Piispojen avioliittoselonteko – tarjolla melkein kaikki

Piispainkokouksen avioliittoselonteossa on raikkaampi ja luontevampi ote kuin missään alan kirkollisessa dokumentissa aiemmin. Omantunnonvapaus ja lähimmäisen asemaan asettuminen ovat linjassa kirkon aiempien kannanottojen kanssa, samoin painotus, että mielipide-erojen kanssa on kyettävä elämään yhdessä.

Paikallaan on myös kirkon avioliittokäsityksen taustoitus ja hahmottelu; piispat myöntävät, että kirkon avioliitto-opetuksessa on tapahtunut muutoksia. Luterilainen käsitys avioliitosta ensisijaisesti maallisena, järjen arvioitavana instituutiona jää selonteossa kuitenkin turhan vähälle huomiolle, ja piispat rakentavat avioliitosta tarpeetonta haastetta kirkolle.

Esittämiensä teologisten näkökohtien valossa piispat voisivat käsittääkseni tulla siihen johtopäätökseen, että kirkon avioliittokäsityksen alle mahtuvat myös samaa sukupuolta olevat parit, kuten pohjoismaisissa sisarkirkoissa ajatellaan. Osa piispoista saattaa ollakin tätä mieltä, osa vastakkaista.

Silti piispat katsovat, ettei pappi voi vihkiä samaa sukupuolta olevia tai siunata heidän siviiliavioliittoaan. Perustelu on juridinen. Kirkkolain mukaan ”kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa” (KL 4:2, 1 mom). Piispat katsovat kirkkokäsikirjan vihki- ja siunaamiskaavoista ilmenevän, että ne on tarkoitettu miehen ja naisen avioliittoa varten. Tästä he vetävät johtopäätöksen, ettei niitä voi käyttää samaa sukupuolta olevien vihkimiseen tai siunaamiseen. He eivät keskustele esitetystä vastaväitteestä, jonka mukaan kirkkokäsikirjaa ei ole tarkoitettu vihittävien tai siunattavien määrittelyyn, vaan se on kirkkojärjestyksen tarkoitus.

Kirkollista vihkimistä haluavia kirkko ei piispojen mukaan siis voi palvella lainkaan. Siviilivihkimiseen halukkaita kirkko ei heidän mukaansa voi palvella avioliiton siunauksella, mutta kylläkin muilla tavoilla. Siviilivihityille piispat tarjoavat rukoustilaisuutta, johon voi kuulua esimerkiksi virsiä ja raamatunlukua. Piispojen selonteossa hahmottelemiin rukousohjeisiin ei (toisin kuin rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa) sisälly kieltoja käyttää avioliittoon liittyviä rukous- ym. elementtejä.

Itse asiassa piispat tarjoavat siviilivihityille samaa sukupuolta oleville pareille siunausta lukuun ottamatta täyttä yhdenvertaisuutta siviilivihittyjen heteroparien kanssa: ”Muussa seurakunnan toiminnassa [kuin avioliittoon vihkimisessä ja avioliiton siunaamisessa] periaatteena on, että samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin.” Piispat suostuvat siihenkin, että saarnatuolista voidaan rukoilla samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta. Varmemmaksi vakuudeksi todetaan: ”Samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä, vaikka heidän avioliittonsa onkin solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä.”

Lopulta ainoa, mitä piispat eivät tarjoa samaa sukupuolta oleville pareille, on kirkollinen vihkiminen ja maistraatissa solmitun avioliiton siunaus. Syyksi vihkimättömyydelle ja siunaamattomuudelle esitetään ilmeisen kestämätön tulkinta kirkkokäsikirjan juridisesta roolista.

Vesa Hirvonen

  1. Kommentti Jukalle: käsittääkseni tarkoitat nyt ”tasa-arvolla” juridista ja jotenkin puhtaan formaalia tai byrokraattista tasa-arvoa. Homoja, heteroita ja heidän avioliittojaan on kohdeltava kirkon toiminnassa juridisesti tasavertaisesti ja rinnastaa ne toisiinsa. Ongelma vaan on se, että kirkon toiminta on ennen kaikkea muuta kuin puhdasta juridiikkaa, josta hengelliset, teologiset aspektit voidaan sulkeistaa pois. Voi myös kysyä miten juridinenkaan tasavertaisuus on – tosiasiallisesti – mahdollista, jos avioliitto-opetus säilyy ennallaan.

