Piispanvaali Helsingissä

Kun edellisen kerran valittiin piispaa Helsinkiin, kirjoitin aiheeseen liittyen jonkinlaisen vaalianalyysin tähän blogiin. Taisin jotain murjaista myös Kuopion ja Turun edellisten vaalien takia. Koska Teemu Laajasalon virkaan ylentäminen tapahtuu äkkiarvaamatta kuin varkaan tulo yöllä, täytyy nyt pitää kiirettä tuoreen päivityksen saamiseksi.

Ehdokkaita on kolme, mikä on paljon vähemmän kuin viimeksi. Jaana Hallamaan ehdokkuutta ihmettelin kovasti siitä kuullessani. Hänellähän  on jo nyt paljon parempi työpaikka! Laajasalo sen sijaan tekee pätkätyötä televisiossa ja johtaa laitosta, jota kaikki sen työntekijät ilkeästi nimittelevät. Seurakuntayhtymää.

Kaisamari Hintikasta hiippakunta saisi hyvän piispan, mutta valitettavasti jo sen voi lukea voitoksi, jos vaalin aikana hänen nimensä opitaan kirjoittamaan oikein. Tosin John Vikströmin pitkällä kaudellakaan eivät kaikki oppineet kirjoittamaan nimeä oikein. Vikströmillä vaikeuksia tuotti sukunimi, Hintikalla etunimi.

Näihin aikoihin syynätään piispaehdokkaitten tukilistoja tarkkaan. Tavalliseen tapaan niissä on paljon eläkeläisiä ja muiden hiippakuntien ihmisiä, joiden ei tarvitse pelätä virkauransa puolesta väärää valintaa. Ovat saaneet jo silittää kultaista kruunua, kun ovat sotineet Turkkia ja Tattaria vastaan. Minäkin joutaisin ilmoittautua vaikka kaikkien kolmen kannattajalistalle. Samalla klikkauksella voisin liittyä presidentin tukiyhdistykseen, vastustaa työperäistä maahanmuuttoa ja vaatia iltajunan pysähtymistä Vihannissa.

Piispan vaalikin voisi olla samalla kansanäänestys. Toiselle puolelle kirjoitetaan piispaehdokkaan nimi ja toisella puolella kysytään suhtautumista 5,5-prosenttisten oluiden saamiseen ruokakauppoihin. Rasti ruutuun: kyllä, ei vai ottiatuota. Kirkon tutkimuskeskus sitten teettää jollakulla sivareistaan ristiintaulukoinnin, joka selvittää, kuinka kaljoissaan Laajasaloa on äänestetty ja korreloiko Hallamaa täysraittiutta.

Laajasalon tukijalistalla avautuu kirkon koko kirjo Heikki Hiilamosta Heikki Hilvoon, Esa Ruuttusesta Eero Junkkaalaan ja Kari Kanalasta Olavi Peltolaan. Tulevat kirkkohistorian tutkijat vielä pähkäilevät vaaliasetelmia selvitellessään,  mikä pirskatti näitä ihmisiä yhdisti. Ennen oli niin selkeää, kun oli körttiläisten ja evankelisten ehdokkaat ja yliopistolta mukaan houkuteltu kompromissi. Ainakin edellisiin Helsingin hiippakunnan vaaleihin saakka taustalla vaikutti myös puoluepolitiikka. Nyt olen havainnut demariehdokkaan listalla ainakin yhden julkikepulaisen.

Edellisiin vaaleihin nähden poikkeavaa on sekin, ettei nyt ole liikkeellä enää niin paljon tyhjiä korulauseita. Ei koeta kirkon kevättä. Kaikki keväät ovat kokeneet inflaation sen jälkeen, kun arabikevät räjähti käsiin.  Kukaan ei enää unelmoi uudesta kirkosta, vaan kaikki ovat suurin piirtein selvin päin mukana kisassa.

  • Muuten, jos kirkkoa pitäisi välttämättä jotenkin uudistaa, niin ensimmäiseksi heivaisin kaikki mainostoimistot hevon kuuseen 

Varteenotettavat piispaehdokkaat ovat käyneet vähiin. Ongelmaa pitäisi helpottaa vähentämällä hiippakuntien määrää. Sen voisi aloittaa Espoosta, sitten kun Tapio Luoma jää luomakunnastaan eläkkeelle. Espoon hiippakunnan voi liittää takaisin Helsinkiin, kun kukaan ei enää muista, miksi se aikoinaan perustettiin.

