Eilen aamulla menin kanalaan. Kukko Taneli, josta olen joissain blogeissani kertonut, oli kuollut. Hautajaiset olivat jo käynnissä: kanarouvat olivat ennättäneet peittää kukon osittain. Ja kanatko muka tyhmiä eläimiä?Mihin Taneli kuoli? Ei se ollut vaikuttanut sairaalta. Väkivallan merkkejä ei ollut. Mysteeri. Niinpä voin vain hiljentyä ja yhtyä tuttuun kaanoniin:
”Kukkoni kuoli komea, kukkoni kuoli komea. Ei se enää laula kokodii, kokodaa, ei se enää laula kokodii, kokodaa, ko-ko-ko-ko-ko-ko-ko-ko-diikokodaa.”
Hyvä Matias, kun otit tuon kasteenkin mukaan tähän keskusteluun.
Lapsikastehan on juuri se avain koko tähän keskusteluun. Pieni lapsi vastaanottaa kasteen ilman mitään järjellisiä pohdintoja. Pelastuksen ovesta, kun ei mitkään järjelliset pohdinnat mahdu läpi.
”Kysymyksiisi on sinänsä helppo vastata ilman vetoamista mihinkään muuhun todellisuuteen.” Johan tuossa tuli monta todellisuutta peräjälkeen. ”1. Olen tämän hetkinen kokoelma alati vaihtuvia atomeita, jotka muodostavat kokonaisuuden, yksilön, jonka me olemme nimenneet eläinlajiksi ihminen (Homo sapiens).” Fysikaalinen todellisuus. ” 2. Olen Arto Vesterbacka. Ihmislajin yksi edustaja.” Sosiaalinen ja kulttuurin ttodellisuus. ”3. Olen alati muuttuva yksilö, joka pyrkii tekemään tästä maailmasta hieman paremman, kuin se oli syntyessäni. Vasta tulevat sukupolvet kuolemani jälkeen voivat määritellä onnistumiseni.” Filosofinen todellisuus. ”4. Olen, koska vanhempani noudattivat biologista tarvetta, ja täten muodostivat minut.” Biologinen todellisuus. ” 5. Minulla ei ole mitään muuta tarkoitusta, kuin mitä itse itselleni asetan. Biologisesti voidaan sanoa, että tarkoitukseni on viedä omaa geeniperimääni eteenpäin uudelle sukupolvelle, täten jatkaen katkeamatonta linjaa elämän muodostumisesta lähtien.” Yhteenveto edellisistä, joka ottaa hiukan kantaa uskonnollisestikin. (Biologinen tarkoitus ei toki ole itsesi asettama, vaan geeniperimäsi määrittelemä.)
Martti, jos todella haluat tuolla tavalla määritellä todellisuuden, niin voit toki sanoa näiden olevan eri todellisuuksia, mutta ne kaikki sijaitsevat tässä yhdessä todellisuudessa ja/tai kuvaavat sitä materiaalisina tai immateriaalisina. Biologista tarkoitustani en tarkoittanut itseni asettamaksi vaan luonnon, kuten itsekin mainitset. Mikään mainitsemistani ei ole millään tavalla uskontoon sidottu tai riippuvainen siitä.
Arto Vesterbackille jotain vastatakseni. …. Sanot, että yksikään tiedemies, kristitty tai ei … ei aseta Raamatun luomiskertomusta tieteelliseksi hypoteesiksi…tutkimuksissaan …?? Eihän sitä voikkaann asettaa.
No niin, voi, voi olenko tällaista väittänytkään.
Minulle ei ainakaan tuota ongelmia pitää rajallisessa ajattelussani ja ymmärryksessäni erillään luonnontieteellistä tutkimusta sen tuloksia sekä siihen pohjautuvaa tieteellistä maailmankuvaa sekä kritityn uskon vakaumukseen perustuvaa elämänkatsomusta.
Lopuksi lienee hyvin ymmärrettävää, errä ei … mysteeriä .. kyetä tieteen metodein koskaan tutkimaan ja ratkaisemaan… .
Niin ateistille kuin kristitylle … E on yhtä kuin m . c toiseenpotenssiin on saman sisältöinen merkitykseltään.