    Kommentti Vesalle: toivon niinkuin sinäkin, että samaa sukupuolta olevien avioliitot rinnastuvat ihan tosiasiallisestikin hetero avioliittoihin kirkon toiminnassa.Piispojen selonteko antaa siihen kuitenkin ristiriitaiset eväät. Minusta on selvää että avioliitot voivat tosiasiallisesti rinnastua toisiinsa vasta sitten kun samaa sukupuolta olevat voidaan vihkiä avioliittoon kirkossa ja siunata heidän liittonsa.

    • Vielä vähän: mielestäni piispojen selonteko on myös jossain mielessä hedelmällinen, siinä mielessä että se on hedelmällinen lähtökohta keskustelulle. Sen sisäinen ristiriitaisuus ja yhteen sopimattomat elementit tarjoavat erinomaista materiaalia keskusteluun.

    • Kannattaa huomata että myös Irja Askola on piispojen yhteisen lausunnon takana. Useimmat meistä tietävät, että jos on jäsenenä missä tahansa toimikunnassa joka antaa lausunnon jostain niin silloin on lausunnon takana ellei ilmaise eriävää mielipidettään.

      Askola eii ilmaissut. Nyt hän kuitenkin julkisuudessa selittelee että hän olisi halunnut kirkon vihkijän homopareja. Ei tällaisella selittelyllä ole mitään merkitystä. Toki tiedän miksei hän ilmaissut eriävää mielipidettään. Ainoa johdonmukainen seuraus siitä olisi ollut virasta eroaminen ja siihen hän ei ole valmis. Joutuisi sen jälkeen viinitkin ostamaan itse eikä pääsisi mihinkään muihin töihin. Jos pääsisikin, paikka olisi taatusti pienempi.

  2. Olisi mielenkiintoista saada nähdä puolueettoman tahon tekemä tutkimus siitä, kuinka moni samaa sukupuolta oleva pari kokee olevansa epätasa-arvoinen siksi, että heitä ei vihitä avioliittoon kirkossa vaan maistraatissa. Kuinka moni spnpari kokee välttämättömäksi saada kirkollisen vihkimisen selittäen, että koska heidät on vihitty maistraatissa, he eivät ole tasa-arvoisia kansalaisia kirkossa vihittyjen kanssa.

    Loppujen lopuksi. Onko tässä jupakassa ollenkaan kysymys tasa-arvosta? Vai onko perimmiltään kysymys halusta saada kirkko polvilleen muuttamaan kristillistä avioliittokäsitystään, mikä pohjautuu ihmisen luomiseen. Sen jälkeen on helppo vaatia muuttamaan muitakin raamatullisia opin kohtia. Joku ounasteli, että tässä käytetään vain homoseksuaaleja hyväksi jonkin muun (kristillisyyden alasajon?) varjolla.

    On totta, että kovin järkeenkäymättömiltä nämä täälläkin esitetyt perustelut spnparien kirkollisesta vihkimisestä kuulostavat, puhumattakaan niiden Raamatusta nousevista perusteluista, joita ei löydy ollenkaan. Keskustelussa ei ole käsitelty juuri lainkaan sitä, mitä avioliitto on, mitä se tarkoittaa ja pitää sisällään. Puhutaan vain oikeudesta rakastaa ja tasa-arvosta. Kuitenkin ulkopuolelle jää paljon muita ryhmiä (alaikäiset, monijäseniset avioliitot, siasrusavioliitot jne), joita ei vihitä avioliittoon, ei maistraatissa eikä kirkossa. Tasa-arvo ei ulotu heihin asti. Ovatko he toisarvoisia tasa-arvon suhteen?

    • Salme: ” puhumattakaan niiden Raamatusta nousevista perusteluista, joita ei löydy ollenkaan.”

      Onkohan noilla kaikilla muilla pohjoismaisilla kirkoilla eri sorttiset ja sisältöiset Raamatut, kuin suomalaisilla, kun niitten oppiin tuntuu ihan hyvin sopivan homoparien vihkiminen?

    • Kyllä heillä on tietääkseni sama Raamattu. He ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että Raamatussa ei lue niinkuin sinne on kirjoitettu tai vaihtoehtoisesti he ovat vain yksinkertaisesti päätääneet nousta Jumalan ilmoitusta vastaan tulkitemalla Raamatun sanaa korvasyyhyyn ihmisten painostuksen vuoksi. Ts. he tottelevat enemmän ihmistä kuin Jumalaa. Pienikin ihmisryhmä voi harjoittaa massiivista painostusta kuten historiasta tiedämme.

    • Salme Kaikusalolle

      Ef. 6:5-9

      Mihin toimiin olet ajatellut ryhtyä, jotta kirkon oppi vastaisi Raamattua niin kuin on kirjioitettu? Ja että kirkko pyrkisi vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin niin, että myös Suomen laki olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjioitettu?

    • Jorma,

      Mainitsemasi Raamatun kohta sopii malliksi meille kaikille nöyryydestä ja toisen kunnioittamisesta ja erityisesti se sopii ohjeeksi esim. kirkon työntekijöille, joiden odotetaan olevan sekä Jumalan, että ihmisten palvelijoita., ”ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo.”

      Vielä en ole aikonut ryhtyä muihin toimenpiteisiin kuin rukoukseen, sillä odotan edelleen, että kirkon päättäjät ja työntekijät noudattavat sitä, mihin ovat pappisvalassaan sitoutuneet.

      Poliittisiin päättäjiin kirkko ei voi suoranaisesti vaikuttaa. Mutta olisi suotavaa, etteivät myöskään poliittiset puolueet päättäjineen yrittäisi muovata kirkon oppia. Toistaiseksihan näin ei ole käynytkään esim. avioliittoon vihkimiskysymyksessä vaan kirkolle on jätetty oikeus itse päättää opistaan.

      Tietysti yksityiset poliitikot ovat ilmaisseet mielipiteensä esim. spnavioliittoasiaan, kuten Aleksander Stubb, joka julkaisi kymmenissä lehdissä ilmoitusmuotoisen kannanoton spnavioliiton puolesta.

    • Salme: ”vaan kirkolle on jätetty oikeus itse päättää opistaan. ”

      Kirkolliskokouksella siis on valta päättää määrävähemmistön/-enemmistön voimalla siitä, mikä on Jumalan tahto.

    • Jorma Hentilä: ”Mihin toimiin olet ajatellut ryhtyä, jotta kirkon oppi vastaisi Raamattua niin kuin on kirjioitettu? Ja että kirkko pyrkisi vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin niin, että myös Suomen laki olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjioitettu?”

      —–

      Tosiaan, Jorma, kuten Salme kirjoitti, tietenkään tuossa ei ole pääasiana se, että yhteiskunnassa täytyy olla samanlainen järjestys kuin Raamatun aikaan. Ja tietenkin ohjeiden varsinaista ydintä, tässä tapauksessa nöyryyttä ja kuuliaisuutta, tulee soveltaa ajan ja olosuhteiden mukaisesti.

      Nyky-yhteiskunnassa siten, että alainen kunnioittaa esimiestään.

      Et kai ajattele, että Raamatun ajan yhteiskuntamalli olisi sellaisenaan kopioitava nykypäivään, että kohtien sisältö olisi ensisijaisesti se, eettisen ja asenteellisen ohjeen sijaan? Raamatussa annetut ohjeet on annettu sen pohjalta mikä järjestelmä tuohon aikaan oli, varsinainen sanoma säilyy tähän päivään ja on edelleen toteutettavissa.

      Miten tuo kohta olisi mielestäsi pitänyt muotoilla, Paavalin kirjoittamana? Kehotuksena nousta kapinaan?

      Ihailen Salmen kärsivällisyyttä näitä selittäessä 🙂 Itselläni se tahtoo joskus loppua.

    • Salme,

      väistät, mutta et kovin onnistuneesti.

      Kyseinen raamatunkohta puhuu orjuudesta. Se kuului tuon ajan yhteiskuntaan. Paavali hyväksyi sen ja antoi ohjeita sekä orjille että orjien isännille.

