Mies on kirjoittanut kahdentoista vuoden ajan blogeja Kotimaa24-alustalle, mutta tuoreimmassa kirjoituksessaan hän astuu miinaan ja kaikki räjähtää silmille: Puolustusvoimat ja kirkko vetävät tukensa pois ja irtisanoutuvat kenttäpiispan maailmankuvasta, joka ei mitä ilmeisimmin ole hyväksyttävä niin armeijan, kirkon kuin nyky-yhteiskunnankaan näkökulmasta.
En puutu poistetun blogin sisältöön, sillä siitä on jo tod.näk. ehditty sanoa kaikki paha eikä hyvää sanottavaa tunnu löytyvän. Kenttäpiispan kurmoottajia tulee vielä löytymään lisääkin, mutta arvelen, että hekin vain toistavat aiemmin esitettyjä herjoja.
Miksi minä en sitten yhdy kenttäpiispan kurmoottajien sankkaan joukkoon, vaikka tehtävä olisi netissä mitä simppelein? Porukassa on varsin helppoa huutaa Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Minua jarruttaa ajatus, jota pidän (ehkäpä jonkun mielestä vanhanaikaisesti) jopa kristillisenä. Asettumalla lyödyn miehen nahkoihin kuvittelen kokevani jotakin siitä, miten rankka paikka tämä yksityiselle ihmiselle on.
Itse asiassa minulla on kokemustakin nettikiusaamisesta ja vieläpä tällä K24-palstalla. Vuosia sitten jahdattiin sivustolla trollia, jonka henkilöllisyydestä esiintyi paljon arvailuja. No, kukaan ei ilmoittautunut, joten minä sain omasta mielestäni kuningasidean: Kirjoitin blogin, jossa ilmoitin olevani kyseinen ärsyttäjä, kiusanenki. Halusin testata, miten käy. Ja kuvittelin, että ”hyvämaineisuuteni” suojaisi minua lynkkaukselta ja että apuja kyllä tulee sieltä ja täältä.
Vielä mitä: Skeidaa tuli tupaan joka ovesta ja ikkunasta! Kun olin aikani seurannut tätä villiä menoa (ylimpiin haukkujiini kuuluivat entiset ylimmät ystävänikin!), minun oli pakko tunnustaa, että mokasin pahasti, testini epäonnistui surkeasti – armoa, en ole trolli! No, eihän tästä seurannut mitään hyvää vaan vieläkin pahempi rumba. Minua syytettiin luottamuksen pettämisestä, vaikkakin aika lailla törkeämmin sanakääntein.
Sitä jäin miettimään, että vaikka nämä minulle eri syistä suuttuneet ihmiset olisivat omasta mielestään olleet miten oikeassa tahansa, niin eivätkö he kuitenkin syyllistyneet vihapuheeseen, jossa henkilöni, persoonani, ajatukseni, pyrkimykseni ja aikaisemmat tekstini lyötiin lättäjaloiksi, nollattiin, suorastaan nihiloitiin? Äkkiä olinkin Persona non grata, ei-toivottu henkilö.
Ja nyt kysyn: Tekikö yksi ainoa mokablogi koko kenttäpiispasta persona non gratan? Ei kai tällaisen virhearvioinnin takia ihminen olemassaolon oikeutustaan menetä? Innokkaimmat ovat jo erottamassa / vaatimassa Pekka Särkiön eroa. Toiset taas tahtoisivat nähdä, että hän jäisi viimeiseksi kenttäpiispaksi eli että kenttäpiispa-nimikkeestä luovutaan kokonaan. Ja kolmannet ihmettelevät sitä, minkä ihmeen takia Puolustusvoimissa voi olla pappi niin korkeassa asemassa (vastaa tilipussin paksuudessa prikaatinkenraalia).
Jos ja kun kenttäpiispan erosta ei tulisikaan mitään, niin kirkosta eroamiset ainakin jatkuvat, joko kenttäpiispan takia tai hänestä välittämättä, se on vissi ja varma!
Kirkon ja kaupungin kanta asiaan:
Kuva: Kenttäpiispan kauluslaatta.
Sotilaspapiston aseman vahvistamista perusteltiin ennen kaikkea papiston aikaisempaa suuremmalla arvostuksella. Erityisesti korostettiin heidän rooliaan kaatuneiden huollossa. Asia käy ilmi TM
Timo Vuoren väitöstutkimuksesta vuodelta 2011.
Mannerheim lähetti 17.1.1941 arkkipiispa Erkki Kailalle kirjeen, jossa hän toivoi sotarovastille piispallista asemaa kirkkolakiin. Kirje päättyi sanoihin ”tällä ehdotuksellani tahdon korostaa puolustusvoimissa suoritettavan sielunhoitotyön ensiarvoista merkitystä”.
