Sari Roman-Lagerspetzin ja Johanna Korhosen mielipidekirjoitus (alla) julkaistiin Kotimaa-lehdessä 10.8.2017, toimituksen hieman tiivistämänä. Julkaisen tässä kirjoituksemme alkuperäisessä muodossaan.
Ykseyspuhetta käytetään myös vaientamisen välineenä
Helsingin hiippakunnan piispanvaalien yhteydessä on keskusteltu piispan tehtävistä, kuten esimerkiksi kirkon ykseyden vaalimisesta. Ykseys merkitsee uskovien välistä yhteyttä: kaikki Kristukseen uskovat ovat Kristuksen ruumiin jäseniä. Pelastus ei riipu ihmisen asemasta tai teoista vaan perustuu yksin armoon ja evankeliumin vastaanottamiseen.
Tätä tärkeää ajatusta on kuitenkin sekä historiallisesti että omana aikanamme käytetty myös ongelmallisilla tavoilla. Kolonialistit perustelivat siirtomaiden ihmisten orjuuttamista heidän evankelioimisellaan ja saattamisellaan kirkon ykseyden piiriin. Niitä, jotka ovat kiinnittäneet huomiota eettisiin epäkohtiin ja ihmisoikeuksiin, on arvosteltu: he rikkovat riitelyllään kirkon ykseyden ja kiinnittävät huomiota pelastuksen kannalta ”marginaalisiin asioihin”.
Monet valkoiset papit moittivat rotuerottelua vastustanutta Martin Luther Kingiä ykseyttä hajottavasta riitelystä sekä siitä, että hän kiinnitti liikaa huomiota pelastuksen kannalta merkityksettömiin seikkoihin.
Valitettavasti samanlaista ykseyspuhetta saa kuulla kirkossamme nykyäänkin. Ihmisiä kehotetaan ”ykseyden” nimissä olemaan kiinnittämättä liikaa huomiota eettisiin asioihin. Naispappeus- ja homoliittovastainen opetus, naisten ja homojen syrjintä rekrytoinnissa sekä naispapiton messutoiminta mielletään ”ei-pelastukseen kuuluviksi” asioiksi. ”Ykseyden” varjelemiseksi niistä ei pitäisi ”riidellä”, vaan olla mieluummin hiljaa.
Uskovien yhteys ja kirkon ykseys ovat asioita, joilla ei pidä oikeuttaa tai sallia epäoikeudenmukaisuutta tai hiljentää ihmisoikeusvaatimuksia. Pyydämme Helsingin piispakandidaateilta viime hetken puheenvuoroja siitä, minkälaista ykseyttä he pyrkisivät edistämään, jos he tulisivat valituiksi.
Sari Roman-Lagerspetz
Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston jäsen
Johanna Korhonen
kirkolliskokousedustaja
kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan puheenjohtaja
Kirkon ykseys ei tarkoita mielipiteiden yhdenmukaisuutta. Sisaria ja veljiä Kristuksessa ovat kaikki, jotka pitävät uskontunnustusta totena. Kristittyjen joukkoon pitää mahtua hyvinkin erilaisia ja vastakkaisiakin mielipiteitä. Yhteiskunnallisissa ja eettisissä kysymyksissä voi useinkin olla niin, että jokin kristittyjen ryhmä toimii pikemminkin ei-kristittyjen aatetoverien kanssa kuin toisten, eri kannalla olevien kristittyjen kanssa. Lähetystyössä on kyllä syyllistytty myös kulttuuri-imperialismiin, mutta siitä huolimatta, ehkä jopa osin sen ansiosta, on esim. Afrikassa kristityillä afrikkalaisilla ollut usein ratkaisevakin rooli kansallisissa vapautusliikkeissä. Nykaikana tuntuu kipeimmältä erimielisyyden aiheelta ainakin meillä Euroopassa erimielisyydet seksuaalietiikan kysymyksissä ja puolin ja toisin on kiusauksena langeta sulkemaan vastakkaisen mielipiteen kannattajat uskonyhteyden ulkopuolelle. Ei voi olla heräämättä epäilys siitä, että tällä pyritään joskus peittämään erimielisyyttä itse uskon perusteistakin. Vai onko kysymys sittenkin vain siitä, että asioiden tärkeysjärjesys on vääristynyt. Kristinuskon pääasiahan ei ole sinänsä tärkeät arvot, kuten oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus tai ihmisoikeudet, vaan syntisen ihmisen pelastuminen Kristuksen ansion turvin.
Sahama: ”Sisaria ja veljiä Kristuksessa ovat kaikki, jotka pitävät uskontunnustusta totena.”
Mitenkäs on, kun uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksen syntymästä, että: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasata”. Kuitenkaan edes läheskään kaikki ev.lut.kirkon papitkaan eivät usko neitseestä syntymiseen, naispapeista ainoastaan puolet uskoo siihen.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vain-joka-toinen-naispappi-uskoo-jeesuksen-syntyneen-neitseesta/
Kimmon huomautus on valitettavasti aiheellinen, joskaan en tarkoittanut sitä, että uskontunnustus käsitettäisiin tieteellisesti päteväksi lausumaksi, vaan ainoastaan sitä, että kristityt ja erityisesti virkaan vihityt ovat sitoutuneet kirkon yhteiseen uskoon, jonka vakiintunut määrittely ekumeeniset uskontunnustukset ovat.
Yrjö Sahama sanoo yllä, että kristinuskon pääasia ei ole oikeudenmukaisuus, tasa- arvo jne vaan pelastus. Usko Jeesukseen, pelastajaan, yhdistää uskovat. Mielipide-eroja muissa asioissa pitäisi sallia, jotta ei suljettaisi ketään tämän uskonyhteyden ulkopuolelle.
Juuri tämän takia esim Martin Luther Kingin pappiskollegat kritisoivat häntä, mistä King kirjoittaa mm. kirjeissään ( pappiskollegoilleen) Birminghamin vankilasta v. 1963. Pappiskollegat olivat sinänsä samaa mieltä Kingin kanssa rotuerottelusta, mutta moittivat Kingiä siitä, että hän rupesi ” ekstremistiksi” eli kampanjoimaan sellaisen asian puolesta, jolla ei ollut merkitystä evankeliumin ja pelastuksen kannalta. Rotuerottelukiista koski paitsi yhteiskuntaa myös USA:n kirkkoja, sisäisesti, sillä rotuerottelua harjoitettiin myös kirkoissa. Joidenkin pappiskollegoiden mielestä King vaaransi paitsi yhteiskunnallisen rauhan, myös kirkon sisäisen ykseyden, riidellessään rotuerottelusta, joka ei liittynyt pelastukseen, ja joka ei siten ollut ”harhaoppi”.
Martin Luther King oli epäilemättä ssurmies ja kansalaisoikeusliikkeen uranuurtaja. Lienee oikein olettaa, että hän piti rotuerottelua syntinä, niinkuin se tietysti onkin. Jotkut siitä loukkaantuivat, mikä sekään ei liene ollut vältettävissä. Kun synnistä nuhdellaan , voi ensireaktio itsensä syylliseksi tuntevalla useinkin olla loukkaantuminen. Nuhtelua ei pitäisikään esittää ylhäältä päin besserwisserin tavoin nuhtelun kohteita halveksien. Sekin on kuin onkin siedettävä, että kaiki eivät käänny parannukseen, ihminen kun on parantumattomasti syntinen koko tämän maallisen vaelluksen ajan. Siksipä ei kristittyjen yhteys voikaan olla synnittömien yhteisö, vaan kirkko on Lutherin sanoin ”syntisten sairaala”, jossa meitä hoidetaan sekä lain että evankeliumin saarnalla.
Minult ei toki kysytä, mutta sanon kuitenkin: pidän kristityille juuri tärkeimpinä asioina oikeudenmukaisuutta, lähimmäisenrakkautta ja ihmisoikeuksien toteuttamista. Jos näiden mukaan elää, pelastus tulee jos on tullakseen.
Jos syntisen ihmisen pelastus ei enää ole keskeinen yhteyden perusta, niin mitään muutakaan ei sellaiseksi kirkossa voi asettaa.
Kyllä yhteyden perusta on Nikean-Konstantinopolin, Apostolinen ja Athanasiuksen uskontunnustus. Ne on tarkoitettu uskottavaksi sellaisinaan ja väärentämättä. Kolminaisuusoppi ja Kristuksen olemuksen selvittely ja pelastuskysymykset tietysti jäsentävät niitä: ”… joka meidän ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaasta…” ”tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”, ”… syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän”. Yksi aikamme kirkollisista pääongelmista on mielestäni ikuisuusperspektiivin ja (pelastus)opin syrjäyttäminen erilaisilla poliittis-ideologisilla ohjelmilla.