      En usko, että monikaan niistä, jotka vaativat kirkkoa lukemaan Raamattua ”niin kuin on kirjoitettu”, haluaisi orjuuden hyväksymistä yhteiskunnassamme. Se osoittaa, että hekin ovat valmiit tulkitsemaan Raamatun tekstejä tuon ajan taustaa vasten ja hylkäämään epäajanmukaisen.

    • Sari W.,

      kyse ei ole tekstin ”muotoilusta”, vaan siitä, että Paavali hyväksyi orjuuden, mutta halusi antaa ohjeita, joita noudatamalla voidaan vähentää orjan ja isännän välisiä konflikteja ja helpottaa orjan elämää.

    • Tuossa kohdassa mainitaan orjat ja palvelijat. Koska nyky-yhteiskunnassa ei enää ole orjia, voimme soveltaa kohtaa palvelijoihin, joita me kaikki olemme. ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa”.

      On mielenkiintonen ilmiö se, että vedotaan esim. orjiin ja siihen, että orjuus on poistettu. Hyvä niin. Samalla logiikalla vedotaan homoseksuaalisuuteen ja heidän keskinäisiin avioliittoihinsa, mutta ei ollenkaan huomata, että sellaisia ei Raamatusta löydy. Ne ovat sellaista, mitä Raamattuun ei ole kirjoitettu, joten ei voida poistaakaan, mutta ei myöskään ottaa mukaan.

      Orjuus ja spnavioliitot eivät myöskään ole verrannollisia vaikka ne hyvin usein yhdistetään kun halutaan ajaa spnavioliittoa Raamatun ilmoitukseen sopivaksi.

    • Jorma Hentilä: ”kyse ei ole tekstin “muotoilusta”, vaan siitä, että Paavali hyväksyi orjuuden, mutta halusi antaa ohjeita, joita noudatamalla voidaan vähentää orjan ja isännän välisiä konflikteja ja helpottaa orjan elämää.”

      Mistä päättelet, että Paavali hyväksyi (kreikkalaisen ja roomalaisen) orjuuden? Joissa oli suuri ero heprealaiseen orjuuteen verrattuna, eettisyyden puolesta. Tarkoittavatko orjille annetut ohjeet kuuliaisuudesta sitä, ettei Paavali nähnyt orjuuskäytännössä mitään Jumalan tahdon vastaista?
      Mooseksen laissa ja heprealaisessa orjuudessa oli turvattu orjien ihmisoikeudet, mm. orjaksi pakottaminen oli kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Roomalaisessa ja kreikkalaisessa ei orjilla ollut mitään oikeuksia. Johdonmukainen päätelmä: Paavali ei hyväksynyt roomalaista ja kreikkalaista orjuutta.

      Luet teksiin sellaista mitä siellä ei ole suoraan luettavissa. Oli tietysti Paavalilta relevanttia kehottaa toimimaan oikein, vastuullisesti ja moraalisesti sen aikaisten olosuhteiden puitteissa. Kuten tuossa tuotkin esiin. Väitteesi siitä, että Paavali hyväksyi orjuuden, josta oli kyse, ei ole perusteltu, vaan keksit sen itse.

      Mitä Paavlin olisi pitänyt tehdä tai kirjoittaa ohjeeksi ennemmin? Ei olisi ollut järkevää nousta orjuutta vastaan, se olisi merkinnyt kapinaa, mikä olisi tuhonnut koko alkuseurakunnan.

    • Jorma Hentilä: ”En usko, että monikaan niistä, jotka vaativat kirkkoa lukemaan Raamattua “niin kuin on kirjoitettu”, haluaisi orjuuden hyväksymistä yhteiskunnassamme. Se osoittaa, että hekin ovat valmiit tulkitsemaan Raamatun tekstejä tuon ajan taustaa vasten ja hylkäämään epäajanmukaisen.”

      Tietysti Raamatun tekstejä on luettava sen ajan taustaa vasten. Ymmärrettävä olosuhteet ja yhteiskunnallinen tilanne.

