Pitääkö laissa säätää kirkon tunnustuksesta?
Kirkkohallitus pyytää 17.6.2016 mennessä seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä lausuntoa kirkkolain ja -järjestyksen uudesta kodifioimisesta. Kirkkohallituksessa on valmisteltu tätä lausuntoa varten luonnos kirkkohallituksen esitykseksi kirkolliskokoukselle kirkkolainsäädännön kodifioimiseksi (tarkoittaa sitä, että voimassa olevat kirkkolain ja -järjestyksen säännökset on lainsäädäntötoimin järjestetty yhtenäiseksi kirjaksi).
Lausuntoa esitysluonnoksesta pyydetään eräiden valtiollisten viranomaistahojen lisäksi piispainkokoukselta, Kirkon työmarkkinalaitokselta, hiippakuntien tuomiokapituleilta sekä sattumanvaraisesti jäsenmääränsä perusteella valituilta seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä.
Eräs keskeisimmistä muutoksista koskee kirkon ns. tunnustuspykälää. Pitääkö se sisällyttää vielä nykyisen kirkkolain tavoin itse lakitekstiin vai riittääkö, että siitä säädetään kirkon omassa järjestyksessä?
7 kommenttia
Tunnustuspykälä on nimenomaan lakitekstiin kuuluva. Koska kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, niin sen julkisoikeudellinen erityisasema on selkeästi tuotava esille. Mikäli se ei säily lakitekstissä, niin kirkon sisällöllinen ainutlaatuisuus hämärtyisi. Siinä tilanteessa voisi jonkun juridisen lainsäädännöllisen tilanteen aikana syntyä tilanne, missä kirkon varsinainen olemus syrjäytettäisiin toteamalla, että tunnustus on hierarkialtaan lakia alempiarvoisena säädöksenä vähemmän merkitsevä kuin jotkut muut kirkon olemukseen kuuluvat näkökohdat.
Kaiken julkisen toiminnan määrittelyssä tärkeintä on määritellä, miksi tuo osa yhteiskuntaamme ylipäätään toimii. Kirkkomme osalta tunnustuspykälä on kaiken muun toiminnan ratkaiseva määre. Nimenomaan se antaa ytimen koko kirkon säädöstölle. Koko kirkon toiminta nimittäin on juridisesti määriteltävissä vain tuon tunnustuspykälän realistoinniksi erilaisissa rakenteissa, toiminnoissa ja muussa kirkon elämässä tapahtuvaan.
Taitaa tässä(kin) lakimuutoksessa olla taustalla olla poliitikkojen halua päästä määräilemään. Kyse lienee ”liberaalien” vallanhalu ja pyrkimys savustaa kristityt ulos organisaatiosta kärjääoikeuksien ym. avulla. Ensin on vuorossa ev.lut.-yhteisö, siten ehkä muutkin kristilliset kirkkokunnat. Tarkoitus on ajaa läpi sekulaarin harhaopin uskonkappaleet ja pakottaa juridisin keinoin uskossa riippuvia luopumaan todesta kristillisestä uskosta ja opista.
Kimppaan Matiasta ja Jounia.
Maanantaina Espoon yhteinen kirkkoneuvosto ja eilen Espoonlahden seurakuntaneuvosto omissa lausunnoissaan painottivat tätä samaa: tunnustuspykälä on säilytettävä myös kirkkolaissa, jos kerran kirkon autonomiastakin säädetään perustuslaissa. Tällä vahvistetaan kirkon autonomia lakitasoisesti: kirkko on edelleen tunnustusyhteisö.
Eikö sentäs olisi vaarattomampaa jättäytyä ilmaisemaan tunnustuksen pykälät järjestyksessä, kuin vaarantaa jopa kirkon nykyinen julkisoikeudellinen asema tieten tahtoen. Eduskunta lopulta vahvistaa kirkkolain, jos vahvistaa ja jo ’neuvotteluasemaan’ ajautuminen saattaa tässä haasteellisessa ajassa johtaa ’välien’ kiristymiseen. Näitäkään ajan merkkejä ei saisi unohtaa!
Kirjoittaja
Jouni Turtiainen
Espoonlahden ev.lut. seurakunnan kirkkoherra, joka asuu pappisvaimonsa kanssa kahden Helsingissä. Kolme aikuista lasta. Ympärivuotinen pyöräilijä.
Nykyisen muutosvauhdin aikana on syytä turvata kirkon suvereniteetti. Jotenkin pitää kirjata itsenäisyys Jumalan sanan ja omantunnon kysymyksissä. En osaa sitä paremmin muotoilla, mutta kaikki lain suoja on käytettävä, koska eduskunta lakeja säätäessään on eri asia kuin itsekunkin vakaumus.
Ilmoita asiaton kommentti