Pois Egyptin lihapatojen ääreltä – mutta minne?

Ihminen on sopeutuvainen ja tekee uusia innovaatioita, jotka auttavat elämään muuttuneissa olosuhteissa. Juuttuminen vanhaan on myös tyypillistä ihmiselle. Varsinkin jos se merkitsee mukavuuden ja oman edun jatkumista.

Mooseksen oli vaikea vakuuttaa israelilaisia autiomaahan lähdön tarpeellisuudesta. Egyptin lihapatoja oli vaikea jättää taakse. Vasta Egyptin vitsaukset, viimeisenä niistä esikoisten kuolema, osoittivat muutoksen välttämättömyyttä. Oli lähdettävä eteenpäin etsimään oikeaa pohjaa elämälle. Mooseksella oli siitä selvä näky Luvatussa maassa.

Kirjoitin viimeksi matalasta syntyvyydestä, johon on havahduttu. Syntyneiden määrän lasku johtaa jatkossa suuriin vaikeuksiin. Myös ympäristökatastrofin mittasuhteet ovat alkaneet hahmottua. Tällaista havahtumista on tapahtunut viime kuukausina. Maailman merien täyttyminen muovilla on johtanut muovipussidirektiiviin ja kertakäyttöisen muovin rajoittamiseen.
_ _ _
Viikonlopun Hesarin kuukausiliitteessä toimittaja laski kuukaudessa taloudessaan kertyneet muoviroskat. Pumpulipuikkoja oli 87. Britanniassa muovivartisissa pumpulipuikoissa on oltava jatkossa puuvarsi. Syystä. Suomalainen kertakäyttää vuodessa 55 muovipussia, kreikkalainen 269. Hyvin voisi tulla toimeen ilmankin. Ei jokaista ostosta varten tarvitse ottaa erikseen pussia, joista suuri osa päätyy meriin.

Merilintujen sisukset täyttyvät muoviroskasta. Otin Sakassa vuosia sitten valokuvan julisteesta, jossa oli rannalle kuollut ja lahonnut lokki. Sen vatsan kohdalla oli kasa iloisenvärisiä muovikorkkeja ja muuta roskaa. Iloinen ja vastuuton kuluttaminen on kuolemaksi.
_ _ _
Toinen esillä ollut asia on kasvihuonekaasujen vähentämisen välttämättömyys. Myös tasavallan presidentti viittasi siihen uudenvuoden puheessaan.

Talouden kasvun välttämättömyys, liikenne ja polttoaineiden kulutus nivoutuvat vielä erottamattomasti toisiinsa. Suomen runsaasta parista miljoonasta henkilöautosta (rekisterissä noin 2,7 milj.) pari tuhatta kulkee puhtaasti biokaasulla. Kaasuautoja on kaikkiaan arviolta 3500, siis noin joka tuhannes henkilöauto.
_ _ _
Kotimaa-lehdessä kysyttiin taannoin seurakunnilta, onko niillä halua lähteä Sitran aloittamaan projektiin, hankkimaan kaasu- tai sähköautoa. Vastaukset olivat periaatteessa positiivisia puhtaasti kulkevia autoja kohtaan.
Ongelmana on, ettei seurakunnilla ole tarvetta hankkia henkilöautoja. Työntekijät ajavat omilla autoilla. Siksi heidän tulisi hankkia kaasu- ja sähköautoja itse ollakseen edelläkävijöitä ja esimerkkejä. Tunnen jonkin verran Lahden seurakuntayhtymän työntekijöitä. Minulla on se käsitys, että heistä noin prosentilla on kaasuauto. Itse olemme ajaneet nyt toista vuotta biokaasulla. Se on toiminut mainiosti.
_ _ _
Kaasuautojen käyttöönottoa yritetään vauhdittaa romutuspalkkioilla ja maksamalla 1000 e muuntotukea bensiini- tai dieselauton muuttamiseksi kaasukäyttöiseksi.

Julkisuudessa esitetyt tavoitteet kaasuautojen määrän lisäämisestä ovat kuitenkin vaatimattomia. Vuoteen 2030 mennessä kaasuautoja olisi tavoitteen mukaan 50 000. Samaan aikaan liikenteen olisi oltava riippumatonta fossiilisesta energiasta.
Mitä tehdä silloin bensiini- ja dieselautoille? Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 lopulla Suomessa oli tieliikenteessä noin 5 miljoonaa moottoriajoneuvoa. 50 000 biokaasuauton tavoite on näpertelyä, kun niitä olisi oltava sata kertaa enemmän korvatakseen fossiilisella energialla kulkevat ajoneuvot.
_ _ _
Sähköautoihin kohdistuu suuria toiveita samaan aikaan kun kaasuautoista ollaan hiljaa. Sähköautojen pullonkaulana ovat akkujen vaatimat harvinaiset metallit, joita tuskin riittää sähköautojen määrän tavoiteltuun kasvuun. Luulen, että moottoriajoneuvojen määrä tulee laskemaan huomattavasti, kun ymmärretään niiden käytön haitallisuus elämälle.

