Paratiisi oli maan päällä, vai oliko. Oli tietysti , kun Raamattu siitä kertoo! Mihin paratiisi hävisi? Raamattu ei kerro, että Jumala olisi sytyttänyt tuleen paratiisin ja hävittänyt sen pois. Paratiisista ajettiin asukkat pois ja siihen laitettiin portille vartiomies.
Mitä tapahtui ja mitä menetettiin ylkopuolelle jouduttaessa? No, he olivat ilman vaatteita eivätkä hävenneet! Tässä suhteessa ihmiskunta on osaltaan paratiisissa ainakin viidakoissa. Ja loput sitä sitkeästi harjoittelevat. Jos mediaa on uskomista, niin on populaatioita joissa ollaan alasti eikä hävetä yhtään. Onko se nudismi sitten jumalallista?
Työtä ei tarvinnut tehdä. Puissa oli hedelmiä, joilla oli mahdollisuus elää kokopäiväisesti. Eiköpä maapallolta löydy paikkoja, joissa hedelmää kasvaa puissa niin paljon, että kättä ojentamalla voi noukkia elantonsa puusta. Sitten on myös toinen hedelmän noukkijoiden väki, joka noukkii toisen työn hedelmiä. Se hedelmän noukkiminen ei muistuta mannaa, joka pilaantui, jos noukki liikaa.
Sitten on syrjäytyneiden osasto, joka ei joudu koskaan tutustumaan työhön, kun joku ehtii aina ennen. Se on kuin Betesdan lammikko. Kun ilmoitetaan avoin hyvä duuni, niin siihen voi olla vaikkapa 50 hakijaa ja joku aina kokee sen, että toinen ehtii ensin.
Ihminen on siis tietävinään millainen on paratiisi ja pyrkii siihen keinolla millä hyvänsä, eikä huomaa, että tärkein asia jää huomiotta! Herramme käski viljellä ja varjella paikkaa, jossa asutaan. Kun ihminen alkaa värkätä paratiisia, piirustukset eivät tule Herramme pöydältä, vaan jostain muualta ja siinä ohessa tulee maa saastutetuksi ja hävitetyksi viljelemisen ja varjelemisen sijasta. Paratiisia on siis pieninä palasina siellä ja täällä, mutta jokaisella Jumalan luomalla palasella on sielunvihollisen kopio, joka saa aikaan hetken iloa, mutta jälkeenpäin pitkää porua.
Pelkkää teeskentelyä henkisyys ilman Jumalaa. Samojen fiboja kuin ateistin hengellisyydessä saa ottamalla vaikka kunnon kännin.
Taitanevat nyt henkisyys ja hengellisyys tarkoittaa kuitenkin vähän eri asioita.
Jonkun sanakirjan mukaan hengellisyys on jotain tyyliin: ”herkkyyttä uskonnollisille arvoille tai mieltymystä niihin”. Ihmisen, joka arvostaa syvästi hengellisiä eli uskonnollisia asioita, sanotaan toisinaan olevan hengellismielinen. Sen vastakohtia ovat lihallis- tai materialistismielisyys.
Hengellisyyden saavuttamisestakin on monia mielipiteitä. Ns. karismaattisiin uskontoihin mieltynyt voi sanoa pelastuvansa herätyskokouksessa. Katolilainen sanoo etsivänsä yhteyttä Jumalaan messussa.
Buddhalainen tavoittelee valaistumista mietiskelyn välityksellä ja odottaa löytävänsä sen tilan omasta itsestään. Hindu pyrkii vapautumaan jälleensyntymisen kiertokulusta itsensä kieltämisen kautta.
Joidenkin käsityksensä mukaan hengellisyys on sitä, että uskoo johonkin jumalaan tai jumaluuteen, vaikkei kuuluisikaan kirkkoon.
Jotkut taas ymmärtävät hengellisyyden olevan uskonnollisuuden asemesta pikemminkin henkisyyttä, sisäisen rauhan ja elämän tarkoituksen kaipuuta. Heidän mukaansa tällaista hengellisyyttä kaipaavien ei tarvitse lainkaan kääntyä uskonnon puoleen. Sen sijaan heidän tarvitsee vain tutkia sisintään, syvimpiä tunteitaan, tai jotain muuta vastaavaa.
Henkeviä tai henkisiä voivat olla esim. mm. kaunokirjalliset teokset, filosofiset pohdinnat jne., vaikka niillä ei ole mitään tekemistä uskonnon ja Jumalan kanssa. Jotkut sanovat saavansa hyvästä musiikista henkisiä tuntemuksia.
. On olemassa yksi kirja, joka sisältää luotettavaa opastusta hengellisissä asioissa. Se on kirja, joka on selvästikin kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa 2. Timoteukselle 3:16. Se on tietenkin Pyhä Raamattu.
Jeesus sanoi kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” Matteus 5:3 (UM-käännös). Monet ihmiset tunnustavat hengellisyyden tarpeen elämässään. Etsivät sitä vain usein vääristä lähteistä, eivätkä tunne itseään sen asian kanssa tyytyväiseksi.
