Papinvirat alennusmyynnissä

Pappi, älä jää eläkkeelle tai muuten jätä paikkaasi!

Kartoitus eri hiippakunnista osoitti, että papinvirkoja avautuu näinä aikoina hakuun poikkeuksellisen vähän.

Papinvirkoja kyllä vapautuu, mutta niitä ei täytetä. Päinvastoin ne on otettu erityisiksi säästämiskohteiksi. Ahaa, tälle on maksettu palkkaakin. Kun virka tulee vapaaksi, ei kun pannaan se jäihin tai lakkautetaan. Olipa helppoa tämä säästäminen!

Totta, rahaa säästyy. Papit ovat vielä niin kutsumustietoista ja kilttiä porukkaa, että yrittävät vähin äänin tehdä pois jääneidenkin työt.

Mutta mitä tapahtuu siinä ohessa?

Syntyy mielikuva, että papin työ seurakunnassa on siitä joutavimmasta päästä.

Syntyy vinoutuma seurakunnan henkilöstörakenteeseen.

Seurakunnan hengellisen perustehtävän hoito vaikeutuu.

Turhemmastakin asiasta on valtakunnallisia parranpäristysseminaareja pidetty. Minusta tämä papinvirkojen alennustila olisi julkisen keskustelun paikka.

30 kommenttia

  • Sami Tammisalo sanoo:

    En yhdy Marja-Siskon huoleen papiston virkojen vähentämisestä. Suurin uhka kirkossamme on ehdottomasti kiinteistöpuolen työläisillä, koska seurakunnat realisoivat kiinteistöjään. Tämän seurauksena monia mm. emäntiä ja kiinteistöpalvelutyöntekijöitä joutuu enenevässä määrin ”kilometritehtaalle”. Seurakunnat ovat pääsääntöisesti hoitaneet tilanteita pehmein keinoin, mutta irtisanomisista ei voitane jatkossa välttyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Tiirola sanoo:

    Kiitos Marja-Siskolle, että nostit kissan pöydälle. Kyseessä on huoli seurakunnan perustehtävän toteutumisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kolumniin viitaten, seurakunnan perustehtävä vaikeutuu. Miksi se vaikeutuu. Onko Uuden Testamentin Sanoma väärin käännetty niin, että sen ymmärtämiseen ja siitä kertomiseen tarvitaan dokmatiikan- , eksegetiikan- ja hermeneuttisen lukutaidon omaavaa ymmärtämistä. Kirkkoamme sen suurelta jäsenkadolta suojelee yksi lapsuusajamme harha, josta lähes kaikki vapaudumme latenttiaikanamme hyvien tähtien alla ja usein niin, että siitä saatua rakkauden, uskon ja toivon ymmärtämistä voimme sitten jakaa sisarillemme ja veljillemme ja vielä lähiympäristöön puhumattakaan tärkeimmästä, siitä oman itsemme ymmärtämisestä.. On yllättävää, että tässä ajassa kirkkomme pelastus on Joulupukki ja Hänen sanomansa. Se on lähempänä kirkkomme julistusta lähimmäisen rakastamisesta ja Itsensä kieltämisestä, kuin mitä kirkkomme pystyy välittämään ja julistamaan. Pappien altruismista en puhuisi mitään. He ovat kyllä osastaan osanneet huolehtia. Toki on niin, että Kapitulista kuuluu pappien ääni. Evankelisluterilaisen kirkon on syytä myös ensi Jouluna muistaa tärkeimpää jäsentensä ylläpitäjää eli Joulupukkia sopivalla muistamisella. Sanat ovat sitten ymmärryksen mukaan vapaat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    Nimimerkki TM antoi mutkan kautta palautteensa:

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Valmistun juuri teologian maisteriksi ja tilanne on täysin sietämätön. Koetulla kutsumuksella ei ole mitään merkitystä ja tuntuu että yleisesti ei kompetenssillakaan. Vähäiset virat tuntuu menevän kirkon työntekijöiden tutuille ja sukulaisille.

    Mihin näitä A1-linjalaisia sitten koulutetaan? Sateenkaari-ihmisenä vielä miettii omaa asemaansa kirkossa entistä painavammin, koska on tälle tielle ”uskaltanut”. Kutsumustaan kun ei voi niin vain hiljentää.

    Kiitos kun nostat asioista esiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Olen kyllä samaa mieltä Marja-Siskon kanssa, mutta kun on pakko lähteä. Tulee näet 68 täyteen. Eläkeikää olisi nostettava niin, että se olisi papeilla 75 vuotta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Kauppinen sanoo:

      Unohdin sanoa, että virkaani ei tietenkään täytetä, joten myötätunto on myös vastavalmistuneitten puolella. Seurakuntapappien virat vähenevät vääjäämättä. Joissakin herätysliikkeissä ja kirkon liepeillä touhuavissa järjestöissä vielä pappeja palkataan lähinnä erilaisiin johtotehtäviin, mutta sekin tie on pian loppuun kuljettu ja vähennykset alkavat. Kuitenkin papin perusvirka, se työ, jota varten papit ovat olemassa, on paikallisseurakunnissa. Teologisen koulutuksen saaneita voi olla muuallakin, mutta ihmettelen, miksi heitä vihitään pappisvirkaan, mihin vokaatio tulee seurakunnalta. Eikö teol. maist. tai vaikkapa professori ole ihan ansiokas arvonimi sellaisille, jotka eivät ole seurakuntapappeja? Miksi heitä pitäisi kutsua pastoreiksi, joita eivät itse asiassa ole muualla kuin seurakunnissa työskentelevät?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit