Suomen Kuvalehti kertoi 15. syyskuuta 2017, että olen Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana ehdottanut piispaksi valitulle Teemu Laajasalolle vapaaehtoista erityistilintarkastusta hänen yrityksissään. Ehdotus koskee niitä vuosia, joilta tilintarkastajien lausunto tai lausunnon puuttuminen antaa aihetta tarkempaan perehtymiseen. Menettelyn tarkoitus on selvittää epäselvät asiat niin, että piispan edellytykset hoitaa virkaansa kautensa alettua ovat mahdollisimman hyvät.
Olen saanut kysymyksiä siitä, miksi tällaista ehdotan ja mitkä ovat motiivini. Osa kysyjistä pitää asioiden selvittämistä ”lokakampanjana”, osa arvelee minun olevan vain pettynyt piispanvaalin tulokseen.
Kyse ei ole kummastakaan. Toimin luottamushenkilönä edistäen niitä tavoitteita, joihin olen vaaleissa ehdokkaaksi asettuessani sitoutunut: avoimuutta ja hyvää hallintokulttuuria. Tämän selventämiseksi kerron tässä kiinnostuneille, millainen prosessi on osaltani kyseessä.
Vaalin lopputuloksen ratkettua tunsin luonnollisesti pettymystä, koska olin kannattanut toista ehdokasta. Suhtaudun luottamushenkilötoimiini kuitenkin ammattimaisesti. Ajattelin, että minun on nyt syytä tutustua Teemu Laajasaloon paremmin, koska tulen tekemään hänen kanssaan paljon yhteistyötä. Tunnen Teemun jo ennestään monista kokouksista ja myös siksi, että olen rukouslaulajana mukana myös Kallion seurakunnan toiminnassa (kotiseurakuntani on Vantaalla). Henkilösuhteemme ovat aina olleet hyvät.
Laajasalo on laajasti verkottunut liike-elämään ja ollut itse mukana koulutusliiketoiminnassa, joten mieleeni tuli, että hänellä saattaa olla hallitusjäsenyyksiä tai muita sidonnaisuuksia, jotka on syytä ottaa kapitulin työskentelyssä vastaisuudessa huomioon. Julkisuudessa oli ollut esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Martti Nissisen jääviys hänen ostettuaan koulutuspalveluja lähipiiriinsä kuuluneen henkilön yritykseltä. Kapitulin toimialaan kuuluvat muun muassa koulutukset, joten ajattelin, että tällaisia jääviystilanteita ei saisi päästää syntymään edes vahingossa.
Olin lentokentällä piispanvaalia seuranneena sunnuntaina iltapäivällä. Minulla oli tovi luppoaikaa, joten avasin kaupparekisterin katsoakseni, onko Laajasalolla sellaisia hallitusjäsenyyksiä, jotka on syytä ottaa vastaisessa kapitulityöskentelyssä huomioon. Tällainen selvitys on osa normaalia vastuullisen luottamushenkilön työtä. Kaupparekisteri on julkinen rekisteri, jokaisen kiinnostuneen avattavissa. Tilinpäätökset ym. tiedot maksavat muutaman euron, ja palvelu on helppokäyttöinen.
Jo muutaman minuutin selailun tuloksena tuli esiin TL Opetus Oy. Olin yllättänyt, koska muistelin lukeneeni lehdestä, että Laajasalo oli puhunut yritystoiminnan lopettamisesta Kallioon kirkkoherraksi tultuaan. Minulla ei ollut mielikuvaa osakeyhtiötä varten myönnetystä sivutoimiluvasta, vaikka toki tiesin Laajasalon tekevän luvallisesti monenlaisia sivutoimia. Lähetin saman tien kapituliin asiakirjapyynnön yritystoiminnan sivutoimiluvasta. Asiakirjoista kävi sittemmin ilmi, ettei sellaista ollut, eikä Laajasalo hakiessaan sivutoimilupaa ”tilapäiselle”, ”enintään 10 tuntia viikossa” tapahtuvalle luennoinnille yms. ollut maininnut osakeyhtiöstä mitään. Kaupparekisterin mukaan hän oli yhtiön hallituksen ainoa jäsen. Varajäsen oli nimeltään Timo Laajasalo.
Katsoin alkuviikosta Laajasalon verotiedot ja suhteutin niitä kaupparekisterin tilinpäätöstietoihin TL Opetus Oy:stä ja sen edeltäjästä IHS Huippuvalmennus Oy:stä. Laskin, että koska Laajasalolla on runsaasti velkaa, sivutoimet ovat velanhoidossa tarpeen, elleivät suorastaan välttämättömiä, koska edes piispan palkka (tarkistin senkin määrän) ei vaivattomasti riittäisi taseista näkyvien yritysvelkojen hoitoon. Olin yhä huolestuneempi: jos piispa on veloista suoriutuakseen riippuvainen myös sivutoimensa asiakkaista, olisiko meidän luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden syytä olla asiasta tietoisia? Keitä ovat piispamme asiakkaat? Miten hän jakaa aikansa hiippakunnan ja asiakkaiden palvelemisen välillä?
Näitä pohtiessani oli suunnilleen maanantai 21. tai tiistai 22.8. mutta en työkiireiden takia ollut ehtinyt vielä tehdä asialle mitään. Seuraavana päivänä (23.8.) Suomen Kuvalehti julkaisi ensimmäisen Laajasalo-juttunsa. En ollut SK:n jutunteosta ennalta tietoinen. Hämmästyneenä luin lisää huolestuttavia asioita, joita en itse ollut vielä siihen mennessä saanut selvitetyksi: tilintarkastajat olivat joutuneet puuttumaan lainvastaisiin lähipiirilainoihin, joita Laajasalo ja hänen yhtiökumppaninsa olivat ottaneet; Laajasalo oli laiminlyönyt tiettyjä viranomaisvelvoitteita ja jopa tilintarkastuksen teettämistä. Pari päivää myöhemmin SK havainnoi, että firman olemassaolo oli häivytetty näkyvistä piispakampanjan nettisivujen CV:stä.
