Paavi sanoo, paavi ei sano…

Kun paavi sanoo jotain, se on uutinen. Kun Vatikaani sanoo, ettei paavi sanonutkaan niin, se on uutinen.

Viime vuonna virkaansa valittu paavi Franciscus on ehtinyt herättää huomiota. Italialainen La Republica julkaisi sunnuntaina paavin haastattelun, joka ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen.

Erityisesti paavin lausunto, jonka mukaan ”noin kaksi prosenttia” kirkon papeista olisi pedofiilejä, herätti huomiota. Niin ikään paavi otti kierrellen kantaa pappien selibaattiin, jonka totesi olevan myöhempi lisäys.

Näin siis La Republican mukaan.

Pian haastattelun jälkeen viestinnästä vastaava Federico Lombardi kiirehti ilmoittamaan, etteivät haastattelussa esitetyt paavin lausumat vastaa varsinaisesti paavin sanomisia. Asiaan tarttuivat ainakin brittiläiset The Guardian ja BBC.

Haastattelun kirjoittanut italialaistoimittaja on aikaisemminkin haastatellut paavia samanlaisella lopputuloksella. Jo 90-vuotias toimittaja ei tee muistiinpanoja, saati käytä nauhuria. The Guardianin mukaan hän on puolustautunut aikaisemmin toteamalla, etteivät kaikki sanat välttämättä ole tarkasti paavin sanomia.

Oma lukunsa olisi pohtia toimittajan roolia tapauksessa. Miksi hän ei nauhoittanut haastattelua tai käyttänyt tehnyt edes muistiinpanoja? Miksi hän ei luetuttanut juttua etukäteen paavilla? Laskelmoiko Vatikaani, että arkoja lausuntoja voidaan jälkikäteen silotella tarkistamatta jättämiseen vedoten?

Mielenkiintoisen tapauksesta nimittäin tekee se, ettei se ole yksittäistapaus. The Huffington Post listasi jo viime vuoden syksyllä paavin lausumia, joita Vatikaani on myöhemmin oikonut: paavin sanoja on vääristelty tai ymmärretty väärin. Yksi kaikkein eniten näkyvyyttä saaneita paavin lausuntoja oli hyväksyvä lausunto homoseksuaalisista papeista.

Paavi itse ei ole juuri korjaillut lausuntojaan, vaan asialla ovat olleet Vatikaanin edustajat.

Paavin lausunnoilla on painoarvoa miljoonille katolilaisille. Siksi niitä seurataan tarkkaan myös mediassa. Kirkon virallisten rakenteiden kannalta niin sanotusti linjasta poikkeavat lausunnot hämmentävät ja ovat uhkia. Sekaisin saattaa myös joskus mennä se, milloin paavi puhuu katolisen kirkon näkökulmasta erehtymättömästi virkansa puolesta, ex cathedra. Silloin paavi lausuisi asioita, joissa olisi kyse kirkkoinstituution virallisesta opetuksesta. Haastatteluissa ei sellaista tehdä.

Tarkkanäköinen saattaa huomata myös yhtäläisyyksiä Suomessa käytyyn keskusteluun kirkon suhteesta seksuaalivähemmistöihin. Malliesimerkki oli pari viikkoa sitten uutisoitu naisparin ”siunaus” Pride-viikon yhteydessä. Ensin tilaisuuden vetänyt pappi kertoo siunanneensa, sitten kirkko kiistää. Yllätyksenä lopuksi piispa vaikuttaakin myöntävän.

Mitä paavi siis todella sanoi? Näemmekö vielä tilanteen, jossa paavi palaa oikomaan Vatikaanin lausuntoja?

 

– Joona Raudaskoski –

    • ”Uskonnon harjoittaminen” termi pitää määritellä tarkoin. Millaista on kehitysopillinen uskonnon harjoitus, jossa kielletään persoonallinen luomistapahtuma? Kristinuskoa pitää ensin opettaa, jotta sen syvyys ja seuraukset elämään avautuvat. Tämä ei ole harjoitusta vaan maailmankatsomusten dialogia. Tätä ei pidä kieltää minkään ikäisiltä.

