Piispa ja asiakkaat - Miksi Laajasalon talousasiat on syytä selvittää

Suomen Kuvalehti kertoi 15. syyskuuta 2017, että olen Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana ehdottanut piispaksi valitulle Teemu Laajasalolle vapaaehtoista erityistilintarkastusta hänen yrityksissään. Ehdotus koskee niitä vuosia, joilta tilintarkastajien lausunto tai lausunnon puuttuminen antaa aihetta tarkempaan perehtymiseen. Menettelyn tarkoitus on selvittää epäselvät asiat niin, että piispan edellytykset hoitaa virkaansa kautensa alettua ovat mahdollisimman hyvät.

Olen saanut kysymyksiä siitä, miksi tällaista ehdotan ja mitkä ovat motiivini. Osa kysyjistä pitää asioiden selvittämistä ”lokakampanjana”, osa arvelee minun olevan vain pettynyt piispanvaalin tulokseen.

Kyse ei ole kummastakaan. Toimin luottamushenkilönä edistäen niitä tavoitteita, joihin olen vaaleissa ehdokkaaksi asettuessani sitoutunut: avoimuutta ja hyvää hallintokulttuuria. Tämän selventämiseksi kerron tässä kiinnostuneille, millainen prosessi on osaltani kyseessä.

Vaalin lopputuloksen ratkettua tunsin luonnollisesti pettymystä, koska olin kannattanut toista ehdokasta. Suhtaudun luottamushenkilötoimiini kuitenkin ammattimaisesti. Ajattelin, että minun on nyt syytä tutustua Teemu Laajasaloon paremmin, koska tulen tekemään hänen kanssaan paljon yhteistyötä. Tunnen Teemun jo ennestään monista kokouksista ja myös siksi, että olen rukouslaulajana mukana myös Kallion seurakunnan toiminnassa (kotiseurakuntani on Vantaalla). Henkilösuhteemme ovat aina olleet hyvät.

Laajasalo on laajasti verkottunut liike-elämään ja ollut itse mukana koulutusliiketoiminnassa, joten mieleeni tuli, että hänellä saattaa olla hallitusjäsenyyksiä tai muita sidonnaisuuksia, jotka on syytä ottaa kapitulin työskentelyssä vastaisuudessa huomioon. Julkisuudessa oli ollut esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Martti Nissisen jääviys hänen ostettuaan koulutuspalveluja lähipiiriinsä kuuluneen henkilön yritykseltä. Kapitulin toimialaan kuuluvat muun muassa koulutukset, joten ajattelin, että tällaisia jääviystilanteita ei saisi päästää syntymään edes vahingossa.

Olin lentokentällä piispanvaalia seuranneena sunnuntaina iltapäivällä. Minulla oli tovi luppoaikaa, joten avasin kaupparekisterin katsoakseni, onko Laajasalolla sellaisia hallitusjäsenyyksiä, jotka on syytä ottaa vastaisessa kapitulityöskentelyssä huomioon. Tällainen selvitys on osa normaalia vastuullisen luottamushenkilön työtä. Kaupparekisteri on julkinen rekisteri, jokaisen kiinnostuneen avattavissa. Tilinpäätökset ym. tiedot maksavat muutaman euron, ja palvelu on helppokäyttöinen.

Jo muutaman minuutin selailun tuloksena tuli esiin TL Opetus Oy. Olin yllättänyt, koska muistelin lukeneeni lehdestä, että Laajasalo oli puhunut yritystoiminnan lopettamisesta Kallioon kirkkoherraksi tultuaan. Minulla ei ollut mielikuvaa osakeyhtiötä varten myönnetystä sivutoimiluvasta, vaikka toki tiesin Laajasalon tekevän luvallisesti monenlaisia sivutoimia. Lähetin saman tien kapituliin asiakirjapyynnön yritystoiminnan sivutoimiluvasta. Asiakirjoista kävi sittemmin ilmi, ettei sellaista ollut, eikä Laajasalo hakiessaan sivutoimilupaa ”tilapäiselle”, ”enintään 10 tuntia viikossa” tapahtuvalle luennoinnille yms. ollut maininnut osakeyhtiöstä mitään.  Kaupparekisterin mukaan hän oli yhtiön hallituksen ainoa jäsen. Varajäsen oli nimeltään Timo Laajasalo.

