Paavin putiikkia pidetään yleisesti joulun kirkkona, liturgiaa tiukimmin muutoksilta varjellut Isä Mitron kirkkokunta pruukaa olla pääsiäispainotteinen, kun taas me luterilaiset pidämme alinomaa esillä elämän arjen kenkkumaisuutta ja kärsimystä tähän tapaan: Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Mutta me voisimme saada luterilaisiin luihin uutta vipinää, jos siirtäisimme painopistealueemme pitkäperjantaista Kristuksen taivaaseenastumiseen eli helatorstaihin.
Kristuksen taivaaseenastumisen (latinaksi ascensio) juhlaa on 300-luvun lopulta lähtien vietetty yhtenä kristikunnan pääjuhlista. Augustinuken ja Ruttopuiston Rovastin mukaan kyse on itse asiassa kaikkein tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta, jota ilman joulu ja pääsiäinenkin menettäisivät merkityksensä!
Kristuksen taivaaseenastumista on perinteisesti juhlittu 40. päivänä eli kuudentena torstaina pääsiäisen jälkeen. Vuonna 1973 työmarkkinajärjestöjen onnistui kaapata tämä tärkeä päivä ja siirtää se kahdeksi vuosikymmeneksi lauantaille. Tämän kirjoittaja ei anna tätä katalaa kepposta ikinä anteeksi ko. järjestöille. Jumala armahtakoon, mutta minä en!
Miksi me pitkäperjantailaiset käytämme niin paljon aikaamme ja energiaamme valittaen kaikkea mahdollista, että koko elämisen idea katoaa? Miksi valitamme asioita, joille emme mahda mitään? Entä miksi me valitamme asioita, joille me voimme tehdä jotakin? Valituskuorot köyhyydestä ja kipeydestä jääkööt unholaan, kun vaihdamme elämässämme ratkaisevalla tavalla näkökulmaa. Eivät erilaiset asiat sinänsä tee meistä onnettomia kurjuuden kuninkaita, vaan sen tekee tapa, jolla me noihin asioihin suhtaudumme. Pois se meistä!
Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä. Tähän päivään liittyy lähetyskäskyn antaminen sekä muistutus siitä, että Jeesus ”on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”.
Kuten huomaamme, helatorstai on täynnä toivoa ja odotusta. Taivaaseen astunut Kristus astui uudella tavalla suhteeseen koko maailmaan, jossa hän on nyt läsnä Pyhässä Hengessä ja sakramenteissa. Nyt me voimme julistaa koko evankeliumia, kun tiedämme elämämme todellisen päämäärän: Se on ulottuvillamme, koska sen on ilmoittanut ja saavuttanut Jeesus, joka on kulkenut ihmisen kohtalon koko tien. Taivas on matkamme määrä. Kyse on Kristuksen korotukseen perustuvasta iankaikkisesta elämästä, joka jo on olemassa, vaikkakin kätkettynä. On olemassa taivaan maailma, jossa totuus, rauha, rakkaus ja ilo antavat suuta toisilleen.
Uusi Helatorstai-yhteisö korostaa, että historian Jeesus siirtyi ruumiillisesta läsnäolosta sydämen läheisyyteen. Nyt Jeesus ei enää puhu meille ulkoapäin, nyt hän puhelee kanssamme sisällämme, meissä. Ja meidän tehtävämme on puhua hänestä lähellä ja kaukana oleville ihmisille. Läheisyys ja lähetys ovat meille ydinkysymyksiä.
Kun Jeesus kuolemassa vapautui ihmisen nahoista, joihin hän inkarnoitumisen (lihaksitulon) yhteydessä oli ahtautunut, hän samalla astui ulos ajan ja paikan ahtaista rajoista ja tuli Pyhän Hengen voimalla työtä tekeväksi taivaalliseksi todellisuudeksi. Hänen läsnäolonsa, rakkautensa, apunsa ja parantava voimansa voidaan kokea kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän lähti luotamme siten, että hän nyt voi tulla meitä paljon lähemmäksi.