Jumalan luomaa ihmistä ei tyydytä mikään eikä kukaan muu kuin Jeesus Kristus sydämen ja elämän Herrana, sillä Hän antaa Häntä etsivälle sisäisesti yltäkylläisen elämän (Joh.10:10b). Ihmisten on helppo leikkia ideoilla yhteyttä, kun kaikki pelaa. Mutta näytelmä ei auta tuskassa, ei ongelmatilanteissa eikä kuoleman varjon laaksossa. Sillä sydäntä ei voi pettää, eikä ihmisen iankaikkisen hengen elämänjanoa voi sammuttaa mikään keinotekoinen ohjelma eikä ”seurakunta”.
Tottakai ”henkisyyttä” voi olla yhtä lailla ateistilla kuin uskonnollisemmallakin henkilöllä. Syksyisen luonnon kauneus salpaa niin ateistin kuin kristitynkin.
En oikein ymmärrä Mikko Sillforsin (vapaasti siteeraamaani) lausetta, että ”niitä on ollut aina, jotka epäilevät tai eivät usko, mutta silti haluavat osallistua rituaaleihin.”
Kuinka moni erilaisten herätysliikkeiden ”syntymäjäsen”, joka olla vakiintuneena tapana (rituuaalina) käydä vähintään kerran viikossa seuroissa, lopultakaan (kaikkein suppeimmassa pietistisessä merkityksessä) todella uskoo?
Yhteisöllisiin rituaaleihin säännöllinen osallistuminen on jo sinällään tietyllä tavalla, durkheimilaisittain ymmärrettynä, uskoa.
Kari-Matti Laaksonen :”Tottakai “henkisyyttä” voi olla yhtä lailla ateistilla kuin uskonnollisemmallakin henkilöllä. Syksyisen luonnon kauneus salpaa niin ateistin kuin kristitynkin.”
Tottakai myös ateistilla on henkisyyttä, varsinkin tällaista:
”Työväenluokan maailmankatsomus, marxilainen dialektinen materialismi, eroaa kaikista porvarillisen filosofian erinimisistä virtauksista siinä, että se torjuu päättäväisesti kaikenlaisen mystiikan ja mielivallan luonnon ja yhteiskunnan ilmiöiden tulkinnassa. Se pitää lähtökohtanaan ihmistajunnasta ja muusta ”hengestä” riippumatonta olemassa olevaa fyysillistä maailmaa, luontoa, sellaisena kuin se on, objektiivisessa, aineellisessa todellisuudessaan, moninaisuudessaan, omien sisäisten lakiensa mukaan tapahtuvassa karkeamattomassa, etenevässä käsityksessään.
– –
Se [dialektinen materialismi] kääntää jaloilleen sen päällään seisovan mystillisen käsityksen, jonka mukaan aineellinen todellisuus on vain jonkinlaisen ”hengen” tuote”. ” [Tuure Léhen]
Etkä siis vieläkään ymmärrä olla kytkemättä ateismia ja marxilaisuutta toisiinsa?
Ymmärrän toki että pottuilu maistuu sinulle mutta voisit sentään oppia jotain aikaisemmista keskusteluista ja keksia jotain joka ei ole noin ilmiselvästi fuulausta?
Tuula Höltällä on vino pino samantyyppisiä sitaatteja, joita hän sitten liittää muutoin sisällyksettömään kommenttiinsa. Yleensä niin, että nämä siteeraukset eivät mitenkään liity käsiteltävään aiheeseen, tai siihen kommenttiin, jota Hölttä kommentoi. Rasittavaa.
Edellä mainitussakin suhteellisen pitkässä kommentissä Höltällä oli yksi itse kirjoitettu lause!
Kari-Matti Laaksonen :”Edellä mainitussakin suhteellisen pitkässä kommentissä Höltällä oli yksi itse kirjoitettu lause!”
Ja rasittavaa oli kirjoittaa se yksikin lause. Blogin aihe on ”ateistien henkisyys” ja kun jo ateismin lähtökohta on persoonallisen Jumalan olemassaolon kieltäminen maailmankaikkeuden Luojana, niin ateismin lähtökohta on materialismi ja myös ateismin lopputulos on ateistin hengen rakentama materialismi.
Tuula Hölttä:”Blogin aihe on “ateistien henkisyys” ja kun jo ateismin lähtökohta on persoonallisen Jumalan olemassaolon kieltäminen maailmankaikkeuden Luojana, niin ateismin lähtökohta on materialismi ja myös ateismin lopputulos on ateistin hengen rakentama materialismi.”