Katsoin alkuviikosta Laajasalon verotiedot ja suhteutin niitä kaupparekisterin tilinpäätöstietoihin TL Opetus Oy:stä ja sen edeltäjästä IHS Huippuvalmennus Oy:stä. Laskin, että koska Laajasalolla on runsaasti velkaa, sivutoimet ovat velanhoidossa tarpeen, elleivät suorastaan välttämättömiä, koska edes piispan palkka (tarkistin senkin määrän) ei vaivattomasti riittäisi taseista näkyvien yritysvelkojen hoitoon. Olin yhä huolestuneempi: jos piispa on veloista suoriutuakseen riippuvainen myös sivutoimensa asiakkaista, olisiko meidän luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden syytä olla asiasta tietoisia? Keitä ovat piispamme asiakkaat? Miten hän jakaa aikansa hiippakunnan ja asiakkaiden palvelemisen välillä?

Näitä pohtiessani oli suunnilleen maanantai 21. tai tiistai 22.8. mutta en työkiireiden takia ollut ehtinyt vielä tehdä asialle mitään. Seuraavana päivänä (23.8.) Suomen Kuvalehti julkaisi ensimmäisen Laajasalo-juttunsa. En ollut SK:n jutunteosta ennalta tietoinen. Hämmästyneenä luin lisää huolestuttavia asioita, joita en itse ollut vielä siihen mennessä saanut selvitetyksi: tilintarkastajat olivat joutuneet puuttumaan lainvastaisiin lähipiirilainoihin, joita Laajasalo ja hänen yhtiökumppaninsa olivat ottaneet; Laajasalo oli laiminlyönyt tiettyjä viranomaisvelvoitteita ja jopa tilintarkastuksen teettämistä. Pari päivää myöhemmin SK havainnoi, että firman olemassaolo oli häivytetty näkyvistä piispakampanjan nettisivujen CV:stä.

Kaikki tämä kiteytyi mielessäni kysymykseen: Miksi? Miksi Laajasalo halusi pitää yrityksen piilossa?

Luin lisää Laajasalon yhtiöiden taseita ja tuloslaskelmia kaupparekisteristä. Niistä heräsi lisää kysymyksiä – laadultaan sellaisia, joiden vastauksia ei voi saada pelkistä tilinpäätöstiedoista ja joiden selvittämiseen tarvitaan kirjanpitoaineistot eli Laajasalon myötävaikutus. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. lähipiirilainojen asianmukainen takaisinmaksu ja mahdolliset tilinpäätösjärjestelyt.

Havaitsin, että TL Opetuksen (perustettu 13.1.2013) sähköpostiosoite oli kaupparekisterissä edelleen info@huippuvalmennus.fi. Helmikuussa 2013 joku oli perustanut PRO Huippuvalmennuksen, jonka postiosoite on Ilmalankadulla Pasilassa. En vieläkään tiedä näiden yritysten mahdollista yhteyttä. Totesin, etten pysty enkä ehdi tätä kaikkea itse selvittämään.

Ajattelin, että asioiden perinpohjaiseksi selvittämiseksi ehdotan Laajasalolle hänen myötävaikutuksellaan asiantuntijavoimin tehtävää erityistilintarkastusta, joka toivon mukaan puhdistaisi pöydän ja poistaisi epäilykset niin, että hänen edellytyksensä hoitaa virkaa ovat mahdollisimman hyvät. Koska Laajasalo ei tullut 5.9. hiippakuntavaltuuston kokoukseen (jonka jälkeen olin ajatellut keskustella hänen kanssaan asiasta), esitin ehdotukseni hänelle sähköpostitse keskiviikkoaamuna 6. syyskuuta. Laajasalo vastasi vajaan viiden vuorokauden kuluttua sunnuntaina illalla 10. syyskuuta. Sen jälkeen olemme käyneet asiasta sähköpostikirjeenvaihtoa, toistaiseksi tuloksetta.

Asiassa ei siis ole lainkaan kyse siitä, etteikö piispalla voisi olla velkaa tai etteikö hän voisi epäonnistua yritystoiminnassa (totta kai voi). Asiassa ei ole kyse siitäkään, etteikö yritystoiminnan arkeen voisi kuulua myös maksuvaikeuksia, kuten verovelkoja ja ulosottoja (totta kai voi, ja usein kuuluukin, vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka vilpitön ja hyvä.) Asiassa ei ole kyse myöskään henkilösuhteista, vaan normaalista hyvän hallinnon edistämisestä samoin pelisäännöin kuin muussakin yhteiskunnassa.

Pidän ammattitaitoisesti suoritettua erityistilintarkastusta sekä Laajasalon oikeusturvan että hiippakunnan kokonaisedun kannalta parhaana ratkaisuna ja toivon, että se pystytään käynnistämään mahdollisimman pian.

Suomen Kuvalehti (15.9.) esitti huolestuttavia seikkoja mm. Laajasalon ansioluettelon paikkansapitävyydestä. Siitäkin meidän Hgin hiippakunnan toimijoiden olisi nyt tarpeen keskustella. Minusta on hälyttävää mm. se, miten suurpiirteisesti Laajasalo lehden haastattelussa suhtautui CV:ssään esittämiinsä epätarkkuuksiin, harhaanjohtamiseen ja virheisiin – sekä miten hän reagoi jäädessään niistä kiinni. Kun lehti narautti hänet siitä, että kahden vuoden yliopisto-opettajan kokemus oli tosiasiassa 5 kk, hän lehden mukaan sanoi: ”On mahdollista, että tuo on virhe. Olen sanonut aiemminkin, että en ole identifioitunut suureksi yliopistoihmiseksi, siitä ei ole kysymys.”

Mielestäni muidenkin kuin ”suurten yliopistoihmisten” tulee suhtautua vakavasti faktoihin ja niiden totuudenmukaiseen esittämiseen niin CV:ssä kuin missä tahansa muuallakin. Erityisen suotavaa tämä olisi piispalle, joka on sentään hiippakunnan eettinen suunnannäyttäjä.

Toivon, että tämä kirjoitus selventää oman luottamushenkilötoimintani taustoja ja toimintaperiaatteitani. Vastaan mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin.

 

Johanna Korhonen

Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja

Vantaa

23 kommenttia

  • Olisiko näitä asioita tullut kysyä ennen virallista ehdokkuutta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Asiallinen ja selventävä kirjoitus erikoisesti niille, jotka väänsivät faktojen tarkistamisen kateudeksi, lokakampanjaksi, noitavainoksi. Joillakin foorumeilla asian käsittelyn tiimoilta noussut naisvihamielisyys on ryöpsähtänyt esiin kuin mätä paiseesta.

    Kun Laajasalon epäselvyydet nousivat esiin Suomen Kuvalehdessä, syntipukiksi piti löytää ”toinen ääripää”, naisten kosto. Mistä se kertoo?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • MP! Älkää tuomitko! Varsinkaan, kun asiaa ei ole tutkittu. Tämähän on yleisesti käytäntö, kun ”väärä” henkilö voittaa vaalin, niin löytyy yhtä ja toista taustasta. Tämä on mediaa, älköön kukaan sokeutuko.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pieni jatko. Ehkä piispalle ei ole ollut aiemmin pätevyysvaatimuksena kuin riittävä teoreettinen koulutus ja käytännön taito kirkollisissa asioissa. Sekä kansan kannatus. Tämä on jotain uutta, joka pitää huomioida.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Lahtinen: ”Varsinkaan, kun asiaa ei ole tutkittu.”

