Pelkkää armoa

Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. (Joh. 1:16)
b2ap3_thumbnail_Kastekynttil.jpg

Miksi armoa ei voi koskaan ansaita, vaan se on pelkkää armoa?

 

Miten sinä ymmärrät armon?

 

Keille Jumalan armo kuuluu vai haluaisimmeko ennemmin kuulla tekojemme mukaisen Jumalan tuomion?

 

Mitä pelastuminen kadotukselta ja syntien anteeksi saaminen meille merkitsee?

 

Voimmeko vajota niin syvälle syntiin, ettei Jumalan armo enää meille kuuluisi?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Jumala armahtaa ja sama meno voi jatkua?” Tuo ’sama meno’ ei ole suinkaan aina yhdestä ihmisestä ja hänen ratkaisuistaan kiinni, Ari Pasanen. Esimerkkisi alkoholismi ja siihen liittyvä väkivaltainen humalakäyttäytyminen voi olla kovin monimutkainen kuvio, jonka juuret saattavat olla kaukana menneisyydessä. Jumala voi armahtaa tällaisestakin kärsimyksestä ja häpeästä, mutta se tapahtuu usein ammattitaitoisten ihmisten työn kautta.

  2. Juha Heinilä, onko kukaan koskaan edes vihjannut että ”ansaitsisi” armoa, siis kun siitä puhut, niin puhut jostain omasta mielestäsi tulleesta, pelosta vai mistä käsin???

    Ensinnäkin Raamattu näyttää selkeästi ettei ihminen omassa voimassa voi elää Jumalan tahdossa, siis vaikka israelin kansa eli täysin erillään muista niin silti he tekivät syntiä, vaikka rangaistukset olivat kovia. Siis omassa voimassa ei kukaan voi täyttää lakia.
    Juutalaisten kanssa Jumala oli tehnyt liiton eli heillä oli ympärileikkaus tämän liiton merkkinä, heille oli selkeää ketkä olivat ”vanhurskaita” ja ketkä ”syntisiä”. Jeesus tuli ja Sanoi että kaikki ovat syntisiä eli kaikkien tuli nöyrtyä parannukseen, ei auttanut ympärileikkaus, vanhan liiton ”vanhurskaat” eivät siihen nöyrtyneet, mutta osa syntisistä kyllä.

    Mitä Raamattu Sanoo, ketkä ottivat Jeesuksen vastaan saivat VOIMAN tulla Jumalan lapsiksi, siis voiman tehdä niin kuin Jeesus Sanoo ”äläkä enää syntiä tee”.

    Me olemme pakanoita syntyperältämme, ei Jumala ole tehnyt ”ympärileikkauksen liittoa” meidän kanssa vaan jokainen tulee uskoon kuulemisen kautta, siis ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.

  3. Kristinuskossa on kyse ennen kaikkea suhteesta, ihmisen suhteesta Jumalaan, Isään. Niinpä jokaisen ihmisen isäsuhde vaikuttaa siihen, millaiseksi hän kokee Isän, Jumalan. Jos on ollut etäinen isä, niin on melkoinen työ kokea Jumala rakastavaksi ja läheiseksi Isäksi. Jos taas oma isä on ollut läheinen ja lämmin, myös taivaallinen Isä on silloin sellainen.

    Suomalaisten isäsuhde on usein hieman etäinen. Siksi me ehkä niin usein ehdollistamme Jumalan rakkauden. Kuitenkin uskon, että Jumalan tahto armahtaa ja rakastaa meitä on paljon suurempi kuin koskaan edes voimme ymmärtää.

  4. Kristinuskossa on kyse ennen kaikkea suhteesta, ihmisen suhteesta Jumalaan, Isään. Niinpä jokaisen ihmisen isäsuhde vaikuttaa siihen, millaiseksi hän kokee Isän, Jumalan. Jos on ollut etäinen isä, niin on melkoinen työ kokea Jumala rakastavaksi ja läheiseksi Isäksi. Jos taas oma isä on ollut läheinen ja lämmin, myös taivaallinen Isä on silloin sellainen.

    Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvä kun valaisit oman isäsuhteen vaikutusta meidän suhteesta Isään Jumalaan.

    Suomalaisten isäsuhde on usein hieman etäinen. Siksi me ehkä niin usein ehdollistamme Jumalan rakkauden. Kuitenkin uskon, että Jumalan tahto armahtaa ja rakastaa meitä on paljon suurempi kuin koskaan edes voimme ymmärtää.

    Olen täysin samaa mieltä. Kuinka helposti eksymme luulemaa kelpaavan Jumalalle sen takia, kun olemme tulleet niin hyviksi tai vastaavasti masennumme ja luulemme Jumalankin meitä rankaisevan kun olemme epäonnistuneet.

  5. Jari Raappana, varmaankin osittain pitää paikkaansa, no ainakin minulla lapsenaoli todella mahtava isä suhde, hän ei koskaan hermostunut minulle ja oli todella rakastava, tämä opetti kyllä paljon siitä mitä todellinen rakkaus voi olla eli kun maallinen isä (ei uskova) pystyy noin rakastamaan niin kuinka paljon paremmin taivaallinen Isä ja kuinka uskovien pitäisi paljon paremmin olla kykeneviä elämään rakastaen läheisiään.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.