Paavi, homot ja tiedotusvälineet – mihin nuoret unohtuivat?

Tiedossahan se on ollut jo kauan, tosin en tiedä kuinka yleisessä, mutta haastamatta sen ei saa antaa jatkua. Nimittäin se, etteivät tiedotusvälineet ainakaan täälläpäin maailmaa oikeasti ole kiinnostuneita tiedonvälityksestä eivätkä uutisoinnista, vaan ideologisesta ohjelmastaan. Ainakin tässä yhdessä tapauksessa. 

Muutama päivä sitten n. 3 miljoonaa nuorta kokoontui Copacabanan rannalle Rio de Janeirossa messuun ja bileisiin paavi Franciscuksen, Rooman piispan ja universaalin kirkon johtajan kanssa. Siis kolme miljoonaa – se on enemmän kuin kaikki Suomen nuoret yhteensä tai noin kolme kertaa koko pääkaupunkiseudun asukasmäärä. Siis rannalle – sinne, missä yleensä pelataan beachvolleyta ja otetaan aurinkoa bikineissä. Siis messuun ja bileisiin – eukaristian sakramentin viettoon ja iloiseen flashmob-tanssiin, jossa papit ja piispatkin heiluttivat käsiään ja pyörivät ympyrää. 

Mutta eihän tämä ole uutinen. HS, Yle, MTV, IS, IL? Eipä juuri mitään. TS sentään sanoi jotain, pisteet Turkuun! Mutta auta armias kun paavi paluumatkan lehdistötilaisuudessa siteerasi omin sanoin Katolisen kirkon katekismusta kysyttäessä Vatikaanin väitetystä gay-lobbysta, niin johan meillä kaikilla on uutisoitavaa: PAAVILTA LINJANMUUTOS: HOMOT HYVÄKSYTÄÄN. Toivon ennustavani väärin, kun ennustan, että tämänkin blogin kommenttiketju tulee käsittelemään ko. paavin sanojen tulkintaa eikä Maailman nuortenpäiviä. Huokauksien huokaus, sanoi Saarnaaja. 

3 miljoonan nuoren kokoontuminen juhlimaan kristillistä uskoa ei yksinkertaisesti sovi läntisen sekulaarimedian kertomukseen, jossa kirkko tasaisen varmasti menettää jäsenensä ja sekulaarihumanismin valo saavuttaa kohta koko yhteiskunnan. Sen sijaan kertomukseen sopisi erinomaisesti kirkon linjanmuutos (mikä implisiittisesti tietysti osoittaisi, ettei kristinuskossa ole mitään pysyviä totuuksia), varsinkin homokysymyksessä (joka on agendalla nro 1). Joten ignoorataan edellinen ja keksitään jälkimmäinen, vaikka otsikko jouduttaisiinkin hetken päästä taas muuttamaan (”ei sittenkään linjanmuutos” – eli toisin sanoen ”kirkko edelleen vanhoillinen”). Ainakin ihmiset on taas saatu ajattelemaan olennaista.

Olisi kiva joskus julkisessa ja avoimessa keskustelussa kysyä median edustajilta, mihin he oikein pyrkivät. Voin ymmärtää heitä: he kokevat kirkon syrjiväksi ja haitalliseksi voimaksi yhteiskunnassa, instituutioksi, joka pitää yllä vanhentuneita ja ei-perusteltuja uskomuksia, joilla se sitten oikeuttaa kaikenlaisen yhteiskunnallisen vääryyden (naiset, homot, you name it). Tämän takia ei tietenkään kannata rohkaista ihmisiä liittymään siihen tai esittää sitä positiivisessa valossa. Parempi nostaa se esiin vain silloin, kun se näyttäytyy nolossa valossa, ja jos jokin menee tätä ohjelmaa vastaan, on parempi marginalisoida se tai nostaa esiin vastakkainen näkökulma (kuten muutaman sadan hengen protestit maailman nuortenpäivien yhteydessä).

Ymmärrän siis yskän. Ongelma vain on siinä, ettei media tule koskaan onnistumaan kirkon hävittämisessä maailmasta, yhteiskunnasta, Suomesta, ei edes julkisesta elämästä/keskustelusta. Ja niin kauan kuin näin on asian laita (eli aina maailman loppuun asti), yksipuolinen uutisointi ei paranna vaan pahentaa tilannetta – se jakaa ihmisiä yhä vahvemmin, se saa sitä mitä tilaa: suuttumusta, epäluottamusta, riitaa, vihapuhetta. Sekulaarihumanismi ampuu täten itseään nilkkaan: ihanteet suvaitsevaisuudesta, toisten kunnioittamisesta ja rauhaisasta yhteiselosta eivät toteudu, vaan vastakkainasettelut vain kärjistyvät. 