      Pitäisikö juuri siksi pikimmiten käynnistää tutkimus, kuten Korhonen esittää? Tuomari astukoon kehiin sen jälkeen jos aihetta ilmenee.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • KW, kyllähän se on selvää, että maallisissa asioissa jokainen vastaa maallisen lain edessä, mutta jos hän on ollut kepoinen ehdokkaaksi, niin ei hän voi menettää työtään tultuaan valituksi. Ei tässä ole mitään reilua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tämä on periaatteellinen kysymys. Näin ei saa hoitaa asioita, jos Jumalan valtakunta on jotenkin mukana. En ole ollut päivääkään piispa, joten hänen hommistaan en paljon tiedä, mutta epäilen ettei suuria taloudellisia asioita hän hoida, kyllä kai siihenkin on ammattilaisia. Asia on ikäänkuin jemmassa ja käytetään tarvittaessa ja käytettiin, mutta miksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Piispat istuvat pitkän työuransa aikana kaikenlaisissa elimissä joissa tehdään myös rahaan liittyviä päätöksiä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Kirkkopalvelut, jossa tehdään päätöksiä esimerkiksi siitä miltä markkinointifirmalta ostetaan kirkkopäivien mainoskampanja.

      Piispa on kirkollinen arvojohtaja ja eettinen suunnannäyttäjä. Jos avoimuus ja rehellisyys ovat eettisiä arvoja joihin piispa korkeana hengellisenä paimenena haluaa ohjata ja kaitsea muitakin, hänen olisi tärkeää myös itse toimia avoimesti ja rehellisesti.

      Johanna Korhosen ehdottama erityistilintarkastus olisi tulevalle piispalle nyt erinomainen tilaisuus avoimuuteen ja rehellisyyteen, sekä mahdollisuus puhdistaa ilmaa ja rakentaa luottamusta, joka on kärsinyt viimeaikaisten uutisointien myötä.

      Kannattaa myös muistaa että suurin osa Helsingin hiippakunnan jäsenistöstä ei kuulu kirkon sisäpiireihin. Huomattavasti suurempi osa heistä lukee hesaria ja Suomen Kuvalehteä kuin Kotimaa- lehteä. Suurin osa heistä ei myöskään kuulu kirkon sisäpiirien FB- ryhmiin, joissa parasta aikaa vakuutellaan, että tulevan piispan yritystoimintaan liittyvissä viranomaisvelvoitteiden laiminlyönneissä ja erilaisissa salailuissa on kyse harmittomasta, tavallisen suomalaisen asuntolainaan rinnastettavissa olevasta asiasta. Vaikka sisäpiiri ja kirkon aktiivijäsenistö saataisiinkin nyt vakuutettua siitä että Laajasalon veloissa, viranomaisvelvoitteitten laiminlyönneissä, piispanvaalikampanjan aikaisessa yritystoiminnan peittelyssä jne on kyse tavallisen suomalaisen asuntolainaan rinnastettavissa olevasta asiasta niin tämä vakuuttelu ei yllä suurimpaan osaan Helsingin hiippakuntien jäsenistöstä. (ja tuskinpa moni edes sisäpiiristä nielee sen kakistelematta…) Jos sen sijaan erityistilintarkastus tehtäisiin (ja varsinkin jos Laajasalo päättäisi tarjoutua siihen vapaaehtoisesti) niin tämä varmastikin uutisoitaisiin laajasti yleismediassa. Tämäntyypinen avoimuus olisi hyvä tapa parantaa kärsinyttä luottamusta ja mainetta myös kirkon sisäpiirin ulkopuolisessa jäsenistössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Kaiken tämän moralistisen pyörityksen jälkeen joudun kysymään, olisiko Helsingin piispaksi todella haluttu hajuton pilkuntarkka reviisori vai vähän laajempia näkyjä näkevä visionääri. Mutta antaa Laajasalon itse vastata, näin tänään Kirkko ja Kaupunki lehden haastattelussa. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/teemu-laajasalo-kuka-maarittelee-milloin-poyta-on-riittavan-puhdas-

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joni Toivonen sanoo:

      Kannattaa tosiaan lukea Laajasalon vastaus. Jokainen voi sitten itse arvioida Korhosen blogin uudelleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Laajasalo vastaa vastaamatta mihinkään. Hän kiertää taitavasti keskustelun ytimen ja vetoaa toistuvasti vanhoihin tilintarkastuksiin, jotka eivät todista mistään mitään. Aina enemmän Laajasalon asenne herättää kysymyksiä. Laajasalo näyttäisi hiljaisuuden aikana hioneen lähestymistapansa ja sanansa viimeisen päälle, ehkä mediaviestinnän oppikirjoja tentaten. Vastaamisen ja avoimuuden sijasta hän asettui uhriksi.