No, lukijat, saako helatorstailaisuus kannatusta? Laitetaanko jo nettiin liityhelatorstailaisiin.fi-lomakkeita?
Vai olisiko ascensiolaiset sittenkin svengaavampi nimi uudelle kirkkokunnalle?
Hannu Kiuru: ”Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä.”
Ei vielä silloin välttämättä saanut sitä hänelle luvattu Jumalan taivaallisen valtakuntahallituksen pään asemaa. Oli silloin kylläkin jo ”kristillisen seurakunnan pää”, kuten kirjoituksissa ilmaistaan.
Jeesuksen taivaaseen noususta sanoo Heprealaiskirjeen 10. luku: ”12. mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13. ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.” (Siteeraa siinä Psalmien 110:1, jossa jae 2 sanoo tämän tulevan toimimaan ensin ”vihollistensa keskellä”).
Mitä tämä ”vihollistensa asettaminen hänen jalkojensa alustaksi merkitsee. Siihen vastaa esim. Danielin kirjan 7. luku: ”13. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
14. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”
1. Korinttolaiskirjeen 15. luku: ”24. sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
25. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”.
26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”
Ilmestyskirjan 11. luku UM-käännös): ”Ja taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.”……….. ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja alkanut hallita kuninkaana. 18 Mutta kansakunnat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihastuksesi sekä määräaika tuomita kuolleet ja antaa palkka orjillesi, profeetoille, ja pyhille ja nimeäsi pelkääville, pienille ja suurille, ja saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata.”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Vesa: Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus perustelee kaste- ja lähetyskäskyn antamista sillä, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kyllä kai se Isän ja Pojan välinen diili pitää? Samoin kuin tuo meille annettu läsnäololupauskin?
16 Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. 17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
PS: Älä käytä tuota UM-käännöstä näillä kirkollisilla sivuilla. Kirkkoraamattukin on jo ihan tarpeeksi haasteellinen juttu…
Hannu Kiuru: ”Uusi Helatorstai-yhteisö korostaa, että historian Jeesus siirtyi ruumiillisesta läsnäolosta sydämen läheisyyteen. Nyt Jeesus ei enää puhu meille ulkoapäin, nyt hän puhelee kanssamme sisällämme, meissä. ”
Mahtaneeko näin voida sanoa ihmisten enemmistöstä esim. ns. kristillisissä maissa ja kirkkojen jäsenten keskuudessa. Toivottavaahan se tietysti olisi.
John Lennon sanoi 60 – luvulla, että Beatles yhtye oli suositumpi kuin Jeesus. Silloin se vielä aiheutti vähän paheksuntaakin.
Hannu Kiuru: ”Tähän päivään liittyy lähetyskäskyn antaminen sekä muistutus siitä, että Jeesus ”on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”.
Hänen kerrotaan poistuneen maan päältä pilven peittämänä, eli ihmissilmille näkymättömänä. Hänen paluunsa/läsnäolonsa kuninkaallisen vallan omaajana tapahtuu todennäköisesti samoin, ihmissilmille kirjaimellisesti näkymättömälla tavoin, mutta tekojensa ja vaikutuksensa kautta.
Jeesuksen lähetyskäsky Jumalan valtakunnan evankeliumin ( = hyvän uutisen) maailmanlaajuisesta julistamisesta on tietysti edelleenkin voimassa.
Samaan asiaan viittaa Jesajan 43. luku: ”10. Te olette minun todistajani, sanoo Herra (= JHWH/Jahve/Jehova), minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.
11. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.
12. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.”
Luukkaan 8. luku: ” 1. Ja sen jälkeen hän (Jeesus) vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia = hyvää uutista); ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,..”
Vesa kirjoitti: ”Hänen kerrotaan poistuneen maan päältä pilven peittämänä, eli ihmissilmille näkymättömänä. Hänen paluunsa/läsnäolonsa kuninkaallisen vallan omaajana tapahtuu todennäköisesti samoin, ihmissilmille kirjaimellisesti näkymättömälla tavoin, mutta tekojensa ja vaikutuksensa kautta.”