Energian säilymisen laille on oltava olemassa jokin syy niin teoriassa kuin käytöissä. Jos emme tiedä sitä, miten niiden hypoteesien ja lopullisten johtopäätösten sitten käy… ne ovat todennäköisyyksiä…
Tyhjä on siis tyhjää, eikä siitä voisi tutkia ihmisen tieteellisellä metodinkaan avulla.. … Syy ja alkuperä kysymyksiin kysymyksiin ihmiskunta on aina ottanut kantaa kantaa, joko uskoo tai sitten ei usko esim. Raamatun ilmoitukseen.
Kristuksen Pyhä inkarnaatio on mysteeri, mutta uskovalle kristitylle Raamatun Sana avaa elämänkatsomuksellisen yhteyden Jumalan tahtoon ja pelastushistoriaan. Luomiskertomusekin avautuu Luoja …Jumalan tavaksi puhua meille ihmisille.
Tieteellisesti selittämätön tapahtuma, jonka miljoonat kristityt kuitenkin ovat historian saatossa,vuosisatojen kuluessa kokeneet, tiedemiehinäkin, todeksi omassa elämässään.
Osmo, Otto, Juhani Päivinen, kuten omassa viestissäni mainitsin, tämä asettelemasi väittämä voitaisiin tulkita tieteellisessä ajattelussa näin, erityisesti, kun käytät kolmea pistettä paikoissa, joihin ne eivät välttämättä kuuluisi. Tämä antaa kuvan, että tekstissä pitäisi olla jotain, mitä et sano.
Väittäisin kuitenkin, että osa ainakin varhaisista maailmankaikkeuden tutkijoista lähti todistamaan luomiskertomusta, päätyen eri vastaukseen.
Sinä ehkä pystyt pitämään kaksi hyvin ristiriitaista käsitettä yhtäaikaa voimassa, mutta itse en voi ymmärtää, miten ainakaan kukaan luonnontieteiden, ja erityisesti astrofysiikan tutkija, voisi uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Mutta tämä on vain minun, ateistin ja naturalistin, vajaavainen ymmärrys.
Varmistuksen vuoksi, kai ymmärrät, että nämä luonnon lait eivät ole määrääviä vaan kuvaavia? Tämän hetkinen paras kuvaus, malli, siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Klassisessa fysiikassa energiaa ei voida luoda tai tuhota, ainoastaan muuntaa muodosta toiseen, mutta kvanttifysiikassa tilanne on hieman toinen. Sen mukaan on mahdollista ilmestyä ns. tyhjästä hiukkanen ja sen antihiukkanen, jotka tuhoavat toisensa hetkeä myöhemmin. Jos tämä kuitenkin tapahtuu mustan aukon tapahtumahorisontissa, voi toinen näistä hävitä mustaan aukkoon ja toinen jäädä tähän maailmankaikkeuteen, täten ”luoden” uutta materiaa.
Kyllä, syy ja alkuperäkysymyksiin on pyritty antamaan vastauksia aiemmin lähinnä uskontojen kautta, mutta kun näitä, erityisesti alkuperäkysymyksiä, on tarkemmin tutkittu, on huomattu uskontojen olleen väärässä. Syykysymykset voivat olla merkityksettömiä.
Kaksi viimeistä kappalettasi (tulkiten sanomisiasi) voidaan selittää täysin luonnollisesti aivokemian avulla, joko hallusinaationa, jos kyse visuaalisista näyistä tai äänistä, tai signaalivälittäjäainein, jos kyse on tuntemuksesta. Pystyn näin sanomaan, koska näistä jälkimmäinen on se, mitä itsekin olen kokenut molemmin puolin uskoa.
Niinpä niin. Vauraus, turvallisuus, lisääntynyt koulutus. Kaikki nämä lisäävät ateismia maailmassa ja hyvä niin. Uskonnot eivät vie ihmiskuntaa eteenpäin vaan pitävät sen kivikaudella. Kari Peitsamo twiittasi että ihminen ei ole käynyt kuussa. Ehkä maapallokin on lituska ja aurinko kiertää meitä?
Ihminen on niellyt oman päänsä kaikkine karvoineen. (Karin teologiaa lainatakseni) Kari osuu mielestäni oikeaan.
Jos ihminen luulee jo kaiken ymmärtäneensä, niin ei vielä ymmärrä kuten ymmärtää tulee, vai miten sitä sanotaan.
Sanoihan joku jossain: ”Te tulette tietämään, niin kuin Jumala…” Sanoja taisi olla juuri se, mitä Jeesus kutsuu puheissaan valheen isäksi. Tämän valheen pään Jeesus polki rikki!.
