Pannumyssyt ja piispat

Pannumyssyt olivat jokin aika sitten melkein kirkollinen väline. Tai ainakin ne liittyivät kirkolliseen tapakulttuurimme. Ei ole nimittäin kovin pitkä aika siitä, kun kahvi keitettiin ja tarjoiltiin pannussa ja pannusta. Kahvipannu puolestaan voitiin peittää pannumyssyllä, jotta kahvi tai joskus tee pysyi kuumana pitempään. Tämä oli siis ennen nykyistä keitinten aikaa. Nytkin vielä juhlissa kahvi voidaan tarjota kauniista pannusta vaikka se olisi keitetty sähkötoimisella keittimellä.

Pannumyssyiksi ovat jotkut leikillisesti tai joskus jopa hieman ivallisesti kutsuneet piispojemme päähineitä eli hiippoja. Yhdennäköisyyttä ei voi kiistää, mutta pannumyssy-nimittely on ollut myös uudemman liturgisen perinteen vähättelyä ja jopa mitätöintiä. Meillä piispojen liturgiseen asuun kuuluvat hiipat tulivat enemmälti käyttöön niin sanotun jumalanpalvelusuudistuksen ja varmaan osin myös ekumeenisten vaikutteiden myötä 1990-luvulta lähtien.

Piispan liturginen päähine on tosiaan hiippa. Espoon hiippakunnan sivuilla päähineen taustasta kerrotaan näin: ”Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Päähineen historia vie kuitenkin vielä tätäkin kauemmas. Samankaltaista päähinettä kantoivat nimittäin Persian ja Assyrian kuninkaat kauan ennen kristinuskoa. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää.”

Piispojemme liittyminen liturgisessa pukeutumisessaan varhaisen kirkon ja äitikirkkomme, katolisen kirkon perinteeseen on minusta hyvä asia. Aluksi tietysti hiipat näyttivät hieman oudoilta ja joskus jopa hassuilta kantajiensa päässä, kun emme olleet niihin tottuneet. Piispojenkin joukossa on ollut kahtalaista suhtautumista hiippoihin: Toiset ovat halunneet käyttää niitä säännöllisesti ja toiset vain ”tarvittaessa”.

Näinä aikoina haetaan hiipoille uusia kantajia. Ensiksi valitaan Helsingin hiippakunnalle uusi piispa. Vaalin ensimmäinen kierros käydään tämän kirjoituksen juuri ilmestyttyä. Samalla vaalipäivän myötä selviää meneekö vaali toiselle kierrokselle. Uusi piirre tässä piispanvaalissa ja muissa tämän ajan piispanvaaleissa on näkyvä kampanjointi oman ehdokkaan puolesta ja myös ehdokkaiden itsensä toimesta. Ennen sitä varottiin ja jopa säädöksissä varoiteltiin ”äänten kalastelusta”. Käyty kampanja lienee ollut melko tyylikäs ja piispan vaalin arvolle sopiva.

Hiljattain saimme myös uutisen siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ja että arkkipiispan vaali käydään ensi vuoden alkupuolella. Ehdokkaita arkkipiispan vaaliin on jo etsitty ja kyselty ja joku uumoili, että valinta osuu melko todennäköisesti johonkuhun nykyisistä piispoistamme. Mutta on arkkipiispaksi valittu myös muu kuin jo piispan virassa ollut. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Turun tuomiorovasti Jukka Paarma valittiin arkkipiispaksi.

Arkkipiispan seurakuntakaitsennan vastuuta on edelleen vähennetty. Samalla korostuvat kokonaiskirkon tehtävät ja arkkipiispan tehtävät kirkon keskushallinnossa. Johtaako kehitys siihen – kuten hieman näyttää – että arkkipiispasta tulee yhä enemmän ”kirkon johtaja” eikä vain primus inter pares piispojen joukossa? Arkkipiispa on väistämättä jonkinlainen kirkkomme ”keulakuva” haluttiin sitä tai ei. Hänellä on myös maassamme merkittävä rooli kirkon edustajana ja yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun osallistujana. Tähän kohdistuu myös odotuksia, jotka arkkipiispan tulisi viisaasti kyetä täyttämään.