Mitä varten sen paruusian pitäisi tulla salaa? Jeesus tuli jouluna tähän maailmaan aika lailla hiljaisesti, mutta toinen tuleminen on rrrrraju juttu: Pauhina on kova, saapuminen on niin näkyvä tapahtuma, että kaikki siihen havahtuvat.Kaikki tapahtuu niin äkkiä, että media ei ehdi tehdä yhtään mitään.
Jeesus meni taivaaseen mm. siksi, että hän meni valmistamaan omilleen sijaa. Kun hän tulee takaisin, hänen ensisijainen tehtävänsä on noutaa omansa taivaan kotiin. Mitä taas tulee viimeiseen tuomioon, niin silloin nähdään, miten Jumala selvittää armon ja oikeudenmukaisuuden välisen jännitteen, joka täällä maitten päällä on vähän kinkkinen juttu.
Hannu Kiuru: ”Vesa: Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus perustelee kaste- ja lähetyskäskyn antamista sillä, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kyllä kai se Isän ja Pojan välinen diili pitää? Samoin kuin tuo meille annettu läsnäololupauskin?”
Näinkin voi tietysti sanoa, mutta se varsinainen hänen vallankäyttönsä koko ihmismaailmaan kohdistuen yhdistetään juuri siihen hänen paluuseensa/läsnäoloonsa kuninkaallisena hallitsijana.
Jeesushan on saanut valtansa Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Häntä kutsutaan joissain kohdin myös ylienkeliksi, ja hänellä on käskyvallassaan myriadeja enkeleitä (1. Tessalonikalaisille 4:16; Ilmestys 12:7). ”Taivaallisten sotajoukkojen johtajaksi (Ilmestyskirjan 19. luku).
Koska hän on ”seurakunnan pää”, hänellä on valtaa maan päällä oleviin seuraajiinsa (Efesolaisille 5:23). Kertomalla ensin suuresta vallastaan Jeesus osoittaa, että se, mitä hän sanoo seuraavaksi, antaa lähetyskäskyn, ei ole ehdotus vaan nimenomaan käsky. Sitä on viisasta totella, sillä hän ei ole itse ottanut tuota valtaa itselleen, vaan hän on saanut sen Jumalalta.
Apostolien tekojen 17. luku: ” sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen (Jeesuksen) kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.”
Hannu Kiuru: ”Mitä varten sen paruusian pitäisi tulla salaa?”
Ei sen nyt voida sanoa tapahtuvan salaa. Jeesuksen ollessa maan päällä kaikki ihmiset eivät havainneet/eivät halunneet nähdä hänen luvattu Messias. Samankaltaista voisi ajatella tapahtuvan hänen tulemuksensa alkuvaiheissa ennen kuin hän alkaa käyttämään hänelle annettua tuomiovaltaa.
Jeesuksen opetuslapset kysyivät tältä: ”mikä on sinun tulemuksesti/läsnäolon ja maailman lopun/maailmanaikojen muutoksen/asiainjärjestelmän lopun merkki.”
Jeesus luettelee useita tunnusmerkkejä. Väärien Kristuksien ja eksyttäjien ilmaantumista. kansojen nousua toisiaan vastaan suurissa sodissa, laittomuuden lisääntymistä, sanomat maanjäristyksistä, nälänhätien esiintymisistä monin paikoin, väärien profeettojen, opettajien esiintymistä uskonnon alueella, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuisen saarnaamistyön suorittamisen jne.
Itse uskon, että Jeesuksen antamat tunnusmerkit alkoivat toteutumaan vuodesta 1914 lähtien. Sitähän pidetään yhtenä historian suurena käännekohtana.
Lisäksi evankeliumit esittävät monia kuvaannollisia ilmauksia Jeesuksen tulemisen havaittavuudesta tyyliin: ”aurinko pimenee, kuu ei anna valoaan ja taivaan tähdet putovat. (Tälläistä ei varmaankaan tapahdu kirjaimellisessa mielessä.) Sen jälkeen sanotaan, että kaikki maan ihmiset lyövät itseään valittaen ja havaitsevat ”Ihmisen Pojan tulevan.” Luukkaan kirjeen 17. luku käyttää ilmaisua: ”niin kuin salama leimahduksellaan loistaa taivaalla, niin tulee Ihmisen Pojan tulemus olemaan.”