Raamatun punainen lanka on Jumalan Armo ja Rakkaus, joka on alusta asti ollut ja on edelleen, Kristus. Se Siemen joka luvattiin ja jota vanhat odottivat (vanha testamentti.) ja joka kerran ilmestyi ja tuli taivaasta alas, meidän kuolevien keskelle ja jälleen meni takaisin Isän luokse, missä on aina ollut. Sinne missä ei ole aikaa.
Jos ei ole aikaa, ei ole myöskään alkua ja loppua kuten maailmassa ja materiassa on. Me elämme lineaarisessa todellisuudessa. Jumala ei asu käsin kosketeltavassa todellisuudessa.
Armon ymmärtäminen ei ole järkiperäistä, Armon saa ymmärtää vain uskon kautta.
Armo on kokemus, jota eletään joka hetki elämässä, jos ihminen elää Kristuksessa.
Jos Jumala vetää Henkensä pois, kaikki liha menehtyy saman tien. Tämä tieto tekee nöyräksi, tai katkeraksi.
Asia on kuitenkin juuri niin, että Jumala tekee mitä tahtoo. Joko näen sen omalla kohdallani niin, että Jumalan tahto on parasta mitä minulle voi tapahtua tai näen, että Jumala harjoittaa mielivaltaa itseäni ja maailmaa kohtaan, eikä Jumala kuuntele minua.
Onko meidän ulkopuolella todellisuus, jota emme voi saavuttaa? Jos Raamattu pitää paikkansa, kuten uskon syvästi, niin ihminen on väärässä tietoisuudessa, jota hän kuitenkin pitää totena. Näin Raamattu ilmaisee asian, ihmisen tilasta.
Jeesus sanoo: Rukoilkaa te siis näin: ”Isä meidän joka olet Taivaassa.”
Eli Jeesuksen Jumala oli meidän ulkopuolella. Vielä jatkaa: Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä, niinkuin Taivaassa…
Jumalan tahto tosin tapahtuu aina, mutta, että me nöyrtyisimme sen alle, on juuri se miten meidän tulisi Jumalan tahtoon suhtautua. Saatana on se, joka kapinoi Jumalan tahtoa vastaan ja sanoo: ”Minä voin itse päättää mitä teen, siihen ei tarvita mitään Jumalaa, voin valita elämän, hyvän ja pahan, kuten haluan.”
Ihmisen vapaus on näennäistä, mutta kuka sen uskoo? Uskosta on lopulta kysymys ja kuinka me voimme uskoa jollei meille anneta? Ihminen ei voi ottaa mitään, mitä ihmiselle ei anneta. Joku sanoo kuitenkin tähän: ”Minä voin ottaa mitä tahdon!”
Joku voi myös sanoa: ”Jumalahan on sitten mielivaltainen despootti!” Niinpä, mutta on hyvä kysyä, olisiko Jumalan kysyttävä meiltä kenelle antaa ja kenelle ei?
Jeesus sanoo: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Luuk.12:14
Kuka siis kuulee Jumalan Sanat ja kääntyy teiltään? Oletko koskaan huutanut avuksesi Herraa? ”Herra avaa silmäni, että näkisin!”
Jeesus avasi sokeana syntyneen silmät(Joh.9) mutta kirjanoppineet eivät uskoneet sitä mahdolliseksi ja kyselivät vain loputtomasti entiseltä sokealta: ”Miten avasi silmäsi?”
Usko on järjen ulottumattomissa. Jeremias sanoo jossain ajatuksen: ”Käännä minut niin minä käännyn, paranna minut, niin minä parannun”
Hebr. ”kääntyminen” = sis. vapaasti kään. ajatuksen havahtumisesta siihen, että huomaa kulkevansa pois päin oikealta tieltä. Tuo Tie on Kristus.
Jos ihminen, syntyy pimeään, niin ihminen pitää pimeyttä luonnollisena olotilana ja jos hän kuulee että on olemassa myös valo, niin ei voi sitä kuitenkaan nähdä, ennen kuin pimeys väistyy. Näin on jokaisen ihmisen kun syntyy tähän maailmaan synnin ja kuoleman alle. ”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Näin on edelleen tänäpäivänä, kun kirjoituksia tutkitaan ilman, että tunnetaan Jumalan Voimaa.
Armo on käsittämätön kuin loputon meri.