  1. Artikkeli: ”Lakialoitteen mukaan ”ei-kristittyjen yksilöiden lisääntynyt maahanmuutto, radikaalien vapaa-ajattelijoiden painostuksen kiihtyminen ja yhteiskunnan yleinen sekularisoituminen” uhkaavat kristityn enemmistön oikeutta vaalia kulttuurikristillistä identiteettiään.”

    Lienee oleman enemmistö suomalaisista nykyään niin ns. maallistuneita, ja/tai niin vähän uskoa omaavia, tai ovat agnostikkoja, ja jopa osa ateisteja, että sanoa näiden omaavan ”kristillisen identiteetin” on melkoista liioittelua ja jopa pelkkää ”sanahelinää.”

    Politiikassa ääniä voi tietysti ”kalastella” myöskin väittämillä, että suomalaisen kulttuurin elinvoimaa ja perinteitä uhkaisi jotenkin merkittävässäkin määrin maahanmuutto ja Vapaa-ajattelijoiden kaltainen toiminta.

    Yhteiskunnan ”sekularisoitumiseen” tuskin poliitikot pystyvät suuremmin vaikuttamaan. Ihmisiä ei voi pakottaa uskonnollisiksi esim. lakeja säätämällä.

  2. Uskonnon harjoituttaminen kouluissa ei ole marginaalinen perusoikeusongelma

    Peruslakivaliokunnan ja apulaisoikeuskansleri Puumalaisen koulujen järjestämään uskonnon harjoittamiseen liittyvien päätösten jälkeen annettiin mm. Opetushallituksen taholta ymmärtää, että perustuslain vastainen uskonnonharjoituksen järjestäminen olisi marginaalinen ongelma suomalaisissa kouluissa. Puhuttiin, että ongelmia esiintyy vain hyvin harvassa koulussa. Nämä väitteet on nyt osoitettu vääräksi.

    Ylen eilen julkaisema tutkimus sekä vapaa-ajattelijain saamat ja raportoimat havainnot todistavat, että koulut eivät ole kiinnostuneita oppilaiden oikeudesta päättää, haluavatko he osallistua uskonnon harjoittamiseen. Vain 40 % kouluista on järjestänyt vaihtoehtoista toimintaa uskonnon harjoittamisen ajaksi. Ongelma on laaja ja siihen on puututtava välittömästi.

    Ylen tutkimuksessa keskityttiin vain aamunavauksiin. Yhtä suuren ongelman niin ihmisten yhdenvertaisuuden ja yksityisyyden suojan kuin vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisen suhteen muodostavat koululaisjumalanpalvelukset. Samoin iso ongelma on uskonnonharjoituksen ja opetuksen integrointi, kuten virsivisat ja jumalanpalvelusten osien valmistelu tunneilla yms. Miten voidaan varmasti varmistaa, että kukaan ei joudu vasten tahtoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen, jos koko koulu laulaa virsiä. On hyvä muistaa, että kirkon mielestä virsi on laulettu rukous.

    Opetushallituksen tulisi nyt pikaisesti laatia sellaiset ohjeet, että kaikkien koululaisten perustuslailliset oikeudet voidaan turvata olennaisesti aiempaa paremmin. Nyt ei voi enää paeta sen taakse, että ongelmia ei mukamas ole. On hyvä pitää mielessä, että perustuslaki toteaa, että kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. On myös hyvä alkaa ottaa todesta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tule pakottaa ihmisiä paljastamaan uskonnollisiä tai uskonnottomia katsomuksiaan. Selkein ratkaisu olisi, että koulut eivät enää järjestä yhden(kään) uskonnon tunnustuksellisia uskonnonharjoitustilaisuuksia. Sen sijaan eri katsomuksiin ja uskontojen tapoihin ja juhliin tutustuminen monipuolisesti ja tasapuolisesti on suotavaa

