Pakolaisvirtojen suunta tänään: Ulos kirkosta, karkuun Jeesukselta, armonvälineiden ulottumattomiin?

Ruttopuiston rovasti jää kolmen viikon päästä eläkkeelle 37 virkavuoden jälkeen. Millä mielellä? Kiitos kysymästä, tällä hetkellä aika ankealla. Suru tulee puseroon, kun lukee tällaisia ”uutisia”: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707032200242138_u0.shtml

Kirkko ei pääse Suomessa useinkaan uutiskynnyksen yli omalla agendallaan. Aina pitää olla jonkinlainen selkkaus tai kähnäys kyseessä, että median mielenkiinto herää ja se saa kehrätyksi aikaan mehevän skandaalin.

Idea kirkosta keskellä kylää näyttäisi olevan kaiken pahan alku ja juuri. Viralliselta taholta on pääkaupunkiseudulla  jopa pyydetty piilottamaan uusien kappeleitten ristejä, ne kun häiritsevät.  Miten ihmeessä kaikkeen kristilliseen ulostuloon tahdotaan tätä nykyä suhtautua nurjasti ja kirkkoon nimellisesti kuuluneet ihmiset äänestävät innokkaasti vain jaloillaan? Irtisanoutumisten syyt ovat usein absurdeja.

Pakolaisten (muukalaisten) auttaminen jos mikä on raamatullista, miten se voi olla kirkosta eroamisten syy?  Jeesuskin puhuu viimeistä tuomiota tarkoittaen niistä, jotka diskataan taivaasta: ”Minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.”

Miksi ovet eivät aukene meille? Näiltä ihmisiltä oli/ on päässyt unohtumaan kristillinen perustotuus, että elämän tarkoitus on rakkaudessa kasvaminen ja valmistautuminen iankaikkista elämää varten. Tehtävämme on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Diakonian ja kristillisen elämäntavan väliin voi vallan mainiosti laittaa yhtäläisyysmerkin. Vain itselleen ei meistä voi täällä elää kukaan, vaikka yrittäjiä aina tietysti löytyy.

Jeesus ei kaipaa faneja vaan hän tarvitsee todellisia seuraajia. Kirkko koostuu oikeista jäsenistä, ei tekojäsenistä, proteeseista. Mistä nämä tämän ajan kirkkopakolaiset sanoutuvat irti? Etteivät vain lähde lopullisesti Jumalaa karkuun, armonvälineiden ulottumattomiin? Ajatellaanko, että kirkko on firma, yhdistys tai palvelulaitos, jonka palveluksia ei tarvita, joten on parempi tehdä välit kerta heitolla selviksi? Jeesus: Yäk! Raamattu: Yäk! Messut: Yäk!

Vapaa-ajattelijoitten piskuinen mutta sitäkin äänekkäämpi joukko hekumoi ajatuksella, että luterilainen kirkko kutistuu kutistumistaan ja lopulta koko kiusallisesta  Jeesus-väestä päästään kokonaan eroon. Turha toive! Kirkko tulee pysymään tässä maailmassa muodossa tai toisessa maailman tappiin asti. Augsburgin tunnustus selittää:

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, (Ef. 4:5-6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.” (CA VII Kirkko)

Luther ei muuten digannut Kirkko-termistä, sillä se toi hänelle mieleen lähinnä kirkkorakennukset ja papit, ei uskovien yhteisöä.  Luther piti termiä Kirkko sokeana ja merkityksettömänä sanana.  Seurakunta-termi on parempi.

Lutherin elinaikana alettiin Roomaan rakentaa pompöösiä (mahtailevaa, mahtipontista) Pietarinkirkkoa. Veikkaan, että ainakin osittain tämän paavilaisen jättiurakan vaikutuksesta Luther päätyi korostaman todellisen kirkon näkymätöntä luonnetta.

Pyhä yhteinen seurakunta on uskonkappale. Ja sen, mihin uskotaan, täytyy olla piilossa. Sen tähden luonnollinen järki ei voi nähdä seurakuntaa, vaikka se panee nenälleen kaikki silmälasinsa.  Uskon silmälasejahan luonnollisella järjellä ei tietenkään ole!

Kirkon nykyisille tahi tuleville vaikeuksille pyritään löytämään mitä moninaisimpia syitä, mutta yksikään besserwisser  ei uskalla ääneen lausua tätä sanaa: Saatana!