Luukkaan 21. luku kuvailee tätä kaikkea: ”28. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
29. Ja hän puhui heille vertauksen: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
31. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
33. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35. niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”
Hannu Kiuru: ”Jeesus meni taivaaseen mm. siksi, että hän meni valmistamaan omilleen sijaa. Kun hän tulee takaisin, hänen ensisijainen tehtävänsä on noutaa omansa taivaan kotiin..”
Jeesus ja Raamattu puhuvat myöskin tämän ”maailman” valtojen ja hallitsijoiden kukistumisesta ja siirtymisestä syrjään Jumalan taivaallisen valtakuntahallituksen tieltä, tarkoittaa se silloin jotain vielä enemmän kuin, vain Jeesukselle uskollisten noutamista pois maan päällä esiintyvien ”sotkujen keskeltä.” Niihin asioihinhan noissa siteeraamassani Raamatun kohdissa viitattiin.
Jeesuksen hallitusvallan sanotaan koskevan koko maailmaa ja sen ulottuvan myös jo kuolleisiin ihmisiin.
Ilmestyskirjan 21. luku (uusi kirkkoraamattuk.): 3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Apostolien tekojen 24. luku (vanha kirkkoraamattu): ”15. ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.”
Jesajan kirjan 11. luku: ”1. Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
2. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
3. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,
4. vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä…….9. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.”
Hannu Kiuru. Etkö pelkää saavasi varoitusta tuomiokapitulilta tämän kirjoituksen myötä?
Petteri: Avaa vähän tuota muistutustasi, niin sitten ehkä voisin alkaa pelätä. Faktat ovat kunnossa, samoin provo. Joten…?
Kenessä hän sisällä puhuu ja kenessä ei. En menisi julistamaan ihan noin ronskisti seiniä myöten. Eikö kannattaisi edes neuvoa yhteistä kansaa sitäkin asiaa miettimään? Se kovuus, tylyys ja rakkaudettomuus joka kirkossamme nyt politikoinnin vimmassa vallitsee, antaisi mielestäni aihetta tilanteen syynäämiseen. Onko Hän ylösnoussut sydämessä, vai peräti ihan kuollut…?
Jorma: Jumalan armo kuuluu erotuksetta kaikille ihmisille, kaikki vain eivät siitä välitä. Jumalan armo menee siis monien ihmisten kohdalla hukkaan. Yritin kuvata tätä paradoksia: Jeesus menee pois vain tullakseen entistäkin lähemmäksi.
Toki Jeesuksen sisällliseen tuntemiseen on monta vaihetta, mutta onko ne aina erikseen mainittava? Paatuneessa omassatunnossa ei taida paljon myönteisiä ääniä kuulua? Lopulta päädymme kysymykseesi: Onko Hän ylösnoussut sydämessä, vai peräti ihan kuollut…?
Periaatteessa pelkään kirjoittaa blogissasi mitään vakavaa, koska…..
Sanoit paatuneessa omassatunnossa… Joo! Mietin, olisiko jatkoksi pantava myös farisealainen… ? Joka tapauksessa mielestäni Herra
on silloin kuollut. Kun Häntä ei tarvita, ei häntä etsitä eikä kysellä puutarhurilta ei liioin valitella samaa tietä kulkeville kun ilta-aurinko punaa Emmauksen savimajat ja öljypuut….
Rakastava, kaipaava ja hätäänttyvä, he ovat etsineet ja myös iloinneet ylösnousseesta….. 🙂
Hannu Kiuru kirjoittaa aivan oikein Jeesuksen ylösnoususta, Hänellä on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Saamme rukoilla Jeesusta ja Hän puhdistaa verellään sydämemme kaikesta synnistä. Näin Hän elää sydämessämme ja annamme Hänelle koko elämämme, sillä ”Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä” (Lk.17:21). Emme voi valloittaa koko maailmaa, mutta Kristus meissä on kirkkauden toivo kohtaamillemme ihmisille ja saamme heikkoudessammekin kylvää Sanan siementä eikä se tyhjänä palaa (Jes.55:11).