    Ylen uutinen aiheesta:
    http://yle.fi/uutiset/lahes_kaikissa_kouluissa_pidetaan_uskonnollisia_paivanavauksia/7252972
    ET-opetus.fi-projektin raportti:
    http://www.et-opetus.fi/images/raportit/et-ongelmat-raportti-2012-2013.pdf

    Kaikkia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti uskonnollisesta tai uskonnottomasta katsomuksestaan riippumatta. Valtion tulee olla puolueeton suhteessa uskontoihin. Uskonto tai vakaumus on saatava pitää yksityisasiana, koska osa ihmisistä pitää katsomustaan arkaluontoisena tietona samoin kuin poliittista kantaansakin. Julkisen vallan ei tule pakottaa ihmisiä paljastamaan koko kouluyhteisön edessä suhtautumistaan tunnustuksellisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin.

    Nyky-Suomessa varsinkin evankelis-luterilaisella kirkolla on lukuisia valtiokirkollisia etuoikeuksia suhteessa muihin uskontoihin ja uskonnottomiin katsomuksiin. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, eli sen katsotaan olevan osa julkista valtaa. Kirkon etuoikeudet loukkaavat uskonnottomien ja toisuskoisten ihmisoikeuksia. Kirkolta on poistettava valtionkirkollinen ja julkisoikeudellinen erityisasema, jotta kaikkia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti vakaumuksesta riippumatta. Tämän toteuttaminen edellyttää monien lakien muuttamista, myös perustuslain.

    Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/707 . Kotisivu on http://yhdenvertainensuomi.fi/ .

    • Hyvinvointiyhteiskunta ja kristinusko näyttävät jotenkin kummallisesti kulkevan käsi kädessä. Minnekään päin maailma ei ole syntynyt hyvinvointiyhteiskuntaa ilman kristinuskon vaikutusta. Siksi kysynkin, oletko Esa Ylikoski valmis luopumaan suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta?

    • Mika L:lle:
      ”Hyvinvointiyhteiskunta ja kristinusko näyttävät jotenkin kummallisesti kulkevan käsi kädessä. Minnekään päin maailma ei ole syntynyt hyvinvointiyhteiskuntaa ilman kristinuskon vaikutusta.”

      Aivan, niin näyttää, mutta ei siitä syystä kuin näytät olettavan.

      Koko kehittyneen maailman ’moderni projekti’, lähti liikkeelle valistuksesta. Valistus sai vähitellen uskonnon otteen kirpoamaan, ja kirkkojen vallan vähenemään.

      Väitteesi kristinuskon ja hyvinvoinnin kehityksen kulkemisesta käsi kädessä, on yksiselitteisesti väärä, värittynyttä toiveajattelua. Vain kristinuskon heikentyminen mahdollisti kehityksen kohti sitä modernia, demokraattista ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa tilaa, missä me nyt elämme.

      Voidaan sanoa, että mitä sekularisoidumpi maa, sitä kehittyneempi se on, mikä tietenkin tarkoittaa, että mitä heikompi uskonnon ja kirkon ote on, sitä pidemmälle hyvinvointiyhteiskunta on kehittynyt.

    • Henrik Sawela, voisitko mainita muutaman esimerkin siitä, millaisia maita tarkoitat, kun mielestäsi mahdollisimman sekulaari valtio on myös mahdollisimman kehittynyt.

      Perinteinen vasta-argumentti väitteellesi on vaikkapa itäinen naapurimaamme sosialisimin aikaan, siellähän oli tieteellinen ateismi se virallinen linja.

