Tänäänkin vain ikäviä uutisia

Milloin viimeksi luit ihanan, miellyttävän tai muuten positiivisen uutisen verkosta? Todennäköisesti et muista. Ja jos muistat, muistat väärin: hyviä uutisia ei ole olemassa.

Syyksi esitetään usein 1960-luvulla Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen kehittämiä uutiskriteerejä. Ne voidaan tiivistää kolmentoista kohdan luetteloon, josta kannattaa muistaa kaksitoista ensimmäistä: negatiivisuus, raadollisuus, toistuvuus, voimakkuus, yksiselitteisyys, kulttuurinen merkittävyys, odotettavuus, yllätyksellisyys, jatkuvuus, päivän valikoima, eliittihenkilöt ja henkilöitävyys.

Kolmastoista on epärealistinen ja epäkiinnostava: positiivisuus. Sen verran Galtung ja Ruge ovat sitä epäilleet, että se tulee listan viimeisenä. Se pyörii listalla vain, koska muutama journalisti ja positiivisia uutisia vaativat lukijat tuntuvat uskovan siihen. Tälle uskomukselle kaipaisin hiukan parempia perusteluja. 

Seuraavaksi muutama esimerkki, jotka toivottavasti valottavat näkemystäni.

***

Tutkijat hämillään: mies parantui tappavasta sairaudesta

Nimettömänä pysyvän lääkäriryhmän mukaan mies on parantunut yllättäen taudista, johon ei pitänyt olla parannuskeinoa. Sairautensa takia työnsä menettänyt mies ei lääkäreiden tietämättömyydestä enempää aio stressata, vaan elää tästä eteenpäin täyttä elämää.

”Salve78”

Tää on niin tätä. Lääkärikoulutuksen taso on surkea, jälleen yksi todistus siitä. Eihän tämä ole edes uutinen. Sellainen olisi ollut, jos lääkärit olisivat keksineet miten tauti  parannetaan.

”MasaL”

Taas tuli yksi pitkäaikaistyötön yhteiskunnan elätettäväksi. Kuka haluaa ottaa tuollaista enää töihin, kun sairaus voi uusiutua milloin vain. On siinä siten työnantaja taas syvässä suossa. Tätä se on nykynuorten stressitön elämä!

 

Näin luot tasapainoisen ystävyyssuhteen!

Ystävyys tuo sisältöä elämään. TuunaaElämäsi keräsi viideltä pitkässä ystävyyssuhteessa olleelta kokemuksia, miten ystävyys onnistuu.

”Anna81”

Miksi lehdet kirjoittavat tällaisia? Ei nykyään ole ystävyyttä. Ihmiset ovat kyynisiä, eivätkä luota toisiinsa. Jos joku on ystävällinen, niin se ajattelee omaa uraansa tai jotain muuta. Kaikki miehet juoksevat naisten perässä vain yhden asian takia. Ja jos lopulta löytää ”ihanan” ystävän, on se narsisti tai psykopaatti. Terveisin kymmenen vuotta tällaisessa loukussa ollut, ei yhtään katkeroitunut.

 

Kansalaisyhteiskunta: Lisää tukea lapsiperheille

Kansalaisyhteiskunnan toimija vaatii lisää tukea lapsiperheille. Lapsiperheitä on syytä auttaa varhaisessa vaiheessa, jotta lapsista kasvaa tasapainoisia kansalaisia.

”PerttiC”

Turhaa valitusta. Jokainen voi itse valita tekeekö lapsia vai ei. Yhteiskunnan on turha hyysätä ketään tällaisista elämäntapavalinnoista. Ennenkin laitettiin lapset pirtin uunin alle leikkimään, kun pirtti oli savua täynnä. Kukaan ei valittanut, kun sai selkäänsä napinasta.

”Lato_meri”

Nuokin tuet olisivat pois yhteiskunnan vähäosaisten auttamisesta. Lapsiperheillä menee kuitenkin taloudellisesti hyvin keskimäärin. Lapsilisät pois! Turha tukea lapsiperheitä suoraan. Menee rahat vain vanhempien ryyppäämiseen. Sitten hoidetaan traumatisoituneita lapsia.

*****

 

Ehdottaisinkin, että koko positiivisuuden kriteeri poistettaisiin. Silloinpäästäisiin kristinuskolle tärkeään kokonaislukuun 12. Kolmessatoista sinällään on jotain epäilyttävää, eikö vain?

Yksiselitteistä uutispäivää kaikille!

  1. Milloin viimeksi luit ihanan, miellyttävän tai muuten positiivisen uutisen verkosta?

    Joona Raudaskoski

    Kiitos hyvästä blogista, Joona. Eilen luin positiivisen uutisen Kotimaasta:

    Stefanusta epäillään vihapuheesta – Kääntyykö Raamattu iltalehtikielelle?

    Se vei minut Koiviston muihinkin juttuihin ja koko päivän oli kuplivan hyvä olo. Vaikka luin monta kertaa niitä hänen juttujaan, niin aina vaan uudestaan nauratti.

    Totta kyllä, että negatiivisuus on monesti tänkin foorumin yleisin soundi. Joskus ihan tuntuu ja myös näkee, ettei ei-negatiivisiin uutisiin kommentteja löydy ollenkaan.

  2. Kyllä on alas vajonnut K24 blogien taso !!!1
    Taas saatiin siitä esimerkki, valitettavasti. Liperaali ”toimittaja” Raudasniemi kumartaa maailman mielipidettä ja sideeraa Qaltungia, joka on norjalainen sosiologi ja rauhantutkija. Sitähän blogisti Raudasjoki ei kuitenkaan meille kerro, vaikka Raamatussa käsketään kertomaan kaikki salatuimpaan saakka.

    Rauha ei tule mailmaan, ennen kuin Danielin vuosiviikot ovat puolessavälin pakanoiden aikojen tallaamisesta. Ei kuulu Raudasmäen pasuunasta selvä ääni. Lisää voitte lukea kirjastani Harmageddon ja Joulupukki.

Raudaskoski Joona
Raudaskoski Joonahttp://raudaskoski.kuvat.fi
Valtiotieteen ja teologian opiskelija: viestintä ja uskonnonfilosofia. Ongelmia tarkennuksessa, kameralla ja ajatuksilla. Blogissa myöhään heränneitä ajatuksia opiskelijan todellisuudesta. Twitterissä @raudaskoskij