Olen marraskuusta 2018 lähtien ollut ”dieetillä” valmistautuessani tämän syksyn pääkisoihin eli fitneksen SM-kisoihin. Vähän nälkäisempi olo on ollut muutaman viikon, kun kaloreita on entisestään pudotettu asteittain. Ennen kuin kukaan nyt kauhistuu, on dieetti tässä yhteydessä aivan eri asia kuin iltapäivälehtien markkinoimat ihmedieetit. En nimittäin usko nimittäin kertadieetteihin, jotka muuttavat elämää hetkellisesti, mutta eivät pysyvästi. Sen sijaan uskon vankasti hyvään ja terveelliseen elämäntapaan, johon jokainen voi päästä oikealla tiedolla ja systemaattisella toteutuksella hitaasti kiiruhtaen.
Minun tapauksessani dieetti liittyy ennen kaikkea fitnesskilpailemiseen, joka vaatii jo hieman eri asteen motivaatiota kuin elämäntapamuutos. Monelle tuleekin fitnesskisaajista mieleen riutuvat ihmiset, jotka eivät syö juuri mitään. Vaikka lajin parissa on ollut valitettavasti etenkin aiemmin kaikenlaisia lieveilmiöitä, nykyään lajissa dieetit pyritään usein onneksi tekemään mahdollisimman terveelliseksi.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana rasvaa poistui useampi kilo ja tilalle tuli monta kiloa lihasta lisää (samalla kun viskeraalirasvat tippuivat ja luonnollinen testosteronimäärä pysyi ylhäällä yli viitearvojen). Näin optimaalista kehitys ei ole sen jälkeen ollut, vaan lihasmassa hieman tippunut, kun rasvaa on palanut. Se kuitenkin kuuluu intensiivisemmän dieetin vaiheeseen.
Tällä hetkellä on oikeastaan menossa kunnon dieetti, jossa kaloreita on tippunut ennestään ja treenaamistakin on astetta enemmän. Olo on jännällä tavalla jopa hieman euforinen ja mentaalisesti vahva. Vaikka kropasta huomaa, että se kärsii kalorivajeesta, vireystila on jännällä tavalla samaan aikaan hieman sumuinen ja virkeä. Myös tehokkuus työhön on aika kova ja keskittyminen on hyvää. Dieetti on siis selkeästi tehnyt mielelle hyvää. Toisaalta myös vetäytyminen omiin oloihin on alkanut tuntua paremmalta.
Minulle dieetti on myös hyvä tilaisuus harjoittaa kristillistä ja ennen kaikkea hengellistä paastoa. Raamatussa ja luterilaisessa traditiossa kylläkin korostuu ajatus, että parasta paastoa on auttaa toisia ihmisiä ja miettiä estääkö jokin elämässä hyvyyden toteutumista niin suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Toisaalta vaikuttaa siltä, että ruokapaastokin voi tukea hengellisyyttä. Yhteys Kristukseen – samoin kuin oman elämäntehtävän hahmottaminen – ovat vahvistuneet dieetin aikana. Toki tässä on auttanut viime aikoina moni muukin asia: hyvät keskustelut ystävien kanssa sekä sopivalla tavalla eteen tulleet vastoinkäymiset.
Dieetti liittyy minulla kristilliseen kilvoitukseen myös siten, että minulle kristillisessä kilvoittelussa on ennen kaikkea taistelusta ja vaikeuksien voittamisesta Kristuksen avulla. Kivun kautta voi tapahtua kasvua. Helvetin kautta voi päästä taivaaseen. Uskossani yhdistyy vahvalla tavalla Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus kilpaurheiluun, jossa usein tuskallisen harjoittelun kautta koittaa täyttymys. Tuo täyttymys ei kuitenkaan toteudu vain pääkilpailussa, vaan oikeastaan joka päivä. Kun harjoittelen lähes päivittäin, koittaa harjoituksen jälkeen euforinen tunne kivun voittamisesta. Samoin mielessä tuntuu harjoittelun jälkeisen syömisen ja levon jälkeen hyvältä, kun tietää kropan muokkautuvan paremmaksi ja vahvemmaksi.
Niin usko kuin elämäkin on siten minulle pohjimmiltaan kasvamista paremmaksi ihmiseksi ja syntymistä jatkuvasti uudelleen parempaan huomiseen virheistä jatkuvasti oppien. Näin myös fitness tukee kristillistä kilvoittelua mitä parhaiten.
Kiitos blogistanne. Harrastamastanne lajista en tiedä mitään, mutta mielenkiintoselta näyttää.
Hormoniinien pysyminen hyvällä tasolla on iloista asiaa, syntyyhän siitä voimia arkipäivänkin askareisiin. Olette myös mielenkiintosessa työssä, olisiko mahdollista sen kautta vaikuttaa Piispalliseenkin ulostuloon seurakuntalaisten hyväksi.
Itse olen hengityksen ihminen jonka aikanaan huomasin jo todeksi eläneenä kirjassa Urheilu ja jooga. Tosin tähän liittyi myös laulamisen asia.
Olette hyvällä tavalla ulospäin suuntautuva liikunnan harrastaja jonka blogit tosin saattavat omassa tekemättömyydessä herättää erilaistakin ymmärtämystä.
Niin, ja meinasi unohtua; hyvää kilpailua ja Onnea sinne!?
Kiitos Pekka kommenteista ja kannustuksesta. Ja juu, varmasti blogeistani ollaan montaa mieltä, mutta sehän on hyvä asia. Suorapuheisuudesta ihastutaan ja vihastutaan – molemmat hyviä reaktioita, kunhan olen itse aito ja asiallinen. Liikunnan iloa sinne myös!