Hei Marko, miten pelastusoppi on mielestäsi syrjäytetty poliittis- ideologisilla ohjelmilla?
Pelastusoppi on siis perusta kirkon ykseydelle? Toisin sanoen; ilman helvetin pelkoa ei olisi kirkon ykseyttäkään.
Helvetti ja helvetin pelko ovat kristinuskon tuotteita, joita ilman ei tarvittaisi koko kirkkoa. Usko – josta on tullut monelle hyvä bisnes – on luonut itse tarpeen omalle olemassaololleen.
”Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Jos haluaa varjella sellaista pelastusta josta Jeesus puhui ,niin silloin on syytä myös kuunnella hänen kriteereitään uskolle. Eli ne olivat täysin maallisia laupeudentekoja . Antaa ruokaa nälkäisille, käydä tapaamassa vankeja ,vaatettaa vaatteettomat jne. Kaikkihan me olemme tämän lukeneet.
Jeesus ei vedonnut missään johonkin oppiin johon pitäsi uskoa. Hän jopa vastusti kirjaimellista uskomista, silloin kun kirjaimen takana oleva henki oli unohdettu, samaalla lailla kun aikaisemmat profeetat.
Pelastuksesta puhuminen ilman että sen edellytykset kytketään maalliseen elämään on fariseuksien laintulkintaa ja siitähän me tiedämme Paavalin mielipiteen.
Pelastuksesta saarnaaminen voi toimia pahana esteenä todelliselle pelstukselle, jollei sitä kyketä suhteeseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisiin.
Pelastusta ilman oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisen rakkauteen pyrkimistä ei ole. Jos jäät odottamaan sitä, että pelastuskokemuksen luoma lähimmäisen rakkauden teot hyppivät spontaanisesti esiin ,olet käsittänyt asiat väärin. Aivan varmasti on paras tapa aloittaa uskonelämänsä tekemään parhaansa lähimmäisilleen tuntui miltä tuntui. On hyvä kuunnella velvollisuudentunnetta se on merkki siitä että on ymmärtänyt lain hengen tuntui miltä tuntui , jopa vastenmieliseltä.
Hyvät teot, joihin pakot itsesi tulee muuttamaan sinua ja lopulta ymmärrät niiden välttämättömyyden ja hyväksyt ne etkä voi elää ilman niitä. Hyvät teot leimaavat sinut samallalailla kun pahat teotkin, niistä jää jälki ja voit elää paremmalla omallatunnolla.
Markku Hirn, hyvä puheenvuoro. Jos luotetaan vain Raamatun monissa kohdin ristiriitaiseen sanomaan ja luovitaan sen mukaan, mutta irti noista yleisistä eettisistä periaatteista, ei edes luja usko riitä pelastukseen – mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.
Sari R-L. Muun muassa siten, että pelastus tulkitaan uudestaan korostuneen tämänpuoleisesti maailman parantamisena ja monien sinänsä hyvien asioiden edistämisenä. Sen sijaan vaietaan Kristuksen suorittamasta sijaishyvityksestä ja syntien anteeksiantamuksesta Hänen veressään. Kyse ei tietystikään ole aivan uudesta ilmiöstä.
Minun on vaikeaa ymmärtää, miten yhden oikeamielisen ja kapinallisen ihmisen kuoliaaksirääkkääminen voisi hyvittää silloisen ja tulevien sukupolvien synnit. Kristinuskon verellä ja kärsimyksillä mässäily on ylimalkaan vastenmielistä. Kristuksen ylösnousemus voitaisiin ymmärrettävämmin selittää niin, että noista tapahtumista alkoi hidas ja pitkällinen ihmiskunnan kehittyminen parempaan suuntaan, joka kehitys on edelleen kesken kaikkialla. – Raamattusedät ja -tädit, nyt voitte vapaasti ojentaa minua vääräuskoista, joskin se on turhaa. Helvettiä ei ole, enkä taivaastakaan ole ihan varma. (Tuosta tuli mieleen Albert Einsteinin viisaus: On olemassa kaksi äärettömän suurta asiaa, avaruus ja ihmisten typeryys. Avaruudesta en ole ihan varma.)