Hiippa sanasta tulee hiippakunta, joka on piispan kaitsenta-alue. Kaitsentaan liittyen on jo pitkään esitetty, että hiippakuntien tulisi olla pienempiä ja että piispoja tulisi olla enemmän, jotta kaitsenta voisi käytännössä enemmän toteutua. Toisaalta nykyinen rakenne on tehnyt hiippakunnista myös vahvasti hallinnoituja yksiköitä jolloin niiden lisääminen nykyisenkaltaisina ei olisikaan ehkä järkevää.

Sanojen merkitykseen liittyen vielä pitää mainita, että piispan kaupungissa on tuomiokirkko, tuomiorovasti ja tuomiokapituli. Kaikissa näissä toistuu harmillinen käännösvirhe kun tuomiokapituli-sanan taustalla on latinan domus kapitel, lukukappaleen talo, eli talo, jossa luettiin säännöllisesti Raamatun lukukappaleita.

Hiippa suojaa piispan päätä, jossa on tärkeää olla paljon viisautta, oppineisuutta ja tietoa. Yhtä tärkeää on se, mitä piispalla on sydämessään ja miten hän johtaa ja hoitaa hallintoa. Kirkon vahva perinne on aina rukoilla, kun piispaa valitaan – ja rukoilla aina hänen puolestaan, kun hän on piispana. Piispa ja kirkon rukous kuuluvat yhteen kuten pannumyssy ja kirkkokahvi kuuluivat aikoinaan yhteen!

Toivo Loikkanen

  1. Usein sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujat esiintyvät kuin he olisivat koko maailman edustavan enemmistön edustajia.

    Jotta nämä euroopanomistaja-asenteet tulisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa kerrottakoon

    että maailman 60 suurimman valtion joukosta 50 valtiossa tasa-arvoinen avioliittolaki on kielletty tai homoseksuaalisuus kiellettyä tai rangaistua, ankarimmissa kuolemanrangaistuksella.

    ja

    että noin viisi ihmistä kuudesta maapallomme ihmisistä asuu kulttuureissa missä homous katsotaan ihmisarvoa alentavaksi.

    Tasa-arvoista avioliittolakia puolustavat ovat siis erottamassa Suomea ihmiskunnan suuresta enemmistöstä merkittävän vähemmistön joukkoon.

    Perusteluksi ei riitä yksistään ”ihmisoikeudet” koska myös toisella puolella perusteluna on nimenomaan ihmisen arvo ihmisenä.

    Eräänkin valtion päämies puhutteli englantilaista pääministeriä tämän valtiovierailun aikana tämän epäinhimillisestä ja moraalisesti ala-arvoisesta käytöksestä, koska tämä oli tunnettu homosuhteessa elävä ihminen. Tuon isäntämaan päämies totesi, ettei hän voi verrata vieraansa käytöstä omaan koiraansa, koska sellainen olisi hänen koiransa halventamista.

    • Englannin pääministeri ei elä homosuhteessa.

      Katsooko Matias Roto, että kuolemanrangaistus on eettisesti oikea ratkaisu kohdella homoseksuaaleja ja katsooko Matias, että homojen vertaaminen koiriin halventaa koiria?

      Tällaistakö arvomaailmaa Matias Roto kuvaa terveeksi ja kristilliseksi?

    • Matias Rorto tuossa yläpuolella kannattaa esimerkiksi minun tappamistani ja/tai vagitemistani. Lisäksi toteaa että minulla ei ole arvoa ihmisenä vaan hän vertaa minua ja minun elämään koiraan. Tämä kertonee kaiken hänen kristillisyydestään, puhumattakaan hänen ihmisyydestään.

      Ymmärrättekö kuinka pelottavaa julmuudessaan tällainen puhe on? Toivon todella että ylläpito jättää hänen kommenttinsa tänne jotta Piispa Jolkkonen voi taas hurskastella miten tunteella reagoidaan siihen kun joku Jeesuksen nimessä ajja miljoonien ihmisten kansanmurhaa.