Annikki Salo: ”Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä” (Lk.17:21)”
Kyseinen kohta täysin alkukielen ilmauksia vastaavasti ja sananmukaisesti käännettynä kuulostaa seuraavalta. ”Jumalan valtakunta on keskellänne.” Näin sen kääntää esim. uusi kirkkoraamattukäännös.
Ilmaisulla Jeesus tarkoitti vain yksinkertaisesti sitä, että hän Jumalan valtakunnan pääedustajana oli silloin ihmisten keskellä, keskuudessa.
”Kun Jeesus kuolemassa vapautui ihmisen nahoista, joihin hän inkarnoitumisen (lihaksitulon) yhteydessä oli ahtautunut, hän samalla astui ulos ajan ja paikan ahtaista rajoista ja tuli Pyhän Hengen voimalla työtä tekeväksi taivaalliseksi todellisuudeksi.” (RR)
Tuohon oppipoliisi voisi tarttua. Nahat ovat Jeesuksella yhä, vain orjan muodosta eli ”alennuksen tilan” rajoituksista on luovuttu – ei ihmisyydestä. Nahat yhä nautitaan ehtoollisella.
Reima Jokinen: ”Nahat yhä nautitaan ehtoollisella.”
Jos nyt tuolla tarkoitat ns. transubstantio-oppia, että Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa viini muuttuisi kirjaimellisesti Jeesuksen vereksi ja leipä hänen lihakseen, voi vain todeta, että siinä leipä ja viini ovat vain vertauskuvina Jeesuksen verestä ja ruumiista.
Jeesuksella oli vielä liharuumiinsa, kun hän tarjosi leivän. Koko tämä ruumis oli määrä uhrata täydellisenä ja virheettömänä uhrina syntien edestä seuraavana iltapäivänä (heprealaisen kalenterin mukaan samana päivänä, 14. nisankuuta).
Hän säilytti myös verensä kokonaisuudessaan tuota täydellistä uhria varten. ”Hän vuodatti sielunsa [joka on veressä] kuolemaan.” (Jes 53:12; 3Mo 17:11.) Siksi hän ei illallisella suorittanut mitään transsubstantiaatioihmettä eli muuttanut leipää kirjaimelliseksi lihakseen ja viiniä kirjaimelliseksi verekseen.
Samasta syystä ei myöskään voida sanoa, että hänen lihansa ja verensä olisivat ihmeen välityksellä olleet läsnä leivässä ja viinissä tai yhdistyneet niihin, niin kuin konsubstantiaatio-opin kannattajat väittävät
Joissakin raamatunkäännöksissä kylläkin Jeesuksen sanat on käännetty tähän tapaan: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini” ja: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni.” (Matteus 26:26–28, vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatut)
Samoin pitää paikkansa, että tässä alkukielessä käytetty kreikan sana e·stin′, joka on eräs olla-verbin muoto, merkitsee pohjimmiltaan ’on’.
Samalla verbillä on kuitenkin myös merkitys ’tarkoittaa’. Onkin kiinnostavaa, että monissa raamatunkäännöksissä tämä verbi käännetään useissa kohdissa sanoilla ”tarkoittaa” tai ”merkitä”.
Tekstiyhteys ratkaisee, mikä on kulloinkin tarkin vastine. Esimerkiksi Matteuksen 12:7:ssä alkukielen sanan e·stin vastineena on monissa käännöksissä ”tarkoittaa”. Vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan tuo kohta kuuluu: ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa [kreik. e·stin]: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä.”
Tästä syystä monet arvostetut tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että sana ”on” ei välitä Jeesuksen ajatusta täsmällisesti. Kyseisen jakeen ”luonnollisin” käännös olisi ”tämä tarkoittaa minun ruumistani” tai ”tämä edustaa minun ruumistani (viini ja leipä)”.