    • Laiho, tsekkaa vaikkapa tämä infografiikka maailman maista niiden uskonnollisuuden mukaan. Löydätkö siitä korrelaatiota hyvinvointiyhteiskunnan ja sekularismin välillä?

      http://en.wikipedia.org/wiki/File:Gallup_Religiosity_Index_2009.png

      Vai ovatko valtiot, joiden asukkailla on vahva uskonnollisuus, mielestäsi hyviä esimerkkejä hyvinvointivaltioista? Näitä löytyy paljon esim. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

      Japani, Etelä-Korea ja Singapore ovat hyviä esimerkkejä maista, joiden hyvinvointiyhteiskunta on syntynyt ilman kristinuskon läsnäoloa.

      Laihon väitteen voisi sanoa myös näin ja sen totuusarvo olisi yhtä vähäinen:
      ”Hyvinvointiyhteiskunta ja valkoinen eurooppalainen mies näyttävät jotenkin kummallisesti kulkevan käsi kädessä. Minnekään päin maailma ei ole syntynyt hyvinvointiyhteiskuntaa ilman valkoisen eurooppalaisen miehen vaikutusta.”

    • Joo, yleensäkin Neuvostoliitto on monille perinteinen argumentti uskonnon puolesta ateismia vastaan. Perinteisyys ei muuta sitä tosiasiaa, että argumentti on typerä;)

    • Otto C, usein juuri Japani esitetään mallina muusta kuin kristillisestä hyvinvointivaltioista, vaikkei se monia ainakaan pohjoismaisia kriteereitä täytäkään, mutta sellaista tuskin voimme edellyttääkään. Etelä-Korea on ainakin minulle mieluinen esimerkki siitä, että siellä kristinusko on ollut merkittävä tekijä, Singaporea en ole miettinyt. On toki selvää, ettei kristinuskon ja vaurauden välille voi vetää kovin suoria yhtäläisyysmerkkejä, mutta on niillä enemmän korrelaatiota kuin tunnut olevan valmis myöntämään. Ja jos minun argumenttini on yhtään oikean suuntainen, ovat Afrikan maat seuraavat isot nousijat. 🙂 Onko hyvinvointi sinulle sama kuin materiaalinen vauraus?

    • Kappas. Mika, tässä helppotajuinen perustelu:

      Neuvostoliiton epäonnistuminen kommunismin kanssa ei johdu ateismin hyvyydestä tai huonoudesta. Jos päätellään, että vika oli ateismissa, tehdään samanlainen virhe kuin kuuluisassa tilastoesimerkissä. Siinä, jossa huomataan, että kesällä sekä hukkumiskuolemat että jäätelönsyönti ovat keskimääräistä yleisempiä ja tehdään johtopäätös, että jäätelön syöminen lisää hukkumiskuolemia.

      Lisäksi tiedetään, että itänaapurissa uskonnot säilyivät elinvoimaisina kommunismista huolimatta. Vaikka ateismi oli valtion virallinen katsomus, se ei ilmeisesti todellisuudessa saavuttanut erityisen suurta kannatusta.

  3. Esa Ylikoski :”Miten voidaan varmasti varmistaa, että kukaan ei joudu vasten tahtoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen, jos koko koulu laulaa virsiä. On hyvä muistaa, että kirkon mielestä virsi on laulettu rukous.”

    Yhtä hyvin miten voidaan varmasti varmistaa, että kukaan lapsistamme tai lapsenlapsistamme ei osallistu oheisesta linkistä löytyvän ”uskonnon” harjoittamiseen, ettei hänen hänen synnynnäistä uskoaan siihen, että jokainen ihminen on hyvä, mitätöidä:

    https://www.youtube.com/watch?v=QlWeWLzX7fE

    • Lisäys ed. viestiin: Karjalasta sotaa paenneen yrittäjäsuvun 1918 punaorvoksi jääneen ortodoksiäidin yrittäjänä toimineen ”riistoporvariksi” julkisuudessa leimatun ja tästä ”maineesta” koko ikänsä kärsineen isän jälkeläisenä olen onnellinen siitäkin muistosta, kun bilateraaliseen tavaranvaihtosopimukseen kuuluvilta valtion valvomilta yrittäjiltä ml. hän oli kielletty hintojen nosto kohonneita kustannuksia vastaavasti, ja hänen työläisensä tulivat ilmoittamaan, että myös he haluaisivat alentaa palkkojaan, kun pitivät epäoikeudenmukaisena sitä, että pienyrittäjän piti yksin kärsiä tuosta kaikesta.