Rakentava ratkaisu olisi tarjota kättä ja tehdä kirkolle sama, mitä kirkko on jo tehnyt yhteiskunnalle: yrittää ymmärtää. Katolinen kirkko lähti dialogiin modernin maailman kanssa Vatikaanin II konsiilissa 1960-luvulla (ks. dokumentti Gaudium et spes). Luterilainen kirkko on ollut vuorovaikutuksessa sekulaariyhteiskunnan kanssa vielä kauemmin, tosin en ole varma, onko vaikutuksen suunnassa ollut niitä vuoroja. Niin kauan kuin sekulaariyhteiskunta ei halua kuunnella eikä ymmärtää, vaan ainoastaan opettaa ja sanella, emme pääse eteenpäin. Kyllä, se on ollut meidän syntimme: kirkko on pitkin historiaa sanellut eikä kuunnellut. Mutta nyt kun olemme vihdoin ottaneet opiksemme, niin älkää nyt itse langetko samaan virheeseen! Kun olemme vihdoin tulleet luoksenne, sinne, minne te olitte meiltä karanneet, niin älkää nyt juosko taas piiloon sinne, missä me ennen olimme!

Toisin sanoen: miten olisi todellisen dialogin aloittaminen? Miten olisi avoin, tasapuolinen julkinen keskustelu, jossa eri ideologiat, maailmankatsomukset ja uskomukset tulisivat saman pöydän ääreen kunnioittavasti, kuunnellen, perustellen ja toisiltaan oppien? Ehkä osoittautuisi, ettei kirkko olekaan vain tuhovoima yhteiskunnassa. Ehkä kykenisimme näkemään sen toivon ja ilon, josta 3 miljoonan nuoren kristillinen festivaali kertoo. Ehkä pääsisimme eroon siitä pahamaineisesta vihapuheesta, ehkä löytäisimme toisemme ihmisinä ja tovereina, jotka kuitenkin lopulta olemme jollain lailla samassa veneessä.

Paavi toisti Brasiliassa useita kertoja, että tulevaisuuden takaamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kahteen ääripäähän: nuoriin ja vanhuksiin, sillä nuoret ovat tulevaisuuden vaikuttajia, vanhukset taas voivat antaa meille elämänkokemuksen ja menneisyyden viisauden. Nyt olemme valitettavasti sulkemassa nämä elintärkeät ääripäät pois yhteiskunnallisesta keskustelusta. Sama tuntuu pätevän muihinkin ”ääri”päihin. Leimataan vain ”ääri”-joksikin ne, joiden kannat eivät sovi ohjelmaan, ja marginalisoidaan heidät, ilman että kuunneltaisiin perusteluita ja keskusteltaisiin niistä kohteliaasti.

Pointti taisi tulla jo selväksi. Lopuksi kerron enää, että pyörittämälläni suomenkielisellä Paavi Franciscus-Facebook-sivulla on aivan kohta jo 500 seuraajaa (kuka rikkoo 500:n rajan?), ja lähes joka kerta, kun käännän sivulle paavin sanomisia, ne saavat useita tykkäyksiä, ja niitä jaetaan FB-seinillä, sekä yksityishenkilöiden että seurakuntien. Siellä kuuluu paavin oma ääni ilman ideologisia editointeja. Ne, jotka ovat uskaltautuneet sitä kuuntelemaan, ovat yllättyneet, ilahtuneet ja rakentuneet. Dialogi alkaa kuuntelemisesta. Tervetuloa mukaan.

  1. Kyllä Paavilla on aikamoisia ristiriitoja selvitettävänä ! Paavi on hyväksynyt homosexuaalisuuden … miten hän voi tehdä sellaista ? Hänen on täytynyt ajatella vanhempia, aikuisia ihmisiä, ei nuoria sillä kaikki vanhemmat (Paavi itsekin) jopa homosexuaaliset vanhemmat toivovat että heidän lapsena hankkisivat omia lapsia. Jos Paavi sanoo että nuoret voivat luopua jo ennen aikuisesksi tuloaan lasten hankkimisesta, niin kuinka sellaista katastrofia voidaan korjata rukouksilla ? ” Teidän syntinne on anteeksiannetut” ei paljon lohduta !

  2. Pieni myönnytys tässä vaiheessa. Yleltä oli myös tällainen melko hyvä uutinen: http://yle.fi/uutiset/jopa_miljoona_ihmista_hurrasi_paaville_rion_copacabanalla/6749259

    Siinäkin tosin oli taas mukana sitä mainittua fiktiivistä narratiivia: ”Maailman Nuorten Päivä -tapahtuma on katolisen kirkon nuorten viikon kestävä tapahtuma, jonka tarkoitus on innostaa katolisia nuoria. Kirkko on kärsinyt jatkuvasta kannattajamäärän laskusta, kun kilpailevat kirkot, maallisuus sekä seksi- ja korruptioskandaalit riepottelevat kirkkoa.” Tässä menevät Brasilia ja maailma sekaisin, USA:ssa ja Euroopassa pedofiiliskandaali on riepotellut, Brasiliassa taas muut kirkkokunnat vieneet porukkaa, mutta silti ei ole totta, että kirkon jäsenmäärä on ollut tasaisessa laskussa, itse asiassa se on koko ajan tasaisessa nousussa. Ja nuortenpäivät eivät ole vain katolisen kirkon nuorten tapahtuma vaan kaikki nuoret on kutsuttu ja paikalla on myös ei-katolista nuorisoa. Silti jonkin verran pisteitä Ylelle tästä uutisesta.