Jeesus ei voinut myöskään tarkoittaa, että hänen seuraajansa kirjaimellisesti söisivät hänen lihaansa ja joisivat hänen vertaan. Kun Jumala Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen antoi ihmisille luvan syödä eläinten lihaa, hän nimenomaisesti kielsi heitä nauttimasta verta.
Vesa A., et vaan usko, mitä Jeesus sanoo. Reformoitu kristillisyys ei myöskään tätä uskonut, ja siksi yksi näki kuvaannollisena sanan tämä, toinen sanan on ja kolmas sanan ruumis. Tästä on niin pitkää kirjoitusta ja perustelua, että sitä ei täällä voi toistaa.
Lauseesi Matt.12:7 ei ole samaa tyyppiä kuin mihin yrität soveltaa sitä perustelunasi. Olla -verbi kopulana on subjektia ja predikatiivia yhdistävä sana, tyyliin tämä on ruumis, pelto on maailma jne. Kopulassa itsessään ei ole mitään kuvaannollisuutta. Kopulaa ei edes tarvita kaikissa kielissä, kuten Jeesuksen kielessä arameassa. Hän sanoi alkuperäisessä tilanteessa suunnilleen: Tämä minun ruumiini/tämä kas tämä minun ruumiini/kas tässä ruumiini (ze hu besari). Olla -verbiä ei käytetty.
Verbi ei ole kopula silloin, kun sanotaan vaikkapa: ”Mitäs tämä nyt oikein on?”, jolloin ihmetellään, mitä tämä merkitsee tai tarkoittaa. Tämä on minun ruumiini ei ole sellainen lause, koska subjektiin ”tämä” kopula liittää predikatiivin esittämän asian olemassaolon ja olemuksen (ruumis). Se on konkreettista puhetta.
Nyt tosiaan verensyönti ei ole Vanhan liiton tavoin kielletty. Saati verensiirto, josta ei puhuta Raamatussa mitään.
Tässä kohtaa Vesa A on nyt kylläkin oikeassa,sillä Johanneksen evankeliumissa Jeesus selvääkin selvemmin esittää ehtoolisessa tapahtuvan ruumiinsa eli lihansa syömisen vertauskuvaksi niistä SANOISTA,joita hän on opettanut ja joissa Henki ja elämä on!
Voisi harkita ilmauksia ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni” vertaamalla niitä muualla Raamatussa käytettyyn värikkääseen kieleen. Jeesus sanoi myös: ”Minä olen maailman valkeus”, ”Minä olen lammasten ovi” ja ”Minä olen totinen viinipuu” (Joh. 8:12; 10:7; 15:1; Kirkkoraamattu-38). Mikään näistä ilmaisuista ei tarkoittanut sitä, että olisi tapahtunut jokin ihmeellinen muodonmuutos, että Jeesus oli esim. muuttunut viinipuuksi.
1. Korinttilaiskirjeen 11:25:ssä (Kirkkoraamattu-38) apostoli Paavali kirjoitti viimeisestä illallisesta ja esitti samat ajatukset hiukan eri sanoin. Sen sijaan että hän olisi maininnut Jeesuksen sanoneen maljasta: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri”, hän esitti hänen sanansa seuraavasti: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Hän ei varmastikaan tarkoittanut, että malja muuttui jotenkin ihmeellisesti uudeksi liitoksi. Järkevämpää on päätellä, että se mitä maljassa oli, edusti Jeesuksen verta, jonka välityksellä uusi liitto saatettiin voimaan.
Jos Jeesuksen apostolit olisivat syöneet Jeesuksen lihaa, olisivat he syyllistyneet kannibalismiin jonka Mooseksen laki tuomitsi. Jos he olisivat juoneet kirjaimellista Jeesuksen verta, olisivat he rikkoneet Raamatun veren syömisen kieltävää käskyä. Sehän annettiin ensimmäisen kerran jo ennen ns. Mooseksen lakia Nooalle.
