Mä tarviin nitron, kun seuraan oikeussalidraamaa isä Mitron!

Työnantajansa oikeuteen haastoi Mitro Repo,

ei riidastansa löytyä voi kellekään autuas lepo.

Rahasummaa valtavaa  pappi itsellensä perää,

kummalliset fiilikset lukijoissa herää:

Laitonta oli erottaa mut,

toteaa hengenmies tuohtunut.

Mulla meni lujaa,

ihanaa ja hallelujaa,

vaan nythän kosahti kaikki päin seinää,

kun ei seurakuntani enää

mun erinomaisuuttani  nää.

Kirjailin, luennoin ja politikoin

niin paljon kuin vain voin.

Nytkö tämä kaikki jää,

jos ja kun urani tuhkana tuuleen häviää?

Tein töitä mielin määrin,

kaikkialla häärin,

rahaakin käärin,

siinäkö tein väärin?

Lupsakka karjalainen mä olla tahdoin,

minkä mä väärinkäsityksille mahdoin?

Vitsikäs ja hauska olevani myönnän,

pahat puheet pois luotain  työnnän.

 

Ruttopuiston rovasti

ihmettelee kovasti,

mitä kristityt oikeussalissa tekee,

kun ne toisiansa noin syyttelee?

Jeesus tahtoo oppilailtaan jotakin ihan muuta

kuin leivättömän pöydän ääreen soittamaan keskenänsä suuta.

Jo matkalla  lakitupaan sopuun pitää päästä,

muuten ei tuomarit teitä alkuunkaan säästä!

Paljot rahat menevät hukkaan,

ei puhkea riitapukareitten maine kukkaan.

Joukko uskosta osattomain

katsoo sivusta vain

koko touhua  ilkkuen,

silmäkulmat vahingonilosta vilkkuen.

 

Tässä käy ihan Murphyn lain mukaan:

Voittaa ei voi teistä kukaan!

Ison klommon kirkko ortodoksien  kylkehensä saa,

asianajajat  pankkiin juoksee laulain iloisesti  tralalaa.

Piirteenä kristillisenä sääliä ei voi pitää,

voiko tästä enää mitään hyvää itää?

 

Menikö jo aika anteeksannon ohi kokonaan,

vai vieläkö rukouksen Jeesuksen  rukoilla saan?

”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”,

armahdithan ristillä myös sitä katuvaa konnaa pitkäkyntistä…

 

 

Median todistuspuheenvuoro tämän päivän oikeussalidraamasta:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803052200788379_u0.shtml

 

 

 

14 kommenttia

  • Näyttää siltä, että RR on saanut runosuonen pulppuamaan ja priimaa tuppaa tulemaan. Ihan äkillisesti tuli mieleeni: Jospa hänen esivaltansa olisikin sanonut, että pappispaikkasi on täytetty, mutta Valamossa olisi pihamiespikkaraisen homma. Siinä samassa voisi jututella turisteja ja opastaa heitä. Olisiko hän a) irtisanoutunut, b) ottanut homman vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kiitos, Lauri. Niin, olin tämän aiheen äärellä aika aralla mielellä, en suinkaan vesi kielellä, koska kun kerran lutherilais-kirkollistaustaiset aviisit eivät näytä reagoineen asiaan millään tavalla. Aattelin, että kannattaako minunkaan.

      Sitten ajatus vain alkoi kääntyä runollisesti rullalle ja taiteellinen vapaus asian käsittelyyn lisääntyi roimasti. Niin että noteerattu on. Karmea ajatus, että tälle kähinälle on varattu peräti viisi päivää eli kokonainen työviikko. Jännittää sopii, kuka tästä kaikesta joutuu maksamaan viulut. Fazer sitä tuskin tekee…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami: Hmm, muistaakseni ortodoksisella puolella papit eivät ole virkasuhteessa, vaan kyseessä on toimi. Korjatkoon joku, jos olen ihan väärässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    En tunne tapausta, mutta joskus on välttämätöntä käydä oikeutta. Kategorisesti oikeuden hakeminen on siis oikein ja mahdollisuus selvittää asioita. Se kaikki mikä siihen ympärille muodostuu on usein sekundääristä viihdettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että asioiden ratkaisuissa ei ollla enää niin kovin tarkkoja, kun tuomioistuin hakee sitten lopulta ratkaisun. Jos irtisanominen on laiton, niin yleensä siitä maksetaan korvaus, mutta ei kai tuomioistuin käske palauttaa virkaa? Ongelmaihmisestä pääsee siis eroon muutmalla kymppitonnilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riippuu siitä onko irtisanottava työsopimus-suhteinen vai virkasuhteessa. Virkasuhteessa vain palataan työpaikalle. Työsopimuksessa ei ole takaisottovelvollisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Niin, Lauri, kuvittelisin, että kun sopiminen oikeussalin ulkopuolella ei onnistunut, niin tokkopa sisäpuolellakaan onnistuu. Pitäisi tapahtua melkoisen suuri ihme.

    Keskinäiset sillat palavat poroiksi. Paluun mahdollisuutta ei ole. Kuka jaksaisi ruveta pohtimaan uusia siltoja? Ei varmaan kukaan, ainakaan vähään aikaan…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Tämä ”isä” hakee rajoja omalle käyttäytymiselleen. Niitä ei kukaan ole hänelle kertonut tätä ennen. Kaikki isät voivat ottaa opiksi tästä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Oikeudenkäynti on nyt ohi, ratkaisu isä Mitron irtisanomisjupakkaan tulee kuun lopulla. Moni vähänkin asioita tunteva tietää, että syyt todelliseen kädenvääntöön seurakunnan ja isä Mitron välillä ovat paljon kauempana ja syvemmällä kuin vain näissä viimeaikaisissa huonokäytöksisyysväitteissä. Ei tuollaisella viikon mittaisella eipäs-juupas-pompottelulla ole juridisesti mitään merkitystä.

    Googlaillessani tätä tapausta hätkähdin havainnosta, että valmisteluistunnossa käräjätuomari MS KEHOTTI OSAPUOLIA VIELÄ MIETTIMÄÄN, LÖYTYISIKÖ RIITAAN RATKAISU SOPIMISEN KAUTTA. Tuomarin mielestä se olisi mahdollisesti sopiva tapa erityisesti hengenmiehille ja -naisille. ”Tai sitten sivistyneesti riitelemällä!” hän lisäsi. Mutta tämä vetoomus – ikävä kyllä – kaikui kuuroille korville.

    No, kalliiksi tämä show käy kuitenkin kummallekin osapuolelle, kävi miten kävi. Enkä puhu vain rahasta vaan ennen muuta mainehaitoista. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121