      Orjuudesta et näytä tietävän paljonkaan. Itse olen sitä tutkinut, antiikin ajan tapoihin perehtyessäni kirjojani varten. Orjaksi joutuminen ei tosiaan ollut kaikissa tapauksissa onnettomuus. Puutteena oli vain se, että mikään laki ei turvannut orjien oikeuksia, kuten heprealaisessa orjuudessa.
      Itse voisin vallan hyvin kannattaa sellaista orjuutta, josta Mooseksen laissa puhutaan. Tuliko yllätyksenä? 🙂

      Nyky-yhteiskuntaan se ei varmasti kaikilta osin sellaisenaan sovi, mutta ottaen huomioon miksi instituutio oli olemassa, se voisi olla mielestäni jopa parempi käytäntö kuin nykyinen sossun luukulla ja työkkärissä jonottaminen ja syrjäytyminen.

      Infopaketti tuolla:

      http://raapustus.net/?id=114#orjuus

    • Sari W.,

      et ole ensimmäinen etkä varmaan viimeinenkään, joka yrittää selittää orjuuden muuksi kuin mitä se oli, etsiä lieventäviä asianhaaroja. Tosiasia kuitenkin on, että Raamatussa orjuus hyväksytään, sekä VT:ssa että UT:ssa.

      En ole niin tietämätön kuin luulet, valitan.

    • Miksikähän orjuus sotketaan melko usein keskusteluihin kun keksustellaan homoudesta tai heidän keskinäisistä avioliitoistaan? Onko se jonkilainen yritys viedä keskustelu sivuraiteille?

      Nykymaailmassa on orjuutta kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. On ihmiskauppaa, jonka seurauksena syntyy seksiorjuutta, kotiorjuutta ja ties mitä. Enimmäkseen nämä orjat ovat naisia, jotka on kaapattu tai väärin perustein houkuteltu työhön, jota ei ollutkaan. He ovat täysin ”omistajiensa” vallassa, ilman passia, ilman oikeutta vpaaseen liikkumiseen, pahoinpideltyinä ja yksin.

      Jorma, miten olet ajatellut tehdä näiden nykyorjien elämän pelastamiseksi?

    • Kiitos Sari W. selonteosta orjuuden erilaisista ilmenemismuodoista eri kulttuureissa. Tieto valaisee asiaa hyvin. Hebrealaisilla orjat olivat palvelijoita toisin kuin kreikkalaisilla ja roomalaisilla, joilla orjat olivat täysin isännän mielivallan alla.

    • Jorma Hentilä: et ole ensimmäinen etkä varmaan viimeinenkään, joka yrittää selittää orjuuden muuksi kuin mitä se oli, etsiä lieventäviä asianhaaroja. Tosiasia kuitenkin on, että Raamatussa orjuus hyväksytään, sekä VT:ssa että UT:ssa.

      En ole niin tietämätön kuin luulet, valitan.

      Valitan, mutta on todettava, että olet tietämätön, jos et tiedä etkä ymmärrä roomalaisen ja heprealaisen orjuuden eroa.

      Ero on merkittävä ja ratkaiseva. Se ilmenee siinä, että heprealaisessa orjuudessa paitsi orjia ei saanut kohdella huonosti eikä pahoinpidellä, orjaksi pakottaminen oli rangaistavaa. Koko instituutio oli suunniteltu köyhien toimeentuloa varten, ei rikkaiden etuja.

      Voi todella sanoa että oli orjuutta ja ”orjuutta”. Tässä asiassa minä tiedän enemmän kuin sinä, valitan 🙂

    • Kyse ei ole mistään ”lieventävistä asianhaaroista” vaan ihan faktoista. Koko instituution olemassaolon perustasta, syistä ja motiiveista.

      Kyse oli siis toimeentulon turvaamisesta ruokapalkalla. Rahaa tuolloinkin liikkui vähänlaisesti, joten tuo heprealainen orjuus oli paras sosiaaliturva, jota köyhille saatettiin tuohon aikaan tarjota.

  3. Jukka Kivimäki: ” Lauseeseen: “Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa.” ei voi asettaa suurempia odotuksia, kuin se sisältää. Kirkon työntekijä on tuolloinkin sidottu kirkon avioliittokäsitykseen eikä voi rukouksen yhteydessä opettaa toisin. Rukoilemissessa on siis kysymys rukoilemisesta, ei julistamisesta aviopuolisoiksi.”