  3. Tuolla on nyt perustavanlaatuinen virhe. Sekulaari-humanismi ei ole sama kuin media. Yhdistät syytökset uutisoinnin näkökulmista siihen, että sekulaari-humanismi olisi tekemässä jotakin. Näinhän ei tietenkään ole.

    Jos vähän vilkaiset ympärillesi niin maissa, jotka ovat sekulaari-humanistisia avoimia järjestelmiä toteutuvat parhaiten ihanteet suvaitsevaisuudesta, toisten kunnioittamisesta ja rauhaisasta yhteiselosta. Tätä tukee olennaisesti myös media. Kannattaa nyt alkaa etsiä syypäitä jostain muualta, sillä argumenttisi eivät ole loogisia.

  4. Emin Anton:

    Brasiliassa taas muut kirkkokunnat vieneet porukkaa, mutta silti ei ole totta, että kirkon jäsenmäärä on ollut tasaisessa laskussa, itse asiassa se on koko ajan tasaisessa nousussa.

    Oliko tämä YLEn uutisointi siis palturia?
    ”Vielä 40 vuotta sitten Brasilia oli lähes täysin katolinen maa. Nyt alle kaksi kolmannesta kuuluu katoliseen kirkkoon, monet heistäkin vain muodollisesti.”
    Kertoisitko lähteesi? Kansallisen yleisradioyhtiön valheellinen uutisointi pitäisi ehdottomasti nostaa voimakkaasti esille.

    Miten arvelisit toivomasi dialogin ja vuorovaikutuksen toteutuvan? Onko esim. katolinen kirkko valmis tarkistamaan kantojaan ja ottamaan esim. muslimen tai uskonnottomien opillisia näkemyksiä huomioon? Onko aito vuorovaikutus sinusta mahdollista, vaikka monilla uskonnoilla on kiveen hakattu oppi (joka toki sekin pakon edessä ja ajan kuluessa muuttuu)?

  5. Emil Anton: ” Mihin nuoret unohtuivat ” ? Jotta pääsee esiin tiedotusvälineissä, täytyy keksiä se ”kantaja” joka vie asiaa eteenpäin. Esim. jos nuoret olisivat kertoneet vallankumouksesta tieteellisessä ajttelussa , niin tilanne olisi ollut heti toinen. Tämä sama laki pätee jopa matemaiikassa jossa täytyy löytää se ”kantaja” niin probleema on sillä ratkaistu ! Uskonnot on se kaikkein paras esimerkki koska siellä kaikki uskoo että jumala=kantaja on olemassa. Jos jumalaa ei olisi niin ei olisi uskontojakaan.
    Kokonaisuusajattelija ei mene ilman kirvestä metsään … jos kantaja =totuus puuttuu niin koko homma kuivuu tyhjään. Se ei riitä viemään asiaa yksinomaan eteenpäin että te olitte nuoria, vaan se sanoma pitää myös keksiä ! Uskonnoissa se sanoma on se että Jumala rakastaa meitä, ja se on riittänyt tähän mennessä viemään uskontoja eteenpäin.

  6. Risto, kirkko Brasiliassa on menettänyt valtavasti jäseniään helluntailaisille yms., mutta maailmanlaajuisesti jäsenmäärä on kasvussa. Tämä oli pointtini: joko uutisen olisi pitänyt keskittyä Brasiliaan ja jättää pois vakiomaininnat pedofiliasta ja maallistumisesta, jolloin viittaus jäsenkatoon olisi ollut ok. Mutta koska nämä asiat mainittiin, tulkitsen sanan ”kirkko” viittaavan koko kirkkoon eikä vain Brasiliaan, ja silloin väite jäsenkadosta on väärä.

    Ja kyllä, dialogin pointtina on se, että ollaan valmiita oppimaan muilta. Kirkko osoitti valmiutensa kantojensa tarkisteluun Vatikaani II:ssa 50 vuotta sitten, ja siitä lähtien uskontodialogi on alkanut edetä, ja kun lukee uskontoteologiaa, huomaa, että molemminpuolinen oppiminen on mahdollista myös muslimien ja muiden kanssa. Tämä teologian ala on kuitenkin vielä hyvin nuori ja olemme vasta alussa. On etuoikeus päästä tekemään aiheesta väikkäriä

  7. Emil:
    Ok, nyt ymmärrän tuo Brasilia/muu maailma pointtisi kannattajien määrän suhteen.

    Olen edelleen hyvin epäileväinen uskontojen keskinäisen vuoropuhelun suhteen, ja erityisesti epäilen hyödyllisen vuorovaikutuksen mahdollisuutta uskonnottomien kanssa.

    Voitko mainita esimerkkejä opillisista muutoksista, jotka ovat seuranneet kristinuskon ja muiden uskontojen välisestä vuoropuhelusta?

    Väikkäri aiheesta kuulostaa hyvältä, toivotan menestystä tutkimuksessa!

Kirjoittaja