”Mikään mainitsemistani ei ole millään tavalla uskontoon sidottu tai riippuvainen siitä.” Kristittynä uskon, että kaikki nämä ovat Jumalan luomistyön ja huolenpidon alaisia. Uskonto on – sekä materiaalinen että immateriaalinen – tapa käsitellä tätä uskoani Jumalaan ja toimia sen antamien herätteiden mukaan. Niinkin voisi sanoa, että uskonto on side, joka sitoo minut Jumalaan.
Ja tässä näen päätepisteen keskustelullemme, koska kumpikaan ei ole valmis muuttamaan näkemystään. Siinä missä minä näen luonnon kauneuden ja komeuden, sinun nähtävä sen takana vielä jotain muuta. Douglas Adams sanoi sen ehkä parhaiten: ”Eikö riitä, että puutarha on kaunis? Onko pakko uskoa siellä asustavan keijujakin?”
”Siinä missä minä näen luonnon kauneuden ja komeuden, sinun on nähtävä sen takana vielä jotain muuta.” Miten niin minun on nähtävä? Pikemminkin saan nähdä.
Martti, voitko todella nähdä jotain muuta? Minusta tämä maailmankaikkeus menettäisi paljon, jos se on vain jonkun jumalan käsialaa. Ensimmäisinä kysymyksinä tällaisessa tapauksessa olisi: miksi ihmeessä tämä maailmankaikkeus piti luoda? Mikä ihmeen tarkoitus tällä on? Jos tämän maailman jälkeen on jokin toinen, ns. parempi maailma, minkä takia meidän pitäisi koskaan olla tässä maailmassa? Tämä maailma olisi varsinkin silloin täysin merkityksetön. Mitä on keskimäärin 75 vuotta ikuisuudessa.
Mutta kun tämä on se ainoa maailma, jonka tulen koskaan kokemaan, se on se paras mahdollinen. Se sisältää niin paljon kauneutta, että vaikka pyrin pitämään kaikissa tilanteissa tunteet kurissa (henkilökohtainen heikkous), on se välillä vaikeaa. Olen biotieteilijä, ja teen tutkimusta eläinlajeilla. Olen monesti jäänyt vain tuijottamaan näitä eläimiä, ja hukkunut ajatukseen, että meillä oli yhteinen esi-isä hieman vajaa miljardi vuotta sitten. Se, jos jokin, on lähimpänä hengellisyyttä, mitä voin kuvitella.
”Minusta tämä maailmankaikkeus menettäisi paljon, jos se on vain jonkun jumalan käsialaa.” Niinpä. Jumala ei olekaan ’vain joku jumala’.
Martti, konseptina jumala on jumala on jumala. Yksi jumala ei ole toista parempi tai todennäköisempi. Joka tapauksessa todellisuudessa, jossa olisi jumala (tai tarkemmin ottaen kuolemanjälkeinen elämä), tämä elämä olisi täysin merkityksetön. Vaikka tätä elämää pidettäisiin jonkinlaisena testinä, jonka perusteella kuolemanjälkeinen elämä määräytyy (taivas tai helvetti kristinuskossa), ja jos jumala olisi kaikkitietäväinen (kuten kristinuskossa), ei tällä elämällä olisi mitään merkitystä, sillä kaikkitietävälle jumalalle tämä meidän neliulotteinen maailma (3 tilaulottuvuutta, 1 aika) olisi staattinen. Ihmisellä ei olisi valinnanmahdollisuutta, vaan lopputulema olisi aina sama, jonka tämä jumala jo etukäteen tietäisi.
Ehkä noin onkin. Kristillinen etiikka ei olekaan Taivaaseen (paremman puutteessa käytän tätä sanaa) pyrkimistä hyviä tekoja tekemällä ja pahoja välttämällä. Se on lähimmäisen rakastamista lähimmäisen vuoksi. Kristityn oma pelastuminen ei ole hänestä itsestään kiinni, vaan Jumalan rakkaudesta.
”Kristityn oma pelastuminen ei ole hänestä itsestään kiinni, vaan Jumalan rakkaudesta.”
Eli kristitty voi olla hyvä tai paha, mutta ihan sama. Jos Jumala on päättänyt tätä rakastaa, tämä pelastuu. Jos ei, voi voi.
Kristitty seuraa Kristusta ja pyrkii tekemään niitä tekoja, joita Kristus tekisi. Tuskin hän silloin kovin paha voi olla. Huonoksi kristitty tuntee usein itsensä. Hänen esikuvansa on sen verran saavuttamaton. Kristillinen usko on luottamusta siihen, että Kristus on ansainnut huonollekin paikan Taivaassa.