    Tässä Jukalla on tärkeä huomio. Raja on pidettävä selvänä.

    • Todettakoon tähän, että Toni Fagerholm on entinen seurakuntapappi, joka nykyään elättää itsensä psykoterapeuttina.
      Ylen artikkelin mukaan Liinamaria Roos toimii järjestöpuolella, joten hänelläkään ei ole papinvirkaa jonka voisi menettää.

      Pappisviran osalta seuraamuksena lienee ensikerrasta varoitus. Siltä tuskin voi välttyä jos vihkitilaisuus pannaan youtubeen. Vaihtoehtona olisi koko kansankirkkojärjestelmän romahdus.

    • Jos kirkossa toimitaan johdonmukaisesti niin myös tällaisilta kirkon toiminnan vastaiseen tekoon syyllistyviltä otetaan pappisvirka pois. Näinhän menettivät pappisvirkansa/oikeutensa myös he, jotka eivät suostu yhteistyöhön naispappien kanssa.

    • itseasiassa mainitsemallasi perusteella ei ole otettu pappisvirkoja pois. Paitsi joissakin tapauksissa määräaikaisesti. Seurakuntavirasta toki on jokunen joutunut pois.

    • Tuli vain mieleen, että aikoinaan TV:ssä esitettiin meidän häät ohjelmasarjassa kahden naisen ”häät”, jossa vihkijänä toimi eläkkeellä oleva pappi.
      Asiasta valitettiin tuomiokapituliin, missä häät muuttuivat yllättäen rukoushetkeksi eikä teosta seurannut mitään. Muuttumisihmeitä tapahtuu vieläkin.

    • Setan toiminnassa lienee mukana montakin pappia, mutta kenenkään virkaa ei liene sinne asemoitu. Liinamaria Helén sai aikanaan pappisvihkimyksen työhönsä merimieskirkon pappina, mutta ei ole merimieskirkon palveluksessa.

    • On tosiaan mielenkiintoista kuinka usein mainitaan orjuus kun keskustellaan homojen avioliitto-oikeudesta. Kuitenkaan esim. polyamoristeihin ei saisi viitata, kun ei kuulemma liity asiaan. 🙂

      ”Orjuus” sanana sisältää ikävän sävyn. Mutta viitaten edellä tekemääni selvitykseen orjuuden eri muodoista, on todettava, että heprealaiselle orjuudelle voisi olla aivan toinen sana. Sitä ei kuitenkaan ole Raamatussa esitetty, koska Raamatun aikaan ei ollut toista sanaa, eikä tietoa miltä se meistä nykysuomalaisista kuulostaa. 🙂

      Ratkaiseva asia on se, että hyväksytäänkö orjaksi pakottaminen vai ei. Onko orjuus vankeutta vai ei. Onko sen perusta rikkaiden isäntien etuoikeuksissa vai köyhien toimeentulon turvaamisessa.

      On aivan turhaa kauhistella sitä, että ”Raamatussa hyväksytään orjuus”, jos ja kun Mooseksen laissa kuvatussa orjuudessa
      1) oli kyse vapaaehtoisesta palvelijaksi ryhtymisestä paitsi tapauksissa, jossa rikollinen määrättiin orjaksi.
      2) Orjalla oli mahdollisuus päästä vapaaksi ostamalla vapautensa ja ei ollut tällöin isännän vallassa päättää asiasta.
      3) Koko instituutio oli olemassa köyhien toimeentulon turvaamiseksi.

      Tuon moraalisempaa järjestelmää ei nähdäkseni tuohon aikaan olisi voinut vaatia. Sen hyväksymisessä ei siis ollut mitään tuomittavaa. Enkä näe että nykypäivänä asiat olisivat köyhien osalta paljon paremmin…

      Suhtautumista roomalaiseen ja kreikkalaiseen orjuuteen voi toki tarkastella lähemmin, UT:n tekstien perusteella. Hyväksyttiinkö se vai ei. Se oli yhteiskuntajärjestys, mutta mitä sille olisi pitänyt tai olisi voitu tehdä tuolloin?

Tulkaa Kaikki
Tulkaa Kaikkihttps://tulkaakaikki.net/
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.