060616: Suomi – ikuinen suurvaltojen pelinappula!

itsenäisyysjulistus

 

alttarilakit 2016

 

 

Toissa päivänä, lauantaina 4.6.16, Puolustusvoimain lippupäivänä, kaikki näytti vielä hyvältä.  Koulut päättyivät Suvivirteen. Nuoret viettivät Suomessa erilaisia valmistujaisjuhliaan. Valkoisia lakkeja, ruusuja, helpottuneita hymyjä, rahalahjoja, paljon uskoa omiin mahdollisuuksiin ja parempaan tulevaisuuteen.  Gaudeamus igitur oli päivän sana:

Riemuitkaamme, vielä on / suonissamme tulta./ Jälkeen nuoruutemme armaan,/ jälkeen vanhuusajan harmaan /  meidät perii multa,  / meidät perii multa.

* * * * * * * * *

Sota on asia, joka voi hetkessä muuttaa tulevaisuuden, tärvellä ja tuhota sen, viedä elämältä mielen ja merkityksen. Hengestä nyt puhumattakaan

Tänään saimme Suomessa silmiemme väliin… tarkoitan eteen uutisotsikon:

USA:n joukot nousivat rynnäkkövaunuilla Suomen rannikolle

– venäläisalus tarkkaili toimintaa mereltä

Suomalainen komentaja ehätti heti kertomaan medialle, ettei kyseessä suinkaan ollut varsinainen maihinnousuharjoitus vaan pelkkä joukkojen siirto.  Jahas. Vai niin.

Baltops on vuotuinen Itämeren alueen merellinen harjoitus, jonka johtaa Naton merellinen STRIKFORNATO-osasto. Suomen osaharjoitusvaihe Hangon Syndalenissa on 6.–9. kesäkuuta ja siihen osallistuvat Suomi, Ruotsi, Yhdysvallat, Hollanti, Italia, Britannia ja Saksa.

* * * * * * *

Si vis pacem, para bellum.  Jos tahdot rauhaavalmistaudu sotaan!

Venäjä ihmettelee, miksi Suomi antaa muille maille luvan leikkiä sotaleikkejä omalla alueellaan. Oletteko kenties hyökkäämässä Venäjän kimppuun?

Suomi vastaa: Me olemme itsenäinen valtio, jolle itsenäisyyden säilyttäminen on elintärkeä asia. Me puolustamme kyllä omaa maatamme, vesialueitamme ja ilmatilaamme, olipa kimppuumme hyökkäämässä kuka tahansa mistä suunnasta tahansa.

Venäjä: Pitäisihän teidän tietää, että ei meillä ole mitään aikomusta hyökätä minkään Nato-maan kimppuun.

Suomi: Itsenäinen maamme ei siis saa tällaista takuuta? Tarkoittaako tämä sitä, että meidän on syytä poistaa varmistin parabellumeistamme?

Venäjä: Ahaa, heräävätkö Suur-Suomi-ajatukset taas?

Suomi: Kyllä me teille pärjäämme. Ainakin jääkiekkokaukalossa. Joko muuten olette saaneet selville, mistä suunnasta ne kuuluisat Mainilan laukaukset ammuttiin?

Näin helppoa olisi provosoitua ja innostua maksamaan vanhoja kalavelkoja takaisin. Ja tuhota 99 vuotta kestänyt itsenäisyys. Tykit syövät ahnaasti ihan minkä ikäisiä ihmisiä tahansa, mutta kun se kaikki on niin turhaa ja tarpeetonta! Ei sillä ole mitään tekemistä paremman tulevaisuuden kanssa.

* * * * * * * *

Aseet ovat aina väärä tapa ratkoa kiristyneitä kansainvälisiä tilanteita. Sodat ovat aina epäonnistuneen diplomatian jatke. Teologian kielellä sodat ovat aina myös synnin seurausta ja kirousta. Kolmas maailmansota käytäisiin sellaisilla aseilla, että käytännössä kyseessä olisi ihmiskunnan joukkoitsemurha.

Jos sotapelejä tahdotaan jatkossakin pelata, niin pelin nimi  ainakin pitäisi vaihtaa. Olisi upeata seurata, miten maailman mahtavimmat johtajat kokoontuisivat suureen vuotuiseen shakkiturnaukseensa. Siellä sitten johtajat pelituloksen perustella voisivat piirrättää vaikkapa Euroopan kartan aina vähän päästä uusiksi. Muistoksi omasta maailmanhallintavuodestaan johtaja saisi kultamitalin,  kunniakirjan ja nipun Monopoli-pelirahaa. Niillä oikeilla rahoilla, jotka eivät enää mene aseteollisuuteen, olisi jo aikaa sitten pelastettu kolmas maailma nälältä, kulkutaudeilta ja muulta kurjuudelta.

* * * * * * *

Hector sodasta varsin laaja-alaisesti kappaleessaan Sota on kaunis:

On sota välillä kissojen ja koirien, On sota välillä heikkojen ja vahvojen... On sota välillä suurien ja pienien, On sota välillä ihmisten ja eläinten... On sota välillä maailman ja taivasten, On sota välillä teräksen ja peltojen... On sota välillä nälkäisen ja kylläisen, On sota välillä herrojen ja narrien... On sota välillä vihan sekä rakkauden: On sota välillä meidän!

Kerto: Sota on kaunis, siinä on voimaa! Sota on siisti, sodalla kulkee... Sota on kaunis, siinä on voimaa! Sota ei hylkää, syliin se sulkee...

On sota välillä likaisten ja puhtaiden, On sota välillä kilttien ja ilkeiden... On sota välillä mustien ja valkoisten, On sota välillä totuuden ja valheiden... On sota välillä tähtien ja merien, On sota välillä hurskaiden ja syntisten... On sota välillä vaimojen ja huorien, On sota välillä pappien ja kirkkojen... On sota välillä vihan sekä rakkauden: On sota välillä meidän!

Kerto

On sota välillä isien ja poikien, On sota välillä kehtojen ja hautojen... On sota välillä menevän ja tulevan, On sota välillä vasemman ja oikean... On sota välillä vihan sekä rakkauden! On sota välillä meidän!

Kerto

Tässä sama laulettuna:

https://youtu.be/9qny2qsed08

 

Kuvat:

  1. Ote itsenäisyysjulistuksesta 99 vuoden takaa. Julistus kokonaisuudessaan tässä: Lue pois!
  2.  Ylioppilaslakit Tapiolan kirkon alttarilla 4.6.2016 (kuva: Ulla Lötjönen)

 

8 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Kuten Hector tuossa todistaa, sota on monisyinen juttu. Ja erästä mainosta mukaellen voinen sanoa: Tahdomme olla kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa sodassa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Tuo Lötjösen Ullan kännykällään ottama alttarilakkimerikuva liikutti minua entisenä Tapiolan lukiolaisena syvästi. Wautsi, mitä symboliikkaa: Älkää nuoret, elämässänne väistelkö Jumalaa. Hän kuuluu kuvaan. Koko ajan.

    Vanha kouluni on nyt todella totaalisen uudelleenrakentamisen kourissa, joten koulun väistötila on Kilossa asti. Kiva, että tapiolalaiset saivat lakkinsa oman kirkon alttarin äärellä. Kuinkahan moni tuosta veti herneen nenäänsä ?

    Pakko todeta, että syksyllä kirjoittaneet Ressut saavat lakkinsa Vanhassa kirkossa juuri ennen itsenäisyyspäivää. Tämä on jo pitkä perinne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tässä on yksi tärkeä asia: Jos Herra ei kaupunkia suojele, niin turhaan vartija valvoo.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Hyvä, kun reagoit, Lauri. Mä vähän jo ehdin pelästyä tässä, että onko tämä liian vaikea aihe käsiteltäväksi, ellei suoranainen tabu?

      Merkityksetön tämä aihe nyt ei ainakaan ole: Suurvallat kiehnäävät Suomi-neidon kimpussa kuin kilpakosijat ikään. Ja neidon on aikamoisen vaikea suostua kummallekaan. Tai antaa pakkeja kummallekin…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jos Suomi enenvässä määrässä hylkää Jumalan, niin samassa suhteessa joudutaan aseistautumaan. Jostain se turvallisuuden tunne on saatava. Kun Itä-Saksa lakkasi olemasta, niin Kannakselle siirtyi sieltä taisteluheikopteri rykmentti. En tiedä paljonko niitä siihen kuuluu, mutta luulen, että useita. Silloin ei kukaan puhunut mitään. Vuosikymmeniä sitten sain nähdä jotakin ja siksi tiedän, että meidän rajojemme todellinen vartija on ikiaikojen Jumala. Jos mennään Natoon ja oletetaan konfliktin syntyvän, niin Suomi on kynnysmatto, johon molemmat pyyhkivät jalkansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tuo jo kertaalleen siteerattu Hector lauloi aikoinaan myös Suomi-neidosta. Laulun kertosäe menee näin:

      Hei, hei, Suomi-neitonen, hei! Paljon siedät, vaikka tiedät, ketkä neitsyytes vei! Nyt vain miehet nuo viskin huoneissaan juo ja laulaa: ”Siunattu on ruumiisi tuo, siunattu on ruumiisi tuo…”

      Mainittakoon, että käännösbiisin alkuperäisnimi on American Pie…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Huh huh, kun minulle on vasta hiljattain selvinnyt, että yhteiskunnan rakenteiden ”uudistaminen” on salakieltä jota hallitus käyttää kun se puhuu ”kurjistamisesta”. He kun eivät uskalla puhua asioista oikeilla nimillä.

    Nyt jouduin vakavaan kriisiin, kun aloin miettimään mitä hallitus tarkoittaa, kun se puhuu ”rauhantahtoisesta” toiminnasta….?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Ismo: Mistä mahtaa kertoa se, että erilaiset tuliluikut ovat saaneet varsin persoonallisia nimiä: Parabellum, Peacemaker. Ja eikös intissäkin rynnäkkökivääri ollut se varusmiehen morsian?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121