      Mutta kristillisdemokraattien puluesihteerikin puelusteli priode kulkueeseen kohdistunutta pioliittista terrori-iskua ja piti sitä ymmärrettävänä niin miksi ei samalla vaivalla sitten lähdetä kansanmurhan polulle kun on kerran ”Jumalan” asiaa lähdetty edistämään.

  2. Homoudessa on kysymys luodun nousemisesta Luojaansa vastaan.

    Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi – ja se oli sangen hyvä.

    Perkele masinoi homoliikettä kysymyksin ”Onko Jumala todella sanonut?”

    Miksi väitetään, että Jumala on luonut homot eikä vaivauduta ottamaan syistä selvää? Mikä homouteen johtaa? Miksi nuori mies alkaa tuntea eroottista etoa toiseen mieheen?

    Jos aineenrakennetasolla plus-varaukset alkaisivatkin vetää toisiaan puoleensa, niin aine ei pysyisi kasassa. Yhteiskunnan kannalta on vahingollista sallia homoliitot rakkauteen tai mihinkään muuhun humaanilta kuulostavaan syyhyn vedoten.

    • Yhteiskunta on sallinut homoliitot jo vuosikymmeniä sitten ja nyt suosittelisin, että Pekka Sahimaa vetää vähän happea ennen kuin verisuoni katkeaa. Harjoittamasi vihakirjoittelu ei ole enää rakentavaa.

    • Vihervaaralle:

      Ihan hyvässä hapessa ollaan. Eilisiltana vedin kunnon hiihtolenkin. Olisit tippunut vauhdista – siinäkin.

      Otat nyt sitten tämän humanistien aseen. Syyllistät eri tavoin ajattelevat vihakirjoittelusta. Lapsellista. Yritä argumentoida itse paremmin omia käsityksiäsi.

    • Pekka Sahimaa,

      Voisin toimia kuten sinä eli ottaa Jumalan ja Perkeleen ja alkaa keksimään heille vuorosanoja. En pidä sitä älykkäänä tapana argumentoida mielipiteitä, koska kuka tahansa voi keksiä heille mitä tahansa sanottavaa.

      Toisekseen jos jonkun homoseksuaalisuus on sinun Jumalasi tahtoa vastaan, se ei mielestäni ole kovin suuri ongelma. Lähinnä kyse on siitä, mitä sinä ja Jumalasi ajattelitte asialle tehdä.

      Myöskään alkeishiukkasten sähkövaraukset eivät todista älyvapaata väitettäsi homosuhteiden yhteiskunnallisesta vahingollisuudesta. Omia harhaluuloja ei voi perustella mielivaltaisilla argumenteilla.

    • Argumentointini ei ole mielivaltaista.

      Ensinnäkään alkeishiukkasilla ei ole sähkövarausta. Protoneilla ja elektroneilla on. Niiden välinen sähköinen vetovoima pitää ainee kasassa. Luojalla on ollut periaatteet, joiden mukaan hän on aineenrakenteen luonut.

      Sama koskee koko luomakuntaa. Myös ihmistä. Jumala loi meidät miehiksi ja naisiksi. Ja heterojen välille sukupuolisen vetovoiman.

      Luonnossa aineenrakennetasolla kaikki toimii, koska protonit ja elektoronit eivät nousee kapinaan Luojaansa vastaan.

      Mutta toisin on ihmisen kohdalla, jolla on vapaa tahto. Hän nousee kapinaan Luojaansa vastaan. Ja siksi luomisjärjestyksen vastainen homous on yhteiskuntajärjestyksen kannalta vahingollista – samalla tavoin kuin vaikkapa lasten vapaa kasvatus.

      Perkele on yhtä todellinen kuin Jumala. On yksisilmäistä ja sokeaa sulkea hänet ulos maailmassa ja yhteiskunnassa vellovista trendeistaä ja tapahtumaketjuista. Tottakai perkele pyrkii lietsomaan ihmiset kapinaan Jumalaa vastaan. Ja onnistuu siinä usein varsin hyvin, koska löytää haluamiaan separatisteja puolelleen.