Vanhoilliskonservatiivisena pappina kannatan paluuta ikiaikaiseen järjestykseen. Lopputulemaksi voisi palauttaa tilanteen, joka vallitsi 1500-luvun lopulla. Maamme alue kuului kolmelle hiippakunnalle: Turulle, Viipurille ja Uppsalalle. Kirkon tulevaisuusvaliotoimikunta saa tästä ilmaiseksi hyvän neuvon siunatulle ja tärkeälle hallinnon uudistamistyölleen.

Viipuria ei enää ole, vaan sen piispanistuimen on perinyt Tampere. Olkoon niin. Tampere on varsin messevä kaupunki. Pendolinotkin pysähtyvät siellä.

Entäpä Turku? Kaksisataa vuotta sitten sen piispa sai suuriruhtinaalta Aleksanterilta arkkipiispan arvonimen. Sen voisi palauttaa takaisin venäläisille ikään kuin myöhästyneen  lainakirjan. Siis sen arvonimen, ei Turkua. Nykyisten piispojen haihduttua unholaan hiippakunta liitettäisiin Helsinkiin.  Maan pääkaupungin asemakin annettiin runsaat kaksisataa vuotta sitten Helsingille.

Medialle hiippakuntauudistus olisi suuri helpotus. Ei enää tarvitsisi miettiä, pitääkö soittaa Askolalle vai Mäkiselle. Senhän tyhmemmätkin toimittajat toki tietävät, että asiallisiin hommiin kutsutaan Huovinen.

Keskiajalla Uppsalan ja Turun piispat kiistelivät valtarajoistaan. Tai tarkemmin sanottuna pohjoisten lohijokien saaliista ja verotuloista. Sopu syntyi 1346 ja hiippakuntaraja vedettiin nykyisten Kemin ja Tornion välimaastossa mereen virranneeseen Kaakamaan. Tarkkaan ottaen Kaakamajoen ja Kemijoen väliseen pieneen Rajajokeen. Kas kun löysivätkin kartalta joen, jolla oli siihen hätään niin osuva nimi. Molemmissa hiippakunnissa oli Hemming-niminen piispa.

No, eipä itketä enää vanhaa valtakiistaa. Selvitetään asia uudelleen. Pohjanmaan hiippakunnat liitetään yhteen, Härnösand,  Luulaja, Oulu ja Lapua. Alueen taloudellinen, henkinen ja hengellinen keskus on Raahen kaupunki, jossa on tuomiokirkoksi sopivan näköinen ja kokoinen Herran templi.

Hyvin pärjättäisiin kolmella piispalla. Helsingin, Tampereen ja Raahen piispat, joista viimeksi mainittu hoitaisi myös puolet Ruotsista. Näitä vaalianalyysejäkin tarvitsisi kirjoitella huomattavasti harvemmin.

17 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Vähintään kahden valtakunnan piispana Raahen piispanvaalista tulisi poikkeuksellisen tärkeä koko kirkolle.

    Kiitän erinomaisesta blogista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiitos piristyksestä! Helsingin homma meni niin harmaaksi, kun yhtään konservatiivia ei löytynyt jota saisi sparrailla tullen mennen.- Olisiko itsesuojelu alkanut toimia. Valtion puolella on oltu mielikuvituksellisempia läänien suhteen. Ensin lisättiin, sitten vähennettiin ja lopulta lopetettiin kokonaan. Tätä ei kirkossa ole vielä keksitty.

    Oisiko kumminkin niin, että maallisella puolella nimikkeellä ei ole väliä, jos palkkaus on kohillaan. Muistan 60-luvulla armeijan piirissä oli slougan: Panssareissa vaikka ilman palkkaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hakala sanoo:

    Sekä Anry birds että Jaloviina -sapluunoilla arvioituna kolme tähteä. Hieno kirjoitus!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hakala sanoo:

    Meni eteläpohjalaisittain. Lisätään gamma *angry

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    Tuassiisa unohettiin Itä-Suomi jonkinlaiseksi takamaaksi. Tiältä on Helssinkii, Tampereelle ja Ruaheen monta poronkusemaa. Miltä se piäkaupunkilaisista tuntusi asioida vaekkapa Kuavilla?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Kuopiosta on Viipuriin 303 kilometriä ja Tampereelle 301. Raaheen 283 kilometriä. Voisi olla siis aiheellista perustaa vanha Kuopion-Oulun hiippakunta ja liittää sen savolaisalueet uuteen Pohjanmaan hiippakuntaan. Minä voin keittää Jolkkoselle pullakahvit istuntopäivinä ja tuomiokapituli pääsee kesäkodin saunaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo Jaatila sanoo:

