Papiston kuva muuttuu

 

1960-luvun koululaisena kuulin usein pilkallisia lausuntoja siitä, että papiksi on turha ruveta, kun kirkko kohta lakkautetaan ja sen rikkaudet jaetaan köyhille.

 

Nyt kuulen taas jotakin samankaltaista. Opiskelijat kertovat, että heitä varoitetaan kirkon ammateista. Ei niissä työllisty. Jos töitä saa, se on pätkissä. Kohta loppuu kaikki, kun kirkko kaatuu.

 

Itse olen saanut olla yli 35 vuotta pappina ja siitä ajasta vain noin 8 kuukautta työttömänä.    

 

Työseurakuntien määrä mahtuu hyvin yhden käden sormiin.

 

Kun siten katselen nuorten pappien nimikirjoja, tulee eteen kovin toisenlainen todellisuus. Määräaikainen virkasuhde sinne, tänne ja tuonne, välillä työttömyysjaksojakin.

 

Siinä on vaikea maksaa opinto- ja autovelkoja, puhumattakaan että voisi jonnekin asettua ja juurtua esim. asunnon ostamalla.

 

Kun joku jää eläkkeelle (sitäkin tapahtuu, vaikka työurat pitenevät myös kirkossa), se ei läheskään aina avaa työpaikkaa. Virkoja lakkautetaan tai jätetään määräajaksi täyttämättä, kun taloudellinen epävarmuus jäytää.

 

Täältä raukoilta rajoilta hiljattain vihitty papisto valuu etelän hiippakuntiin. Liekö siellä töitä sen paremmin, muuten mukavampaa, virikkeellisempi ympäristö tai mikä lienee syynä. Kun meillä siten pappia tarvittaisiin, ei omasta takaa löydykään, vaan pitää odottaa uutta vihkimystä. Tai huudetaan apuun eläkeläisiä, vaikka maistereita olisi työtä vailla.

 

Vikaa on tietysti niin sysissä kuin sepissäkin. Seurakunnat ilmoittavat kovin viime hetkellä tuumailuistaan ja työvoimatarpeistaan. Niihin on äkkiseltään vaikea vastata, kun meillä ei valmiita pappeja makoile arkiston hyllyllä komennusta odottamassa.

 

Mielenkiintoinen ajan ilmiö on myös eläkeikää lähestyvät seurakuntapastorit, joilla ei ole aikomustakaan suorittaa pastoraalitutkintoa.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Se ei taida ylittää uutiskynnystä, koska liittyjät lasketaan kymmenissä ja eroajat tuhansissa näinä päivinä.

    • Tekstiteeveen mukaan muutamia kymmeniä on liittynyt, samaan aikaan toistakymmentätuhatta on eronnut.

    • Okei, en ole nähnyt tuollaista uutista, kun ei kai siitä edes ole vielä mitään virallista tietoa? Oli vaan arkkipiispan fb-sivuilla ja muuallakin niin paljon ihmisiä, jotka ilmoittivat liittyneensä takaisin, että siitä mun arvaus. Joka tapauksessa on selvää, että enempi tietysti lähtee kuin tulee takaisin. En mä ole ihan niin pöljä, että ehdottelisin virran menneen fifty-sixty. Silti olen melko varma, että joku piskuinen joukko on myös palannut ja suhteutettuna normipäiviin, liittyjien määrässä on takuulla piikki.

    • En usko, sen nyt johtuvan Räsäsestä, vaan siitä, että liberaaleille oli yllätys, että kirkon virallisesta kannasta kiinni pitävät eli perinteisen avioliiton kannattajat ottavatkin uskonsa tosissaan ja eroavat kirkosta. Nyt liberaalitkin haluavat hämmentää soppaa. He saivat eroherätyksen vasta kolme päivää äänestyksen jälkeen eli se on vastareaktio perinteisellä kannalla olevien eroihin.

    • Salme, sinä elät mielikuvitusmaailmassa. Jokseenkin kaikkien erojen syy on se, että kirkkoon kuuluminen todetaan hyödyttömäksi (tai jopa vahingolliseksi). Ylivoimaisesti suurin syy kokea näin on uskonnollisen vakaumuksen puuttuminen. Viime viikonloppuna ilmeisesti useimmat erosivat suivaannuttuaan arkkipiispaan. Se on poikkeuksellinen syy, mutta ihan yhtä hyvä kuin muutkin.

    • Risto sanoi ”Salme, sinä elät mielikuvitusmaailmassa”.

      Enpä sanosi noin, silä niin realistiselta tämä ympäristö ja touhu näyttäytyy, ettei tässä ole varaa mielikuvitukselle.

    • Jatketaanpas edelliseen. Osa minusta toivoisi, että kaikki kalteva pinta -argumenttien ne kohdat, jotka eivät lähtökohtaisesti ole alistussuhteita, eli vapaaehtoisten, luonnollisten täysivaltaisten oikeustoimihenkilöiden väliset suhteet toteutuisivat. (eli ei eläinsuhteita tai suhteita alaikäisten kanssa). Tämä olisi absoluuttista komediakultaa, kun konservatiivit repisivät hiuksiaan.
      Ainoastaan insestisuhteisiin on tehtävissä objektiivinen, tieteelliseen tutkimukseen perustuva vasta-argumentti luonnollisen lisääntymisen suhteen.

Kirjoittaja

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!