Tapauskertomus

Homoparivyörytyksen suvantovaiheessa on hyvä katsahtaa viime ajan ja vähän vanhempiinkin tapahtumiin.

Ilta-Sanomat otsikoi 9.9.2016: ”Katariina Souri ja Eliya Zweygberg rekisteröivät parisuhteensa – herkkä suukko kirkon portailla.”

Tekstissä kerrotaan kuinka pari kävi ensin maistraatissa, jonka jälkeen kirkkoherra Teemu Laajasalo ”siunasi (kursiivi tämän kirjoittajan) parin noin seitsemänkymmenen lähiystävän ja perheenjäsenen edessä Vanhassa kirkossa”. Tämän jälkeen kuvataan tilaisuuden musiikkiohjelmaa ja kerrotaan Laajasalon puhuneen rakkaudesta ja kehottaneen kuulijoita iloon ja kiitollisuuteen siitä, että pari oli löytänyt toisensa.

Oma ensireaktio juttuun oli: Teemu Laajasalo on siis mennyt siunaamaan homoparin piispojen ohjeista välittämättä! Onko hän siis tullut ulos teologisesta kaapistaan tarkkaan harkitusti avioliittolakipolemiikin kuumimpaan aikaan?

Tapauksen jälkeisessä Facebook-keskustelussa Laajasalo selittää, että hän ei kommentoi ko. yksittäistapausta, mutta että katsoo vastaavissa tapauksissa toimineensa piispojen rukousohjeen mukaisesti. (Lainaus muistinvarainen)

Itse en kykene pitämään mediapersoona Laajasaloa niin taitamattomana, että hän ei olisi osannut arvioida tapauksen seurauksia julkisuudessa. Toisaalta en haluaisi uskoa, että hän tieten tahtoen olisi ollut järjestämässä provokaatiota. Positiivisena selityksenä päädyn olettamaan, että monitoimisella kirkkoherralla on vain liikaa tekemistä pitääkseen kaikki ’pelimerkit’ järjestyksessä.

Olivatpa Laajasalon motiivit mitkä tahansa, selityksissään hän siivilöi hyttysen mutta käytännössä nieli kamelin. Vetoaminen piispojen ohjeisiin on näpertelyä sen mediaefektin ja mielikuvien rinnalla, jonka tapahtuma sai aikaan.

Tapaus osoittaa, mitä voi sattua, kun toimintaperiaatteet ja -ohjeet ovat tulkinnanvaraisia. Piispojen Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta (9.2.2011) oli itsessään surkea kompromissi, jonka satoa tässä keräämme.

Joidenkin pappien mielestä ohje puolustaa Ilta-Sanomissa kuvatun kaltaista toimintaa, vaikka ohjeessa nimenomaan sanotaan, että ”tällaisessa rukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”. Vielä erikseen ohjeessa korostetaan sitä, että ”kirkon työntekijän tulee antaa rukouksesta tilanteen luonteen mukainen kuva”.

Kirkkoherra Teemu Laajasalon toiminta ei rukoustilanteessa ole tuottanut ”tilanteen luonteen mukaista kuvaa”. Jos taas Ilta-Sanomien kuvaus on oikea, parisuhderukousta ei ole toimitettu piispojen ohjeen mukaisesti. Silmien ummistaminen tosiasioilta on pahimman asteen farisealaisuutta.

Piispojen uudempi kompromissi ”Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta” (31.8.2016), on jo myös tuottamassa ansaitsemaansa satoa. Oli arvattavissa, että esimerkiksi selonteon tulkinta siitä, että samaa sukupuolta olevia pareja seurakunnassa tulisi ”kohdella perheenä”, tulee tuottamaan ristiriitoja ja jakamaan seurakuntia. Tampereella seurakuntayhtymän sinkkutyö on alkanut järjestää deittipalvelua homoseksuaaleille. Tuomiorovasti Olli Hallikainen puolustaa käytäntöä piispojen selonteon ohjeella.