    • Veli-Jussi, jos luet artikkelin kokonaan niin viittaan siinä Kotimaan artikkeliin, jossa kysyttiin seurakuntien halukkuutta lähteä mukaan Sitran hankkeeseen sähkö/kaasuautojen ostamiseksi seurakuntiin.

  1. Ei se ole vaikeaa Pasanen. Suomella on tietty määrä päästöjä ja tietyn suuruinen hiilinielu eli kavillisuus, joka sitoo hiilidioksiisdia. Jos päästöt ovat suuret, se alkaa rajoittaa Suomen mahdollisuutta käyttää yhtä tärkeimmistä luonnonvaroistamme eli rajoittaa metsän hyödyntämistä. Jos saamme päästöjä pienemmiksi, niin voimme hyödyntää metsäteollisuutta laajemmin. Päästöjen lisääntyminen tietää kurjistumista ja orjuutta Brysselin rajoitusten alaisuudessa.

    • Lauri Lahtinen :”Suomella on tietty määrä päästöjä ja tietyn suuruinen hiilinielu eli kavillisuus, joka sitoo hiilidioksiisdia.”

      Tuosta aiheesta olisi hyvä siirtyä ns. päästökauppaan, joka synnytettiin, kun kaikille välttämättömästä energiasta tehtiin ”pössituote”.

      Kuluneiden vuosien aikana sähkön kuluttajille vuosittainen sähkön hinnan kautta maksettava kustannus lienee ollut ainakin joidenkin arvioiden mukaan n. 1,8 miljardia euroa, koska sähköyhtiöt ovat siirtäneet myös ilmaiseksi saamansa päästölupien hinnat sähkön hintoihin. (HS/talous.fi: Suuret sähkönostajat: Uusi päästökauppakausi yhtä kallis kuin pankkikriisi, Julkaistu: 6.8.2007 )

      EU muutti päästökauppalakia vähentämällä ilmaiseksi myöntämiään päästöoikeuksia ja sähkön tuotantoon niitä ei vuoden v.2013 alusta alkaen pitänyt antaa enää lainkaan. Tuolloin ajattelin, että kun kuluttajilta oli jo aiemminkin peritty maksu sähköyhtiöiden ilmaiseksi saamista ja niille kustannuksia aiheuttamattomista päästöoikeuksista, niin peritäänkö kuluttajilta maksu myös ei-ilmaisiksi muuttuneista päästöoikeuksista lisäämällä niiden maksullisuudesta aiheutuva kustannus sähkön hintaan?

    • Edellisessä kommentissa piti tietenkin olla puhe myös kaikille välttämättömän energian ”pörssikaupasta” ja tietojeni mukaan päästökauppa on ollut aiheetonta tulonsiirtoa sähkön ostajilta sähkön tuottajille eli sähköyhtiöille, kun suurin osa pohjoismaisesta sähkön tuotannosta on päästötöntä vesi- ja ydinvoimaa, jonka tuotantokustannuksiin päästöoikeuksien kauppa ei vaikuta.

      Miten päästökaupan/hiilijalanjäljen laskemisessa huomioidaan Suomen pohjoinen sijainti? Valon ja lämmön tarve ja kulutushan on täällä lauhempia maita suurempaa pohjoisen sijaintimme vuoksi mutta siitä huolimatta esim. sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat Suomessa lehdissä olleiden tietojen mukaan puolta pienemmät kuin EU:ssa keskimäärin mm.vesivoimatuotannon ansiosta. Sähkö kuitenkin hinnoitellaan samalla tavalla kuin päästöjä aiheuttava tuotanto, mikä on yksi syy siihen, että investoinnit siirtyvät halpamaihin, joissa mm. polttonesteiden ja energian hinnat ovat Suomea alhaisemmat.

    • Kiitos Jori kommentista.Minäkin uskon, että autojen ympäristöystävällisyyttä saadaan parannettua, mutta myös autojen määrän tulisi vähentyä.

  2. Täysin ohi aiheen, mutta kun pitää jotenkin Pekan huomio saada. 🙂

    Löysin vasta nyt Pekka-piispan mainion kirjoituksen ”Ratsasti kuin enkeli” https://www.kotimaa.fi/blogit/ratsasti-kuin-enkeli/ Asia kiinnosti minua paljonkin ja kirjoitin sinne kommentin, jossa on monia kysymyksiä. Tuo Pekan blogikirjoitus on jo puolentoista vuoden takaa, joten sitä tuskin kukaan enää löytää. Toivon, että Pekka-piispa kuitenkin katsoisi kysymyksiäni ja ehkä vastaisikin. Olisin kovin kiitollinen!

    Kiitos muutenkin Pekalle kiinnostavista kirjoituksista. Tuota ”sotapapin” näkökulmaa ei juuri muualta löydy.

    • Kiitos Pertti, Vilkaman veljeksiin liittyvistä kysymyksistä. Vastaan Ratsasti kuin enkeli -tekstin kohdalla.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.