Kaikki tämä kiteytyi mielessäni kysymykseen: Miksi? Miksi Laajasalo halusi pitää yrityksen piilossa?
Luin lisää Laajasalon yhtiöiden taseita ja tuloslaskelmia kaupparekisteristä. Niistä heräsi lisää kysymyksiä – laadultaan sellaisia, joiden vastauksia ei voi saada pelkistä tilinpäätöstiedoista ja joiden selvittämiseen tarvitaan kirjanpitoaineistot eli Laajasalon myötävaikutus. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. lähipiirilainojen asianmukainen takaisinmaksu ja mahdolliset tilinpäätösjärjestelyt.
Havaitsin, että TL Opetuksen (perustettu 13.1.2013) sähköpostiosoite oli kaupparekisterissä edelleen info@huippuvalmennus.fi. Helmikuussa 2013 joku oli perustanut PRO Huippuvalmennuksen, jonka postiosoite on Ilmalankadulla Pasilassa. En vieläkään tiedä näiden yritysten mahdollista yhteyttä. Totesin, etten pysty enkä ehdi tätä kaikkea itse selvittämään.
Ajattelin, että asioiden perinpohjaiseksi selvittämiseksi ehdotan Laajasalolle hänen myötävaikutuksellaan asiantuntijavoimin tehtävää erityistilintarkastusta, joka toivon mukaan puhdistaisi pöydän ja poistaisi epäilykset niin, että hänen edellytyksensä hoitaa virkaa ovat mahdollisimman hyvät. Koska Laajasalo ei tullut 5.9. hiippakuntavaltuuston kokoukseen (jonka jälkeen olin ajatellut keskustella hänen kanssaan asiasta), esitin ehdotukseni hänelle sähköpostitse keskiviikkoaamuna 6. syyskuuta. Laajasalo vastasi vajaan viiden vuorokauden kuluttua sunnuntaina illalla 10. syyskuuta. Sen jälkeen olemme käyneet asiasta sähköpostikirjeenvaihtoa, toistaiseksi tuloksetta.
Asiassa ei siis ole lainkaan kyse siitä, etteikö piispalla voisi olla velkaa tai etteikö hän voisi epäonnistua yritystoiminnassa (totta kai voi). Asiassa ei ole kyse siitäkään, etteikö yritystoiminnan arkeen voisi kuulua myös maksuvaikeuksia, kuten verovelkoja ja ulosottoja (totta kai voi, ja usein kuuluukin, vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka vilpitön ja hyvä.) Asiassa ei ole kyse myöskään henkilösuhteista, vaan normaalista hyvän hallinnon edistämisestä samoin pelisäännöin kuin muussakin yhteiskunnassa.
Pidän ammattitaitoisesti suoritettua erityistilintarkastusta sekä Laajasalon oikeusturvan että hiippakunnan kokonaisedun kannalta parhaana ratkaisuna ja toivon, että se pystytään käynnistämään mahdollisimman pian.
Suomen Kuvalehti (15.9.) esitti huolestuttavia seikkoja mm. Laajasalon ansioluettelon paikkansapitävyydestä. Siitäkin meidän Hgin hiippakunnan toimijoiden olisi nyt tarpeen keskustella. Minusta on hälyttävää mm. se, miten suurpiirteisesti Laajasalo lehden haastattelussa suhtautui CV:ssään esittämiinsä epätarkkuuksiin, harhaanjohtamiseen ja virheisiin – sekä miten hän reagoi jäädessään niistä kiinni. Kun lehti narautti hänet siitä, että kahden vuoden yliopisto-opettajan kokemus oli tosiasiassa 5 kk, hän lehden mukaan sanoi: ”On mahdollista, että tuo on virhe. Olen sanonut aiemminkin, että en ole identifioitunut suureksi yliopistoihmiseksi, siitä ei ole kysymys.”
Mielestäni muidenkin kuin ”suurten yliopistoihmisten” tulee suhtautua vakavasti faktoihin ja niiden totuudenmukaiseen esittämiseen niin CV:ssä kuin missä tahansa muuallakin. Erityisen suotavaa tämä olisi piispalle, joka on sentään hiippakunnan eettinen suunnannäyttäjä.
Toivon, että tämä kirjoitus selventää oman luottamushenkilötoimintani taustoja ja toimintaperiaatteitani. Vastaan mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin.
Johanna Korhonen
Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja
Vantaa
Minusta Johanna Korhosen blogi oli asiallinen ja hyvin perusteltu. Vaikken aina Johanna Korhosen kanssa samaa mieltä olisikaan, ”lokakampanjointi” Korhosta vastaan on vastenmielistä.
Onhan se luonnollista, että kynäilyn ammattilainen pystyy tuottamaan tyylipuhdasta tekstiä.
Olisi ollut suotavaa, että jo edellisten piispojen kaikki mahdolliset epäilyttävät asiat olisi tutkittu yhtä pilkun tarkkaan, kuin mihin syyniin tuleva piispa Laajasalo on ahdistettu.
Eipä tainnut Helsingin edellisenkään piispan taustoista kukaan olla yhtä kiinnostunut? Liekö ollut aihettakaan?
Herää siis kysymys, mistä onkaan kysymys.