Pienet häät, pienet hautajaiset – papin painajaiset!

Pienimmät mahdolliset häät: vihittävät, pappi ja kaksi todistajaa seurakunnan puolesta. Pienimmät mahdolliset hautajaiset: vain vainaja ja pappi kahdestaan. Tai yleisessä hautausvuorossa neljä arkkua rinnakkain, ei saattajia salissa, mutta urkuri kuitenkin parvellaan.

Ranskalainen vihkaisuvisiitti

Työurani alussa koin kolhoimmat mahdolliset minihäät. Vakavan oloinen pari tuli virastoon, näytti jossakin toisessa seurakunnassa tehdyn kuulutuspaperin ja halusi tulla heti vihityksi. Kumpikaan vihittävistä ei ollut juttutuulella, nimiä lukuun ottamatta he eivät tahtoneet juuri muuta kertoa. Lyhyt toimitus, kanslisti ja vahtimestari todistajina.

Kun vihityt kymmenen minuuttia myöhemmin saapuivat toimituskappelista kanslian puolelle, kaikki kansliassa tuolloin hengailleet työntekijät riensivät onnittelemaan uunituoretta paria. Mies ei ottanut onnitteluja vastaan vaan totesi: ”Tahdon heti avioeron!” Nainen hänen vierellään itki hiljaa.

Koskaan en tullut tietämään, mistä tässä episodissa oli kyse. Tilanne oli niin yllättävä ja järkyttävä, että minä en osannut muuta kuin paeta työhuoneeseeni miettimään tilannetta. Raukkamaisesti jätin kanslistit hoitamaan keissiä parhaan taitonsa mukaan. Minua harmitti, tuli sellainen hyväksikäytetyn olo. Minua pidettiin pellenä. Tai ainakin seremoniamestarina. Miksi mies ei voinut jo kysyttäessä vastata, ettei tahdo rakastaa tuota naista?

Elämä Murphyn lain mukaan

Tästä vainajasta kaukaiset sukulaiset sanoivat, että hän epäonnistui elämässään aivan kaikessa. Arkkunsa oli erikoisleveää mallia ja täyttä jalopuuta. Kuusi maksettua kantajaa valmistautui kantourakkaansa, asettelivat kantoliinoja harteilleen, kun kuuluu ensimmäinen Naps:  yksi kantoliinoista napsahtaa poikki. Miehet peruuttavat takaisin katafalkille. Liina vaihdetaan.

Musiikki alkaa uudelleen. Arkku kulkee yllättävän hitaasti ja matalalla, se on varmaankin todella painava. Ollaan jo puolivälissä keskikäytävää, kun kuuluu kolminkertainen Naps ja sen jälkeen raskas PU-PUMMMMM! Kaikki kantoliinat menevät yhtä aikaa poikki ja arkku jysähtää kivilattialle. Kappelin seinät kaikuivat niin lujaa, että ensin luulin ääntä räjähdykseksi.

Kun tajusin, mistä on kyse, en uskaltanut katsoa vaan suljin silmäni. Suustani pääsi kuitenkin voimaton huudahdus: ”Eieiei!” Olin etukäteiskeskustelussa todennut sukulaisille, että olipa vainajan elämä ollut miten huono-onnista tahansa, niin pidetään hänelle kuitenkin hyvät hautajaiset.  Enhän voinut mitenkään aavistaa, että vielä hautajaisissakin miehen huono onni voisi jatkua. Tuona hetkenä minun olisi tehnyt mieleni vajota maan alle…

Kun sain tilaisuuden kysyä hautuumaan henkilökunnalta, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään, niin arveltiin liinojen lukuisissa pesuissa haurastuneen liikaa. NELJÄ liinaa kerralla on kyllä jo poikkeuksellisen huonoa tuuria! Vaikka niinhän sitä Murphyn laissa sanotaan, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin sehän menee!

* * * * * * *  *

Lukija varmasti oivaltaa, että ei Ruttopuiston rovastin duuni ole kaiken aikaa näin villiä touhua ollut. Enhän minä olisi tuollaista menoa kolmeakymmentä viittä vuotta kestänyt vaan olisin jo aikaa sitten ottanut loparit. Tässä otin esille vain kaksi extreme-tapausta. Ne juolahtivat oitis mieleeni, kun rupesin miettimään lehtijuttuja siitä, miten ihmiset eivät enää perusta isoista ja kalliista häistä tai suurista hautajaisista. Pieni on taas kaunista.