Erovaatimukset ovat liioittelua. Vaikka en Särkiön esittelemää maailmankuvaa ja mielipiteitä tuossa blogissa allekirjoita tai edusta, jokaisella on oikeus mokata. Jos mokaa pyytää anteeksi, niin ei muuta kuin nokka kohti menosuuntaa ja uutta putkeen. Elämä on oppimista.
Maailma, jossa ei ole tilaa mokata, on yhtä ummehtunut kuin Särkiön (sittemmin poistama) blogiteksti.
Antero: Kiitos, maltillista kommenttiasi oli ilo lukea!
Huvittaa jotenkin koko juttu. Heti kun käynnissä olevasta vallankumouksesta kirjoitetaan, niin kirjoittaja joutuu heti hyökkäyksen kohteeksi. Samaa koin pienemmässä määrin täällä itse, kun kerroin lukeneeni kapinnallisten taistelusuunnitelmaa. Miksiköhän aihe on noin arka? Harmittaa kun en ottanut kopiota silloin siitä. Aikaa on tainnut kulua jo kymmenisen vuotta ja sinä aikana olen saanut seurata miten taitavasti asioita on viety eteenpäin. Nyt kun kaima erehtyi mainitsemaan jo toteutuneita strategian osasia, niin johan räjähti. Vallankumouksen todellisten tavoitteiden salassa pitäminen on varmasti todella tärkeää. Jos tämä uhka otettaisiin todesta, niin moni asia muuttuisi heti. Nyt koko vallankumousasialle viitataan kintaalla ja pidetään sitä höpöhöpö juttuina. Se asenne on varmin tae sille, että suunnitelman toteutumiseen ei kukaan puutu.
Pekka: Menee pikkuisen ohi aiheemme, mutta mistähän kapinallisten taistelusuunnitelmasta mahtoi olla kyse?
Kannatan Herra Kenttäpiispan ylentämistä kenraalimajuriksi tai kenraaliluutnantiksi.
Ja arkkipiispaksi
Werner: Oliko tämä sitä sarkasmia, jota kukaan ei löytänyt kenttäpiispan blogista kirveelläkään?
Mannerheim olisi kyllä ehdottanut tällaisessa tapauksessa Mannerheim ritariristiä ja ylennystä.
Olen ehdottomasti samaa mieltä Wernerin kanssa. Ja kunhan Pekasta tulee arkkipiispa niin Werner voitaisiin nostaa Posteljooni virasta ihan Arkkiposteljooniksi.
Voi kiitos Seija rakas. Minulle riittäisi jos saisi vanhat hyvät ajat takaisin. Takaisin vanhat kunnon valtion virat. Ja pääsisin Ylipostimieheksi ja saisi konstaapelin palkkaluokan. ( nykyisin on vaan postinjakelijoita ) ja työn laatukin mitä sattuu.
Koska kävin armeijassa Manner nimisen kurssin. Luulen, että Mannerheim oli ehdottanut minulle Postineuvoksen arvonimeä.
Tulkaa Kaikki liike on sentään yrittänyt laittaa kirkon asioita kuntoon Helsingissä.
https://youtu.be/rGRcsCyJI80
En ole vaatimassa kenttäpiispan eroa. Hänen blogeistaan on voinut saada vihjeitä arvomaailmasta, jonka osasia paljastui hänen viimeisimmästä blogistaan. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” – tai tässä tapauksessa käsi kirjoittaa.
Hänellä tietenkin oikeus mielipiteisiinsä, mutta korkeassa virassa seuraukset voivat olla ikäviä.
Leo: Puolustusministeri jo kerkisikin itse asiasta kuultuna todeta, että jatkoa seuraa ja perästä kuuluu.
Jahas puolustuministerikin on lähtenyt matkalle hengen asein : ”Tällaisilla lausunnoilla ei pidä haitata Puolustusvoimien hyvää työtä yhtään enempää.” Toivottavasti kohde on oikea.
Puolustusvoimat on jo aikoja sitten palkannut ammattilaispsykologit kasarmeille, joille varusmiehet voivat mennä puhumaan ongelmistaan. Nämä uskonnolliset virat t puolustusvoimissa ovat vain yksi turha kuluerä meidän veronmaksajien kukkarossa.
Ehdotan että kenttäpiispa ja kaikki muutkin täysin turhat uskonnolliset virat lakkautetaan välittömästi ja nämä henkilöt irtisanotaan.
Myös turhat sukupuolettomuuden moninaisuuden tutkijat ja asiaa ajavat järjestöt tulisi pikimmiten lakkauttaa yleishyödyttöminä ja yhteiskuntaa rapauttavina.
Samuel: Kirjoitat: ” sukupuolettomuuden moninaisuuden tutkijat ja asiaa ajavat järjestöt”. Voisitko kertoa, mitä tarkoitat? Keitä ovat sukupuolettomuuden moninaisuuden tutkijat? Voitko mainita joitakin tällaisia tutkijoita nimeltä?