Martti, sinänsä et ottanut lainkaan kantaa siihen mitä sanoin. Tietenkin kristitty voi pyrkiä elämään Jeesuksen asettamien raamien sisällä, mutta edellisestä viestistä sai sen kuvan, kuten itse asian sitten suoremmin ilmaisin, että tällä ei olisi sinänsä mitään merkitystä, jos Jumala ei rakasta sinua.
Jumala rakastaa. Lähimmäisen rakastamisen merkitys ei ole siinä, mitä siitä koituu itselle, vaan lähimmäisen hyvässä. Rakastaminen on antamista, antautumistakin. Äärimmillään se on uhrautumista.
Arton aamulla 9.09 kirjoittamat vastaukset elämän tarkoituksesta ovat todella köykäistä kamaa. Voisi kuvitella älykkään henkilön kykenevän perustelemaan asia paljon mielekkäämmin. Nuo 5 perustetta voi kuka tahansa lukea kirjoista. Niistähän puuttuu kokonaan henkilökohtainen näköala. Ehkäpä Arto huitaisit vastauksesi vain jostain. Tuskin tuli paljoa asiaa mietittyä.
Tai sitten vain tahdoit pilailla asian kustannuksella.
Entäs sitten? Kun totuus on yksinkertainen, on se helppo ja nopea kirjoittaa. Eikä se siitä muutu miksikään, vaikka siihen yrittäisi jotain henkilökohtaisempaa kirjoittaa. Välillä kuitenkin haluan mennä sieltä, mistä on helpointa päästä. Mutta toki aina hieman pitää kieli poskella olla.
Voisi sinänsä lisätä edelliseen, että kuka väittää, että olisin älykäs?
Minä
Joten odottaisin jotain älynystyröiden hierontaa elämän merkityksestä.
Pekka, pidän itseäni riittävän älykkäänä, että ymmärrän, ettei meillä ole toistaiseksi mitään todisteita jumalien olemassa olosta eikä siten mitään syytä uskoa. Pidän itseäni myös riittävän älykkäänä ymmärtämään tieteellisen metodin, jonka perusteella voin hyväksyä tieteelliset teoriat parhaiksi tämänhetkisiksi selityksiksi luonnonilmiöille. En ole riittävän nopeaälyinen, joka tekee mm. live-väittelyn mahdottomaksi minulle. Tarvitsen (näennäisesti) melko yksinkertaisiinkin kysymyksiin riittävästi aikaa, jopa tunteja tai päiviä, jotta voin antaa vastaukseni. Tämän vuoksi mm. koulujen kirjalliset kokeet ovat olleet aina haastavia.
Mitä tulee sitten älynystyröiden hierontaan elämän tarkoitusta ajatelle. Maailmassa, jossa ei ole mitään perimmäistä tarkoitusta, saat hieroa nystyröitäsi maailman tappiin saakka saamatta mitään muuta vastausta. On vain se, mitä itselle asetat. Itselläni nykyään tarkoituksenani on olla se paras ihminen mitä voin olla, sekä niin hyvä isä ja aviomies, mitä voin olla. Näiden lisäksi tarkoituksenani (johon en voi vaikuttaa paljoa) on elää niin pitkään kuin mahdollista, sekä nähdä ja kokea niin paljon kuin mahdollista.
Millainen on hyvä ihminen? Millainen on hyvä aviomies ja isä? Millainen olisi huono? Millainen paha? Voiko näihin kysymyksiin vastata itse vai onko niihin yleispätevä vastaus? Missä se on määritelty? Onko olemassa hyvän ihmisen malli, jota seurata?