Ateismin lähtökohta ei ole minkään jumalan olemassa olon tai jumalan mahdollisen olemassa olon sattuessa tämän maailman kaikkeuden luojuuden kieltäminen. Ateismin lähtökohta on vain ja ainoastaan epäusko näihin väitteisiin. Myöskään ateismin lähtökohta ei ole materialismi (kts. edellinen lause), vaikkakin suurin osa uskonnottomista ateisteista materialismiin taipuvat. On olemassa myös uskonnollisia ateisteja: mm. Budhalaiset. Budhismissa ei uskota minkään jumalan olemassa oloon, mutta ovat selkeästi uskonto. Erityisesti budhalaiset munkit ovat jopa äärimmäisen minimalisteja, ja materialismia kartetaan ja tätä pidetään esteenä valaistumiselle.
ArtiVesterbacka :”Ateismin lähtökohta ei ole minkään jumalan olemassa olon tai jumalan mahdollisen olemassa olon sattuessa tämän maailman kaikkeuden luojuuden kieltäminen. Ateismin lähtökohta on vain ja ainoastaan epäusko näihin väitteisiin.”
Kuka tai mikä on luonut tai saattanut alkuun buddhistin maailmankaikkeuden. Sellaista Luojaa ei käsitykseni mukaan buddhismista löydy, joten oman tulkintani mukaan kysymys on ateismista ja ateismin hengen rakentamasta materialismista ”kahdeksankertaisine tms. loistavine polkuineen”.
On vain yksi Jeesus Kristus, joka syntyi maan päälle ihmiseksi ja kokemalla kuoleman myös kuoleman voitti.
Tuula Hönttä:”Kuka tai mikä on luonut tai saattanut alkuun buddhistin maailmankaikkeuden. Sellaista Luojaa ei käsitykseni mukaan buddhismista löydy, joten oman tulkintani mukaan kysymys on ateismista ja ateismin hengen rakentamasta materialismista “kahdeksankertaisine tms. loistavine polkuineen”.”
Ei kukaan eikä mikään luonut tai saattanut maailmankaikkeutta alkuun. Buddhalaisuudessa maailmankaikkeudella ei ole alkua eikä loppua. Maailmoita puolestaan syntyy ja tuhoutuu lukemattomia. Maailmat syntyvät jostain alkuliemestä.
Kuten itsekin jo mainitsin, buddhalaisuus on ateistinen (ei-teistinen tai jumalaton) uskonto, mutta siihen ei kuulu materialismi. Jokaisella on sen mukaan toki oikeus omistaa ja tavoitella omaisuutta, mutta sen kuitenkin katsotaan estävän tai hidastavan valaistumista.
”On vain yksi Jeesus Kristus, joka syntyi maan päälle ihmiseksi ja kokemalla kuoleman myös kuoleman voitti.”
Onko (yhtäkään)? Syntyikö? Kokiko? Voittiko? Monta oletusta, nolla todistetta.
Henkisyys kaikille ihmisille tärkeää. Itselleni ainakin luonnon hiljaisuus on henkinen kokemus, ja esimerkiksi nuotion tuijottaminen suorastaan hypnoottista ja rauhoittavaa. Myös rytmi ja tanssi voi saada transsinkaltaiseen tilaan (trance-musiikki) tai juostessa jos keskittyy vain omaan hengitykseen ja pystyy tyhjentämään kaikki muut ajatukset.
Jotkut pyrkivät saavuttamaan hengellisiä tuntemuksia psykedeelien ym. päihteiden avulla. Jotkut uskonnollisten rituaalien avulla. Lopputulos on sama aivojen tuottama ”hengellinen” olotila ja hyvänolontunne.
Hyviä esimerkkejä oman käsityskyvyn ylittävän kokemuksista ovat maailmankaikkeuden koko https://www.youtube.com/watch?v=HEheh1BH34Q ja https://www.youtube.com/watch?v=17jymDn0W6U
Samanlaisen hengellisen tunteen saa myös kauniista luonnosta http://earthporn.org/
Lopuksi vielä erittäin hyvä video ateistisesta hengellisyydestä https://www.youtube.com/watch?v=r6w2M50_Xdk
Ateistien ja ”uskonnottomien” viehtymys rituaaleihin ilmentää ihmisyyteen luonnostaan kuuluvaa uskonnollista taipumusta eli jumalakaipuuta, joka ei näytä olevan tukahdutettavissa järkeen ja tieteeseen vetoamalla. Myös jotkut poliittiset ideologiat tai popidolien jumaloiva palvonta ovat eräänlaisia korvikeuskontoja. Kyllä oli Augustinus oikeassa!
Henkisyys on yksinkertaisesti materialismin vastakohta. Henkisyyttä tahtova ihminen saa myös aineettomista asioista ja arvoista mielihyvää. Puhdasta henkisyytä ja puhdasta maerialismia ei ole.
Kaikki aivotoiminta,joka on muuttunut tietoisiksi aistimuksiksi tai/ja ajatuksiksi, on luonteltaan viimekädessä henkistä.
Laaksosen Kari-Matin mainitsemaa durkheimilaista mallia on sitten päivitettykin, kulttuuris-kielelliseen suuntaan. Teologisesti sitä on käyttänyt George Lindbeck, joka nimi joskus tulee kiinnostunutta tavallista maallikkoakin vastaan.