    • Elektroni ja protoni eivät ole ollenkaan tasa-arvoisia, toinen on vain murto-osa toisen massasta, vaikka varaus onkin samanlainen. Parempi esimerkki olisi protoni ja neutroni. Siellähän kaikenlaiset kombot on mahdollisia, yksi protoni ja pari neutronia (raskas vety) jne. Eli Sahimaan vertauksen mukaan Luoja sallii moniavioisuuden monin tavoin 🙂

      Toinen analogia voisi olla materia ja anti-materia. Ne ovat vastakkaiset, mutta mitä tapahtuukaan kun ne tuodaan yhteen?!

    • Sahimaa väittää, että hänen argumentointinsa ei ole mielivaltaista ja samaan aikaan hän argumentoi avioliittolakia hiukkasfysiikalla sekä keksimillään Jumalan ja Perkeleen mielipiteillä.

      Tällä keskustelulla olisi varmasti tietty viihdearvo, mutta taidan keksiä parempaa tekemistä.

    • Chrons ja Vihervaara:

      Luette nyt protoni-elektroni -esimerkistäni liikaa.

      Kuvasin erimerkkisten varausten vetovoimalla ( ja samanmerkkisten varausten hylkyvoimalla) sähköistä vuorovaikutusta, joka luonnossa toimii aina samalla tavalla kuin Luoja on sen alussa suunnitellut.

      Samoin on miehen ja naisen laita. Alussa Jumalan loi heidät mieheksi ja naiseksi. Ja eroottinen vetovoima on heidän välillään. Ja se oli hyvä – niin kauan kuin pöljä ihminen keksi perkeleen pettämänä alkaa nussimaan omaan sukupuoltaan.

      Ei protonien ja elektronien massoilla olen mitään tekemistä tämän kanssa – eikä neutronien sähköisellä neutraalisuudella.

  3. Elämäni aikana ei minua ole loukattu eikä elämääni vedettey lokaan samalla tavalla kuin ”kristittyjen” toimesta tapahtuu tämän avioliittolkikeskustelun aikana. Se saatanallinen julm,uus ja vahingoittamisen halu joka huokuu näiden krististillissadistien puheista ja kirjoituksista on pelottavaa. Kukaan ei ole ikinä aikaisemmin väittänyt että minun elämäni ja avioliitoni vahingoittaa lapsia. Sen kammottavampaa ja loukkavampaa valhetta on vaikea edes hahmottaa mutta aivan sujuvasti tämäkin solvaus ja väärä todistus putoilee näiden ”kristittyjen” suuta.

    Piispa Jolkkosen on turha husrakstella siitä miten ”tunneperäistä” keskustelu on – hänen elämänäs, avioliittonsa, vanhemmuutenmsa, ihmisyytensä, asemansa yhteiskunnassa ja olemassaolon oikeutensa ei ola jatkuvasti haastettuna eikä hän tarvitse PÄIVITTÄIN lukea solvausta solvauksen perään, saatanallisia valheita itsestään ja perhestään.

    Kaikenlaista sadismia on kristinuskon nimissä puolustettu – näitä uljaita perinteen kantajia on tämäkin keskustelupalsta täynnä.

  4. Juha Lehtinen:

    ”Oma ajattelu on toki sallittua, mutta kristillisessä kontekstissa ko. väitteelle ei löydy perusteita.”

    Inhimillisessä kontekstissä kyllä ja ihmisistä, oikeista ihmisistähän tässä on kysymys.

    Sinun kristillisessä kontekstissasi sinulla on oikeus käyttää sinun tulkintaasi uskosi opinkappaleista toisten elämän, perheen ja oikeudellisen aseman murskaamiseen ja sortamiseen. Epatasa-arvon edistämiseen ja heidän perheidensä ja elämänsä väheksymiseen.

    On niin kovin ihmiliistä moinen vallan ja kontrollin halu ja myös ”Jumalan” käyttäminen oman vihansa oikeuttamiseen.