Luther onnistuu kuvaamaan kirkkomme nykytilaa varsin profeetallisesti: Perkele voi peittää sen loukkauksilla, pahennuksilla ja hajaannuksilla, niin että voisit loukkaantua siihen. Jumala voi myös peittää sen eripuraisuuteen ja heikkouteen, niin että sinusta tulee hullu ja langetat siitä vääriä tuomioita. Kristikuntaa ei pidä tunnistaa silmällä vaan uskolla, ja usko on tekemisissä sellaisen kanssa, mitä ei voi nähdä.

Lutherin mukaan saatana tekee suunnitelmansa niin, että ne vastaavat ihmisten ajatuksia. Saatanan etuna on, että hänellä on ihmisten luonnollinen järki ja uskonnollinen tunne puolellaan. He arvostavat enemmän ulkonaista loistoa ja kouriintuntuvia tuloksia kuin näkymätöntä armoa ja raskasta ristiä. Jumalan lapset kuitenkin etsivät Sanaa ja pitäytyvät siihen.

Osaisikohan lukija nyt lukea tästä rivien välistä ajatuksen, että ihminen ei voi olla hyvän ja pahan välisessä taistelussa puolueeton osapuoli? Eli se, joka ei ole Jeesuksen puolella, on häntä vastaan. Se, joka ei rakenna yhdessä Jeesuksen kanssa, hajottaa. Jos lukijalle on päässyt muodostumaan Jeesuksesta käsitys Galilean kunnaitten siniverisestä, aneemisesti hymyilevästä nössöstä opettajasta, niin tuo näkemys on syytä kiireen vilkkaa päivittää.

Palatkaamme vielä tuohon piilosillaoloajatukseen: Lutherin mukaan kristitty on piilossa omalta itseltäänkin. Hän ei näe pyhyyttään eikä hyvää elämäänsä. Hän ei näe itsessään muuta kuin epäpyhyyttä ja syntejä. Meidän pyhyytemme on taivaassa, jossa Kristus on.

Se, että kirkko on salassa, merkitsee myös sitä, että emme voi täysin varmasti osoittaa, missä sen rajat täällä maailmassa kulkevat. Vain Jumala pystyy siihen. Lutherin mukaan kirkko muodostuu kaikista niistä, jotka elävät oikeassa uskossa, toivossa ja rakkaudessa.  Kirkko ei siis ole ”ruumiillinen seurakunta vaan sydänten seurakunta uskossa”.

Jos kirkko olisi tavallinen ihmisten yhteisö, olisi varsin yksinkertaista todeta, kuinka monen ihmisen  maallinen tomumaja on sunnuntaisin  paikalla messuissa. Noloa tunnustaa, että luterilainen kirkkomme on aivan liian kiinnostunut kaiken maailman kävijämääristä, listauksista ja tilastoista!  Niitäkö muka on tarkoitus sitten taivaan portilla ylpeänä esitellä? Mutta koska seurakunta on salattu, pyhät ovat tuntemattomia. Voimme laskea lukumääriä, mutta emme selvittää sitä, kuka uskoo, kuka ei.

Puhuessaan kirkon näkymättömyydestä Luther pääsee myös muistuttamaan, ettei kirkko, Jumalan kansa, ole ilman muuta sama kuin näkyvä kirkko-organisaatio.  Mutta niin näkymätön kirkko ei koskaan ole, etteikö usko sitä voisi aina löytää.

Päättäkäämme päiv… siis bloggauksemme heprealaiskirjeen sanoihin: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” (Hepr. 10:25)

 

 

 

 

 

 

    • Laskin väärin: PS sai 2,5 % puolueiden saamista äänistä, ei kokonaisäänimäärästä.

      Vihreät ja PS saivat saman kannatusmäärän kuten Kotimaa-uutisoi.

  1. Vihreiden Ohisalo sai Paavalissa 1,06 % äänioikeutetuista taakseen.

    Mutta esimerkiksi perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti sai Kankaanpäässä 1,68% äänioikeutetuista taakseen.

    Puhumattakaan Kinnulan seurakunnassa keskustan Juhani Räihästä, joka sai Kinnulassa taakseen 5,83 % seurakuntansa äänioikeutetuista.