      Höpsistäkeikkaa, sanon minä. Nyt on aika korjata vääryys, jolla piispanistuin aikanaan vietiin Savonlinnasta pois. Sitä paitsi täältä on Helsinkiin hyvä lentoyhteys, joten Itä- ja Etelä-Suomi kuulukoot Savonlinnan hiippakuntaan. Keskusta voisi Bernerin johdolla junailla tämän uudeksi kompensaatioksi, jolla OKL:n menetys meille hyvitetään. Mutta Sanni G-L:lta ei tällä kertaa kysytä mielipidettä!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo kirjoittaa myös asiaa. Tuohon voisi lisätä, että Savonlinnan hiippakunnan tuomiokirkkona toimisi ainakin kesäkautena Kerimäen kirkko, maailman suurin puukirkko. Siellä voisi järjestää vaikkapa LML:n kokouksen!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo Jaatila sanoo:

      Totta tosiaan, Toivo! Ja kapituli sopii entisen KVL:n tiloihin. Siellä on muurahaisiakin jo valmiina, niin riittää vipinää alusta saakka.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Olen pitänyt periaatteenani olla puuttumatta vaaleihin, joissa minulla ei ole äänioikeutta. Pysyn edelleen samassa, vaikka olen lähes eläkeläinen. Kuitenkin mainioon blogiin liittyvä kysymys. Miksi emme voisi samoin tein palata 1500-luvun alun tilanteeseen? Huovinen olisi hyvä hoitamaan senkin homman.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Bravo! Jälleen kerran hihitin näitä lukiessani.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Näyttää Raahesta jo lumet pääosin sulaneen, vaikka Raahen keväästäkään tuskin sopii puhua. Hyvä blogi! Kannatan. No, tiedätte kyllä mitä ja ketä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Raahessa voi kuulemma jo 16.-18.6.2017 Suurilla hengellisillä kesäpäivillä saada kuulla itsensä T. Kakkurin tietovarastoa Kanavassa ja Messussa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Eikö pitkät matkat anna paremmat kilometrikorvaukset ja tarvittaessa hotellipetiä yöksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Olihan tässä taas asiaa, mutta Viipurin hiippakunnan työn jatkaja on yhtälailla – ja meidän mielestä vahvemmin – Mikkelin hiippakunta. Sama Karjalan käki (tai kyyhkynen) seisoo kummankin hiippakunnan vaakunan kummulla!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Toivo Loikkanen :” Mikkelin hiippakunta. Sama Karjalan käki (tai kyyhkynen) seisoo kummankin hiippakunnan vaakunan kummulla!”

      Mikkelin hiippakunta ja lapsuuden kukkilintu – ja elämänpuu…

      Vasta vuosien varrella olen oppinut ymmärtämään, miksi lapsina emme saaneet osallistua evl.kirkon kerhoihin tai miksi emme koskaan käyneet joulukirkossa, vaikka “kaikki” muut kävivät, vaan meille tärkein oli kiirastorstai ja pääsiäinen.

      Meille periytyi Karjalasta “ryssänkirkon” ortodoksiusko, josta ei puhuttu, mutta kun 18-vuotiaana menin ensimmäisen kerran elämässäni Valamon luostarin kesäkirkkoon, jossa oli menossa liturgia, aloin itkeä, kun tunsin tulleeni “kotiin”.

      Helsingin yliopistossa antropologina työskennellyt Karen Amstrong tutki evakkojen kohtaloa sukuni sota-ajan kirjeenvaihdon perusteella ja hänen johtopäätöksensä oli, että ”karjalaisten kokemusten tutkimisella on myös yleisempää merkitystä. Pakolla juuriltaan riuhtaistuja ihmisiä riittää nykyaikanakin, myös Suomessa.Tutkimus voi auttaa ymmärtämään, kuinka syvällisesti omasta elämänpiiristä ja kulttuurista luopuminen vaikuttaa ihmiseen. Vieraaseen kulttuuriin joutuvan on rakennettava identiteettinsä tai ainakin valtaosa siitä uudestaan. Se ei ole helppoa. Etenkään silloin, kun paluu entiselle kotiseudulle ei ole mahdollista.”

      Ilmoita asiaton kommentti