    • Hei Salme,

      Olet lukemattomia kertoja tällä palstalla hyvin voimakkaasti kommentoinut siihen kun mielestäsi joku on laittanut sanoja suuhusi ja kertonut väärää totuutta omista lauseistasi etc,

      Olisikohan sinulla nyt riittävästi kristillistä nöyryyttä pyytää anteeksi tätä samaa käytöstäsi kun väität että Jari Tervon pitäisi rehellisesti kertoa että han vetoaa SETAan ? En itse usko tätä, vaan pidän sitä vain sinun irvokkaana valheena, mutta korjaa jos olen väärässä, kiitokset jo etukäteen !

    • Jari Tervo on todella irvokas keplottelija, joka osaa vetää sopivasta narusta. On lurjusmaista vedota Raamatun Sanaan, jonka hän itse repi kappaleiksi Tv- ohjelmassaan. Miten kaksinaamaista!

  5. Kerroin tuon kansainvälisen tilanteen koko maailmanlaajuisesta näkökulmasta.

    Muutamissa maissa olevat tiukat rangaistukset kertovat siitä miten syvällisesti ihmiset ovat näkemyksensä takana.

    Moraalianalyysina voi sanoa että noissa kulttuureissa missä esim. on kuolemanrangaistus, ihmisen elämä on arvoasteikossa pienempiarvoisempi kuin homouteen liittyvä ihmisyyden häpäisy.

    Kun ajattelen muutamien kiihkeimpien tapaa aja homouteen liittyviä kysymyksiä, niin moraalinen närkästys näyttää molemmissa ääripäissä olevan kutakuinkin yhtä syvää.
    Menetelmät ja mahdollisuudet vaikuttaa vain ovat erilaisia eri kulttuureissa. Noissa muutamissa maissa käytetään poliittista valtaa ja täällä armaassa isänmaassamme taas hyökkäävän sanan säilän sivalluksin.

    Paatoksen syvyys tässä keskustelussa näkyy siinä että kun kerroin kansainvälisestä tilanteesta sellaisena kuin se tosiasiallisesti maailmassamme esiintyy, niin välittömästi alkoi henkilökohtaisuuksiin mennyt hyökkäys tiedon välittäjää kohtaan.

    • Matias Roto

      En tiedä voiko olla henkilökohtaisempaa loukkausta kun sanoa homoseksuaalille kanssaihmiselle että hänen olemassaolonsa ja elämänsä on ”ihmisyyden hapäisy” ja että homoseksuaalien tappaminen kertoo siitä ”miten syvällisesti ihmiset ovat kantansa takana”.

      Toivotaan ettei sinua ja perhettäsi kukaan kohtele koskaan samalla julmuudella.

    • ”Paatoksen syvyys tässä keskustelussa näkyy siinä että kun kerroin kansainvälisestä tilanteesta sellaisena kuin se tosiasiallisesti maailmassamme esiintyy, niin välittömästi alkoi henkilökohtaisuuksiin mennyt hyökkäys tiedon välittäjää kohtaan.” Matias Roto

      Tuo kivittäminen henkilökohtaisuuksiin menemällä on täälläkin ylenen tapa yrittää vaientaa totuuden puhujat.

    • Minua ei ihmetytä lainkaan se että Salme Kaikusalo ei näe mitään ongelmaa Matias Roton kielenkäytössä (homoseksuaaliet alentava ihmisyyttä) eikä siinä että hän puolustelee homoseksuaalien tappamista ja vangitsemista.

      ONKO HENKILÖKOHTAISEMPAA LOUKKAUSTA KUN SANOA ETTÄ IHMISEN OLEMASSAOLO LOUKKAA IHMISYYTTÄ? Onko saatanallisempaa julmuutta kuin tuo. Ja sitten jos tähän kiinnittää huomiota alkaa nilllitys miten ”henkilökohtaisesti” hyökätään ihmisparkaa kohtaan, jonka mielestä toisten koko ihmisarvon lokaaminen on jotenkin jumalallista.

  6. Täten julistetaan kommentointirauha!

    Ensi perjantain äänestys (tasa-arvoisesta avioliittolaista) eduskunnassa tuntuu nostattavan Kotimaa24:n kommenttiketjuissa ylivirittyneitä äänensävyjä. Myös kielenkäytössä on toivomisen varaa.
    Ylläpito toivoo asiallisuutta ja malttia. Ikävä sanoa, mutta eräät viimeaikaiset keskustelut eivät välttämättä ole kunniaksi kaikille niihin osallistuneille.
    Kiihkeimpien keskustelijoiden olisi hyvä joskus tarkastella mielenilmauksiaan ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se saattaa hillitä epäonnistuneimpia sanavalintoja ja ajatuksenkulkuja.
    Kotimaa24:ssä on viimeisen 30 päivän aikana ollut (Google Analytics) noin 115 000 eri kävijää. Epäsiallisen kommentoinnin näkee moni silmäpari.
    Asiallisuutta!
    Malttia!
    Ja toisten keskustelijoiden kunnioittamista – oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.

  7. Jaahah, Juha Lehtinen näin ”kristillisen rakkauden” pohjalta väittää että näissä ihan tavallisissa hetero perheissä syntyvien lapsien kohtalo voi olla hyvin erilainen:

    – Jos murrosiän jälkeen nuori huomaa että on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta niin silloin hän voi huokaista helpotuksesta koska tällöin tietää että sittenkin Jumala on luonut minut ! Hip hei hurraa !!

    -Jos taas murrosiän jälkeen ja kasvaessaan vanhemmaksi nuori huomaa että kiinnostus ja rakkaus kohdistuukin samaan sukupuoleen, niin tamä tilanne on Lehtisen Jumalan mielestä selkeästi epätosi ja mahdoton ja näinollen Lehtisen Jumala ei ole ollenkaan luonut tätä lasta vaikka hän on olemassa !

    Miten kieroon ajatteluun jotkut kristityt voivat päätyäkin, ihan sääliksi käy !

  8. Seuraava kommenttiketju liittyy alkuperäiseen kommenttini, joka oli tämän uutisen ensimmäisenä. Ylläpito poisti sen jostain syystä. Kommentit siirtyivät irrallisina tänne loppuun.

    Tässä uusinta:

    Tervon mielestä krisittyjen “kristinusko rakentuu armolle, rakkaudelle ja anteeksiannolle”. Näinhän se onkin. Mutta rakkaus on ensisijaisesti rakkautta Luojaa kohtaan. Sellainen ei voi olla rakkautta, mikä sotii Luojan luomisjärjestystä vastaan. Tervo käyttää korinttolaiskirjettä kuin piru. Sitä ei todellakaan ole tarkoitettu häiriintyneen seksuaalisuuden laillisen hyväksymisen perusteluksi.

    Luehan Tervo Raamattua. Äläkä heittele sitä. Sen periaatteet kyllä aukenevat. Loppuu yksittäisten raamatunkohtien väärinkäyttö sinunkin kohdallasi.

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.

Pannumyssyt olivat jokin aika sitten melkein kirkollinen väline. Tai ainakin ne liittyivät kirkolliseen tapakulttuurimme. Ei ole nimittäin kovin pitkä aika siitä, kun kahvi keitettiin ja tarjoiltiin pannussa ja pannusta. Kahvipannu puolestaan voitiin peittää pannumyssyllä, jotta kahvi tai joskus tee pysyi kuumana pitempään. Tämä oli siis ennen nykyistä keitinten aikaa. Nytkin vielä juhlissa kahvi voidaan tarjota kauniista pannusta vaikka se olisi keitetty sähkötoimisella keittimellä.

Pannumyssyiksi ovat jotkut leikillisesti tai joskus jopa hieman ivallisesti kutsuneet piispojemme päähineitä eli hiippoja. Yhdennäköisyyttä ei voi kiistää, mutta pannumyssy-nimittely on ollut myös uudemman liturgisen perinteen vähättelyä ja jopa mitätöintiä. Meillä piispojen liturgiseen asuun kuuluvat hiipat tulivat enemmälti käyttöön niin sanotun jumalanpalvelusuudistuksen ja varmaan osin myös ekumeenisten vaikutteiden myötä 1990-luvulta lähtien.

Piispan liturginen päähine on tosiaan hiippa. Espoon hiippakunnan sivuilla päähineen taustasta kerrotaan näin: ”Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Päähineen historia vie kuitenkin vielä tätäkin kauemmas. Samankaltaista päähinettä kantoivat nimittäin Persian ja Assyrian kuninkaat kauan ennen kristinuskoa. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää.”

