Lainaan tähän otteen ruotsalaiselta C. O. Roseniukselta (1816-1868) kirjasta Usko yhdistää s. 31-34, SLEY, vuoden 1977 painos.
Meidän tulisi kuitenkin osata päätellä, että kun Jumala on antanut oman Poikansa uhriksi, hän on aikonut myös antaa meille syntimme anteeksi. Hän ei silloin voi katsoa siihen, mitä me olemme omasta puolestamme ansainneet, eikä kohdella meitä syntiemme mukaan. Jeesus sanoo itse, että Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa – sehän oli jo tuomittu – vaan siksi että maailma hänessä pelastuisi. (Ks. myös Joh. 3:17 ja 12:47, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
On kokonaan eri asia, että se joka ei laupeutta kaipaa, pysyy Jumalan vihan kohteena. Joka ei halua päästä eroon synneistään eikä uskoa Jumalan Poikaan, jää kirotuksi. “Joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36). Mutta “joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi” (Ilm. 22:17). (Ks. myös Matt. 23:37, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
– Mutta kun siis kaikki eivät pelastu, niin mistä minä tiedän, että minulle kuuluu Jumalan armo ja anteeksiantamus?
Vastaus: Saat aloittaa uskomalla Jumalaan ja uskomalla hänen sanaansa armosta, joka kuuluu kaikille, ja sillä tavoin saat armon, joka ei tule jokaisen osaksi.
– Mikä on sellainen armo, joka kuuluu kaikille – niillekin jotka eivät usko?
Vastaus: Sovitettu Jumala ja ansaittu anteeksiantamus ovat odottamassa, mikäli he vain tahtovat tulla ottamaan ne vastaan.
– Mitä sitten on se, jota ei ole kaikilla?
Vastaus: Jumalan kanssa sovitettu sydän, usko joka ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen ja elää Jumalassa.
– Missä niin on kirjoitettu?
2 Kor. 5:19 – 20 luemme: “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan … me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!”
Room. 5:10 sanotaan: “Silloin kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” ja Kol. 1:14 (sekä Ef. 1:7, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys): “Hänessä meillä on lunastus, (nimittäin, ks. Biblia 1776, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) syntien anteeksisaaminen.”
Sak. 3:9 on kirjoitettu: “Minä kaiverran kaiverruksen siihen (kiveen, Kristukseen) … ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä.” (Ks. myös Joh. 1:29, Hebr. 9:26 ja 1 Joh. 3:5, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Ja Paavali kirjoittaa Gal. 3:13: “Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme.”
Raamattu puhuu näin selkeää kieltä. Kristuksessa Jumala sovitti maailman – eikä vain uskovia – itsensä kanssa, niin ettei hän enää lue ihmisten syntejä heidän syykseen. Se tapahtui Kristuksessa eikä meidän kääntymyksemme perusteella. Meiltä ei vaadita mitään muuta, kuin että noudatamme apostolin kehotusta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Meidät sovitettiin Jumalan kanssa hänen Poikansa kuolemalla. Se ei siis tapahtunut meidän katumuksemme tai kääntymyksemme, rukouksemme tai uskomme ansiosta. Mitään niistä ei tarvittu sovitukseen. Ne tarvittiin vain siksi, että me ottaisimme vastaan jo valmiina olevan armon. Meidät sovitettiin Jumalan kanssa jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia. Ja Kristuksen veressä tapahtunut lunastus on samaa kuin syntien anteeksiantamus. “Minä otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä”, sanoo Herra (Sak. 3:9). Se tapahtui silloin, kun Kristus ripustettiin ristinpuuhun ja tuli kiroukseksi meidän tähtemme sillä tavoin lunastaen meidät vapaiksi lain kirouksesta.
