Valinnainen uskontunnustus kirkollisessa toimituksessa
Kirkollisten toimitusten kirjassa (perustyökaluni) on eri toimitusten kaavoissa sisennettyjä kohtia, jotka ovat valittavissa tai ne voidaan kokonaan jättää pois. Hautaan siunaamisen kaavassa on yksi outo kohta: Vapaavalinnainen uskontunnustus. Jo vuosien ajan olen ihmetellyt tätä.
Miksi uskontunnustus on hautaan siunaamisessa laitettu valinnaiseksi?
Sen verran kapinallinen olen tämän kohdalla, että minä en pidä sitä valinnaisena, vaan pakollisena joka kerta. Siitä en neuvottele ja omaisten kanssa toimitusta valmistellessa se on luonnollinen osa toimitusta. Uskontunnustus kuuluu toimitukseen, koska se ilmaisee ylösnousemustoivon ja ne Jumalan teot, jolle tämä toivo perustuu.
Korviini on tullut kyllä tapauksia, joissa uskontunnustus on koettu joidenkin omaisten kohdalla häiritsevänä, koska he eivät itse usko. Ymmärrän asian hyvin heidän kannaltaan. Saattoväessä on usein henkilöitä, jotka voivat kuulua toiseen uskontokuntaan ja uskontokuntiin kuulumattomia.
Esitänpä vastakysymyksen: Miksi kristillisen toimituksen yhteydessä ei kirkko voisi lausua omaa uskoaan julki?
Sen verran selkärankaa kyllä odotan pappiskollegoilta, ettei kristityn toivon viestiä lähdettäisi pyyhkimään olemattomiin omista toimituksistamme.
Tuolla alla kommenttiosiossa asiasta voisi keskustella. Itse haluan ymmärtää miksi uskontunnustus jätetään pois ja onko esim. kollegoille tullut vastaan tapauksia, joissa se on pyydetty tarkoituksella pois tai se on koettu häiritseväksi.
11 kommenttia
Tässä taitaa olla alueellista vaihtelua ja paikallista muutosvastarintaakin. Yritin omassa seurakunnassa ottaa käyttöön jo kymmenen vuotta sitten uskontunnustuksen hautauksen yhteydessä. Nimenomaan herätysliikkeeseen kuuluvilta – siis ns.uskovilta – seurakuntalaisilta tuli niin paljon kielteistä palautetta että yrityksestä piti luopua.
Ville, olen samaa mieltä kanssasi. Syitä lienee kaksi. Ensinnäkin meillä päin osallistuminen uskontunnustukseen koetaan oman itsen esillä pitämiseksi (!). Toiseksi kyse on yksinkertaisesti ns.jämähtämisestä vanhaan ja perinteiseen.
Parikymmentä vuotta sitten eteeni tuli eräässä seurakunnassa tilanne, jossa omaiset vaativat käyttämään vaihtoehtoisia ruumiin siunauksen sanoja, koska he tulkitsivat niiden opettavan sielunvaellusta. Tajusin asian tosin vasta liian myöhään.
Osa lestadiolaisista kieltäytyy seurakunnassamme myös kastekaavan kysymyksistä (”tahdotteko, että lapsemme kastetaan kristilliseen uskoon”) sillä perusteella, että lapsen ajatellaan syntyvän uskovaisena. Toisaalta eteen tulee välillä myös tilanteita kentän toiselta laidalta. Silloin toivotaan, että kastetoimituksen virret korvattaisiin lastenlauluilla tai runoilla. Hajoavan kansankirkon hengellinen todellisuus on välillä aika kaukana Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen kastelausumasta.
Käytän uskontunnustusta aina. En keskustele siitä omaisten kanssa tai kerron, että siunauspuheen jälkeen ennen siunaamista tulee uskontunnustus. Sen ajaksi noustaan seisomaan ja seistään edelleen siunaamisen aikana. On hyvin luontevaa sekä teologisesti että käytännöllisesti. Sanon johdattavina sanoina. ”Siunaamiseen liittyen nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme…”.
Toivo. Menettelysi on hyvä minun mielestäni. Meillä päin vain ihmeteltiin ensin kylillä ja sitten kysyttiin kirkkoherralta, miksi kappalainen oli ottanut uskontunnustuksen hautauskaavaan, kun sitä ei ennen ollut käytetty. Esimiehen ohjeistusta tietysti seurataan.
Kirjoittaja
Ville Hassinen
Kuopiolaissyntyinen ja neljänkymmenen alkupuolella oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.
Olen Ville kanssasi aivan samaa mieltä asiasta. Hautaan siunaamisella on myös analogia kasteeseen. Kasteen hetkellä vanhemmat ja kummit lausuvat uskontunnustuksen kastettavan puolesta. Hautaan siunaamisen yhteydessä sen tekee saattoväki viimeiselle matkalle lähteneen puolesta.
Ilmoita asiaton kommentti