Piispojemme liittyminen liturgisessa pukeutumisessaan varhaisen kirkon ja äitikirkkomme, katolisen kirkon perinteeseen on minusta hyvä asia. Aluksi tietysti hiipat näyttivät hieman oudoilta ja joskus jopa hassuilta kantajiensa päässä, kun emme olleet niihin tottuneet. Piispojenkin joukossa on ollut kahtalaista suhtautumista hiippoihin: Toiset ovat halunneet käyttää niitä säännöllisesti ja toiset vain ”tarvittaessa”.

Näinä aikoina haetaan hiipoille uusia kantajia. Ensiksi valitaan Helsingin hiippakunnalle uusi piispa. Vaalin ensimmäinen kierros käydään tämän kirjoituksen juuri ilmestyttyä. Samalla vaalipäivän myötä selviää meneekö vaali toiselle kierrokselle. Uusi piirre tässä piispanvaalissa ja muissa tämän ajan piispanvaaleissa on näkyvä kampanjointi oman ehdokkaan puolesta ja myös ehdokkaiden itsensä toimesta. Ennen sitä varottiin ja jopa säädöksissä varoiteltiin ”äänten kalastelusta”. Käyty kampanja lienee ollut melko tyylikäs ja piispan vaalin arvolle sopiva.

Hiljattain saimme myös uutisen siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ja että arkkipiispan vaali käydään ensi vuoden alkupuolella. Ehdokkaita arkkipiispan vaaliin on jo etsitty ja kyselty ja joku uumoili, että valinta osuu melko todennäköisesti johonkuhun nykyisistä piispoistamme. Mutta on arkkipiispaksi valittu myös muu kuin jo piispan virassa ollut. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Turun tuomiorovasti Jukka Paarma valittiin arkkipiispaksi.

Arkkipiispan seurakuntakaitsennan vastuuta on edelleen vähennetty. Samalla korostuvat kokonaiskirkon tehtävät ja arkkipiispan tehtävät kirkon keskushallinnossa. Johtaako kehitys siihen – kuten hieman näyttää – että arkkipiispasta tulee yhä enemmän ”kirkon johtaja” eikä vain primus inter pares piispojen joukossa? Arkkipiispa on väistämättä jonkinlainen kirkkomme ”keulakuva” haluttiin sitä tai ei. Hänellä on myös maassamme merkittävä rooli kirkon edustajana ja yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun osallistujana. Tähän kohdistuu myös odotuksia, jotka arkkipiispan tulisi viisaasti kyetä täyttämään.

Hiippa sanasta tulee hiippakunta, joka on piispan kaitsenta-alue. Kaitsentaan liittyen on jo pitkään esitetty, että hiippakuntien tulisi olla pienempiä ja että piispoja tulisi olla enemmän, jotta kaitsenta voisi käytännössä enemmän toteutua. Toisaalta nykyinen rakenne on tehnyt hiippakunnista myös vahvasti hallinnoituja yksiköitä jolloin niiden lisääminen nykyisenkaltaisina ei olisikaan ehkä järkevää.

Sanojen merkitykseen liittyen vielä pitää mainita, että piispan kaupungissa on tuomiokirkko, tuomiorovasti ja tuomiokapituli. Kaikissa näissä toistuu harmillinen käännösvirhe kun tuomiokapituli-sanan taustalla on latinan domus kapitel, lukukappaleen talo, eli talo, jossa luettiin säännöllisesti Raamatun lukukappaleita.

Hiippa suojaa piispan päätä, jossa on tärkeää olla paljon viisautta, oppineisuutta ja tietoa. Yhtä tärkeää on se, mitä piispalla on sydämessään ja miten hän johtaa ja hoitaa hallintoa. Kirkon vahva perinne on aina rukoilla, kun piispaa valitaan – ja rukoilla aina hänen puolestaan, kun hän on piispana. Piispa ja kirkon rukous kuuluvat yhteen kuten pannumyssy ja kirkkokahvi kuuluivat aikoinaan yhteen!

Toivo Loikkanen