Voi maailmaa, kun se ei tiedä, mitä on tapahtunut, eikä ole selvillä ihmissuvun vaiheista. Eihän se tiedä, että niin kuin ihmissuku kerran lankesi syntiin, niin se on kerran myös ostettu vapaaksi, lunastettu ja vapahdettu kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Anteeksiantamus ja vapahdus, josta tässä on ollut puhe, kuuluvat jokaiselle ihmiselle – uskoipa hän sen tai ei. Olkoon laitasi miten tahansa, on ainakin syntisi otettu pois, pyyhitty pois, annettu anteeksi ja heitetty meren syvyyteen. Se tapahtui sinä hetkenä, jona Kristus kuoli ristillä. Jos nyt joudut kadotukseen, se ei tapahdu syntiesi vuoksi vaan siksi, että olet epäuskoisena pysytellyt poissa Herran luota. Mutta jos suostut tulemaan ja ottamaan vastaan hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa, ei sille ole mitään estettä. Olet aina tervetullut. “Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”, (Joh. 6:37, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) sanoo Jeesus. Tästä säännöstä ei ole ainoatakaan poikkeusta, vaan “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Jooel 2:32). (sekä Room. 10:13 ja Apt. teot. 2:21, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) “Kuka tahansa”, “jokainen joka tahtoo”, “jokainen” – näin sanotaan aina. Ja tämä siksi että kaikki synnit on annettu anteeksi ja koko maailma sovitettu Jumalan kanssa.
Tähän saakka Rosenius. Biblia sanoo hienosti: “… niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut KAIKKIEN ihmisten päälle. Sillä niin kuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.” (Room. 5.18,19, sanan kaikki korostus allekirjoittaneen)
Jeesus Kristus on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä ja “joka antoi itsensä lunnaiksi KAIKKIEN edestä”. (1 Tim. 2:5,6, sanan kaikki korostus allekirjoittaneen)
Otsikko on allekirjoittaneen.
Niin sanoi Jeesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Luuk. 23:34. Lukemattomat ovat varmasti ne ihmiset, joille tämä on kertonut Jeesuksen anteeksiantavasta rakkaudesta enemmän kuin mikään muu. Moni on varmaan kuullut kertomuksen siitä, kuinka jonkun pakanaheimon kielelle käännettiin Uutta testamenttia. Kääntäjäryhmässä oli teologeja ja raamatuntuntijoita, mutta mukana oli myös kyseisen kielen asiantuntija, joka itse oli pakana. Hän seurasi käännöstyön edistymistä, korjasi käännösehdotukset selkeään ja ymmärrettävään kieliasuun, mutta pysyi täysin kylmänä ja välinpitämättömänä itse sanomalle. Näin mentiin läpi Matteuksen evankeliumi, mentiin Markuksen evankeliumi ja suurin osa Luukkaan evankeliumia. Sitten tultiin tähän jaksoon, jonka juuri kuulimme, siihen kuinka Jeesus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät.” Silloin tuo siihen asti kylmänä pysynyt kielenkääntäjä polvistui lattialle ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, sinä teit sen minunkin takiani.” Käännöstyö jatkui – sillä erotuksella, että kääntäjäryhmässä oli yksi kristitty enemmän kuin aikaisemmin.
Lauri Lempinen, Länsi-Suomen Herännäislehti, s. 9-10, N:o 3, Maaliskuu 2026.
Mitä rakkaus on, sitä kauan hain, hetkenkö huumaa valhettako vain? Vain luona ristin löydät vastauksen. Pekka Simojoki, EXIT.
JUMALAN TAHDON NOUDATTAMINEN (Tuomas Kempiläinen)
Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
PUHDAS ELÄMÄ (Erasmus Rotterdamilainen)
Oi sinä Pyhä Henki, joka kauhistut kaikkea saastaista elämää mutta joka myös iloiten ja riemuiten asut puhtaissa sydämissä. Rukoilen sinua nöyrästi:
Varjele laupiaasti minussa se kallis aarre, jota sinun armostasi kannan tässä saviastiassa.
Suo minun puhtaalla sydämellä ja ruumiilla palvella sinua päivä päivältä paremmin ja paremmin.
Salli minun päästä siihen elämään, jossa ei ole mitään turmelusta ja jossa sinä elät Isän ja Pojan kanssa. Aamen.
Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Mutta vaimo sanoi: ”Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat.” Matt. 15:27.
Huomaatko tämän vaimon nöyryyttä? Kuule kuinka juutalaiset kerskuvat: ”Me olemme Aabrahamin siementä emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet, ja Jumala on isämme.” Mutta niin ei tämä vaimo tee; hän kutsuu itseään koiraksi ja juutalaisia herroikseen. Sen tähden hän tulikin lapseksi. Ylpeys olisi vastannut Jeesuksen kovaan puheeseen: ”Ei, Herra, koira en toki kuitenkaan ole, koirien joukkoon en salli itseäni heitettävän.” Mutta vaimon nöyryys sanoo: ”Totta, Herra! Ellen saakaan olla yksi lapsistasi, niin tahdon kiittää sinua, jos kuitenkin saan olla koiran arvoinen ja saan noukkia itselleni muutamia sen pöydän muruja, jotka olet Israelille kattanut.”
Johannes Krysostomus ( = ”kultasuu”), kirkkoisä, (347-407), ARMOA ARMOSTA, s. 257-258, SLEY, 1966.
Raamattu on ainutlaatuinen kaiken inhimillisen kirjallisuuden joukossa sen alkuperän, sisällön, auktoriteetin, tarkoituksen, olemuksen ja sen tulkitsemisen metodien suhteen…
”Koska Pyhä Raamattu on valo, joka loistaa pimeydessä ja valaisee silmät (Ps. 19:8, 2. Piet. 1:19), se esittää ja tulkitsee itse itsensä selvin sanoin.” (Enchiridion, s. 42).
Jacob A. O. Preus, Toinen Martti, Martin Chemnitzin elämä ja teologia, s. 190, 191, Concordia ry, 2022.
”Jumala on maailman alusta asti, sekä ennen lankeemusta että sen jälkeen, tullut esiin salatusta asuinpaikastaan, joka on luoksepääsemätön valo, ja ilmoittanut itsensä ja tahtonsa ihmissuvulle antamalla varman sanansa ja sen lisäksi selviä ihmeitä.” (Examen concilii tridentini, 49).
”Jumala tahtoo, että hänen kirkkonsa on sidottu siihen sanaan, jonka hän on antanut eikä hengellisiin ilmestyksiin tai kuolleiden ilmestymisiin (Jes. 8:19) tai oman sydämemme houreisiin (5. Moos. 12:8) tai ihmisten traditioihin (Jes. 29:13).” (Loci Theologici I:4).
Jacob A. O. Preus, Toinen Martti, Martin Chemnitzin elämä ja teologia, s. 178, 181, Concordia ry, 2022.
”Me tiedämme, että Jumala on valmis omasta tahdostaan antamaan hyvää erityisesti niille, jotka katuvat ja nöyrtyvät Jumalan väkevän käden alle – niille, jotka uskolla etsivät, kolkuttavat ja pyytävät. Sen tähden me vuodatamme rukouksemme Jumalan eteen. Ei siksi, että epäilisimme hänen hyvää tahtoaan, vaan osoittaaksemme todella katuvamme. Hän on luvannut syntien anteeksiannon niille, jotka katuvat (Hes. 18:23). Hän vähentää tuomioitaan ja antaa siunauksensa (Jer. 18:8). Hän on nöyrälle armollinen (1. Piet. 5:5) […] Me teemme tämän, koska Jumala on luvannut kaikkea hyvää sille, joka kolkuttaa ja pyytää (Matt. 7:7) […] Hengellisiä siunauksia ei myöskään voi vastaanottaa muuten kuin uskolla [huomaa hänen voimakas korostuksensa luterilaisesta uskosta]. Jumalattomillekin annetaan usein ruumiillisia ja ulkonaisia lahjoja. Jotta nämä lahjat koituisivat hyödyksemme, on Jumalan tahto, että meidän tulee odottaa niitä toivossa ja vastaanottaa ne uskossa hänen isällisestä kädestään […] Tällä tavalla me paljastamme rukouksissamme Jumalan edessä tarpeemme ja hätämme, ei niin kuin hän ei niitä tietäisi, vaan vuodattamalla huolemme Herralle voimme keventää ja huojentaa sielumme.”
Jacob A. O. Preus, Toinen Martti, Martin Chemnitzin elämä ja teologia, s. 270-271, Concordia ry, 2022. Martin Chemnitz: ”Yleisesti Herran rukoukseksi kutsutun rukouksen olennainen ja jumalinen selitys”.
Uskotteko te, että alkulima on esi-isämme!? Minä en!
Moni voi sanoa olevansa onnellinen, mutta hengellisessä mielessä heillä on väärä rauha.