Silloinkaan, jos sanotaan, että sanat ovat Henki ja elämä, kuvaannollisuus ei ole kopulassa eli olla -verbissä. Jeesuksen sanat todella OVAT henki ja elämä, vaikka sanat itsessään ovat sanoja ja henki henkeä. Vastaavuus ei ole olemuksessa, vaan mukana on kuva. Samoin esim. sanottaessa, että Herodes on kettu, tarkoitetaan, että Herodes todella ON sitä, mikä ilmaistaan epätyypillisen sanan kautta, joka ilmaisee jotakin kettuun liitettävää negatiivista piirrettä tai mielikuvaa.
Jokinen, kyse on nyt siitä, että merkitse tuo ’on’ sana sitä tai tätä, niin se jokatapauksessa välittää Jeesuksen informaation siitä, että ehtoolisella ’lihan’ syömiminen oli opetuksen sulattamisen vertauskuva.
Ensimmäisessä viestissäni puhuin (Ahlfors) vain väittämästäsi olla -verbin kuvaannollisuudesta, ja vastasin, että sellaista ei ehtoollisen asetussanoissa ole.Toisessa puhuin predikatiivien kuvallisuudesta (Herodes on KETTU), jollainen on esimerkissäsi (Jeesus on LAMMASTEN OVI). Jeesus ei tietenkään ole olemukseltaan puinen levy, mutta hän on silti se, jonka kautta kuljetaan taivaaseen, niin kuin ovesta kuljetaan. Kaikki tajuavat, missä tässä on kuvallisuus. Saman kaavan mukainen kuva ei kuitenkaan liity ehtoollisen asetukseen: Se, mikä meidän puolestamme annettiin ristille, oli ja on todellinen ruumis, ja siitä puhutaan. Ristillä ei meidän puolestamme riippunut kuvaannollista (tai kuviteltua kuten ovi) ruumista, vaan aito. Ehtoollisella ”tämä on” viittaa siihen ristille annettuun tosi ruumiiseen, eikä Jeesus puhu vain jostakin vertausta varten keksitystä kuvasta, jota ei todellisuudessa tarvitse olla oikeasti olemassa.
Tällaiset väittelyt ovat kuitenkin sellaisia, että ne on käsitelty eri kirkoissa tai yhteisöissä tunnustusdokumenteissa ja muussa teologiassa laajasti. Siksi tämäntyyppiset kiistat on mahdotonta käydä läpi lyhyissä kommenteissa, koska pitäisi tutkia läpi ja esittää pitkä väitteiden ja vastaväitteiden historia, jossa todellakaan ei ole jäänyt pienintäkään kiveä kääntämättä. Jehovan todistajatkaan eivät tuo eivätkä pysty tuomaan mitään uutta siihen, mitä ei jo Reformaation aikana ole vastaväittäjiltä ehtoollisen kohdalla kuultu. Siksi luulen, että omasta puolestani olen osallistunut aiheeseen tässä jo riittävästi. Uskonnolliset yhteisöt ovat oman kantansa asiassa ottaneet, ja nitä yksittäiset ihmiset täällä julistavat.
Myös RR jakaa tunnustuksensa mukaan Kristuksen nahkoineen päivineen, koska se on hänen kirkkonsa oppi.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, Reima, mutta juuri tuossa Lammasten ovi-jutussa sulle kävi pieni kömpä. Ei Jeesuksen aikana lammastarhoissa ollut lautaovia. Iltaisin paimen asettui itse oviaukkoon vartioimaan laumaansa. Hän oli siis aivan konkreettisesti lammasten ovi.
Lue Jokinen se Jeesuksen selitys asiasta Johanneksen evankeliumista:
45. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan o p e t t a m i k s i’. Jokainen, joka on I s ä l t ä kuullut ja o p p i n u t, tulee m i n u n tyköni.
…
48. Minä olen elämän leipä.
49. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”
52. Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa l i h a n s a meille
s y ö t ä v ä k s i ?”
53. Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
….
….
60. Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?”
61. Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ”Loukkaako tämä teitä?
62. Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
63. Henki on se, joka eläväksi tekee; e i l i h a m i t ä ä n h y ö d y t ä. N e s a n a t, jotka minä olen teille puhunut, o v a t h e n k i ja ovat e l ä m ä.