    Jotenka voisikohan arvoisa toimittaja tehdä myös muista ryhmistä yhtä perusteellisen ja yhtä suurella sydämen lämmöllä tehdyn selostuksen.

    Ihan noin vain jotta rakkaan kirkkomme eri ryhmiä voitaisiin kohdella tasapuolisesti.

    Yleensä tasapuolisesti asioita käsittelevä lehti esittelee voittaneen ryhmän perusteellisemmin sekä ohjelmallisesti että henkilöittensä osalta. Ihmisillähän on oikeus tietää minkälaiset ihmiset ja minkälaiset ajatukset seuraavaa vaalikautta ohjaavat.

  2. Kepun puoluekokous pidettiin tänä vuonna 13.-15.6.14 Turussa. Isäntänä toimi suurelta osin Kepun Varsinais-Suomen piiri.

    Lauantaina käytin puheenvuoron syksyn seurakuntavaaleista Kepun Varsinais-Suomen piitin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtajana.

    Puheenvuorossani toin esille sen että nyt meillä on mahdollista voittaa tämänvuotiset seurakuntavaalit. Tähtäämme siis voittoon.

    Näin kävikin vaaleissa. Kepu sai parhaan tuloksen.

    Saamme kiittää luottamuksesta ja pyrkiä rakentavaan työhön koko rakkaan kirkkomme hyväksi.

    • Haa, Jori: Nyt pistetään sarvet päähän ja ryskätään.
      Fiksuna miehenä olet varmasti jo oivaltanut, kenen palveluksessa kristillisen tulkinnan mukaan olet,
      kun et ole Jeesuksen puolella etkä rakenna hänen kanssaan?

      PS: Voi mokoma, tuo mainintasi piskuisesta laumasta vei ajatukseni harhateille. En tajunnut, että toivotit tosissasi niitä eläkepäiviä. Oletin ilman muuta sinun viittaavan siihen, että totta helvetissä toivot luterilaisen kirkon kuihtuvan olemattomiin…

    • Fingerporistisesti tulkiten voi todeta, että eihän Helvetissä opin mukaan pitäisi kirkkoa ollakaan, vaan siellä toisella puolen…

      Joo, olen tietoinen siitä kenen puolelle minun uskotaan kuuluvan. Sinä varmaan arvaat etten usko kumpaankaan.

    • Jori: Hähää, no sittenhän ei kovin suurta vahinkoa tapahtunut nokituksessa!

      Luther puhui muuten siitä, että minne Jumala pystyttää kirkon, niin paholainen
      byggaa heti tien toiselle puolelle kapakan, vielä prameamman kuin se kirkko.

    • Jori: Olet mahdollisesti havainnut, miten jättikokoiset ostoshelvlv… eiku kauppakeskukset pyritään usein rakentamaan korkeiksi ja avariksi kuin katedraalit konsanaan? Jumalan kunniaksi näitä 24/7 kuhiseva herhiläispesiä ei ole rakennettu. Baabelin torni mulle niistä enempi mieleen tulee…

    • RR: ”Jumalan kunniaksi näitä 24/7 kuhiseva herhiläispesiä ei ole rakennettu. ”

      Mone pyhät kirkon pappismiehet niitä kumminkin siunailevat. Miksiköhän?

  3. Hyvä RR,

    Harvinaisen selkeää puhetta. Harvoin kukaan uskaltaa muistuttaa että käynnissä on sota. Puolia on täsmälleen kaksi: Kristus ja Saatana. Ja kamppailu käydään paitsi maailmassa, myös jokaisen sydämessä. Tässä ei ole liberaaliudella sijaa, puoli on pakko valita. Kristuksen puoli on yksi, toisella ovat sitten yhdessä ateistit, muslimit, hindut, plutokraatit, humanistit, materialistit jne. uskonnot. Kristittyjen aseena on rakkaus, toinen puoli on aseistettu väkivallalla, valheilla, ahneudella, ylpeydellä (pride) jne.

    Muuten, ”näkymätön kirkko” on vähän epämääräinen käsite. Ortodoksisessa liturgiassa rukoillaan niiden puolesta, jotka ovat oikeista syitä poissa (”…ja niitä veljiämme, jotka oikeista syistä ovat jääneet.”).

    Rauhaisia ja siunattuja eläkepäiviä.

