Piinaviikon anakronismit

Sain edellisen blogini palautteessa hiukan moitetta siitä, että olin sekoittanut eduskuntavaalit, isänmaallisuuden ja Jeesuksen puheet. Julma sana anakronistinen, väärä ajoitus, aikaansa kuulumaton. Voin tunnustaa, että tämä pyöri välillä mielessä, kun istuimme äsken Palmusunnuntain jumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkon messussa.

Tuli mieleen myös muisto kauan sitten Lapissa, Kumputunturilla vietetystä kristillisen ylioppilasliiton, SKY:n hiihtoleiristä. Se oli ennen pääsiäistä ja veisasimme kärsimysajan virsiä. Niissä on useammassä se ajatus, että minun ja meidän tekojen tähden Jeesus kärsi. Näin myös Johan Kahlin virressä 75: ”Sinun tuskantuleesi / minä kurja puita kannoin. / Sinun käsivarsiisi / minä köydet julmat annoin. / Minä naulat terotin / jotka käsiis lyötihin.” Muistan vielä, kuinka yksi opiskelijatyttö kyyneliin asti liikuttui ajatuksesta ja kysyi meiltä muilta: ”Ymmärretäänkö me tämä, että me ollaan omalla elämällä Jeesuksen kärsimyksissä mukana?”

Ajatushan on anakronistinen, mutta ei uskolle ollenkaan vieras. Esimerkkinä kirkkotaide ja uskonnollinen, Raamatusta aiheensa ottava maalaustaide, johon liittyy aivan tavaton määrä anakronistisia ilmiöitä. Itse koen negatiivisena sen, että Betlehemin halpa navetta kuvataiteessa on aikojen myötä täyttynyt kullalla ja loistolla. Vähemmän ongelmallista on, että varakkaat ihmiset, mesenaatit ovat antaneet maalata itsensä ja perheensä ristin juurelle. Näin Italiassa, Euroopan vanhojen mestareiden töissä ja Suomessakin.

Ja tähän päivään asti, tänäkin päivänä. Nyt vähemmän maalauksissa, mutta Raamatun tulkinnassa ja monenlaisessa hartauspuheessa on pikemmin sääntö kuin poikkeus, että aikakaudet sekoavat ja tietoisesti sekoitetaan.

Kaikki voi mennä överiksi, tässäkin voidaan mennä mahdottomuuksiin ja myös mauttomuuksiin. Mutta perusasetelmassa en näe mitään ongelmaa. Jumalanpalveluksessa on ollut ja saakin olla draaman aineksia. Pääsiäisnäytelmiä on tehty ”aina”, ja niin Bachin passiot kuin erilaiset Ristin tiet auttavat meitä ymmärtämään evankeliumien kertomusta. Jeesus tulee meidän päiväämme, tähän hetkeen ja hiljaisen viikon tekstejä kuunnellessamme, katsellessamme ja ajatellessamme on täysin hyväksyttävää ja jopa terveellistä, että menemme mukaan opetuslapsien pelkurijoukon sekaan. Ettemme usko naisten puheita Jeesuksen ylösnousemuksesta ja lopulta sitten kuitenkin uskomme, kun Jeesus murtaa leipää kanssamme

1 kommentti

  • Elias Tanni sanoo:

    Ihmiset kuulivat, että Jeesus huusi Eliaa avukseen ristillä, eikä Elias tullut auttamaan… 🙁

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.