Palmusunnuntaina paju kutsuu yksinkertaiseen elämään.

Keväisten hankien hiihtäjälle ovat tuttuja auringossa punertavat pajukot. Paju on nöyrä kasvi, joka joustaa ja taipuu. Joskus tosin sen vitsakset saattavat myös sivaltaa takaisin, jos runnoo niitä varomattomasti. Pääsiäiseen valmistautuessa olemme tottuneet keräämään pajunoksia, jotka muistuttavat meitä Raamatun maiden palmuista ja palmunoksista.

Paju sopii vertauskuvaksi vaatimattomasta elämästä. Yksinkertainen, selittelemätön oleminen on yksi kristillisen paaston ja rukouselämän piirteistä. Moninaisista huolehtiminen eli monitouhuisuus pirstoo olemisemme, eikä lopultakaan johda siihen onneen, jota lupaa. Itsehillintä ja maltti puolestaan avaavat ovia aivan uudenlaiseen olemiseen. Kärsivällisyys on ehkä vaikeimpia mutta myös tärkeimpiä elinikäisen oppimisen haasteita.

Jättäytyminen Jumalan varaan on kuin pajun lepoa keväisen auringon hellittävänä. Kuolleen näköinen oksa avautuu pajunkissoiksi luottaen uuteen elämään. Palmusunnuntai aloittaa hiljaiseen viikon, jolloin kristikunta hiljentyy Kristuksen kärsimyksen äärelle, kuitenkin jo aavistellen ylösnousemusta ja uutta elämää. Tuo kaikki on kätkettynä Kristuksen, Herran palvelijan nöyrään olemukseen.

Pajua on saatettu pitkään pitää lähinnä arvottomana rikkakasvina. Kauan on jo kuitenkin tiedetty pajunsukuisten kasvien arvo kipulääkkeen raaka-aineena. Erityisesti jalostetussa muodoissaan niistä saadaan pajurohdoksia. Kuori ja lehdet sisältävät runsaasti salisylaatteja. Paju taipuu monenlaiseen taitavien käsien taivuttelemana. Siitä tulee koreja ja vispilöitä sekä monenlaista muuta - jopa lääkettä.

Palmusunnuntaina kiinnitämme katseemme nöyrään Herran Palvelijaan: Kristuksen piti kärsiä meidän edestämme ja tulla lääkkeeksi meille: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Filip. 2:5-8)

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra