Kirkossamme vietettiin viikonloppuna juhlia, kun papin viran avaamisesta naisille tuli kuluneeksi 30 vuotta. Juhlaviikonloppuun liittyen asia on ollut paljon esillä somessa jo jonkin aikaa. Lehdissä on ollut myös hyviä haastatteluja ja juttuja. Niiden kohdalla minua ainakin edelleen pysäyttää se, millaista palautetta jotkut ensimmäiset pappisnaisemme saivat ja se, millaista palautetta edelleen voi tulla. Aivan viime aikoina on käyty ja edelleen käydään aiheellista keskustelua siitä, että myös kirkon johdossa kuten piispojen joukossa tulisi olla myös naisia.

Papin viran avaaminen naisille on ollut kirkollemme siunaus, mutta samalla se on kaikki kuluneet vuosikymmenet ollut myös ongelmia aiheuttava asia. Viimeinen isompi kohu nousi viime syksynä Maata näkyvillä festivaalin messun tiimoilta. Muuten asia on kirkossamme ”hallinnassa” ja esimerkiksi virkojen täyttämisessä virkoihin hakevilta edellytetään yhteistyön tekemistä kaikkien pappien kanssa. Kappaleen alun ilmaisua pitää toki tarkentaa niin, ettei papin viran avaaminen naisille ole ongelma, mutta se nostaa joillekin ongelmaa tai jotkut pitävät sitä ongelmana eli vääränä ratkaisuna.

Räikeimmillään papin viran avaaminen naisille kirvoittaa joiltakin edelleen hyvin vahvoja ns. kaltevan pinnan väitteitä, joilla ei tietysti ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Ne ovat tuollaisten lausujien omia mielikuvia ja hengellisiä uhkakuvia, joihin niitä lausuvat saattavat jopa itse uskoa. Perusväite tuollaisissa menee jotenkin niin, että papin viran avaaminen naisille merkitsi luopumisen alkua tai syvenemistä ja sen jälkeen monet muutkin ”pahat” asiat ovat luikerrelleet kirkkoon.

Itse asia, papin viran avaaminen naisille, on perinteisesti sekä mediassa että myös kirkon piirissä ilmaistu termillä ”naispappeus”. Tässä on tehty kuitenkin melkoinen karhunpalvelus ja ilmaistu suorastaan väärä asia. Ei ole olemassa ”naispappeutta” eikä ”miespappeutta” vaan on Kristuksen kirkon (jonka osana oma kirkkomme on) papin eli paimenen (pastor) virka. Kirkon hallinnossa erotetaan pappisvirka (virka joka henkilöllö NN on) ja papin virka (virkasuhde seurakunnassa/kirkossa).

Edellisen vuoksi on johdonmukaisempaa ja selkeämpää puhua pappisnaisista tai vain papeista eikä ”naispapeista”. Toki yleisessä kielenkäytössä edelleen käytetään tuota ”naispappi”-sanaa tarkoittamaan vain sitä, että kyseinen pappi on nainen. Tälle toki rinnasteisena ja samalla vastakohtana on se, että ei lainkaan puhuta ”miespapeista” tai että joku pappi NN on ”miespappi”. Pappismiehistä on vanhastaan kyllä puhuttu.

Joka tapauksessa: Lämpimät kiitokset ja onnittelut, rakkaat ja taitavat pappisnaiset kirkossamme!

Toivo Loikkanen