Pari suhteellista asiaa…

 

Koska kun kerran nythän on sillä lailla, että aikuiset parisuhteelliset ihmiset yhä enenevässä määrin tekevät toisistaan elävän leskiä, niin voisimmeko pelkän voivottelun sijaan yhdessä miettiä kysymystä, milloin, siis millaisissa tilanteissa ja olosuhteissa,  avioliiton voidaan katsoa tehneen tehtävänsä ja se voidaan irtisanoa, purkaa? Pitäisikö avioliittojen olla pelkästään määräaikaisia sopimuksia, jotka tarvittaessa uusitaan vaikka viiden vuoden välein?

Haaremi

Toinen pohtimisen arvoinen asia, jopa kokonaisuuden kannalta toimivampikin kuin paljon puhetta mutta vähän villoja tuottanut sukupuolineutraali liitto, voisi olla moniavioisuus. Kokeilu voitaisiin aloittaa ökyrikkaista ihmisistä, joilla ei muuta olekaan kuin rahaa. Niin, kohta heillä siis olisi useampikin puoliso, monta lasta ja rutkasti syitä tulla lähemmäs maanpintaa, pyörittämään myös ihan tavallisia arkiaskareita.

Koska tässä vasta kartoitetaan moniavioisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa, ei kenenkään pidä vielä pohdintojen tässä vaiheessa vetää asiasta herneitä nenäänsä. Kehitellään ajatusta yhdessä, mietitään idean hyviä ja huonoja puolia.

    • Kelpaako tämä sinulle jumalansanaksi, Riitta Sistonen? ”Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.”

    • Sinä teet nyt sen oletuksen, että Raamattua voi lukea ja ymmärtää vain yhdellä oikealla tavalla ja se oikea tapa on sinun tapasi. Olen sanonut ennenkin, että se on itserakas ja omahyväinen asenne.

      Minä ajattelen, että kristillisella kentällä eri ihmiset päätyvät Raamattua luettuaan perustellusti erilaiseen johtopäätökseen aika monestakin asiasta, erityisesti jos olemme etiikan alueella ja pohdimme saako syödä possua, katsella televisiota, käydä tansseissa tai harrastaa seksiä.

      Mielestäni se on synti ja häpeä, jos emme pysty sietämään erilaisia näkökulmia.

    • Ei sanaan ’häpeä’ ja sen merkitykseen ole minkään uskonnon yksinoikeutta. Julkisesti levitettynä maallikoilla on oikeus ymmärtää sana siinä merkityksessä, mikä sillä ns. kieliperheessä on.

    • Lienee selvää, että (2Sam1: 26) on luettavissa Raamatusta aivan samalla tavalla kuin Paavalin kirje (Ro1).

    • Martti Pentti. Mitä ”rakkaus” -termiä tuossa Daavidin itkuvirressä käytetään? Esimerkiksi hepreaksi ja Septuagintassa. Muistelen, että mm. Uudessa testamentissa olisi kolme eri sanaa meidän termillemme ”rakkaus”.

  1. Mikko N. En aio jatkaa tätä enempää. Tosiasiassa moni meistä toimii erilaisissa asioissa vanhan tiedon tai jopa faktoidien pohjalta. Olennaisin kysymys on minun mielestäni se, aletaanko kristillisen uskon mukaista julistusta ja opetusta pitää loukkaavana ja/tai vihapuheena, jos joku pahentuu siihen. Vaikka ketään ei pyrittäisi loukkaamaan. (Sanon ihan vain omana ja täysin henkikökohtaisena mielipiteenäni sen, että Päivi Räsänen olisi useammissakin kirjasissaan eri aiheista voinut varmasti sanoittaa asiansa pehmeämmin ja sielunhoidollisemmin). Hyvä esimerkki herkästi vihapuheeksi väitetystä ja loukkaavasta julistuksesta on esimerkiksi opetus, jossa kehotetaan parannuksen tekoon avoliitossa asumisesta tai avioliiton ulkopuolisesta/sitä edeltävästä heteroseksistä. Tai kohtikäyvä varoitus ahneudesta. Ilman sarvia ja hampaita: ei tavoitteena ole loukata ketään, jos nämä asiat sanotaan synniksi ja kehotetaan parannuksen tekoon. Ja perustellaan kristillistä sanomaa vaikkapa järkevillä, ei-uskonnollislla argumenteilla. Kyllä se aika todennäköistä on, että joku ”vetää herneen nenään” vaikka kuinka lempeästi asian sanoisi ja vakuuttaisi katuvalle Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Kiitoksia.

  2. Mikko Nieminen: ”Sinä teet nyt sen oletuksen, että Raamattua voi lukea ja ymmärtää vain yhdellä oikealla tavalla ja se oikea tapa on sinun tapasi. Olen sanonut ennenkin, että se on itserakas ja omahyväinen asenne.”

    Äläpäs vääristele sanomisiani. En ole koskaan sanonut näin. Sinä saat olla sitä mieltä kuin olet ja minä saan olla sitä mieltä kuin olen.

    • ”Kovin on näemmä happamia pihlajanmarjat.” Mitä mahdat noilla marjoilla tarkoittaa? Jos viittaat linkkisi otsikkoon ’Räsäsen voitto on monelle karvas pala’, huomautan, että oikeuden päätöksen mieltäminen merkittävän taistelun voitoksi on mielestäni liioittelua. Taitavana julkiisuuden käyttäjänä Päivi Räsänen on tosin nostanut asiasta jopa kansainvälisesti kiinnostavan kohun. Se jää nähtäväksi, voittaako hän sen kautta edes poliittista kannatusta puolueelleen.

    • Sistonen. Asiahan on oikeudellisessa mielessä aivan mitätön, korkeintaan olisi johtanut sakkotuomioon. Minulle tässä mielessä päätös on aivan yhdentekevä.
      Jutussa on toki aineksia monitasoiseen periaatteellisen keskusteluun vaikkapa siitä, mitä muuta Raamattu sanoo, jota Räsäsen mielestä saa vapaasti siteerata julkisesti ja olla Sana kanssa sama mieltä.
      Minä en kyllä sieltä mitä vaan rupeaisi toteutettaviksi ko. sitaatteihin tukien julkisesti vaatimaan. Raamatun VT:n ohjetta tottelemattomille kersoilleni en esimerkiksi totisesti noudattanut. Ehkä siis joudun siksi helvettiin…

  3. Paljonpuhuva on Hs:n pääkirjoituksen 31.3.2022 loppu! …….”Tapauksessa ei ole voittajia, ainoastaan häviäjiä. Räsänen on näkemyksineen jo nurkassa. Kulttuurisota on ehtinyt jo kauan sitten siirtyä muihin kysymyksiin – ja jäädä todellisen sodan varjoon. Päivi Räsänen mielipiteineen tuntuu enää kaiulta menneisyydestä.”

    Happamia ovat….pihlajanmarjat ”ketuille”.

    • Helsingin Sanomat hävisi, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ja siitä ylöspäin moni voitti.

    • Saman käsityksen minäkin taas kerran sain. Myös aprillipäivänä.
      No, Kotimaa ei ole meidän kirkkokuntamme lehti. Ei sinne päinkään.

    • Sitä ei tuon perusteella voi tietää mikä eropiikin aiheutti. Aina kun kirkko hyvässä tai pahassa on ollut esillä on syntyny eropiikki. Todennäköistä on että se johtuu vain siitä, että lehtien lööpit herättävät lukijassa ajatuksen: ”ai niin, se eroaminen on jäänyt hoitamatta, nytpä hoidan sen”.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121