Perustaako Harkimo herätysliikkeen?
Kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimon eilinen ilmoitus jäättä Kokoomus, on poliittinen paukku, jos mikä. Harkimo aikoo myös perustaa poliittisen yhdistyksen. Kenties jopa puolueen.
Tuskin politiikkaa seuraava kansa on ehtinyt toipua Perussuomalaisten ratkeamisesta Sinisiin, niin on taas hajoamisuutinen lööpeissä. Vai jääkö yksinpurjehtijan poliittinen irtiotto vain yksityiseksi seikkailuksi?
Harkimon ja muiden kannattasi ennen ratkaisujen tekemistä katsoa mallia kirkon suunnalta. Herätysliikkeet ovat historiansa aikana jakautuneet monenlaisiin suuntiin. Erityisesti lestadiolaisuudessa on kunnostauduttu tässä lajissa. Vapaista suunnista puhumattakaan, joissa erot ovat usein yksittäisten persoonien ansiota.
Yleensä hajoamiset ovat tuottaneet vähemmän painoarvoa kuin yhtenäisyyden aika. Ehkä vanhoillislestadiolaisuus ainoana poikkeuksena. Muutama karismaattinen herätyshahmo on myös vienyt joukkonsa ainakin hetkelliseen voittoon.
Harkimosta tuskin on kansanvillitsijäksi tai poliittiseksi herätysliikejohtajaksi, vaikka julkisuudessa suosittu hahmo onkin.
Politikka on sitkeiden ihmisten laji. Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.
Sote olkoon opiksi meille kaikille.
Olli Seppälä
5 kommenttia
”Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.”
Sanoisin, että yhteiskuntaa on aina kehitetty aivan hullujen ex tempore -naisten ja miesten toimesta. Yhteiskunta ei ylipäänsä kehity, jos visiot katoavat kompromisseihin.
Harkimon ja kumppaneiden operaatiossa en tosin näe suurta yhteiskunnallisen muutoksen tuulta. Keski-ikäiset, hyvintoimeentulevat, pönäkät äijät eivät varmaankaan ole niitä, joiden kautta ja joiden takia suomalainen yhteiskunta muuttuisi, joiden takia joku vuosikausia äänestämätön lähtisi äänestämään.
Perustaako Harkimo herätysliikkeen? kysyy otsikko
Enpä usko. Hän on perustanut Liike nyt-liikkeen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskonnollisten herätysliikkeiden kanssa.
Suomessa voi olla kysyntää ajatukselle, että kansalaiset saisivat vaikuttaa enemmän omien asioidensa käsittelyyn ja niistä päättämiseen. Tuolta pohjalta liike voikin saada kannatusta, etenkin nuoremman väen keskuudessa. Aika näyttää.
Ajatus siitä, että jokainen voisi olla asioista yhtälailla päättämässä ei kyllä innosta. Vain harvoilla on mahdollisuutta paneutua asioiden taustoihin riittävästi. Useimmat tekevät valintansa ja omivat mielipiteensä pelkkien otsikoiden perusteella.
”Harkimosta tuskin on kansanvillitsijäksi tai poliittiseksi herätysliikejohtajaksi, vaikka julkisuudessa suosittu hahmo onkin.
Politikka on sitkeiden ihmisten laji. Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.”
Näin varmaan on. Alussa sinänsä kyvykkäät persoonat saavat paljonkin lööppitilaa, mutta kun substanssin puuttuminen käy yhä selvemmäksi ja median mielenkiinto hiipuu, loppuu sooloilijoiden innostus ja lähdetään ’etsitään uusia haasteita’.
Ilmoita asiaton kommentti