      Laajasalo on varma kannatuksestaan ja tietää uskovaisten enemmistön uskovan häntä, jolloin kysymyksiä esittäneet leimataan vainoojiksi. Hän on varma ”voitostaan”. Viimeisen päälle hiottu taktikointi herättää kuitenkin uusia kysymyksiä.

      Ainakin se on nyt varmaa, että Laajasalo tuo kirkkoon uuden toimintakulttuurin, joka on suora kopio politiikasta ja bisneselämästä. Kirkko saa visionäärinsä. Itse tykkäisin enemmän pilkuntarkasta reviisorista, jonka ympärillä ei pörräisi vastaamattomia kysymyksiä. Kaikki olisi avointa ja selkeää kuin huolellisesti laaditussa tilikirjassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sirkku Nyström sanoo:

    Kiitos selkeästä ja perustellusta vastauksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos Hannu Kuosmanen linkistä. Todella syytä miettiä tämän etten sanoisi ajojahdin motiiveja.

    Kohtahan on arkkipiispan vaali tulossa. Kannattaisi hyvissä ajoin etujäteen paneutua ehdokkaiden taustoihin, ettei tällaista vähintäänkin kummallista jälkipyykkiä tarvitsisi pestä, jos vaikka naista tai muuten mieleistä ehdokasta ei sattumoisin virkaan valittaisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kommentteja eräästä keskustelusta, jota käytiin entisen Helsingin kaupunginvaltuutetun, julkisuuden henkilön ja Laajasaloa piispaksi äänestäneen Facebook seinällä:

    Julkisuuden henkilö: “Tällaisen keskustelun olisi voinut käydä myös nokikkain, mutta silloin tavoiteltua kohua ei olisi syntynyt.”

    Sivullinen: “Höpsistä. Asia on ollut ihan julkinen SK:n ja HS:n juttujen jälkeen. Jos keskustelu olisi nyt käyty vain nokikkain, niin mielikuva olisi jopa kirkon käytännössä harvinaisen tunkkainen.”

    Julkisuuden henkilö: ““Jep. Ja mistähän juttu päätyi Kuvalehteen? Saat arvata kerran.”

    Sivullinen: “Korhonen mainitsi, että hän ei tiennyt SK:n jutusta. Tiedätkö *etunimi* mistä hänen valehtelevan?

    Julkisuuden henkilö: “En tietenkään. Voin vain arvella.”

    Sivullinen: “Ok. Siis vain arvelet hänen valehtelevan.”

    Julkisuuden henkilö: “Voin vain arvailla, miten”tieto” on alunperin päätynt lehteen.”

    Sivullinen: “Suomen Kuvalehdessä on hyviä toimittajia, jotka osaavat kaivaa tietoja eri aiheista. Arvailut ovat arvailuja, noloa on arvailla toista valehtelijaksi.

    Minä: “Salla Vuorikoski kertoi jutun lähteneen siitä, että joku toimituksessa muisti Laajasalon 45 minuuttia ohjelmasta. Kun likaisin käsin puhdistetaan Laajasalon lipereitä, niin Laajasalon uskottavuus heikkenee entisestään. Entä mitä lokakampanjointi Korhosta vastaan kertoo niistä, jotka kannattivat Laajasaloa piispaksi? Ainakin sellaista, jota en *julkisuuden henkilöstä* olisi ikinä uskonut. Laajasalo on jo nyt uudistanut kirkon toimintamalleja.

    Sivullinen: “Korhoseen kohdistuvan lokakampanjan rajuus kieltämättä, valehtelijaksi vihjaamisineen, kieltämättä yllätti.”

    Voimia Johanna Korhoselle, joka on joutunut massiivisen loka- ja vihakampanjoinnin kohteeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Kiitos Tapio Tuomaala. Olen itse aivan rauhallisella mielellä, koska totuus tekee vapaaksi. Mutta täytyy sanoa, että keskustelun taso on järkyttävä ja arvostukseni joitakin keskustelijoita kohtaan on nyt kovalla koetuksella. En olisi heistä uskonut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Johanna Korhonen

    Journalisti, kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä. Kirkon luottamushenkilö 2010--2020.