    • Tuntuu siltä, että erilaisten väkivaltaisten aseellisten kapinoiden, vallankaappausten, torikokousparlamenttien, sotilasvallankaappausten sekä sotilaallisten interventioiden suosio on lisääntynyt 2000-luvun mittaan. Ettei vain myös EU tai monet isot EU-maatkin olisi ollut yllyttämässä aseellisiin kapinoihin ja vallankumousromantiikkaan (tyyliin ”pakko on taistella, kuolla tai voittaa”, kuten Syyriassa, vaikka kapinan ja sen tukemisen voisi ehkä lopettaakin).

      Niin, onko ihminen synnynnäisesti hyvä vai ”perisynnin vallassa” vai jotain muuta, ovat tärkeitä kysymyksiä. Potentiaalia hyvyyteen on kyllä havaittavissa myös.

    • Esa Ylikoski :” Ettei vain myös EU tai monet isot EU-maatkin olisi ollut yllyttämässä aseellisiin kapinoihin ja vallankumousromantiikkaan (tyyliin “pakko on taistella, kuolla tai voittaa”, kuten Syyriassa, vaikka kapinan ja sen tukemisen voisi ehkä lopettaakin).

      Tuohon voin sanoa, että on turha yrittää puolustella suurvaltojen väkivaltaa. Olen tukenut Unicefin kautta mm. Krimiltä venäläisten intervention jälkeen paenneiden tataarien [=muslimien] hiv-lasten hoitoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkä suurvaltojen aseiden ”tuote-esittelyillä” missäkin pienessä valtiossa ihmiset tappavat toisiaan. Onhan aseteollisuus(kin) sentään yksi maailman tuottavimmista sijoituskohteista.

  4. Perussuomalaisetpa ovat kovia tekemään perustuslain vastaisia aloitteita. Onkohan tuo ”kulttuurikristillinen” ”tapakristillisen” synonyymi?

    Jos Suomi ei kerran ole monikulttuurinen, niin sittenhän ei tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Kaikki osallistuvat iloisesti evankelis-luterilaiseen toimintaan, muunuskoisia tai uskonnottomia ei olemassa, yhtään soraääntä ei kuulu.

  5. Kylläpä sitä nyt ollaan niin kristillisen arvopohjan edustajia… Mutta kuuluvatko selkeästi rasismia sisältävät näkemykset kristilliseen uskoomme? Eivät kuulu. Persut tekevät taas populismia. Kun loppu ideat vedetään Jeesus kortti esiin ja leikitään.

    Mikäli olisi aitoa huolta niin olisi kristillisyys tuotu esille jo paljon aikaisemmin ennen vaaleja.

    Soinikin latelee mitä KKK toteaa, mutta miten hän elää todeksi katolisten uskonsa, sillä se sisältää paljon muuta kuin abortin vastustamista.

  6. Perussuomalaisten jytky on roomalaiskatolinen uskonnoltaan. Katolinen kirkko pitää luterilaisuutta harhaoppina vai mikä se virallinen ilmaisu onkaan. En ihmettele heidän aloitettaan. Kielletäänköhän siinä mm. myös naisten tasa-arvo kristillisessä elämässä.

    Paras ratkaisu on ehdottomasti, joka tulee väistämättä realiteetiksi, että uskonnot eivät kuulu kouluihin vaan kullekin uskonsuuntaukselle omissa ympyröissään.

    • Onko luterilaisuuden harhaoppisuus vielä katolisen kirkon virallinen kanta? Luterilaiset näyttäisivät kuitenkin pitävän katolista kirkkoa suuressa arvossa. Kai se edellyttää jonkinmoista hyväksyntää ison kirkon taholtakin?

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.