Pappisasessorin parahdus: Määritä itse itsesi, äläkä anna minkään himmentää arvoasi!

Sanoilla voi tappaa tai sanoilla voi nostaa epätoivosta toivoon. Sanojen voima ja etenkin se, miten sanat sanotaan, on suunnaton. Maailmaa jopa hallitaan sanoilla ja niiden takana olevilla ideoilla. Sen vuoksi ei ole yhdentekevää mitä ja miten jotain sanomme. Sanoillamme ja juuri sillä, miten sanat sanomme, voi olla yllättäväkin vaikutus.

 

Hyvä opetus minulla tästä oli muutama vuosi sitten, kun olin Helsingin yliopiston tiedekulmassa yhtenä panelistina. Teema liittyi muistaakseni jotenkin kaupungistumiseen ja luterilaisuuteen. Minulla oli tilaisuudessa papin puku päällä. Kun tuli yleisökysymysten vuoro, eräs iäkäs nainen kysyi meiltä panelisteilta, uskommeko Jumalaan. Koska olin tilaisuudessa papin puku päällä ja siinä mielessä kysymys tuntui minusta absurdille ja hauskallekin, spontaanisti kuvittelin naurahtavani hyväntahtoisesti. Kun kuitenkin jälkikäteen näin tuon tilanteen uudelleen nettivideosta, vaikutti naurahdukseni jopa hieman ivalliselta.

 

Tapaus oli hyvä herätys sen suhteen, mikä ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä joskus vallitsee. Joskus sisäinen maailmamme ei välity oikealla tavalla ulkoiseen todellisuuteen. Koska sanat tai naurahdukset voivat vaikuttaa merkittävästi toisen ihmisen oloon, on tärkeää, että niillä pyritään tappamisen ja lannistamisen sijaan tekemään eläväksi ja toiveikkaaksi. Paljon on myös merkitystä sillä, miten sanat sanotaan.

 

Sanojen voima ei ole kuitenkaan koko totuus. Vaikka olen monen muun tavoin elämäni aikana tullut muiden sanoilla tapetuksi ja herännyt toivoon, on myös tärkeää olla jossain määrin immuuni toisten ihmisten sanoille ja etenkin sellaisille sanoille, jotka pyrkivät määrittämään meitä ihmisinä. Jos nimittäin ihminen on täysin riippuvainen ulkomaailmasta tulevasta palautteesta, on hän kuin tuuliviiri ilman vahvaa identiteettiä.

 

Sen vuoksi kaiken palautteen edessä tulisi muistaa, että se ei himmennä sinun tai minun arvoani ihmisenä. Kukaan ei voi ulkopuolelta myöskään määritellä, mikä on meille tärkeää tai mistä pidämme. Vaikka kaikki palaute kannattaa ottaa harkiten vastaan, on myös hyvä muistaa, että kukaan ei sano tai tee meille mitään sellaista, mikä ei olisi kyseisen ihmisen oman sisäisen maailman heijastumaa. Siksi etenkin negatiivinen ja tuhoava palaute kannattaa jättää omaan arvoonsa ja ajatella, että kyse on palautteen antajan omasta pahasta olosta.

 

5 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiva blogi ja monia tärkeitä ajatuksia ihmisen arvosta. Haluan vielä lisätä “vettä myllyyn”. Jokaisen ihmisen suunnattoman suuresta arvosta kertoo myös se, miten Jumala on ihmisarvon määrittänyt.

    1) Hän on luonut meistä jokaisen. –> Kukaan ei ole siis täällä turhaan! 2) Hän on lunastanut meidät Jeesuksen Kristuksen verellä (Joh.3:16) –> Meistä on siis maksettu äärettömän kallis hinta, joka kertoo siitä, ettei kenenkään elämän ainutlaaatuisuus ja arvo ole ihmisten sanoilla, ilmeillä tai eleillä mitätöitävissä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Merkilisesti Jumala tnuota ihmisarvoa kunnioitta kun katsele mitä kaikkea turhaa ja viatonta kärsimystä hän armossaan ja rakkaudessaan sallii luomilleen ihmislapsille mailmassa tapahtua. Eli Theodokian ongelma on yhä ratkaisematta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Merkilisesti Jumala tuota ihmisarvoa kunnioittaa kun katselee mitä kaikkea turhaa ja viatonta kärsimystä hän armossaan ja rakkaudessaan sallii luomilleen ihmislapsille mailmassa tapahtua. Eli Theodokian ongelma on yhä ratkaisematta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jussi Koivisto
    Jussi Koivisto

    Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, pappisasessori, tiedemies (TT), fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen."