”Mielikuvat vieraannuttavat meidät todellisuudesta, tyhjyys on sisällämme, normittomuus yhteistä maailmaamme, porno, rakkaus ja raha yhtä ja samaa tyhjien toiveitten lapsekasta viihdemaailmaa.” – Mitä on arvokeskustelu arvotyhjiössä arvoinvalidien kesken, hän mielestäni viisaasti kysyy.