Ja vielä: Mitkä järjestöt (ja haluan siis ihan tarkalleen sitaatin) ajavat ’sukupuolettomuuden moninaisuutta’?
Tällä alustalla suvaitaan erittäin paljon seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa loukkaavaa kirjoittelua. Ymmärrän, ettei alustan valvoja ehdi kaikkeen. Mutta joku raja täytyy olla.
Ikävä, että kristillisyys tulee esille aina näin negatiivisessa muodossa. Vieläpä niin, että koko kristillisyys käsitetään tällaisten negatiivisten ulostulojen kautta.
Miksi kenttäpiispa Särkiön pitäisi muka erota? Siksikö että hänen sanansa olivat faktisesti liiaksi kohtikäyviä? Totuudenpuhujalla ei tosin ole sijaa majatalossa. Se tuli varsin selväksi. Tuo loukkauskivi ja kompastuksen kallio.
Puolustusvoimissa voidaan harjoittaa ev.lut. mukaista sielunhoitotyötä ihan paikallisista siviilipapeista käsin. Pahoinvoivana ajattelen vieläkin pakollisia kenttähartauksia jne. Kun uskonto ja sotavoimat näin yhdistetään, tuloksena on tämänlaista keski-aikaista ajattelua. Ja kristinusko nimissä. Häpea kenntäpiispa Särkiö. Minua ihan oikeasti—kuvottaa!
Näin juuri. Jos jotain pappeja tarvitaan, voi sen vähäisen määrän tilata paikallisesta seurakunnasta. Ammattipsykologithan on varusmiesten käytetäväksi palkattu jo aikoja sitten. Jos oikeasti asiaa ajatellaan niin kenttärovasti ei oikeastaan tee yhtään mitään muuta kuin loisi meidän veronmaksajien rahoilla.
Ootteko te nyt pojat ihan tosissanne? Meinaatteko että jossain monen tuhannen henkilön prikaatissa voisi vaan kyläpappi käydä hoitamassa papin tehtävät? Miten on tapahtuisiko se ennen vai jälkeen omien töiden?
Mitä jos joukko joka vaatii papin läsnäoloa Liikkuu. Kävisikö esim. Se Valkealan pappi Afganistanissa pitämässä iltahartauden? Vai otettaisiinko aina paikallinen kaveri?
Ei kenttäpiispan tarvitse erota, sillä hänen blogissaan oli totuuden siemen. Hieman epäasialliseti tosin esitettynä. Huvittaa nämä ”blogista kauhistuneet”, eli Espoon piispa ja muut.
Kasvatustietteen opiskeluissa tuli esiin vallankumousideologiat. Sieltä luin selkeän toimintasuunnitelman, jonka mukaan toimien ja eri radikaalien liikkeiden ohjaamisen avulla kaadetaan yhteiskunnan perusarvot. Kirkko on jo nyt pahassa pulassa, juuri näiden perusarvojen kyseenalaistamisen tähden. Kirkon arvot tulee kaataa ensin, sen jälkeen muu onkin helpompaa.
Jos vain asettuu hetkeksi tarkastelemaan maailman menoa vallankumouksen toteuttamisen madollisuuksien näkökulmasta, niin palaset loksahtelevat kohdalleen.
Ajatus siitä, että jotkut havittelisivat yhä vallankumousta tuntuu niin absurdilta, että kukaan ei halua uskoa sellaista. Niinpä tilanne menee omalla painollaa eteenpäin.
Pekka: Kiitos, tämä oli hyvä tarkennus.
Toimintasuunnitelma sisälsi selkeät ohjeet siitä mitä tehdään ensin ja mitä sitten ja mihin pyritään. Suuri osa siitä on yhteiskunnassamme toteutunut tarkalleen tuon suunnitelman mukaisesti.
En usko että näitä väitteitäni kukaan ottaa vakavasti. Mielenkiintoista on seurata kehitystä, jonka suuntaa en kykene muuttamaan, enkä siihen mitenkään vaikuttamaan. Olen sopeutunut ajatukseen, että tähän asiaan ei paukkuja kannata liikaa tuhlata. Ehkä sentään jokunen joskus.
Pekka Pesonen, tämä on ehkä turhaa – tälläkin kertaa -, mutta pyydänpä kuitenkin sinua yksilöimään kertomustasi Tampereen yliopistolla lukemastasi vallankumoussuunnitelmasta. Minä vuonna? Mitä siinä täsmällisesti sanottiin – vaikka et ottanut kopiota, muistisi varmaan pelaa? Ketkä sen olivat laatineet? Miten pääsit siihen käsiksi?
Ilman konkretiaa käy ilmeiseksi: tarjoilet meille olkinukkea.