Martti, koetetaanpa taas vastailla, jos tällä kertaa onnistuttaisiin olemaan vähemmän lattea Pekan mielestä (todennäköisesti epäonnistun). Ensimmäisenä yritän vastata 5. ja 6. kysymykseen. Sinänsä voit vain itse vastata näihin kysymyksiin, mutta henkilö, jota kohtaan jonkin toiminnan kohdistat päättelee itse, onko toimintasi ollut hyvä vai huono/paha tätä kohtaan. Et kuitenkaan voi toimia mitenkään muuten, kuin itse määrittelemälläsi tavalla, joka toivon mukaan on paras mahdollinen ko. tilanteeseen, mutta jota voit kuitenkin muuttaa parempaan suuntaan tahtoessasi ja/tai pystyessäsi. Tämä osittain vastaa myös kahteen ensimmäiseen kysymykseen. Ja kolmanteen sekä neljänteen kysymyksiin vastaus olisi siis päinvastainen. Sanoisin, että ei ole yhtä henkilöä, joka antaisi parhaan mahdollisen mallin, vaan jokaisen on otettava kollektio eri ihmisistä. Yksi voi olla hyvä jollain elämän osa-alueella, kun taas huono/paha toisella, jne. Mutta kuten aiemmin on sanottu, yleisesti voidaan sanoa hyvyyden olevan jotain, joka pyrkii vähentämään kärsimystä ja haittaa maailmasta (tai ainakin lähiympäristöstä). Näistä molemmat toki voivat olla täysin subjektiivisia. Mutta kultainen sääntö (pienin muutoksi) antaa melko hyvän objektiivisen kuvan hyvästä toiminnasta: ”Tee toiselle vain se, mitä tämä toivoisi itselleen tehtävän.”
Törmäsin itse tuohon kysymykeeni kerran. Koin aika voimakkaasti elämä järjettömyyden. Ei näyttänyt olevan kovin järkevää pelkkä pällisteleminen täällä telluksella muutamia kymmeniä vuosia. Perheen perustaminen, lasten kasvattaminen, avioliiton hyvä hoitaminen. Siinä sivussa monien muidenkin jelppiminen. Sitten ei mitään. Tuo viimeinen veisi pohjan koko hyvältä elämältä. Ilman jotain muuta ei lopulta millään olisi mitään merkitystä.
Pesonen: ”Sitten ei mitään. Tuo viimeinen veisi pohjan koko hyvältä elämältä. Ilman jotain muuta ei lopulta millään olisi mitään merkitystä.”
Semmosta se on. Elämä. Ja niin se vain taitaa olla, että kun vintiltä valo sammuu, niin ollaan ennen pitkää samassa paikassa kuin ennen syntymää. Jäljellä on vain viimeinen savun tuprahdus krematorion piipusta ja läjä tuhkaa (minua eivät madot syö). Kukaan ei enää sadan vuoden kuluttua muista, että semmoinenkin papparainen tallusteli joskus Telluksella. Ainoa mikä säilyy on geeniperimä pennuissa. Toivoa sopii, että evoluution myötä sekin jalostuu parempaan suuntaan.
Melko nihilistinen (jos määritelmän oikein ymmärrän) näkemys maailmasta ja elämästä. Miksi tehdä mitään, jos ei saa palkintoa. Tuon takia kristitty ei voi tehdä mitään pyynteettömästi. Jos tämän elämän jälkeen ei ole mitään, on tämä elämä äärettömästi arvokkaampi, kuin se olisi, jos kuoleman jälkeen olisi ikuinen elämä. Aion pyrkiä nauttimaan siitä niin paljon kuin vain voin, ja tahdon, että lapsenikin voivat nauttia omasta elämästään vähintään yhtä paljon.
Kimmo, astrofyysikko Neill Degrasse Tysonin sanoin (vapaasti): ”Kun kuolen, älkää krematoiko minua, vaan haudatkaan minut maahan, jotta ruumiini sisältämät mineraalit ja energiasisältö voisi palautua takaisin luontoon, josta elämäni aikana nautin.”
Arto: “Kun kuolen, älkää krematoiko minua, vaan haudatkaan minut maahan, jotta ruumiini sisältämät mineraalit ja energiasisältö voisi palautua takaisin luontoon, josta elämäni aikana nautin.”
Joo, ihan nätisti ajateltu ja sanottu, mutta sen olen päättänyt ja jälkeeni jääville ilmoittanut, että minua eivät madot syö. Voidaanhan sitä krematorion lämpöäkin käyttää ainakin talvipakkasilla hyväksi.
Kimmo, se oikeus sinulle ehdottomasti suotakoon. En ole aivan varma, mutta muistelisin lukeneeni jostain, että mainitsemaasi lämmitystekniikkaa on ehdotettu rakennettavaksi.
Joo, Turussa on alettu ensimmäisenä maassamme ottaa talteen krematorion tuhkattavista vapautuva lämpöenergia. Sillä lämmitetään ympärivuotisesti Vasaramäen siunauskappeli. Voi olla että minäkin voin uskonnottomana ja kirkkoon kuulumattomana, sitten kun aika koittaa, antaa kirkolle viimeisen palvelukseni maan päällä lämpöenergian muodossa. Heh.