Sen vaan sanon, että tutkimusten mukaan pienillä häillä on suurempi purkautumismahdollisuus kuin sellaisilla, joihin kutsutaan kummankin puolen omaiset ja lähisukulaiset. Ja mitä taas tulee pieniin hautajaisiin, niin enpä voi olla hämmästelemättä sitä, miten Helsingissä edelleenkin monet poistuvat tästä elämästä ilman että kukaan suree, ikävöi tai tulee hautajaisiin. Nolla saattajaa on – jos mahdollista – vieläkin kovempi kohtalo kuin Epäonnisella miehellä, jolla sentään oli joitakin etäisiä sukulaisia saattamassa.

 

Tässä artikkeli pienistä hautajaisista:

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431668483585.html?

Tässä artikkeli pienistä häistä:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1431492819246?

Huom: Ilmeisesti Murphyn lain mukaan linkit eivät toimi suoraan. Kopioikaa linkkien osoitteet ja peistatkaa ne osoitekenttään, niin  a vot, harasoo,  johan aukeavat...

 

47 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Nämä ovat mieltä kiehtovia ajatuksia, nykyisin tiedekin on alkanut suhtautumaan mielenkiinnolla. esim. ”ruumiista irtoamisen” kokemuksiin. Raamatussa sanotaan taas, että ihmisen sielu on veressä. jne.

    Itseäni puhuttelee sähkö ja sen värähtely, esim. jokaisella ihmisellä on yksilöllinen poikkeuksellinen sydänkäyrä. esim. voimakkaan sähköiskun seurauksesta ihmisen persoona saattaa muuttua. Mikä on ihmisen persoona? Eläimetkin ovat yksilöitä, mutta mikä määrittelee persoonan?

    Nopeasti nämä pohdiskelut lähtevät rönsyilemään, mutta ihmisen aistit, esim kuulo ja näkö tallentavat muistiin kaiken ja ne tallentuvat kuin filmille pienintä yksityiskohtaa myöten. puhutaan valokuva muistista jne. Mihin tietoisuus häviää, kun kuolemme, vai häviääkö se? Jospa kaikki tallentuukin ns. pilvipalvelimelle?

    Raamatussa lukee: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;” Hebr.10

    Toisaalla taas: ”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

    Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Matt.10

    Uskon itse vakaasti, että ihmisen kuolinhetki on hyvin merkittävä ja toinen ihminen vaistoaa toisesta ihmisestä juuri hengen. Kerran olin kuolin vuoteella (siis sairaalassa, jossa ihminen tajuttomana oli koneissa) sain selvän ymmärryksen, että ihminen ei ole enää paikalla, vaikka sydän lyö ja veri kiertää. Hetken päästä anestesia lääkäri tuli ja sanoi, että sydänkäyrästä näkee, että ihminen on poistunut, eläimillä sitä ei näe, mutta ihmisestä näkee… mm. Tuo kokemus on jäänyt mieltäni askaroimaan.

    Ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, näin voi uskoa ja myös sen, että Jumala pitää omistaan huolta, myös fyysisen kuoleman jälkeen, mitä se sitten tuleekaan olemaan. Kun nukumme, olemme Hänen varassaan, kun kuolemme, olemme Hänen varassaan. Hänessä me olemme ja elämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    ismo malinen :”..nykyisin tiedekin on alkanut suhtautumaan mielenkiinnolla. esim. “ruumiista irtoamisen” kokemuksiin.”

    Tunnustan, että olen kokenut sellaisen. Ajattelen, että se liittyi koulukammo-kokemuksista toipumiseen, mutta liittyipä se mihin hyvänsä, se oli varmasti kaunein ”uni”, minkä koskaan olen nähnyt.

    https://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kaunis laulu. Lapsuudessani lensin öisin kattojen ja puiden yllä ja kuvamuistissa on edelleenkin esim. kotitalomme katto (kerrostalo) ynm. jolla en ollut koskaan käynyt pikkupoikana, jolloin muitakin outoja kokemuksia oli…Paljon. Unena olen niitä aina pitänyt, mutta nykyisin en ole enää ihan varma. Lähipiirissä on näitä irtaantumisen kokemuksia kyllä ollut. Ihminen on outo otus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Keskustelussa edetty kauas katkeavista kantoliinoista ja pienet häät, pienet hautajaiset, papin painajainen aiheesta.

    Koska näin on, sallin itsellenikin pari hassua kysymystä.

    Olen kuullut raamattuun tosi kirjaimellisesti uskovien vastustavan juuri kuolleiden omaistensa elinsiirtoja tarvitseville. Ajattelevatko he, että kun haudoista noustaan, heidän omaisiltaan puuttuvat esim. munuaiset ja verkkokalvot?

    Tuhkaaminen tulee yleistymään meilläkin. Tuhkastani voidaan sirotella puolet Välimereen ja toinen puoli kotimetsään – miten silloin käy?

    Itse uskon, että kuollessa henki palaa taivahalle ja kaikki muu muuttuu mullaksi. On sitten isot tai pienet hautajaiset. Häistä ei kukaan ole puhunut mitään???

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    May Roth-Edelman :”Mielestäni Ruttopuiston rovastin vuoro vastata.”

    Hmmm. Ehkä minun on syytä kertoa omasta fyysisin aistein havaitsematomasta ”ruumiista irtautumisestani”, että Ruttopuiston rovastin ei tarvitse arkailla omaa kommenttiaan.

    Rankkojen lapsuuden traumojeni paranemisen yhteydessä koettu kokemus ei ollut ”tyypillinen” tunneli, jonka ”päässä näkyi valoa” jne. Oli ilta ja äkkiä tunsin vain nousevani vuoteesta ja katselin katonrajasta hämmästyneenä vuodetta, jossa yhäkin nukuin. Sitten ”voima” nosti minut kerrostalon seinien ja katon läpi mittaamattoman korkealle, jossa en ollenkaan pelännyt. Kun halusin palata takaisin normaalin olotilaani, lävitseni kulki ”säristen ja rätisten” voima, joka sanoi ”Minä olen Rakkaus”. Pari päivää tuon kokemuksen jälkeen oli tunne, että olen suurempi kuin kehoni, mutta se meni ohi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Minullakin ruumiista irtautumisen kokemus. Sen sai aikaiseksi ulkolainen hammaslääkäri, joka puudutti hoidettavan hampaan tosi rankasti. Leijuin hetken katossa ja katselin mammaa, joka oli potilastuolissa ja jota iso musta mies hoiti. Tuiki tavallista.

    Siis miksi jotkut käyttävät huumeita? Tästä syystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      May Roth-Edelman :”Siis miksi jotkut käyttävät huumeita? Tästä syystä.”

      Tuossa tilanteessa en käyttänyt lääkkeitä enkä muitakaan ”huumeita”. En halunnut sumentaa tietoisuuttani todellisuudelta, kuten monet tasa-arvotaistelun jalkoihin jääneet huumeiden käyttäjät ymmärrykseni mukaan haluavat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Onko laskettu kuinka paljon tilaa on yhdelle ruumiin ylösnousemiselle esim. Euroopassa, kun lasketaan molempien maailmansotien ja sitä ennen olleiden sotien vainajat nykyväkeen?

    Uskon ylösnousemukseen, mutta se on jotain, mitä me emme kertakaikkiaan tiedä. Eli en sitä edes kuvittele. Mutta uskon iankaikkisen elämän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Miten Jumala, joka on luonut kaiken näkyväisen, ei voisi luoda taivaallisia ja näkymättömiä? Onhan keskuudessamme enkelitkin, nuo palvelevat henget. Kaikkea emme ymmärrä, mutta ei se tarkoita, etteikö Jumala toimisi meistä riippumatta, kun pitää kaiken Voimassa.

    Meillä on taipumus tehdä Jumalasta kuva, ikäänkuin Jumala olisi jotain käsinkosketeltavaa ja helposti omaksuttavaa? Toisin Kristus tuli lihaan juuri sen tähden, että oppisimme tuntemaan Jumalasta, sen, mikä on meille tarpeellista. Hänen Rakkautensa.

    Jos taivaallisista näyistä puhuu nykyisin, niin saa epäilyttävän ihmisen maineen ja kannattaa melkein pitää omanaan minkä on saanut, sillä usein ne ovat annettu uskon vahvistukseksi. Tuulan todistus kuulosti tutulta ja hyvin selkeältä.

    Maaksi muuttuu jokainen ihminen kuollessaan ja madot syövät tai tuhkana kuoppaan kukille ravinnoksi. Ylösnousemus ruumis on sitten jotain muuta, minkä Luoja antaa, kuten tämän nykyisen lihallisen ruumiinkin.

    ”Jumala sanoi ja tapahtui niin.” Tuota ei kannata unohtaa. Ei Jumala ole kuten ihminen on.

    ”Katso uudeksi minä luon kaiken”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121