    • Jari: Totta kai luterilaisuuskin puhuu näkymättömän kirkon rinnalla myös näkyvästä. Näkyvä on matkalla oleva, taisteleva kirkko, näkymätön taas jo perille päässyt, riemuitseva kirkko. Nämä puolet kuuluvat yhteen. Ehtoollispöydässä ne jopa yhdidtyvät, sillä läsnä meidän kanssamme ovat Jeesus, taivaan joukot ja pyhät.

    • ”Kristittyjen aseena on rakkaus, toinen puoli on aseistettu väkivallalla, valheilla, ahneudella, ylpeydellä (pride) jne.”

      Taitaa olla Haukalla kristillisten verinen historia pahasti hakusessa. Mm. kaksi hirveää maailmansotaa aloitti mitä kristillisin Saksan kansa.

  4. RR: ”Irtisanoutumisten syyt ovat usein absurdeja.”

    Vielä absurdimpia ovat syyt kuulua kirkkoon ja usko sen julistukseen.

    ”Usko on uskovaisille ihmisille sama asia kuin ajattelematta oleminen. He suhtautuvat uskontoon kuin rakastajattareen: pelkäävät totuuden paljastumista, sulkevat silmänsä ja ovat onnellisia.” – Johan Henric Kellgren

    Usko johonkin ylimaalliseen henkivoimaan, joka on kaiken takana, on helppo tapa selittää mutkat suoriksi vetämällä ilmiöt ja käsittämättömät asiat, joita tiede ei (vielä) ole ratkaissut.

    Jos rangaistus (peri)synnistä) olisi iankaikkinen kituminen helvetin tulessa, niin silloinhan Kristuksen, sovittaakseen syntimme, olisi pitänyt mennä helvettiin ja jäädä sinne ikuisesti kärsimään iankaikkista rangaistusta puolestamme. Tämä on täysin loogista siksi, että syntien (rikosten) sijaissovittajankin tulee tietysti kärsiä synnistä määrätty rangaistus syyllisten sijasta, jotta syyllisten ei tarvitsisi kärsiä itse rangaistustaan.

    “Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot

    Helvetti on kristinuskon tuote. Ilman kristinuskoa ei olisi helvettiäkään. Usko – josta on tullut monelle hyvä bisnes – on luonut itse tarpeen omalle olemassaololleen.

    • ”Helvetti on kristinuskon tuote. Ilman kristinuskoa ei olisi helvettiäkään. Usko – josta on tullut monelle hyvä bisnes – on luonut itse tarpeen omalle olemassaololleen.”

      Hitusen olen ihmetellyt, miten voi olla helvettiä, siis edelleenkin, jos kerran vastapuolella on joku äärimmäisen hyväntahtoinen kaikkivaltias.

    • Henrik: ”jos kerran vastapuolella on joku äärimmäisen hyväntahtoinen kaikkivaltias.”

      Niinpä. Vai olisikohan niin, että ”kaikkivaltias” ei olekaan niin hyväntahtoinen kaikkivaltias tai edes kaikkivaltias koska ei ole pystynyt sen Saatanan kolttosia koko Telluksen olemassaolon aikana estämään.

      No alkaa olla sen Helvetinkin olemassaolon kanssa näköjään vähän niin sun näin kun ei sitä tulta ja tulikiveä saarnata enää kirkoissakaan rahvaan pelottamiseksi. Taitavat ne saatanatkin piileskekkä nykyään ihan täällä maan pinnalla – ilman kotia, ihmisten keskuudessa.

    • RR:”Kimmo, olisiko sinulla jotakin kommentoitavaa noihin Lutherin näkemyksiin? Olisi mukavaa, jos voisimme pysyä blogin teemassa.”

      Höh. Itsehän tuolla alussa höpöttelet Helvetistä ja absurdeista syistä erota kirkosta.

    • RR: ”Kimmo, olisiko sinulla jotakin kommentoitavaa noihin Lutherin näkemyksiin? Olisi mukavaa, jos voisimme pysyä blogin teemassa.”

      Luther pitäköön teesinsä.

      Eikö usko tai pikemminkin sen puute ja syyt siihen muka liity blogisi teemaan: Pakolaisvirtojen suunta tänään: Ulos kirkosta, karkuun Jeesukselta, armonvälineiden ulottumattomiin?

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121