Pieni todistuspuheenvuoro

Terveisiä neljännen adventin messusta Turun tuomiokirkosta! Joko kaikki tiedätte, että virtuaalikirkko.fi tarjoaa netissä messut ja monet muut tapahtumat Kuopion, Oulun ja Turun tuomiokirkoista. Ja vielä paljon muuta, kuten korkeatasoista musiikkia.

Mistä pappi puhui? Tietenkin Mariasta, mutta hän pääsi myös luterilaisuuden helmeksi kutsumaansa ”yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden” (sola fide, sola gratia, propter Christum). Amen, se on varmasti totta. Jatkaessaan saarnamies sanoi, että tämä riittää, emme tarvitse mitään muuta kuten ihmisen tekoja. Lainaus on muistinvarainen, en laita sitä lainausmerkkeihin, kun tapanani ei ole tehdä messussa muistiinpanoja; enkä viitsi tarkistaa sanamuotoa virtuaalikirkko.fi videolta. Huom! Messuihin voi siis osallistua jälkeenkin päin, montakin kertaa.

Näin luterilaisuuden helmeä joka tapauksessa usein tulkitaan: Kaikki ihmisteko on tarpeetonta. Ihmisellä ei ole mitään osuutta pelastuksen asiassa. Näin on opillisesti ajatellen ja näin meitä opetetaan. Mutta onko näin todella?

Raamatun tulkinnassa eli kristillisessä uskossa erityisen tärkeää ja samalla vaikeaa on evankeliumin ja lain tulkinta, niiden oikea ymmärtäminen.

Tästä eteenpäin en tulkitse saati arvostele oman seurakuntani saarnamiestä, vaan pohdin itse tätä asiaa. – Voiko sanoa, että armo riittää, ettei mitään tekoja tarvita? Jeesus ei niin ajatellut. UT:n apostolit eivät niin ajatelleet, eikä myöskään reformaation Martti Luther. Kukaan heistä ei muuten myöskään ajatellut tai opettanut, että kaikki pääsevät taivaaseen tai Jumalan valtakuntaan.

Jos opetetaan, että Jumalan armo riittää eikä siinä ihmistä yhtään, mihinkään tarvita, silloin julistetaan halpaa armoa, fuskataan, petetään itseä ja muita. Jos joku tavalla millä tahansa kieltää Jumalan ja hänen tahtonsa, katuu ja pyytää anteeksi, hän saa anteeksi. Mutta jos hän on huoleton ja tekee sen saman taas seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja niin edelleen, hän tekee pilkkaa Jumalan armosta. Jumalan armo ei ole kaikenvaravakuutus, eikä sitä voi käyttää huonon elämän peitteenä tai kaunistuksena.

Martti Luther kirjoitti paljon. Yksi parhaista teksteistä on Vähän-Katekismuksen selitys Pyhän kasteen sakramentille, tässä nyt vanhahtavan käännöksen mukaan. Vanha Aadam on yhtä kuin vanha ihminen:

”Mitä tällainen veteen kastaminen merkitsee? Se merkitsee sitä, että vanha Aadam kaikkine synteineen ja ja pahoine himoineen on jokapäiväisellä katumuksella ja parannuksella meissä upotettava ja kuoletettava, ja että sen sijaan joka päivä on upoksista nouseva uusi ihminen elämään vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”

Evankeliumi ja laki ovat kumpikin voimassa, samanaikaisesti. Totta on julistus Jumalan armosta ja totta samanaikaisesti myös Jeesuksen viimeisen tuomion kuvaus. Mutta totta on sekin, että tänä päivänä useinkin kuulee niin löperöä uskon tulkintaa, että sitä hyvin voisi verrata ilmiöön, jossa pullasta otetaan vain rusinat.

Kaikkein ihmeellisimpänä pidän uskovia ihmisiä (uskoviksi julistautuvia ihmisiä), jotka kiivailevat Paavalin sivulauseista, mutta samalla kylmästi sivuuttavat Jeesuksen selvät sanat. Jeesus ei ollut vanhauskoinen, eikä Paavalikaan muuten ollut. Jeesus ei ollut konservatiivikristitty eikä klassisen kristinuskon apologeetta. Jos me häntä kuuntelemme ja elämässä seuraamme, meillä toden totta on joka päivä aihetta parannukseen ja elämän muutokseen.

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!